Kylläpä otti luonnolle

Tänään oli kisapäivä kakkosissa kera Akin, kotihallilla. Tuomarina Marjo Heino. Päästyäni paikalle puolilta päivin ei paljoa ehtinyt valmistautua, sillä kisat olivat etuajassa ja jo vartin päästä saapumisesta oltiin rataantutustumisessa. Jostain syystä silti minula oli ekan rada startissa (ja ennen) ihan kaamea paniikki päällä. Rataprofiili oli mukava ja juostava. Ja Akille sopiva. Alkuun tein tuohon kakkoselle sellaisen muuvin mitä en muuten ikinä ennen oo kisoissa tehny. Että on me jotain Heinin opissa päähämme saatu kun uskalletaan kokeilla... Mutta sitten ohjaaja heilutteli omiaan kepeillä ja putkikin veti... Herra pinkaisi kesken keppejä pois. Uusiksi alusta. Ja sama juttu. Sitten korjattiin keskeltä kepit. Tässä vaiheessa vissiin ohjaaja oli jo luovuttanut kun neloshypylle en jaksanut enää ohjata kunnolla ja koira tuli ohi. Hylly kun jatkettiin vaan rata loppuun. Pikkaisen oli koira hetken hukassa mutta loppuhan sujui ihan mallikkaasti. Vaikkakin tulos jäi taas saamatta... Ja keppien hiulaamisesta johtuen ylitimme ihanneajankin. (On muuten tosi kiva, että hylly-lappuihinkin aika merkitään!!!) Mutta muuten koiralla oli vauhtia ja intoa. Enpä ole vielä ennen tainnut Akia nähdäkään kuola poskella maalissa.  (Titille muuten iso kiitos videoimisesta. Radat on kopsattu tuomarin omilta facebook-sivuilta.)

     

Noh, sitten agiradalle edellisen pettymyksen jälkeen. Jälleen profiili oli mukava. Ja alku menikin hyvin. Puomin olin päättänyt mennä vasemmalta, kun oikealti olisi pitänyt väistää putkea... Ja hirvitti, että jos Aki loikkaa kontaktin sitten jos väistän... Jälkiviisaana onkin sitten helppo sanoa, että olisi muuten kannattanut mennä oikealta... Vasemmalta mennessäni en sitten ehtinytkään leikata ennen koiraa puomin toiselle puolelle. Ja siinä säädettiin jotain, kun yritin kääntää koiraa takaa hypylle ja niin Aki paineli sen ohi. Herpaannuin, kutsuin vaan, niin loikkasi tietty hypyn sitten väärään suuntaan... Oma moka, koiraa ei voi syyttää. Hyllyn jälkeen rata meni ihan ok (paitsi ohjasin vielä takakulmassa (ennen keinua) olevan putken väärään päähän. Ja mikä positiivisinta, kaiken tämän säädön jälkeen päästiin maalin vielä ihanneajan allekin!!!

Mutta nyt täytyy myöntää, että tänään -syystä tai toisesta- tuntui erityisen pahalle ettei me ikuna saada onnistumisia. Tai ehkä joskus toki, mutta paha mieli on ollut koko päivän. En oikein itsekään ymmärrä että miksi tämä on harmittanut niin paljon. Mutta näin tällä(kin) kertaa. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Viikon päästä taas.