Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

tiistai 3. marraskuuta 2009

Maneesikausi korkattu

Niin se alkoi talven treenikausi maneesilla. Saadaan taas nauttia sen maapohjan kulkeutumisesta turkissa kotiin ja sänkyyn. Jippii :)
Ja kuten huomaatte, niin muutoksen myötä innostuin jälleen piirtämään treeniradan ja sain sen jopa esiin... Ehkä ne rästissä olevatkin pikkuhiljaa ilmestyvät - nyt kun on tämä tulppa korkattu.
Olen siis maksanut talvitreenit kummallekin koiralle, Aki tehkööt jotain pikkuhiljaa, mutta joka kerta jotakin ja Ossihan painaa entiseen malliin.

Aki ei tehnyt rataa, ihan vaan muutamia hyppyjä ja putkia. Kepit olivat huomattavasti sujuvammat kuin ulkona pimeällä. A:ta ei edes suostu kokeilemaan. Ottakaamme siis seuraavalla kerralla pöytä ja puomin päät siihen ja ruvetkaamme harjoittelemaan matalalla. Keinu tehtiin 2 kertaa. Tosin hieman naurattaa toi koira. On joskus jo tehny ihan sujuvasti, mutta nyt liimaantui keinun pintaan ihan tosissaan. Ihan kun ois laitettu pikaliimaa ja painettu koira siihen kiinni. Herra ei mee eteen eikä taaksepäin. Puristaa vaan itteensä niin matalaksi kuin mahdollista. Saatiin kuitenkin liikutettua herraa ja alastulo olikin helpompaa kun itse keikautin keinun varovasti alas. Mahdoton hurtta. Reipastuukohan se koskaan, onko nyt vaan joku mörkökausi...


Ossi teki 2 rataa. Tässä ensimmäinen. Kontaktit otti mukavasti, vaikka jouduinkin tuossa A:lla kiertämään putkesta johtuen itse hieman kauempaa ja sitä kautta olin tietty auttamattomasti perässä. Kepit aloitti ekalla kerralla väärästä välistä, mutta uusinnassa meni loistavasti. Vaikein paikka taisi olla kepeiltä putkeen meno. Muutaman kerran jouduttiin veivaamaan, kun herra ois vaan A:lle kiivenny.

Toinen rata oli äskeinen käänteisesti. Sujui oikein mallikkaasti. Olin tosi tyytyväinen koiraan radalla. Itse taas kirosin sitä alustaa. Se on vaan niin hankala juosta, etenkin kun on hidas jo muutenkin.

Ossi on nyt ollut pari päivää ilman särkylääkettä. Vähän pelkäsin kuinka treenissä käy, muttei mitään. Ei treeneissä eikä tänään. Ehkäpä se nyrjähdys tai mikä se nyt olikaan, on parantunut ja herran on terve. Sänkyyn ja autoonkin loikkaa ihan entiseen malliin. Tästä on hyvä jatkaa.

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino