Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Aki korkkasi "kisauran"

Eilen uskaltauduttiin Akin kanssa ekoihin agilitymölleihin. Eikä se nyt niiiiiiin kauheaa ollutkaan vaikka ajat ja ratavirheet paukkui. Olin todella tyytyväinen, että Aki pysyi radalla vaikka oli muita koiria ja ihmisiä kentän laidoilla. Lisäksi koirahan ohjautui ihan nätisti, eikä hyppinyt ohjaajaa vasten kuten treeneissä.
Tuomarina oli Heidi Hirvasoja-Korkee. Ekana mentiin möllirata.

Aki jäi nätisti lähtöön. Kolmantena esteenä oli muuri. Ajattelin, että Aki kiertää sen, kun ei ole viime aikoina paljon radallamme näkynyt eikä siitä näy "läpi". Stopin se siihen eteen teki, mutta houkuttelemalla hyppäsi kuitenkin... Kontaktit otti oikein kivasti, etenkin kun ehti itse sinne alastulolle ohjaamaan loppuun asti. Pöydästä juoksi ensin ohi, mutta korjattiin ja pysyi kivasti. Ja huom! Ei hypännyt halimaan ohjaajaa, kuten treeneissä tapana... Putkelta 14 syöksyi A:lle, kun en huolehtinut ettei koira jää taakse. Koska koirani on A- ja puomihullu, niin tällaisella ohjauksella on selvää mistä koirani löydän ;D Tässä vaiheessa ohjaajakin oli jokseenkin herpaantunut ja putken 16 ohjasin väärään päähän. Mutta ei se mitään. Aika komeat 57,8 ja ratavirheitä 35 (HEH!). Tällä kuitenkin palkintopallille kaksi, kun kisaamassa oli 2 koiraa.

Sitten vuorossa epävirallinen rata. Tämä jännitti ohjaajaa enemmän koska radalla kaikki kompastuskivemme - kepit, keinu ja rengas. Aki jäi jälleen kauniisti lähtöön. Pientä hiippailun makua havaittavissa, mutta loppui käskystä. Hylly tuli heti tokalla esteellä kun Aki hyppäsi väärältä puolen. Mutta nyt mentiinkin sitten muurikin vanhasta tottumuksesta komealla loikalla yli, ilman epäröintiä. Putkelta 4 putkeen 5 oli piiiitkä vienti, mutta yllätyksekseni se sujui ihan mukavasti. Sitten päästiinkin keinulle asti ihan ok. Mutta se päätti pelottaa. Hyppäsi keskeltä alas. Otimme uusiksi, ryömimällä, mutta sillä tekniikalla pääsimme kontaktille asti ja keinu laskeutui maahan ennen koiran poistumista. Myös rengas pelotti, tai muuten vaan herra yritti kiertää... Muutaman yrityksen jälkeen hyppäsi kuitenkin. Seuraava este olikin kepit, joilla säädettiin myös... Niin alussa kuin keskelläkin. Mutta lopulta sain Akin joka välistä oikein, aikaa ja virheitähän se vaati. Joskin lopputulosta katsoessatulee mieleeni, ettei tuomari jaksanut enää nostaa käsiään joka töppäyksestä. Aika tosin oli uusintojen ja toistojen määrään nähden kohdillaan *nauraa* Loppu sujuikin ihan ok. Tällä tumpeloinnilla lohkesi palkintopallipaikka nro 3, kun kisassa oli kolme koiraa. Aika 103,77 ja ratavirheitä 45.
Tästähän ei siis ole kuin suunta ylöspäin...? Vaan ei meitä harmittanut. Oli ihan kivaa ja oli kiva nähdä miten Aki toimii edes jokseenkin kisamaisessa tilanteessa. Ei paha. Ihan kehityskelpoinen yksilö sitten kuitenkin. Katsellaan miten kesän treenit sujuu, että joko tänä vuonna startti virallisissakin...?

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino