O-ou

Blondilla vaan menee kädet ja jalat sekaisin. Saatika jos ei sitten ihan ymmärrä mitä sylivekki tarkoittaa. Ossi kuitenkin kääntyi kun tein jotain sinnepäin. On mulla vaan noheva koira. Eli sylivekki tehtiin tuossa 1-2 välissä (vaaleat pallot) ja sylkkärit 7-8 ja 11-12 väleissä. Tummissa palloissa sylivekki 3-4 välissä ja sylkkäri 5-6 välissä. Rata tosin jatkui vielä kepeillä ja hypyllä ja sinne loppuunkin vielä yksi sylkkäri tehtiin.
Sylikäännös-sylivekki a la Henna

Eli kun vauhtiin päästiin niin suoriuduttiin kuitenkin ok Ossin kanssa. Treeni oli hyvä ja tätä täytyy harrastaa joku vapaapäivä. Ja kuivaharjoitteluna tuota käännöstä molemmin puolin. Jostain syystä Ossi kääntyy usein juuri vastakkaiseen suuntaan kuin mikä loogisinta (ja ohjaus) on.

Akin ryhmässä treenattiin Samin johdolla bäcklap:ia. Ensin yhdellä hypyllä. Koira takaakierrolle ja sitten sylikäännös. Molemmin puolin. Sitten hyppy ja putki yhdistelmällä sama molemmin puolin. Aki hoksaa nopeasti, mutta tänään tökki hyppy. Se kun on niin onneton ja ottaa häiriötä millon mistäkin... Nyt tippui rima kerran eikä herra meinannut voida hypätä. Argh... No siitä selvittiin miten kuten. Sitten hyppy-putki yhdistelmällä se keksi ettei tartte hypätä, vaan takaakierrolla lähtee suoraan putkeen ja saa palkan... Auts. Selvittiin siitäkin. JA hyvä treeni oli. Tätäkin pitää päästä vapaalla kokeilemaan. Nyt kun niitä vapaita vielä joka viikko on. Sekin lysti loppuu toukokuussa kun rupean taas tekemään täyttä työviikkoa. Molemmissa olisi omat hyvät puolensa, vapaalla saisi treenata kun taas töissä tienaa rahaa...
OKEI. BLONDI VÄSYNEENÄ... Ykköset kuuluis tietty tohon hyppyjen vastakkaiselle puolelle ;D

Ossi pääsi vielä lopuksi kokeilemaan bäcklap:ia. Ensin ei meinannut hokasta et takaakierron jälkeen tulee sylkkäri. Muutamalla nakin heitolla se hoksasi ja ampui hypyltä putkeen tosi upeasti. Eli nopeasti hoksasi. Lisää treeniä vaan!

Tänään siirtyi perropörrö, suuri persoona, Ässä sateenkaarisillalle. Mie olen itkenyt silmäni punaisiksi ihan vaan myötätunnosta, tiedän niin mitä on tehdä se vaikea päätös, oli se sitten koiralle kuinka oikea tahansa. Katille ja koko perheelle suunnattomasti voimia suuressa surussanne!

Treenit epiksissä

Tiistaina sattui treenivuorollemme epikset, joten varsinaisia treenejä ei ollut, mutta mekin lähdimme starttaamaan yhdet "kisoihin".
Tuomarina oli Leena Kantanen ja oheisen radan oli meille kisaaville suunnitellut. En siis startannut mölleissä kisan ulkopuolella ollenkaan. Menin kummankin kanssa vain tämän kisaavien startin.

Ihanneaika ykkösillä (Aki) oli 46 sekkaa ja kakkosilla (Ossi) 42 sekkaa, kolmosilla se olisi ollut 38 sekkaa. Rataantutustumisessa mietin, että 5 minuuttia kahdelle koiralle ei riitä millään. Ei etenkin kun ne pitää ohjata eritavalla. Keskittyy aina Ossin suoritukseen ja väistämättä Aki sitten kärsii, sekun ei ihan samaan ohjaustapaan vielä istu. Eikä tarvitsekaan. Mutta harmittaa ettei voi kummallekin koiralle käyttää omaa 5 minuuttista...
Ossi pääsi baanalle makseista ihan ekana. Koira lähtöön, itse 1-2 väliin, kauemmas kakkosesta jotta koiralla tilaa kääntyä. Olin melko yllättynyt miten hyvin Ossi pysyi lähdössä ja lähti liikkeelle. Kuunteli eikä touhunnut omiaan. Ossi sai radalta 2 kieltoa, en ole ihan varma mistä toinen tuli, mutta toinen oli ainakin 15 putkella hyrräystä huonon ohjauksen takia. Varmaan joku samantyyppinen tilanne se toinenkin, sillä rimat pysyi ylhäällä ja kontaktitkin otti. Ihan mukava suoritus. Pöytäkin sujui oikein mainiosti vaikkei se olekaan aikoihin treeneissä (saati sitten kisoissa) ollut. Eli 10 ratavirhettä, mutta hei! Yliaikaa +10,37. TÄH??? Ossilla. Mutta niin oli vissiin muillakin. Sijoituksemme kuitenkin kahdeksas.

Sitten pikaisesti iskä autoon poika esiin. Akilla oli ihan kurvailupäivä... Alku meni ok kunnes oli tulossa 6 hypyn ohi. Ja hyllyksihän se meni kun livahti jälleen putken väärään päähän. (Haltuunottoa siis treenattava lisää). Sitten tippui yksi rima, mikä on tosi ihme kun Aki ei niitä yleensä tiputtele. Lisäksi about ekaa kertaa herra loikkasi alastulokontaktin yli. Tähän tulee heti stoppi ja treeneissä otetaan kontaktit tarkasti. Herra kurvaili kentällä vähän ylimääräisiä mutkia. Meno oli siis ainakin iloisen näköistä, taidot oli jäänyt kotiin ;D Pöytä kuitenkin sujui hienosti. Akikin veti aika reilusti yliaikaa (+13,01) mutta mitäs pienistä. Pimeitä putkia ja putkeenlähetyksiä/-irtoamisia tarttee muistaa treenailla, molemmilla hurtilla.
Hyvästä kisatreenistä tää meni. Vielä kun otettais tosissaan eikä vaan löysäiltäs :)

Se OLI mahdollisuuksien lauantai

Oli niinkun kisailmot Kuopioon laitettu. 6 starttia, kolme per koira. Tulostavoite oli yksi nolla. Koiralla ei niin väliä. Noh, niitä nollaratoja tuli nolla. Nolla sekin, ei vaan sellainen kaivatunlainen :D
Kotimatkalla taas ketutti, mutta näin sunnuntai-aamun valjettua on mieli jo muuttunut ja kummasti kisakalenteria vilkuillaan. Tässä kuitenkin eilisen kisatunnelmia omien ratapiirrosten kera (vaihdan ne tuomareiden omiin, jos ne julkaistaan Hu-Pun sivuilla). Kisapaikkana oli Hukka-areena, lämmin sisähalli. Oli ihan kiva, mutta kovasti kaikui. Ja yllätyksekseni keskellä kenttää oli betonitolppa tiellä. Olihan se pehmustettu, mutta silti pelotti että joku siihen vielä törmää...


Ensin oli Akin A-kisa. Tuomarina Minna Räsänen. Poikaa tuntui jännittävän melkolailla kun tuli ekaa kertaa sisään halliin. Joissain kohdissa lattiaa ei oltu peitetty matolla, tassut lipsuivat ja koiraa pelotti vielä enemmän. Mietin että tuleekohan tästä mitään ja syötin ison taskullisen nakkia :) Tosin ohjaajaakin jännitti KOVASTI. Maha oli kuralla ja kädet vapisi. Huh.
Pääsimme radalle toisena parivaljakkona. Jätin koiran lähtöön ja etenin radalle. Kutsuin kuitenkin melko nopeasti, kun huomasin, että Aki alkoi nuuskutella lähtöpaikalla mattoa ja rupesi jo kääntymään seinää kohti. Aki jarrutti hypyllä kolme kiellon arvoisesti. Liekö itsekin jarrutin? Mutta siitä rata jatkui virheittä aina hypylle 11. En vetänyt Akia riittävästi A:lta vasemmalle vaan ajauduttiin sen verta lähelle hyppyä, että väärältä puolen se hypättiin. Vekki ois ollu kova sana, mutta jälkiviisaus ei paljon auta. HYLLY siis. Myös loppurata selvittiin virheittä. Eli se oli ihan hyvä hylly. Rata sujui ja Hupulaiset oli merkanneet ajankin ylös, alitimme ihanneajan. Eli ihan tyytyväinen sai olla avaukseen. Kivaa menoa vaikka ohjaajaa jännittikin!



Minna oli tuomarina myös Akin B-kisassa. Meno oli aivan hemmetin upeaa - aivan nollasuorituksen oloista. Kunnes putki 15 livahti väärään päähän. ARGH!!! HYLLY tästäkin. En oikein tiedä mitä siinä tapahtui, harmi ettei ole videokameraa. Se ei ollut edes mitenkään huokutteleva pää putkesta, mutta sinne se meni. Akin tuntien minun on täytynyt näyttää tavalla tai toisella sinne. Ja jälkiviisaus kruunaa kaiken - se valssi siihen puomin alastulolle olisi voinut pelastaa... Se oli niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana se nolla. Mutta hienosti Aki veti. Myös tämä rata vedettiin komeasti alle ihanneajan. Mie niin tykkään että hylätyn suorituksenkin aika merkitään ylös!



Hyppärille tuomariksi vaihtui Marja Lahikainen. Ja mitenkäs sitten muutenkaan kuin että ohjaaja meni merkkaamaan kolmoshyppyä sen ohi ja Akihan tuli sen ohi myös. Kielto. Ohjaajan ei siis pitäisi pyllistellä väärässä kohdassa vaan ottaa koira haltuu aiemmin, sen siivekkeen kohdalla viimeistään. Tämä oli juuri kuten lauantain ratatreeneissä neloshypyllä tapahtunutta... Loppurata vedettiin taas puhtaasti läpi. Mitä nyt Aki liukastui ihan mukkelis makkelis hypyn 11 jälkeen. Se maksoi meille aikaa, mutta koira jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Maalissa alle ihanneajan ja sijoitus neljänsiä. Ihan kivasti siis. Mutta kyllä nää omat mokat vähän harmitti. Aki oli niin lähellä paria nollaa. Tämä hyppäri on tuttavan videolla. Toivottavasti saamme pyllistelyt teille joskus katsottavaksi. Hyvin Aki tänään kolme starttia jaksoi.



Ossin kaikki radat tuomaroi Marja, ja aloitimme hyppärillä. Katselin kauhulla tiukkaa haltuunottoa pituudelta putkelle ja pituuden takana häämöttäviä hyppyjä ja muuria. Myös pussin jälkeinen elämä pelotti... Ossi lähtöön. HEI, se pysyi siellä!!! Jeejee! Pääsin siis radalla vastaanottamaan juuri sinne minne aioinkin. Ja menoks. Rima 4 tuli alas, koiralla oli kiire kun ohjaaja taisi olla nanosekunnin edellä. Putkelle 6 kääntyi kuitenkin vaikeuksitta. Seuraava kielto tuli hypyllä 12. Oli tulossa ohi (huono ohjaus)... Putkella 15 kielto. En tiedä hämäsikö Ossiakin tolppa kun kiersi sen ensin :D Joten aikaahan siinäkin paloi, mutta alle ihanneajan päästiin nippa nappa (joka muuten oli aika tiukka aika, kuten muillakin Marjan radoilla tänään tuntui olevan, esim B-kisan voittanut veti aikavirhettä 1,4 jotain...) ja 15 virhettä. Sijoitus oli kahdeksas. Meno oli ihan mukavaa, ei mitenkään parasta mahdollista muttei sitä räiskintääkään...


[Kuvasta: taisipa muuten olla niin että 11 hyppy ja 14 muuri olivat lopullisessa radassa toistensa paikolla ja pikkasen enemmän oikealla niin, että keinulta pääsi suoraan muurin yli ;D ...]

Meidän B-kisa oli ihan pyllystä. Tämäkin suoritus on videolla, muttei taida kehdata julkaista. Oli se sen verran karmeaa menoa. Mutta jälleen Ossi pysyi lähdössä ja minä pääsin tekemään niiston kakkoselta putkeen (siis hei, MINÄ tein jotain muuta kuin säätämistä ja vielä kisassa - eli nyt se on todistettu, jotta minäkin opin vaikkakin ehkä hitaasti). Putkeen 5 koira livahti väärään päähän ja siihen hajosi koko homma. Räiskittiin mitä sattuu ja kaikkee hölmöö. Muuri mentiin väärin päin, putken sijasta kiipeiltiin A:n sivua pari kertaa ees taas. Yhtään ei keskitytty, ohjaaja ainakaan. Vika putki väärään päähän ym... Juu mutta jaakotinhan minä myös radalla (hypyltä 14 A:lle) Ossi otti kontaktit, että sentään jotain positiivista radalta.
Mirkalle ja Rapelle onnittelut komeasta LUVA radasta!!!!


[Kuvasta: taisipa muuten olla niin että 7 muuri ja 10 hyppy olivat lopullisessa radassa toistensa paikolla ja pikkasen enemmän oikealla, piirretty nääs tuomarin alkuperäisistä ratapiirroksista korjaamatta mitä radalle tuli]

A-kisaan ei odotukset olleet enää kovin korkealla, vaikka vielähän sitä voisi onnistua... Jälleen Ossi pysyi lähdössä, mutta voi ei, kaatoi 4 hypyn mennessään. Enpähän muista, että sellaista olisi ennen tapahtunut. Viitonen siis. Muuten oli loistavaa menoa, muutamalla pelastuksella tosin. Kontaktit oli naftit, mutta otti ne. Luulin, että saimme vain vitosen mutta jostain syystä meille oli merkattu ratavirheitä kymmenen. Teron kuvaamalla videolla näkyy vain se yksi tuomarin kädennosto. Mistä ja miksi oli toinen laitettu? ARGH. Mua rupes niin kiukuttamaan... Oltiin kuitenkin tykitetty radan nopein aika. Sijoitus oli seitsemäs ja se olisi ollut jonkun verran parempi ellei nuo virheet olisi ollut väärin... Mutta lajissa ei kai voi tehdä protestia. Eikähän se nyt sinällään, kun ei ollut nollat tulossa, mutta silti. OTTI PATTIIN! Että semmonen kisareissu. Tuttu saldo, ei niitä nollia...

Ossin kanssa on nyt startattu kakkosissa 11.10.2008 jälkeen 48 starttia. Viimeisin (ja ainoa nolla) on saatu 21.3.2009. Pikkaisen siis jo toivoisin että onnistuminen osuisi kohdalleen ja saataisiin uskoa hommaan... Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Vaikka vielä minä tuon Ossin kolmosiin saan. PISTE!

Se ois siinä sitten...

Vapaapäivän riemuksi olin varannut tunnin halliaikaa. Se tosin venähti hieman pidemmäksi kun jälkeeni ei ollut varattu treenivuoroa. Lähdin siis vähän vetämään viimeistelyjä ennen viikonlopun startteja. Oheiset esteet oli kentällä valmiiksi ja niissä pyöriteltiin mm seuraava rata...


Koira lähtöön, itse kolmoshypylle niistoa tekemään... Ossin kanssa selkeästi vaikein kohta oli tuo viitoshypyn takaakierto. En millään meinannut ehtiä ajoissa, en twistillä en millään. Ja sitten kun ehdin nippa nappa olin kuitenkin sen verran myöhässä että herra ehti livahtaa putken väärään päähän. Tätä kohtaa sitten jankattiin ihan reilusti.
Lisäksi teimme radalla muitakin kommervenkkejä noilla hypyillä: takaakiertoja, pakkovalsseja ja niitä niistoja ja twistejä. Ossin kanssa treenattiin myös kontakteja melkoisen paljon. Ja jarruttaa piti kunnolla vaikka äiskä juoksi täysillä ohi :)

Akin kanssa tehtiin aika pitkälti noita samoja juttuja. Tosin vahvistettiin enemmän keppejä ja keinua, kuin kontakteja yleensä. Akilla oli taas sellainen päivä, että yritti ajautua monen hypyn ohi... Eli tarkkana saa haltuunoton kanssa olla. Ja siinä, ettei se ohjaajan vauhti lopu hypyllä - silloin jättää Akikin hyppäämättä.

Loppulenkillä vedin semmoset rimpulat jäätiköllä, että näkyi hetki vain tähtiä. Koirat olivat ihmeissään kun mamma makaa vedet silmissä maassa. Ei, eikä ne tällä kertaa vetäneet. Tasapaino vain meni liukkaalla. Polvi kipeä, kyynärpää ja kylki kanssa hieman. Pitikin sattua juuri kisojen alla. Toivottavasti polvessa ei ole pahempaa ettei tee tuskaa juostessa.
No se ois nyt siinä. Jännitys kasvaa ja pari päivää ollaan tekemättä mitään. Alkakaahan peukuttaa!

Niistää - twistaa - niistää - twistaa

Ossin ryhmässä treenin aiheena oli niisto sekä niisto-persjättö. Ensin teimme niistoa ihan yhdellä hypyllä, helposta kulmasta vaikeampaan ja molemmin puolin. Sitten harjoiteltiin, edelleen yhdellä hypyllä ja molemmin puolisesti, niisto-persjättö. Sanna oli laatinut radan jossa todella niisteltiin... Radalla ohjaaja oli melkolailla pahasti myöhässä paikka paikoin. Mutta kun onnistuin niin Ossi kääntyi todella hyvin... Lopussa tokavikalle hypylle en millään ehtinyt vauhtisuoran takia niistelemään siivekkeen vasemmalta puolelta. Joten meille toimivampi ratkaisu oli pitää koira hallussa ja kierrättää oikealta takaakierto. Oli taas hyvä treeni. Näistä mä tykkään. Ossi käy vähän kuumana kun tehdään vaan esim yhtä hyppyä, mutta pakkohan meidän on näitä alusta alkaen opetella. Naurattaa välillä, et millä ollaan kakkosiin selvitty kun ei oikein mitään tekniikkaa osattu silloin... Nyt vasta alkaa ohjaaja hahmottamaan näitä :)
Kuva piirretty muistista, Treenin toi Sanna Tiainen.

Akin ryhmässä twistattiin tänään ihan tosissaan. Ensin tehtiin ihan alkeita yhdellä hypyllä. Lähetettiin koira takaakiertoon ja oltiin itse vastaanottamassa osoittaen koiran laskeutumispaikkaa kohti. Aki on kyllä aika noheva jos minä vaan ehdin liikkua oikein. Sitten tehtiin sama näillä kolmella esteellä, molemmin puolin tietenkin.


Huomiseksi varasin hallivuoron. Ois tarkoitus vähän kontakteja vahvistaa ja ehkäpä jotain muutakin kivaa tehdä.

Rataa pukkaa

Lauantain treenissä oli Rauno Virran kolmosluokan rata.

Ossi pääsi miun pojista ekaksi radalle. Se oli ihan loistava!!! Kuunteli, toimi kuin ajatus eikä edes räksyttänyt. Ja rata sujui todella ihanasti. Ohjaus 5 hypyltä 6 putkeen oli huolimaton ja sitä jouduttiin korjaamaan kun koira ajautui ohi. Muuten nättiä ja Ossiksi rauhallista menoa. Kontaktitkin otti nätisti. Ihanaa. Mee laik. Treenikaveritkin luuli jossain välissä, et olin radalla Akin kanssa kun Ossi ei ollut yhtään oma itsensä ;D Tällaista menoa toivoisin ensi viikon lauantaillekin Ossilta. Voisi jopa tulla tulos... Ja hyvä sellainen.

Aki pääsi muutaman koiran jälkeen radalle. Ajautui neloshypyllä (päädyn 18 kautta) ohitse. Minne lie oli menossa mutta ohi oli tulossa... Korjaus. Myös keppikulma oli Akille vaikea, etenkin kun itse menin vasemmalle, joka minusta oli meille loogisempi ohjauspuoli. Muuten oli aika hyvä suoritus.

Vaikka koiria oli treeneissä paljon, niin ehdittiin vielä toinen kierros samaa rataa. Ossi oli jälleen ensin, nyt meno muistutti jo enemmän normaalia. Heh. Mutta ihan ok suoritus tämäkin. Viitoshypyn rima tuli alas. Taisinpa käskyttää hieman liian aikaisin "tänne". Puomia alastulo jäi välistä. Anne totesi, että kannattaa olla tarkkana treeneissä missä kohdin käsi menee taskuun palkkaa kaivamaan... Kun ei se mene sinne kisoissakaan... Että vasta alastulon lopulla... Mutta muuten olikin mukavaa menoa.
Aki yritti taas painella neloshypyn ohi. Muutettiin haltuunotto kolmos-nelosella paremmaksi niin rupesi sujumaan tuokin kohta. Myös keppien alku oli vaikea. Oli menossa ohi jonnekin sinne hypylle-putkelle... Esteillä 13-14-15 Anne sanoi, että Aki kurkki joka esteen jälkeen minua ja ehkä palkkaa, joten oli vähän tökkivää. Tehtiin tämä suora kontaktilta alkaen uusiksi, niin että ohjaaja juoksi ihan tosissaan :) ja niin vain koirakin eteni minua katselematta. Eli ei pidä löysäillä.
Oli oikein antoisat treenit, jotka tarjosivat tekemisen iloa ja tällä kertaa myös sitä onnistumisen tunnetta. Milläköhän saisi säilytettyä tämän vireen viikon?

Lomalta kisakuntoon?

Viime viikko hiihtolomailtiin Lapissa. Koirat oli tietenkin mukana, mutta niillä oli varmaan tylsä viikko kököttää mökissä ilman isompia aktiviteetteja. Muu perhe nautti aurinkoisesta kelistä rinteessä, hiihtäen ja koiravaljakkoajelulla.
Mutta loma loppuu aikanaan ja tänään palattiin arkeen treenienkin merkeissä. Ja nyt olisi pari viikkoa aikaa saada koirat ja kartturi kisakuntoon...

Ossin ryhmässä tehtiin Juulin johdolla ensin pieni ratapätkä. Siitä ei ole kuvaa kun en enää kotona muistanut missä järjestyksessä mentiin... Ossi taas räksytti ja kävi kierroksilla. Kontaktit roiskui, etenkin A:lla. Mutta muuten teki yllättävänkin hyvin.


Toinen treeni oli yläpuolen hyppyhässäkkä jossa luulin meidän epäonnistuvan takuuvarmasti (asenne ennenkaikkea ;D ). Mutta niin vaan yllätyin. Eka yritys meni pieleen ohjaajan kompuroidessa koipiensa kanssa tuolla 4-5 esteiden välissä. Toka yritys oli jo ehkä sinnepäin ja kolmas... No jos ohjaaja ohjaa ja kääntyilee ajallaan niin voidaan olettaa että hommakin toimii. Yllättävän hyvin uskoi herra ohjausta ja tuli tuonne kakkosen taakse, eikä roiskinut putkelta suoraan rimalle. 3-4 väliin valssi jotta pääsin vaihtamaan puolen. Neloselle jarruttelua ja heti kutsuminen jotta päästiin viitonen oikealta puolelta. Loppuradassa ei ongelmaa. Mukava treeni sitten kun se rupesi kulkemaan!

Akin ryhmässä tehtiin Samin johdolla tekniikkatreeniä, jaakotusta tällä kertaa. Aki oli aikasta noheva tyyppi ja sujui molemmilta puolilta mukavasti. Myös vauhdista. Lopuksi tehtiin kontaktitreeni puomilla ja A:lla.
Akin ryhmän jälkeen jäin vielä Ossin kanssa kokeilemaan tuota jaakotusta. Ihan mukavasti sujui senkin kanssa. Joskin hyppää laajemmalla kurvilla kun Aki, mutta uskoisin että kurvi pienenee treenillä... Hypyt oli hieman eri tasolla (toinen taaempana siis), ja totesin että saa olla tarkkana ettei se pääse livahtamaan taaempaa hyppyä takaisin päin vaan kiertää siivekkeen. Mutta muuten sujui hyvin. Sitten tehtiin vähän keppejä, takaakiertoja ja kontakteja.
Lopulta herran iltalenkille ja nukkumaan :) Ja tein päätöksen, että molemmat koirat starttaavat Kuopiossa kaikki startit. Mennään nyt koko rahan edestä =D