Ainakin nämä höpinät... Agilitya ja agilitya ja lisää aksaa. Mutta kun ei me paljon muuta ehditä harrastamaan...Aki siis vietti pimeän ja sateisen torstai-illan treenaten. Onneksi hallissa sentään. Laura toi treenin. Alku sujui oikein mallikkaasti. Aina 7 hypylle asti jossa oma vauhti stoppasi ja Aki samoiten. Kauhean pyöreällä linjalla piti saatella ettei vauhtini loppuisi. Lopulta keksittiin, että paremmin toimi kun leikkasin 5 hypylle lähettämisen jälkeen kuutosen oikealle puolelle. Näin Akin linja 6-7 oli suorempi ja seiskan jälkeen sylkkärillä kääntö kasille.
Myöskään lkeijeröinti ei niin kauhean tuttu Akille ole, mutta kunhan ekalla saatteli pikkaisen pidemmälle keinun kohdalle, niin seuraavalla kerralla hakikin putken jo itse ja minä saatoin jäädä keinun keppien puolelle ja mennä vastaanottamaan hypylle 12 - selkä kepeille. Näin saatiin hypyn pituutta pikkaisen lyhyemmäksi. Pieniä takkuja lukuunottamatta mukava treeni! Ja ne takutkin oli ohjaajan päässä ja jaloissa. Koirassa ei moittimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti