Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Nahkarukkaset

Juu, tänään on taas sitten ollut sellaisen päivä, että lupasin tehdä Ossista nahkarukkaset...
Aamulla onnellisena kohti kisoja. Rata näytti todella kivalle (piirros tulee kunhan ehdin & jaksan piirtää) ja meille sopivalle mutta MITÄ tekee koira!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! VARASTAA lähdöstä niin komeasti, että minulla pääsi perkele radalla... No, vauhtiahan sit oli, joten se paineli renkaan ohi niin että 5 napsahti. Toinen tuli puomin alastulokontaktilta... Aikahan olisi ollut hyvä, MUTTA... 10 virheellä olimme kuudensia (starttaajia 16). Kepit ja niiden hakeminen oli tällä radalla aivan loistavaa työtä Ossilta.

Seuraava kisa oli hyppyrata, eli kaiken järjen mukaan meidän rata... Ja näytti taas mukavalle. Ohjaaja itse oli ilmeisesti vielä turhan hiiltynyt edellisen radan karkaajalle, joten siltä pohjalta ei tällekään radalle kauhean hyvää alkua... Nyt Ossi malttoi hieman paremmin lähdössä, joskaan en uskaltanut ihan loppuun asti luottaakaan, vaan hieman hätäisesti komensin koiran liikkeelle. Ja rima tietty alas... Ja toinen viitonen keppien alun sössimisestä.... Ja aika olisi TAAS ollut hyvä mutta 10 virheellä olimme viidensiä. Rimat oli 55 cm molemmissa starteissa.
Kisan päätyttyä oli hieman epätoivoinen olo, ettei me varmaan nousta ikinä...

Mutta Maikille & Louiselle onnittelut kolmosiin noususta!!!!

Noh, sitten iltapäivällä ajettiin mummolasta suoraan tottistreeneihin. Edellisistä yhteistreeneistämme onkin lomailun takia aikaa, joten rukkasmeininki jatkui sielläkin. Tuntui ettei koira tiennyt edes komentoa "viereen" vaan se istui missä ja milloin sattui... Ja hei, ollaan me nyt kuitenkin hieman lomallakin treenattu. No seuraamiset meni ok, irtiseuraaminen huomattavasti parempaa kuin kytkettynä! Rytminvaihdokset ok. Henkilöryhmä ok.

Kapulan nouto. Voi jee... Kyllähän se lähtee hakemaan, mutta sylkäisee kapulan metriä ennen minua maahan ja näyttää naamaa "anna nami". ARGH!!!! Ja mökillä heiteltiin vaikka mitä ja aina toi käteen. Seuraavaan treeniin pitää koettaa muistaa ottaa lelu tms ja sillä kokeilla.
Eteenmeno. Noh... Sitä ei nyt olla treenailtu, joten ei voinut kovin huippua odottaakaan... Menimme lähemmäs merkkiä. Vein namit (=nakit) ja palasin koiran luo. Lähetin "eteen" ja Ossi painelee hieman kaartaen merkille ja MITÄ???? Ei löydä nakkeja maasta! Voi apua. Hyvä ettei itku päässyt. Uudella yrityksellä hieman suorempaan ja nakit löytyi. Meni jopa muutaman karjaisun jälkeen maahan.
Näissä treeneissä sai käyttää ääntä ja toooooooooooooooooooooodella lujaa!!!!
Paikoillamakuu oli ihan jees. Malttoi melko hyvin, vaikka Tero pelasi viereisellä kentällä poikien kanssa jalista. Pitihän sinne kuikuilla, mutta malttoi aina siihen asti kun kävelivät kunnolla näkyviin. Sitten piti nousta istumaan ja hieman kääntyä. Mutta ei siis sentään juoksemaan lähtenyt... Ja se oli upeaa miten pysyi kun Rekolle heitettiin kapulaa. Kaula kyllä oli todella pitkällä mutta pysyi. Seuraavaan treeniin muistettava myös peili mukaan. Saa seurata kääntymättä itse koiran touhuja selän takana.

Mutta mammalla oli (ja on vähän vieläkin...) tänään melko epätoivoinen fiilis ja Tero vei tulevat nahkarukkaset vielä juoksulenkillekin pois silmistäni... Että tällaiset fiilikset tänään. Toivottavasti edes taipparit viikon päästä sujuvat! Saisi hyvän mielen, sillä seuraavat agistartit taitaa olla vasta elokuussa...

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino