Yllättäen eilinen treenimme nökitti kentällä valmiina (katso eilisestä kuva). Niinpä siis tuumasta toimeen ja persjättöjä Ossinkin kanssa. Tosin osasin jo aavistellakin, ettei ne ehkä meillä suju kovin hyvin... Unohdetaan siis eilinen onnistumisen ilo ja otetaan esiin karu totuus :) Mie en vaan kertakaikkiaan ehdi persjätöille Ossin kanssa... Kyllä me joku saatiin onnistumaankin kun oikein palasiksi rata pilkottiin. Helpoimmat (meille) oli ehkä keppien jälkeen (3-4-5) esteiden välissä. Muuten oli jotain sinnepäin tai ei sinnepäinkään. Toinen rata, se jossa sai tehdä niinkuin hyvälle tuntuu, oli sitten jo paaaaaljon sujuvampi ja parempi.
Lähetys takaakierrolle ja väistö niin että kepeille mentiin yhtämatkaa ja minä keppien oikeaa puolta. 4-5 hyppyjen väliin persjättö ja sitten vaan kääntö kuutoselle ja lähetys putkeen (kun irtoaa hyvin). Vastaanottamaan putken ja kasin väliin. Muurilla toimi parhaiten (kääntyi lyhyemmällä kaarella) ihan vaan normi menosuuntaan kääntyminen niin että Ossi hyppäsi viereeni oikealle muurilta. Lähetys putkeen ja sitten vasta leikkaus ja siirtyminen vastaanottamaan putkelta.
Ihan mukavat treenit, etenkin tuo vapaavalintainen suoritustapa. Treenin jälkeen päästiin yllättämään treenikaverimme joka täytti 50 vuotta. Oli lahjaa ja laulua (tai jotain siihen suuntaan kiekumista) tarjolla ja saatiinpa sankari yllättymään. Onnea onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti