On se vaan kumma talvi. Sitten kun vihdoin saatiin sitä lunta maahan, niin sitten sataa vettä ja uhkaavasti kinokset jo hupenevat. Ja kääk, toivottavasti nämä lämpimät loppuvat nyt, että lomallamme Tahkolla olisi ensi viikolla lunta....
Mutta sateesta ja liukkaudesta huolimatta suunnattiin raviradan parkkikselle tottistelemaan. Tai jos sitä nyt tottisteluksi voi sanoa, kun koira katteli kenoon kun mamma ei meinannu liukkaudelta pystyssä pysyä... Mutta säästä huolimatta paikalle oli päässyt koko treeniryhmä! Olipa mukavaa!
Ossin kanssa otin seuraamista, lyhyen pätkän remmissä ja loput irti. Seuraaminen on sitä Ossille tyypillistä ilman kontaktia, mutta ihan ok pysyi siinä oikealla kohdalla. Käännöksiä ja täyskäännöksiä. Sujuivat hyvin. Liikkestä istu, seiso ja maahan ok (vaikka olikin lammikoita ja kylmää). Luoksetulo oli ekalla kerralla vinottain, tai siis poikittain, eteen... Toisella kerralla tosi mallikkaasti suoraan eteen ja siitä viereen.
Akikin oli mukana, mutta lähinnä seurusteli ja kerjäsi makupaloja. Se etutassilla huitominen on todella rasittavaa vaikka naurattaakin. Millähän se saisi pois? Nyt herra ei osannut oikein istuakaan... Johtuiko kylmästä ja märästä maasta vai niistä kaikista ihanista ihmissitä joita piti tervehtiä... Maahan ei mennyt ollenkaan (osaasen kyllä). Että tässäpä vasta sitä työmaata riittääkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti