Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Äijäenergiaa - tai jotain

Tänään sitten päästiin taas tottistelemaan. Kotona oli ennen lähtöä tehty kapulaharjoituksia ja saatu muutamia tosi hienoja suorituksia, niin että kapula pysyi suussa kunnes otin sen... Kentällä Reko meni ensin paikoillaoloon ja Ossin kanssa otettiin ihan perusseuraamista. Ja voi jee kun mua ärsyttää, kun se tuppaa vähän jätättämään, enkä sitten näe et miten kaukana se hiimailee... Samoin kontakti on tosi huono (on ollu aina), se vaan tallustaa siinä vieressä tai melkein ja ihan satunnaisesti saattaa vilasta mua... Sanokaapa viisaammat joku hyvä vinkki millä tätä saisi parannettua. Ja irtiseuraaminen on huomattavasti parempaa kuin kytkettynä. Henkilöryhmä meni mukavasti.

Jäävissä ekalla kerralla istu-komennolla mentiin maahan, mutta toisella oikein. Maahan meni hienosti ja tänne kutsulla reippaasti eteen, hieman vinoon asentoon mutta kuitenkin.
No, sitten kaivettiin kapula, ja eikö mitä, meijän ÄIJÄ rupes taas syleksimään kapulan ennen aikojaan!!! ARGH! Saatiin tehdä melko monta toistoa ennenkö onnistui, mutta sentään onnistui lopulta. (Ja tähän väliin sanottakoon, että kun kotiin päästiin, niin tehtiin kapulan noutoja ja varmaan parikymmentä upeaa pitoa, kunnes irrotti vasta kun otin kapula... Että silleen, kentällä syleksitään ja kotona tehdään. Täytyy vissiin treeneihin hommata hattu tai paita et kyllä se kotona osaa...)

Paikoillaolossa teki tiukkaa! Rekolle kun heitettiin noutokapulaa. Ossi piipitti ja vinkui koko ajan, nousikin pari kertaa, muttei sentään sännännyt kapulan perään.

Treeneistä ajettiin vielä Utraan leikkimään Lola-bokserin kanssa. Jaa, ai leikkimään? Eihän meidän ÄIJÄ voi leikkiä... Nuuskutteli maata, merkkasi ja potki hiekkaa ja sama toistui uudelleen ja uudelleen. Kyllä se innostui kenguruloikkiaan esittelemään kun keppiä heinikkoon heitettiin, muttei se kyllä yhteisleikkiä ollut! Peräkanaa pomppivat heinikossa ja keppiä etsivät. Tyhmä Ossi, kerrankin kun olis ollu leikkikamu. Seuraavan kerran täytyy mennä paikkaan jossa ei ole niin paljon hajuja (olimme koirien ulkoilutusalueella Jokirannassa) ja katsoa sujuuko leikki paremmin. Kiitos Kirsi, Matti & Lola seurasta!

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino