Eilen startattiin aamulla neljän aikaan hallille, kun olimme sopineet kimppakyydin kisoihin lähteväksi 4:30 hallilta. Ehdittiin siinä odotellessa sitten vielä tempaista viimeistelykontaktit (hullut!). Aamulla meinasi vähän jännittää ja väsymys aikaisesta heräämisestä teki sen, että meikämanne unohti vasta jotain kymmenen vuotta naputtelemansa pankkikortin tunnusluvun Utin ABC:n kassalla. Onneksi oli käteistä :) Vantaalla oltiin ajoissa, jopa ennen kisajärjestäjiä. Mutta oli sitten hyvin aikaa ulkoiluttaa koirat ja panikoida...
Tuomarina kolmosissa Allan Mattsson. Ja hänelle tyypillisesti hyppärillä rimat oli tapissa 65 cm. Agiradoille sentäs tiputettiin 60 cm. Kisat alkoivat hyppärillä. (Ratapiirrokset on sitten itse piirrettyjä, suuntaa antavia...). Meidän lähtönumero oli heti kärkipäässä, niin ettei tarvinnut onneksi kauaa jännitellä... Koira lähtöön, ja siitähän se sitten lipesi liikkeelle liian aikaisin... Ja se SAAKUTIN eka rima tulla läpsähti alas.... Muuten ne onneksi pysyivät ylhäällä. Eihän se ihan mahdottoman kaunista ollut mutta muuten sitten virheetöntä menoa. Jotenkin luulin ettemme ehtisi ihanneaikaan, mutta kun maalissa kuulin että ehdittiinkin niin se eka rima harmitti vielä enemmän... Mutta tulos kuitenkin ja olin tyytyväinen miten hyvin kuunteleva koira miulla oli ekaradalla kaverina. Sijoitus 11./39. Ja jossittelu lienee turhaa mutta ilman tota rimaa ois taidettu serti saada... Mutta tästähän on hyvä jatkaa niiden metsästystä.
B-kisa olikin sitten jo enemmän säätöä ja herra Oikarinen varasti lähdössä vieläkin törkeämmin kuin edellisessä... Sillä ei ollut pienintäkään kontaktia muhun lähdössä, kuikuili vain radalla eikä korvia ollenkaan. Alku olikin sitten melkoista kääntöä ja pelastelua. 7 putkella olin jo ohjaamassa oikein, mutta sitten tietty nakkasin sen väärään päähän putkea ja HYLLY. Radalla oli kyllä paljon hyvääkin, etenkin kontakteihin olin tyytyväinen = se OTTI NE!!! ja rimat pysyi hyvin.
A-kisasta en odottanut kummoisia, luulin hyllyttäväni hypylle kaksi kun Ossi varastaa enkä ehdi saada takaakierrolle... Rata oli täysin mission impossible. Enkä todellakaan ollut ainoa joka oli sitä mieltä... Ja tulokset kertoo myös sen, vain 9 tulosta 38 koirakosta ja nollia tasan kaksi.
Mutta tällä radalla tapahtui jotain ihmeellistä! Ossi pysyi lähdössä! WAUUUUUUUUUUU!!! Ohjaaja ei ollut uskoa sitä, mikä näkyy videollakin kun kurkin ja odotan koska se karkaa... Eipä karannut vaan pääsin hienosti pakkovalssille kakkosen taakse ja saatiin tuo alkuhässäkkä upeasti (meille upeasti siis) suoritettua. Aika moni kosahti tuohon alkuu. Tälläkin radalla pysyi tosi hienosti rimat. Olihan tässäkin säätöä ja ohjaajan epävarmuutta. Oli jo menossa putkelle keinun sijaan, mutta hyllyn tullessa alla olisi kuitenkin ollut vain vitonen. Huomasin kyllä sivusilmällä että keppien viimeinen väli jäi, mutten enää jaksanut korjata. Siihen virheeseen loppui sitten ohjaajan ohjaaminenkin ja mentiin sit putken sijasta puomille... Mutta mä olin niiiiiiiiiiin onnellinen alusta, ettei tää edes harmittanut! Hyvä HYLLY.
Kotimatkalle pääsin siis tyytyväisenä vaikkei tulokset päätä huimanneet, mutta hyvä avaus tälle vuodelle. Jotain hyvää JOKA radalla eikä vaan porsastelua. Oli loistava päivä. Kiitos kisakumppaneille Titille ja Sirpalle. Otetaan pian uudestaan!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti