Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

WAU - JEE - FINALLY!!!!

Vihdoinkin saatiin pitkästä aikaa onnistumisen iloa Ossinkin kanssa. Nyt jaksaa taas painaa ja tarvittaessa hakata päätä seinään... Aamulla pakkasin siis jälleen koirat ja kamat kyytiin ja Kouvolaa kohti kisoihin. Päivästä näytti tulevan paahtavan kuuma (ja sitä se todella olikin!!!). Tuomarina Marja Lahikainen ja pitkästä aikaa kakkoset kisasi ensin. Mukavaa päästää Ossi ensin baanalle.

Ossin kohdalla olin asettanut toiveet tälle hyppyradalle. Sillä kun ei olisi niitä kontakteja joilla loikkia yli ja kerätä vitosia. Alku lähti tosi kauniisti vaan kuinkas sitten kävikään... Kasiputkella ohjaaja blokkasi putken suun. Eipä siinä koiralle muuta mahdollisuutta jäänyt kuin mennä väärään päähän putkea. Ja hylly. Jälkiviisaana oli helppo sanoa, että olisihan siinä voinut valssata tms ja kääntään itsensä edestä ja koiran putkeen. Mutta voi sitä tunnetta kun tajuat mokanneesi. Siinä menee niin lukkoon, ettei paljon ehdi ajatella miten toimisi. Mutta kivasti oli Ossi kuulolla eikä varastanut lähdössä. JEE!

Sitten päästiinkin agiratojen kimppuun. Kakkosille niitä oli vallan kaksi kappaletta. Ossi starttiin ja taas pysyi. WAU. Mistäs nyt tuuli? Ja kun vielä rimatkin pysyi ylhäällä. Eniten pelkäsin hyppyä 8 ja sitä että olenko ajoissa paikalla ohjaamassa koiraa putkelta. Mutta kun siitä selvittiin, niin olikin aika makea fiilis. Loppuun asti virheittä, pikkupelatuksia siellä täällä. Eli ei mitenkään kaunista menoa ollut, mutta who cares??? Se nimittäin oli NOLLA, LUVA sellainen. Ai miten makea tunne. VIHDOINKIN. Edellinen oli maaliskuulta 2009, eli muutamat kisat on hakattu päätä seinään. Välillä oli ihan uskomattoman epäuskoinen olo. Onko se varmasti nolla ja luva... Oli se ja sijoitus kolmas. Päivä pelastettu ja ihanaa että onnistuja vihdoin Ossi!!!

Eikähän se viimeinenkään nolla niin kaukana taas ollut. Ossi pysyi jälleen kauniisti lähdössä ja teki todella hyvää työtä. Kunnes hyppy 11 kaatui kokonaan. Miten lie siihen törmäsi? Häikäisikö aurinko? Radalta siis vain tuo harmittava vitonen ja sijoitus kuudes. Piiroksessa muuten 16 hyppy tuo käsin piirretty tuossa keskellä. Sen sivuilla olevat sutatu hypyt oli siis poistettu radalta.
Kokonaisuutena olin todella tyytyväinen Ossin päivään ja suorituksiin. Teki niin kuulolla hommia, eikä sutinut omiaan. Ja mikä parasta, pysyi lähdöissä. Mikähän siinäkin on että välillä karkailee kuin pieni possu?

Aki taas oli ihan plösö. Liekkö helle vienyt miehestä vauhdin vai mitä. Mutta olisihan se ollut liian helppoa olla tuloksilla molemmilla koirilla, etenkin kun Aki kaksissa edellisissä kisoissa on tehnyt tosi upeaa työtä! Mutta ei voi syyttää koiraa. Olosuhteet olivat todella karut. Paahtava, hautova helle. Osittain maa oli niin kuumaa että koirat ihan nostelivat tassujaan tyyliin 'aijaijaipolttaa'
Hyppäri siis hyllytettiin. Aki oli vetelä (sitä se tosin ei ollut kentän ulkopuolella!!! Huijari?) eikä sitä huvittanut hyppiä vaikken ollut tiellä. Liekö vauhtini sitten pysähtyi. No tiedä häntä. Yhtään nollaa ei maksi ykkösten hyppärillä nähty muutenkaan.

B-kisa Akilla oli ihan naurettava. Sama lötköily jatkui. Ei huvittanu hypätä - tuli muuria edeltävän hypyn ohi vaikka oli ihan suorassa linjassa... Herra tuli keinulta kesken alas, eikähän sitä ole tainnut koskaan tehdä vaikka sen aina ryömiikin... Tosi ällö suoritus ja kuulkaa yliaikaakin KOMEAT +24,68 sekkaa. Voi pojat. Olipa nolo aika. Sillä ja 10 ratavirheellä sijoitus 16. Jotta Akin kohdalla voi sanoa, että tulipa käytyä.

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino