Pääsinpäs sitten kuitenkin tänään hieman treenaamaan Ossin kanssa, vaikkei siellä maneesilla kyllä mikään lämmin ollut. Mutta vedettiin ihan pientä, perusjuttua. Kulmia kepeille, pimeitä putkensuita, välistävetoja ym pientä. Rata oli lyhyt mutta se muuntui moneksi. Harmi vaan ettei Aki ollut mukana. Nyt olisi ollut niin hyvää aikaa treenata sen kanssa, sillä paikalla oli vain mie ja Sari koirineen. Mutta Aki on nyt "lomalla" ja opettelee olemaan ilman isukkiakin. Joten suotakoon hälle vapaata :)
Sarille ja pojille kiitokset treeniseurasta!
Mamman kolmikko
maanantai 28. joulukuuta 2009
Joulukuulumisia
Tai johan se joulu meni ja uutta vuotta odotellessa...
Viime viikolla jäi treenit välistä, kun olimme vielä muuttopuuhissa... Voi miten harmittikaan, kun en enää Päiviä ja Rekoa ehtinyt tapaamaan. Mutta kiitos rakkahat ystävät hienoista treenihetkistä, ja onnea sekä menestystä uudessa kohdekaupungissa. Mutta vielähän me näkyillään kisoissa ja FB:ssä ainakin ;D
Joulu vietettiin Räiskynniemessä pakkasen paukkuessa. Koiruudet nauttivat vapaana olosta täysin siemauksin - kaksijalkaiset tosin kuntoilivat sisätiloissa wiin parissa. Joulu sujui kaikin puolin leppoisasti. Kiitos Räiskynniemeläisille tunnelmallisesta ja hauskasta joulusta!!!
Tänään hajaannuimme eri osoitteisiin, poikien ja Akin mennessä mummolaan, äiskän jäädessä Ossin kanssa kotimiehiksi (siis käymään töissä muiden lomaillessa... plääh!). Ja tietenkin pakkasta on sitten niin paljon, että oli viisaampaa peruuttaa illan treenit. IHAN TYHMÄÄ!!! Jokohan sitä ensi viikolla pääsisi treenaamaan...?
Kaikessa tässä tohinassa meiltä tänä vuonna jäi sitten hurttien jouluposeeraukset ottamatta - josko sitten ensi vuonna?
Mutta siitäkin huolimatta - toivottavasti kaikilla oli ihana ja lämmin joulu! Ja nythän voi toivottaa oikein menestyksekästä ja onnellista Uutta Vuotta 2010!!!
Viime viikolla jäi treenit välistä, kun olimme vielä muuttopuuhissa... Voi miten harmittikaan, kun en enää Päiviä ja Rekoa ehtinyt tapaamaan. Mutta kiitos rakkahat ystävät hienoista treenihetkistä, ja onnea sekä menestystä uudessa kohdekaupungissa. Mutta vielähän me näkyillään kisoissa ja FB:ssä ainakin ;D
Joulu vietettiin Räiskynniemessä pakkasen paukkuessa. Koiruudet nauttivat vapaana olosta täysin siemauksin - kaksijalkaiset tosin kuntoilivat sisätiloissa wiin parissa. Joulu sujui kaikin puolin leppoisasti. Kiitos Räiskynniemeläisille tunnelmallisesta ja hauskasta joulusta!!!
Tänään hajaannuimme eri osoitteisiin, poikien ja Akin mennessä mummolaan, äiskän jäädessä Ossin kanssa kotimiehiksi (siis käymään töissä muiden lomaillessa... plääh!). Ja tietenkin pakkasta on sitten niin paljon, että oli viisaampaa peruuttaa illan treenit. IHAN TYHMÄÄ!!! Jokohan sitä ensi viikolla pääsisi treenaamaan...?
Kaikessa tässä tohinassa meiltä tänä vuonna jäi sitten hurttien jouluposeeraukset ottamatta - josko sitten ensi vuonna?
Mutta siitäkin huolimatta - toivottavasti kaikilla oli ihana ja lämmin joulu! Ja nythän voi toivottaa oikein menestyksekästä ja onnellista Uutta Vuotta 2010!!!
tiistai 15. joulukuuta 2009
Hyvää matkaa ystävät
Tänään olemme raskain sydämin saatelleet sateenkaarisillalle "vanhuksemme". Eli jouduimme luopumaa Remusta ja Titasta, herra 15 vee ja neiti 10 vee. Itkustani ei vaan tule loppua, vaikken ollut edes mukana eläinlääkärillä.
Konttikuusen Kara (Remu) 11.8.1994-15.12.2009
Tapsu (Titta) 22.8.1999-15.12.2009
Hyvää matkaa! Viekää terveisiä Rutkulle ja Viirulle sekä kaikille siellä oleville koirakamuillemme...
Konttikuusen Kara (Remu) 11.8.1994-15.12.2009
Tapsu (Titta) 22.8.1999-15.12.2009
Hyvää matkaa! Viekää terveisiä Rutkulle ja Viirulle sekä kaikille siellä oleville koirakamuillemme...
maanantai 14. joulukuuta 2009
Herneet kohtaavat?
Ryhmämme päätti tänään uhmata paukkuvaa pakkasta ja treenata :) Itse olen edelleenkin aivan jäässä, vaikka kävin kuumassa suihkussa. Koirista agi on aina kivaa - aina siihen asti kun joutuu suihkuun - kelillä kuin kelillä.
Oli aika mukava rata. Vaikutti ihan simppelille, mutta silti oli kommervenkkejä. Oli hyppyjä, putkia, A, puomi, keinu , kepit ja rengas.
Ossi meni sellaista perusvarmaa menoaan. Ei suuria mokia, jotain pientä vääntöä mille hypylle mentiin jos oma linjaukseni oli huono. Kontaktit otti. Muutamissa kohdin piti vähän muistutella ja ottaa uusiksi kun ei malttanut kunnolla jäädä kontaktille käskyllä. Ohjattavuus oli tänään hyvä. Räkytti kyllä minulle mutta malttoi myös kuunnella melko mukavasti.
Mutta sitten, päivän lottopotin räjäyttäjä Aki... Mä kattelin pojun menoa ihan monttu auki, enkä ollut uskoa silmiäni. Nyt on täytynyt Akin herneiden kohdata ja se on keksinyt et agi voi olla kivaa, tai jotain... Johan se viikko sitten väläytteli, mutta tänään - WAU! Suoritus oli sellainen, että poju pääsi radalle 2 kertaa, Ossin tyytyessä kertaan. Ensinnäkin Aki malttoi odottaa hypyn takana makuultaan lupaa lähteä! Jee. Eipä ole enne onnistunut. Hienosti hyppäsi (no okei matalat hypyt, mutta kuitenkin) ja meni putket. Kepit ok. Keinun pisteli menemään ihan muina miehinä, eikä tarvinnut edes jarruttaa lautaa. Renkaan hyppäsi hienosti. Ja mikä parasta ja täysin käsittämätöntä - se pisteli puomin!!!!!!!! ihan tosta vaan noin. Ei ollut madallettu, ei ollut Ossia mallina, se vaan meni ja oikeesti monesti. Ja vauhdilla. Tuli välillä mieleen et hoksasikohan se edes mitä teki. Mutta niin vaan mamma sai olla oikein ylpeä pojun suorituksista tänään. Ehkä se siitä vielä. Nyt ainakin merkit oli tosi mahtavat. Onhan Aki ihan erilainen käskyttää mutta nyt jo sujuu eikä se heitä maahan joka esteen viereen jos pelottaa!
Oli aika mukava rata. Vaikutti ihan simppelille, mutta silti oli kommervenkkejä. Oli hyppyjä, putkia, A, puomi, keinu , kepit ja rengas.
Ossi meni sellaista perusvarmaa menoaan. Ei suuria mokia, jotain pientä vääntöä mille hypylle mentiin jos oma linjaukseni oli huono. Kontaktit otti. Muutamissa kohdin piti vähän muistutella ja ottaa uusiksi kun ei malttanut kunnolla jäädä kontaktille käskyllä. Ohjattavuus oli tänään hyvä. Räkytti kyllä minulle mutta malttoi myös kuunnella melko mukavasti.
Mutta sitten, päivän lottopotin räjäyttäjä Aki... Mä kattelin pojun menoa ihan monttu auki, enkä ollut uskoa silmiäni. Nyt on täytynyt Akin herneiden kohdata ja se on keksinyt et agi voi olla kivaa, tai jotain... Johan se viikko sitten väläytteli, mutta tänään - WAU! Suoritus oli sellainen, että poju pääsi radalle 2 kertaa, Ossin tyytyessä kertaan. Ensinnäkin Aki malttoi odottaa hypyn takana makuultaan lupaa lähteä! Jee. Eipä ole enne onnistunut. Hienosti hyppäsi (no okei matalat hypyt, mutta kuitenkin) ja meni putket. Kepit ok. Keinun pisteli menemään ihan muina miehinä, eikä tarvinnut edes jarruttaa lautaa. Renkaan hyppäsi hienosti. Ja mikä parasta ja täysin käsittämätöntä - se pisteli puomin!!!!!!!! ihan tosta vaan noin. Ei ollut madallettu, ei ollut Ossia mallina, se vaan meni ja oikeesti monesti. Ja vauhdilla. Tuli välillä mieleen et hoksasikohan se edes mitä teki. Mutta niin vaan mamma sai olla oikein ylpeä pojun suorituksista tänään. Ehkä se siitä vielä. Nyt ainakin merkit oli tosi mahtavat. Onhan Aki ihan erilainen käskyttää mutta nyt jo sujuu eikä se heitä maahan joka esteen viereen jos pelottaa!
tiistai 8. joulukuuta 2009
Tottista
Tänään oli vuorossa tottista.
Ossi tekee sellaista perusvarmaa meininkiä. Ei huippua muttei huonoakaan. Tänään kyllä selvästi vaikutti haahuiluun se, että ampaisimme suoraan autosta suoritusvuoroon. Ampuminen pisti koiran hätkähtämään tosissaan. Ossilla meni pasmat ihan sekaisin. Enpä ole ennen tätä nähnyt, kun on aina ollut laukaisuvarma. Vai johtuiko nyt siitä et oli pieni nallipyssy ja viimeisimmäksi herra kuullut isoa haulikkoa... Noh niin tai näin, ampumisia treeneissä lisää ehdottomasti.
Seuraaminen on välillä tiivistä, välillä kauempana. Tätä tulee treenata. Käännökset ok jos hereillä. Liikkeestä istu, menee heti maahan jos käsky liian "matalalla" äänellä. Liikkeestä maahan ok. Luoksetulo muuten hyvä, mutta ennakoi suoraan sivulle ja jääpi istua kököttämään puoliväliin poikittain. Tätä treenattava palkkaamalla eteen, eikä oteta viereen ollenkaan.
Paikallaolo oli lyhyt ja ok, Olin selin koiraan.
Nouto isolla kapulalla. Ossihan yllätti.Ei olla aikoihin tehty ja ajattelin sen sylkäisevän kapulan luovutettaessa jalkoihini, mutta mitä vielä. Haki kauniisti ja piti kapulaa edessäni niin nätisti kunnes kiitin! JEE!!! Hienoista kapulan puremista oli, siitä voi pikkuhiljaa torua.
Ossilla oli mukava treeni vaikka suoraan autosta tosiaan mentiin.
Meinasin, etten tee Akin kanssa, kun ujostutti vieras ryhmä... Mutta muiden paitsi Virven poistuttua, otin pojun autosta ja tein kuitenkin pientä... Viereen sujuu käden liikkeellä avustettaessa, mutta kontakti siinä on ihan huippu. Tai sitten se tuijottaa lihapullia kädessä, mutta kuiteskin se näyttää hienolle ;D
Maahan menee sujuvasti ja otin pieniä hetkiä paikoilla ja pakitin itse askeleen pari, välillä myös eri suuntiin. Ja sehän pysyi!!!! Palkkaus välillä ja vapautus. Ja uudelleen. Malttoi yllättävän hyvi ja pitkään. Oli tosi positiivinen yllätys. Nyt vaan pitäisi ehtiä tekemään tuon Akin kanssa huomattavasti enemmän!
Ossi tekee sellaista perusvarmaa meininkiä. Ei huippua muttei huonoakaan. Tänään kyllä selvästi vaikutti haahuiluun se, että ampaisimme suoraan autosta suoritusvuoroon. Ampuminen pisti koiran hätkähtämään tosissaan. Ossilla meni pasmat ihan sekaisin. Enpä ole ennen tätä nähnyt, kun on aina ollut laukaisuvarma. Vai johtuiko nyt siitä et oli pieni nallipyssy ja viimeisimmäksi herra kuullut isoa haulikkoa... Noh niin tai näin, ampumisia treeneissä lisää ehdottomasti.
Seuraaminen on välillä tiivistä, välillä kauempana. Tätä tulee treenata. Käännökset ok jos hereillä. Liikkeestä istu, menee heti maahan jos käsky liian "matalalla" äänellä. Liikkeestä maahan ok. Luoksetulo muuten hyvä, mutta ennakoi suoraan sivulle ja jääpi istua kököttämään puoliväliin poikittain. Tätä treenattava palkkaamalla eteen, eikä oteta viereen ollenkaan.
Paikallaolo oli lyhyt ja ok, Olin selin koiraan.
Nouto isolla kapulalla. Ossihan yllätti.Ei olla aikoihin tehty ja ajattelin sen sylkäisevän kapulan luovutettaessa jalkoihini, mutta mitä vielä. Haki kauniisti ja piti kapulaa edessäni niin nätisti kunnes kiitin! JEE!!! Hienoista kapulan puremista oli, siitä voi pikkuhiljaa torua.
Ossilla oli mukava treeni vaikka suoraan autosta tosiaan mentiin.
Meinasin, etten tee Akin kanssa, kun ujostutti vieras ryhmä... Mutta muiden paitsi Virven poistuttua, otin pojun autosta ja tein kuitenkin pientä... Viereen sujuu käden liikkeellä avustettaessa, mutta kontakti siinä on ihan huippu. Tai sitten se tuijottaa lihapullia kädessä, mutta kuiteskin se näyttää hienolle ;D
Maahan menee sujuvasti ja otin pieniä hetkiä paikoilla ja pakitin itse askeleen pari, välillä myös eri suuntiin. Ja sehän pysyi!!!! Palkkaus välillä ja vapautus. Ja uudelleen. Malttoi yllättävän hyvi ja pitkään. Oli tosi positiivinen yllätys. Nyt vaan pitäisi ehtiä tekemään tuon Akin kanssa huomattavasti enemmän!
maanantai 7. joulukuuta 2009
Hirviä, rottia ja ehkä hieman treenailuakin
Voisiko sanoa, että tänään matkalla treeneihin oli suojelusenkeli mukanamme. Pimeää tietty oli ja tie kaartoi loivasti vasempaan. Onneksi sinne suuntaan niin valot ehtivät näyttää *jarrua!!!!* hirven. Ja ehdin reagoida siis ajoissa. Mutta kylläpä se taas säikäytti. Ja jos tie olisi kaartunut toiseen suuntaan, ei mokoma elikko olisi välttämättä ollut riittävän ajoissa valokeilassa...
Noh, hieman hetken vapisutti mutta onneksi selvisimme treeneihin. Tänään ratana oli kolmosten rata, jossa oli muutamia aika kinkkisiä kohtia meille Ossin kanssa. Alun hyppyhässäkkä piti ohjaamani vasemmalta, ihan vaan siksi että kisoissa toiselta puolelta ohjatessani, olisi hylky heti kärkeen. Hypyt nääs oli sillä lailla, että oikealta puolen startatessani olisi rintamasuuntani kohti väärää hyppyä... Niin siis hieman hankalammin vasemmalta mentiin. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että Ossi oli melko riehakas tänään radalla ja räiski rimoja ihan minne sattuu ja hyppelehti hieman omiaan. Mutta saatiin muutamia ihan ok kohtiakin. Alun kieputukset saatiin lopulta sujumaan. Joskin muutaman kerran ehti koirakin jo irrota ihan väärälle hypylle, kun ohjaaja ei riittävän ajoissa komenna. Että se huono puoli irtoavassa koirassa on, että se mokoma ehtii... Pituudelta hypylle ei meinannut millään taipua, kun oli tulossa rintamasuuntani mukaan oikealta hypyn taakse ja hyppäsi sieltä. Tätä kohtaa jankattiin. Kepit hakee huippishienosti ja ne on varmat. Kontaktit oli jees jälleen. Hienoista malttamattomuutta oli aluksi, mutta lopussa otti tosi komeasti vaikka itse jatkoin matkaa.
Toista suoritusvuoroamme odotellessa ulkona hiippaili selkämme takana iso rotta. HYIIIIIIIIIII!!! Ällöä. Ja mokoma vielä yritti lähestyäkin pari kertaa. Pitäisiköhän ostaa sinne kissa? Ihan puistattaa vieläkin se iso ötykkä.
Aki oli tänään todella positiivinen yllätys. Pääsi estraadille vain kerran, mutta eipä tuota yhtään enempää olisi kehdannut ottaakaan kun niin hienosti teki. Hypyt oli mineillä ja ne sujui. Sujahti putkeen ja kepit alkaa olla jo sujuvat. Toki kädellä pitää auttaa, mutta... Ja mikä hienointa, poju teki renkaan tosi upeasti eikä arastellut yhtään. Parilla ekalla kerralla Hanna piti pannasta ettei lähde kiertämään mutta kun Aki sen hiffasi niin ei ongelmaa vaan sujahti ihan tosi loistavasti läpi - ja monta kertaa. Tästä rohkaistuneena menimme keinulle. Arvelin, että pitääköhän hakea Ossi malliksi, mutta katin kontit. Poikahan pisteli aivan sujuvasti keinua - ja monesti!!! JEE!!!! Hieman pidin pannasta, ettei pääse hyppäämään ja toisella kädellä hieman hidasti keinun alastulovauhtia, mutta muuten mentiin ihan reippaasti eikä tarvinnut enää liimautua keinulaudan pintaan. Että kunhan toi hokasee niin sit tuntuu sujuvan. Tai ainakin tänään sujui oikein mukavasti Akilla!
Treenin jälkeen pesin koirat (ja kirosin sen lian määrää) ja nyt voisikin jo painua koko porukka peiton alle! Joten hyvää yötä kaikille.
Noh, hieman hetken vapisutti mutta onneksi selvisimme treeneihin. Tänään ratana oli kolmosten rata, jossa oli muutamia aika kinkkisiä kohtia meille Ossin kanssa. Alun hyppyhässäkkä piti ohjaamani vasemmalta, ihan vaan siksi että kisoissa toiselta puolelta ohjatessani, olisi hylky heti kärkeen. Hypyt nääs oli sillä lailla, että oikealta puolen startatessani olisi rintamasuuntani kohti väärää hyppyä... Niin siis hieman hankalammin vasemmalta mentiin. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että Ossi oli melko riehakas tänään radalla ja räiski rimoja ihan minne sattuu ja hyppelehti hieman omiaan. Mutta saatiin muutamia ihan ok kohtiakin. Alun kieputukset saatiin lopulta sujumaan. Joskin muutaman kerran ehti koirakin jo irrota ihan väärälle hypylle, kun ohjaaja ei riittävän ajoissa komenna. Että se huono puoli irtoavassa koirassa on, että se mokoma ehtii... Pituudelta hypylle ei meinannut millään taipua, kun oli tulossa rintamasuuntani mukaan oikealta hypyn taakse ja hyppäsi sieltä. Tätä kohtaa jankattiin. Kepit hakee huippishienosti ja ne on varmat. Kontaktit oli jees jälleen. Hienoista malttamattomuutta oli aluksi, mutta lopussa otti tosi komeasti vaikka itse jatkoin matkaa.
Toista suoritusvuoroamme odotellessa ulkona hiippaili selkämme takana iso rotta. HYIIIIIIIIIII!!! Ällöä. Ja mokoma vielä yritti lähestyäkin pari kertaa. Pitäisiköhän ostaa sinne kissa? Ihan puistattaa vieläkin se iso ötykkä.
Aki oli tänään todella positiivinen yllätys. Pääsi estraadille vain kerran, mutta eipä tuota yhtään enempää olisi kehdannut ottaakaan kun niin hienosti teki. Hypyt oli mineillä ja ne sujui. Sujahti putkeen ja kepit alkaa olla jo sujuvat. Toki kädellä pitää auttaa, mutta... Ja mikä hienointa, poju teki renkaan tosi upeasti eikä arastellut yhtään. Parilla ekalla kerralla Hanna piti pannasta ettei lähde kiertämään mutta kun Aki sen hiffasi niin ei ongelmaa vaan sujahti ihan tosi loistavasti läpi - ja monta kertaa. Tästä rohkaistuneena menimme keinulle. Arvelin, että pitääköhän hakea Ossi malliksi, mutta katin kontit. Poikahan pisteli aivan sujuvasti keinua - ja monesti!!! JEE!!!! Hieman pidin pannasta, ettei pääse hyppäämään ja toisella kädellä hieman hidasti keinun alastulovauhtia, mutta muuten mentiin ihan reippaasti eikä tarvinnut enää liimautua keinulaudan pintaan. Että kunhan toi hokasee niin sit tuntuu sujuvan. Tai ainakin tänään sujui oikein mukavasti Akilla!
Treenin jälkeen pesin koirat (ja kirosin sen lian määrää) ja nyt voisikin jo painua koko porukka peiton alle! Joten hyvää yötä kaikille.
Negatiivista on...
Erittäin negatiivista, mikä tässä tapauksessa on enemmän kuin hyvä asia!!!! Kyseessä siis pörröjen TgAa-tulokset, jotka kummallakin siis negatiiviset! Mahtava juttu!!!!
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Kisareissu ja rengasrikko
Jep. Tänään oli perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivän kisat. Kovin korkein tavoittein en liikkeelle lähtenyt... Pitäisikö siis ihan ensimmäiseksi ohjaajan korjata asenteensa??? Mutta kun pessimisti ei pety :) ja kun alla taas on paljon hyllyjä niin niitä on helppo odottaa. Vuosi on nyt tahkottu kakkosissa. Tosin starttejakin on reilusti vähemmän kuin ykkösissä... Mutta masentaahan tää etenemisvauhti aina välillä, tai siis nousuvauhti, etenemisvauhdissa radalla ei ole ainakaan koiran osalta huomauttamista :)
Aamulla painelin koirien kanssa tunnin metsälenkille jotta Ossi pääsi purkamaan ylimääräistä energiaa... Ja sieltä suoraan herra autoon, Aki sisälle ja menoksi. Päästyäni kisapaikalle sain heti ruveta päästelemään ärräpäitä, kun auton renkaasta kuului vaan kovaa suhinaa ja se oli ihan pannukakku noin minuutissa. Voi VEE!!!! Vaan onneksi kisat oli kotikulmilla ja pystyin soittamaan mieheni pelastamaan (eli vaihtamaan renkaan...). Renkaassa oli iso reikä. Mikä lie osunut, mutta siinä kisapaikalla sen oli täytynyt puhjeta, koska niin nopeasti tyhjeni (matkahan olisi jäänyt tuolla vauhdilla kesken) eikä meidän tyhjä rengas ollut ainoa... Noh, siitä järkytyksestä selvittyäni pääsin tutkailemaan rataa.
Tuomarina oli Minna Väyrynen ja A-kisan rata pelotti jo valmiiksi (piirrän joku päivä) kun oli putket vääriin päihin yms meille hankalaa. Koira kävi startissa kuumana ja villoista sai pidellä. Mutta yllätyksekseni kaikki kulki todella hienosti. Näköjään alku, joka ei ole pelkkää juoksusuoraa sopii meille, kun nyt kerran yhteislähtönä pitää aloittaa. Koira kuunteli ja ohjautui aivan oikeisiin paikkoihin. Olin kuvitellut hyllyttäväni viimeistään putkella seitsemän... Mutta niin vaan kauniisti pisteli rataa oikein. Kontaktit oli komeat ja kepit haki loistavasti. Mutta sitten... VOI EI! Rima 15 tulla pätkähti alas ja ohjaaja sitten taisi unohtaa ohjata ja Ossihan livahti putken väärään päähän. Ja hylky. Voi nyyh!!! Muuten kun olisi kulkenut nyt taas todella loistavasti, meno oli ihan huippua. Olin todella tyytyväinen koiraan ja menoon!!!! Harmittaa, pienestä se on kiinni...
Rata tosin oli vaikea. Ei oltu ainoita hyllyttäjiä kun 21 koirakosta vain 7 sai yleensäkin tuloksen, nollista puhumattakaan...
B-kisan rata olikin jo suorempi ja alkukin oli juoksusuoraa. Ensimmäisen hypyn jälkeen muuri ei ollut ihan suorassa linjassa vaan jouduin väistämään oikean kautta. Ja Ossihan luki että kepeille mennään ja se poikahan meni... Hylkyhän siitä ruli, heti toisen esteen jälkeen kun piti puomille mennä. Ja muuten, taisipa tiputtaa muurilta palatkin kun roiski menemään. Koko loppu rata olikin sellaista roiskimista kun ohjaajaakaan ei enää kiinnostanut. En edes halua muistella mitä kaikkia virheitä sitten tehtiinkään... Meni ihan pyllylleen. Ketutti ja paljon. Mikähän kisajarru meillä nyt on päällä kun 5 hyllyä putkeen??? Tosin tältä radalta en paljoa odottanutkaan, sillä koira oli jo lähdössä ihan mahdoton. Yritti nykäistä otteesta itsensä yms... Tietty ohjaaja olisi voinut mennä muurin vasemmalta puolen jolloin koirakin olisi ehkä tullut puomille keppien sijasta... Mutta turha jossitella, kun kerran meni metsään. Nyppii, ottaa päästä. Millä ton hurtan saa ensinnäkin lopettamaan sen varastamisen. Se kun ei ainakaan auta meitä... Plääh. Masentaa vaikka eka suoritus oli hylkyä lukuunottamatta erittäin loistava...
Aamulla painelin koirien kanssa tunnin metsälenkille jotta Ossi pääsi purkamaan ylimääräistä energiaa... Ja sieltä suoraan herra autoon, Aki sisälle ja menoksi. Päästyäni kisapaikalle sain heti ruveta päästelemään ärräpäitä, kun auton renkaasta kuului vaan kovaa suhinaa ja se oli ihan pannukakku noin minuutissa. Voi VEE!!!! Vaan onneksi kisat oli kotikulmilla ja pystyin soittamaan mieheni pelastamaan (eli vaihtamaan renkaan...). Renkaassa oli iso reikä. Mikä lie osunut, mutta siinä kisapaikalla sen oli täytynyt puhjeta, koska niin nopeasti tyhjeni (matkahan olisi jäänyt tuolla vauhdilla kesken) eikä meidän tyhjä rengas ollut ainoa... Noh, siitä järkytyksestä selvittyäni pääsin tutkailemaan rataa.
Tuomarina oli Minna Väyrynen ja A-kisan rata pelotti jo valmiiksi (piirrän joku päivä) kun oli putket vääriin päihin yms meille hankalaa. Koira kävi startissa kuumana ja villoista sai pidellä. Mutta yllätyksekseni kaikki kulki todella hienosti. Näköjään alku, joka ei ole pelkkää juoksusuoraa sopii meille, kun nyt kerran yhteislähtönä pitää aloittaa. Koira kuunteli ja ohjautui aivan oikeisiin paikkoihin. Olin kuvitellut hyllyttäväni viimeistään putkella seitsemän... Mutta niin vaan kauniisti pisteli rataa oikein. Kontaktit oli komeat ja kepit haki loistavasti. Mutta sitten... VOI EI! Rima 15 tulla pätkähti alas ja ohjaaja sitten taisi unohtaa ohjata ja Ossihan livahti putken väärään päähän. Ja hylky. Voi nyyh!!! Muuten kun olisi kulkenut nyt taas todella loistavasti, meno oli ihan huippua. Olin todella tyytyväinen koiraan ja menoon!!!! Harmittaa, pienestä se on kiinni...
Rata tosin oli vaikea. Ei oltu ainoita hyllyttäjiä kun 21 koirakosta vain 7 sai yleensäkin tuloksen, nollista puhumattakaan...
B-kisan rata olikin jo suorempi ja alkukin oli juoksusuoraa. Ensimmäisen hypyn jälkeen muuri ei ollut ihan suorassa linjassa vaan jouduin väistämään oikean kautta. Ja Ossihan luki että kepeille mennään ja se poikahan meni... Hylkyhän siitä ruli, heti toisen esteen jälkeen kun piti puomille mennä. Ja muuten, taisipa tiputtaa muurilta palatkin kun roiski menemään. Koko loppu rata olikin sellaista roiskimista kun ohjaajaakaan ei enää kiinnostanut. En edes halua muistella mitä kaikkia virheitä sitten tehtiinkään... Meni ihan pyllylleen. Ketutti ja paljon. Mikähän kisajarru meillä nyt on päällä kun 5 hyllyä putkeen??? Tosin tältä radalta en paljoa odottanutkaan, sillä koira oli jo lähdössä ihan mahdoton. Yritti nykäistä otteesta itsensä yms... Tietty ohjaaja olisi voinut mennä muurin vasemmalta puolen jolloin koirakin olisi ehkä tullut puomille keppien sijasta... Mutta turha jossitella, kun kerran meni metsään. Nyppii, ottaa päästä. Millä ton hurtan saa ensinnäkin lopettamaan sen varastamisen. Se kun ei ainakaan auta meitä... Plääh. Masentaa vaikka eka suoritus oli hylkyä lukuunottamatta erittäin loistava...
tiistai 1. joulukuuta 2009
Hyvät treenit!!!
Tänään jouduimme jättämään tottikset välistä, kun minulle sattui iltavuoro. Ja minä kun niin viime viikolla taas innostuin asiasta pitkästä aikaa... Noh, ensi viikolla sitten silläkin saralla.
Mutta eilenhän meillä oli taas agi-iltamat ja voi miten mukavat treenit.
Tytöt oli tuoneet oheisen radan joka äkikseltään tuntui melkoisen pahalle. Mutta hei! Ossilla oli hyvä päivä ja homma luisti juuri kuten pitikin. Herra teki tosi hienosti kaiken. Pitkillä vienneillä tosin meinasi taas hieman kiepsahdella ympyrää kun mamma tuli liian hitaasti perässä. Mutta silti malttoi odotella minne ohjaan, eikä säntäillyt oman päänsä mukaan. Muutama rima tuli alussa alas, kun oli liian kiire... Kontakteilla oli innokkuutta ja pari kertaa livahti jatkamaan ilman lupaa (joskin oli ottanut kontaktin tosi komeasti) joten sehän palattiin korjaamaan. Jopa tuo alun pitkä vienti putken kauempaan päähän meni hienosti. Olin tosi tyytyväinen. Kunpa kisoissa sujuisi yhtä komeasti!
Aki pääsi estradille lopuksi, kun hyppyjen korkeus oli mineissä ;D
Mutta nyt niillä matalilla hypyillä tehdään oikeasti niin kauan kun se varmasti tekee iloisesti ja epäröimättä. Tänäänkin ilme oli ihan eri kuin viikko sitten. Hyppäsi iloisesti, empimättä. Livahti putkeen sujuvasti ja kepitkin menee jo melko sujuvasti, kunhan kädellä auttaa. Lopuksi laitoin taas puomin päät pöydälle. Poikaa pelotti kauheasti ja loikkasi vaan ylitse. Joten eikun Ossi autosta malliksi, pari kertaa yli ja sitten jäi siihen katsomaan, niin jopas Aki alkoi oikein vauhdilla pistellä "puomilla", ja sujuvasti menikin. Käyttäkäämme siis Ossia mallina ja kannustuksena niin kauan kunnes Aki saa riittävästi itsevarmuutta tai tajuu et oikeesti täähän on sairaan kivaa :) Ei kai tässä voi olla mitään väärään jos homma kerran toimii...???
Mutta eilenhän meillä oli taas agi-iltamat ja voi miten mukavat treenit.
Tytöt oli tuoneet oheisen radan joka äkikseltään tuntui melkoisen pahalle. Mutta hei! Ossilla oli hyvä päivä ja homma luisti juuri kuten pitikin. Herra teki tosi hienosti kaiken. Pitkillä vienneillä tosin meinasi taas hieman kiepsahdella ympyrää kun mamma tuli liian hitaasti perässä. Mutta silti malttoi odotella minne ohjaan, eikä säntäillyt oman päänsä mukaan. Muutama rima tuli alussa alas, kun oli liian kiire... Kontakteilla oli innokkuutta ja pari kertaa livahti jatkamaan ilman lupaa (joskin oli ottanut kontaktin tosi komeasti) joten sehän palattiin korjaamaan. Jopa tuo alun pitkä vienti putken kauempaan päähän meni hienosti. Olin tosi tyytyväinen. Kunpa kisoissa sujuisi yhtä komeasti!
Aki pääsi estradille lopuksi, kun hyppyjen korkeus oli mineissä ;D
Mutta nyt niillä matalilla hypyillä tehdään oikeasti niin kauan kun se varmasti tekee iloisesti ja epäröimättä. Tänäänkin ilme oli ihan eri kuin viikko sitten. Hyppäsi iloisesti, empimättä. Livahti putkeen sujuvasti ja kepitkin menee jo melko sujuvasti, kunhan kädellä auttaa. Lopuksi laitoin taas puomin päät pöydälle. Poikaa pelotti kauheasti ja loikkasi vaan ylitse. Joten eikun Ossi autosta malliksi, pari kertaa yli ja sitten jäi siihen katsomaan, niin jopas Aki alkoi oikein vauhdilla pistellä "puomilla", ja sujuvasti menikin. Käyttäkäämme siis Ossia mallina ja kannustuksena niin kauan kunnes Aki saa riittävästi itsevarmuutta tai tajuu et oikeesti täähän on sairaan kivaa :) Ei kai tässä voi olla mitään väärään jos homma kerran toimii...???
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino