Vai vanhus...?

Olen tässä viime aikoina jälleen pähkäillyt mielessäni, että kauankohan tuon Ossin kanssa voi harrastaa ja kisata nykyisellä tahdilla (joka tosin on kiihkeimmistä vuosista jo tasoittunut, emme ole enää kisoissa joka viikonloppu)? Vanhus on kuitenkin jo 8 vuotta. Vaikkei se kyllä päällepäin tekemisessä näy... No kai sen sitten tietää kun harrastuksesta luopumisen aika tulee... Vai?
Enivei, tänään tämä "vanhus" oli niin ihana, ja jonnekin oli kadonnut se turha höyryäminenkin ja louskutus, tai ainakin sitä oli huomattavasti vähemmän. Malttoi jopa seurata sivulla matkalta remmiltä lähtöön. Tämähän ei todellakaan normaalisti onnistu...

Käytimme hyväksemme edellisen ryhmän rakentamaa rataa ja teimme kuviot itse. A ja kepit ja putki olivat oikeastikin todella lähekkäin, vähän niinkuin houkuttimena. Ensin tehtiin valkoiset pallot, tuollainen simppeli lämmittely ja treenikerran aloitus. Ei ongelmia.
Sitten mustat neliöt. Ossi lähtöön ja itse 3 viereen vastaanottamaan, pieni saatto putkea kohti ja niisto vitosella. Tarkasti haku putkelta ettei vaan kippaa puomille. Palkka odotti A:n alastulolla. Tätä jouduttiin muutaman kerran hiulaamaan kun niiston jälkeen tuppasi lipsahtamaan A:lle... Ja kohta herra halusi hauskuuttaa minua ja treenikavereita näyttämällä että mamma hei, mähän osaan tän jo. Hyppäsi kolme ekaa hyppyä ja ampasi A:lle niin onnellisena ja iikutteli palkkaa ympäri kenttää. Naurettiin vaan kun herra oli oikeesti niin tosissaan, ja useamman kerran vielä, että näinhän tää meni. Ja yritti vielä vaikka palkkakin jo poistettiin. Hassu :)
Sitten vielä punaiset pallot. Vastaanotto taas kolmosella ja kierrätys, putkeen lähetys, ja itse ampaisu A:lle. Hyvin ehdittiin seuraavalle takaakierrolle. Tarkka blokkaus (ohjaaja siinä A:n edessä) ja ohjaus kepeille. Eikä se edes yrittäny kontaktille vaikka oli todella lähellä keppejä. Niin nätisti haki niiden alun.
Tänään Ossi oli siis maan mainio sessu. SUoritusvarmuutta ja onnistumisen iloa. Oi kun se ois kisoissakin aina samalla lailla keskittynyt...