Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

lauantai 22. toukokuuta 2010

2 kertaa palkintopallilla

Vihdoinkin tuloksia kisoista, ei mitään maailman parhaimpia, mutta sellaisia, että oli itse erittäin tyytyväinen itseeni ja koiraani sekä yhteistyöhömme.
Starttasimme aamutuimaan Kirsin ja Incan sekä Ruutin ja Ossin kera kohti Lieksaa ja Tuija Kokkosen ratoja. Matkamme keskeytyi hetkeksi Lieksan päässä poliisin puhallutusratsiaan :D Ihan nollilla mentiin - ospa menty radatkin... En taaskaan ihan hirveästi kisoilta odottanut, etenkin kun Ossi odotteli aamun autossa keräten kierroksia Incan starttien ajan 1 luokassa... Ja voi pyhä jysäys - kun näin radan (B-kisa käytiin ensin), niin ajattelin, että hylly on ihan varma. Pelkäsin etenkin hypyn 5 jälkeen putkihässäkkää: ajattelin Ossin ampuvan joko puomille, tai sitten putkien vääriin päihin. Toinen todella paha oli keppien kulma ja kepeiltä hypylle 17 meno...

Ossi oli startissa yllättävän rauhallinen, ei repinyt itseään irti otteestani, muttei kyllä olis kestänyt jättääkää, joten lentävällä lähdöllä mentiin. Alku lähti hyvin rullaamaan ja koira oli kuulolla. Oikein kauniisti solahti putket ja otti puomin kontaktit, keinulla samoin. Ensimmäinen vitonen tuli sitten A:n alastulolta. Keppien kulmassa ei ollut ongelmaa kun leikkasin A:n takana vasemmalle puolelle ja kepitkin mentiin vasemmalle. Ossi meinasi lopettaa kepit hieman kesken (2 väliä) kun ohjaaja jäi jo jarruttelemaan hypylle 17 vientiä. Sain onneksi korjattua ne loppuun kun huomasin ajoissa. Mutta sitten tippui se rima 17. Toinen viitonen. Hypylle 18 oli menossa väärältä puolelta kun en riittävän napakasti komentanut. Siitä kielto. Sain korjattua ja päästiin maaliin virheillä 15. Ihanneaika oli tiukka ja se alitettiin vain nipin napin, mutta mitä väliä - alitettiin kuitenkin. Tällä tuloksellä pääsi tänään palkintopallille numero 3. Olin siis todella tyytyväinen. Vihdoinkin pitkästä aikaa palkinnoilla, vaikkei niitä nollia vieläkään tullut. Erityisen tyytyväinen olin Ossin kuunteluun ja ohjattavuuteen, ettei herra roiskinut ihan omiaan radalla.


A-kisan rataantutustumisessa tuskailin erityisesti keinulta hypylle 15 ja putkelle 16 vientiä. Eikähän tuo keppikulmakaan ollut mitenkään helppo. Ohjaajan ennakkoasenne oli taas hieman epäileväinen. Arvelin koiran viimeistään nyt keränneen niitä kierroksia autossa liikaa... Mutta herrahan yllätti ja oli jälleen yllättävän nätisti startissa. Pikkaisen enemmän yritti nykiä kuin ensimmäisellä kerralla, muttei ihan mahdottomasti. Nyt tippui heti toinen rima. Oletan komentaneeni "tänne" liian aikaisin, joka väistämättä aiheuttaa riman putoamisen. Kepit herra aloitti toisesta välistä. Korjaus. Ja jälleen A:n alastulo jäi. Ossi roiskaisi enemmän kuin komeasti jostain puolestavälistä alas. Ihme kyllä muut kontaktit sitten otti kuitenkin. Rata etenikin sitten hienosti loppuun asti. Tosin putkella 16 koira lähtikin syystä tai toisesta kiertämään putken takaa... Pelkäsin sen livahtavan väärään päähän, mutta tuli kuitenkin oikeaan päähän ja selvittiin maaliin jälleen virheillä 15. Ja mitä ei ole tapahtunut kuin kerran, ihan kisauramme alussa - saimme yliaikaa !!!! 0,87 sekkaa meni yli ihanneajan, virheitä siis 15,87. Tosin minusta tuntui radalla, että saattaa mennä enemmänkin yli, sen verran kurvailtiin :D Mutta niin vain siis olimme A-kisassakin palkintopallilla numero 3. Ja koissut sai palkinnoksi säilykelihaa - maistuu varmasti. Mamma sai pari lahjakorttia - joutunee siis ensi vuonnakin starttaamaan Lieksassa.

Aika paljon tuli taas kisoissa hyllyjä, ja ihanneajan ylityksiä - ainakin maksi kakkosissa. Mutta minä olin todella tyytyväinen suorituksiimme!!! Näiden perusteella voisi sitten kuitenkin starttailla Joensuun kisoissakin...

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino