Aijaijai, kun mamma poltti aamulla jälleen päreensä...
Oltiin lähdössä poikien kanssa hoitoon ja töihin. Päästin siis koirat tuttuun tapaan pissille... Ossi paineli tuonne takapihalle Aki perässään. Juu, vaan herroja ei sitten kulunutkaan takaisin. Mistä lie metsän kautta luikkineet karkuun. Ei kuulu ei näy. Huudan, maanittelen, puhallan pilliin, kiroan, paikuttelen auton ovia yms... Ei vaan näy. Toistan kaiken muutamaan kertaan. Katson kelloa ja paniikki iskee. Pojat pitäisi ehtiä vielä viemään ennen töiden alkua. Eikä koiria vaan näy. Itku on jo itseltäkin päästä, kun niin ottaa pattiin. Poika jo itkee takapenkillä, ettei me äiti voida koiria ulos jättää. Sanon että on pakko kun meidän pitää mennä jo. Niinpä hyppäsin auton ja lähdettiin... Ja ketkäs ne tepsutteli muina miehinä tietä pitkin vastaan. Muutama kirosana ja koirat kyytiin ja hoitoa kohti. Ei mitään mahdollisuutta enää ehtiä viemään hurttia kotiin. Niinpä herrat istuiva autossa koko päivän. Mahtoi olla kivaa?? Meitsi ehti juuri ja juuri töihin - pinna erittäin tiukalla ;D
Oli siis lähellä jälleen parit kalliit rukaset, muttei niitä ainakaan vielä ole ehditty tehdä. Ja tästä lähtien OSSI ULKOILEE VAIN KYTKETTYÄNÄ JA PISTE. Mitäs ei osaa käyttäytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti