Palmusunnuntaina kirmattiin

Sunnuntaina oli IMAKK:n kisat meidän hallilla, tuomarina Hannikaisen Elina. Olin ilmonnut molemmat koirat karkeloihin. Ratapiirrokset on napattu Elinan Facebook-kansiosta.

Ensin kakkosluokan startit. Hyppäri vaikutti kivalle ja alku sujuikin tosi mukavasti ja Akilla oli vauhtia. Mutta sitten... On ilmeisesti harjoiteltu hienosti ja paljon takaakiertoja, kun sain tyrkättyä koiran slaalomin viimeisen esteen (nro 10) takaakierrolle. Muuten se menikin radan kivasti loppuunkin asti. Pikkaisen se arasteli viimeisenä ollutta okseria, mutta hyppäsi kuitenkin. Tämä rata oli sellainen hyvänmielen hylly, kun vielä jaksoi hymyilyttää radan jälkeenkin.

Sitten seuraavana oli vuorossa agirata. Taas alku lähti liikenteeseen kivasti, kunnes putken jälkeinen okseri aiheutti harmaita hiuksia. Koska tiesin, että se on jostain syystä Akille kammotus niin jäin oikein odottamaan putkelle, että mennään yhtämatkaa... Ja niinhän me mentiin - kunnes seuraavalla hypyllä jäin ihmettelemään että mihis se sessu jäi... Siellähän se istui okserin takana heiluttelemassa häntää *prrrkele*  Otettiin vauhtia ja uusi yritys. Sama juttu. Sittenpä tultiinkin jo okserin ohi suosiolla... Tämä hylly pisti taas mielen matalaksi, että eikö me koskaan... Aina tökkää johonkin...

 Yritin siinä sitten kasailla itteeni kolmosten startteihin. Ekana Ossilla oli agirata. Olin siinä taas odotellessa naureskellu porukoille, että mitenkähän herra porsastelee lähdössä ja karkaa... Vaan mitäpä tekee Ossi...? Mulla meni heti lähdössä pasmat sekaisin kun se otti ja PYSYI lähdössä lupaan asti. Ehdin siis oikein mainiosti aikomaani kohtaan, vaikka vilkuilinkin olkani yli että milloinkahan se suhahtaa sieltä... Ei tuo meidän keppien jälkeinen elämä niin nättiä ollu, eikä meny niin kuin olin rataantutustumisessa suunnitellu... Mutta saatiin kuitenkin virheettömästi menemään. Moni nääs hyllytti tai otti kieltoja hypyllä 6 joka oli vähän pahassa kulmassa edelliseen nähden... Oltiin käyty Ossin kanssa lauantaina kontakteja treenaamassa, mutta siitä huolimatta mokoma hyppäsi hintsusti A:n ekan alastulon yli. Takana hypyillä tehtiin takaaleikkauksia (joista Heini mulle motkotti :D maalissa, että ihan turhia kun oisin kuulema ehtiny muutakin tekemään...). Paluukontakti sujui ihan ok ja loppu myös. Ja mitä tuloksella 5 sijoituttiin kuudenneksi ja päästiin vielä alle ihanneajan... Ja sittenhän se vasta harmitti kun totesi, että kaikilla edellä olijoilla oli jo sertit, että nollalla - oisko siirtyny jopa meille asti?? Noh, jossittelu on turhaa ja kontaktitreenejä siis jatkettava. Mietin sitä lähtöä, että auttoiko meitä se, että pari koiraa ennen starttasi juoksuinen narttu vai se, että otinkin pannan jo aikaisemmin pois ja mentiin sivulle kommennolla sitten lähtöön (normisti otan pannan pois vasta lähtökohdassa). Vai jopa molemmat?? Tätä taktiikkaa kokeillaan kuitenkin jatkossakin josko vaikka toimisi...

Viimeisenä vuorossa Ossin hyppäri. Olin jo suunnitellut, että yksi seurakaveri juoksisi Ossin kanssa, mutta päädyin kuitenkin yrittämään itse. Mikä ehkä tässä kohtaa oli virhe, sillä jalkojani pakotti ihan järkyttävästi pitkästä päivästä (??) johtuen. Tai jostain, mutta tuntui ettei ne toiminu yhtään. Lähdettiin starttiin taas panta aiemmin pois ja sivulle komennolla. Nyt se ei ihan yhtä hyvin pysynyt mutta pikkaisen paremmin kuin "normaalisti". Saatiin säädettyä ittemme esteelle 15 asti, jossa tuli kielto kun Ossi tuli ohi, en siis riittävän selvästi kertonu et ois pitäny hypätä. Sitten en tiedä mitä tein, lopetinko ohjaamisen vai what mutta koira tuli maalihypyn ohi... Ja vielä korjauskerrallakin... Eli kolmesta kiellosta hylly.
Onneksi minulla on Ossi joka sai minut taas hieman paremmalle tuulelle. Akin tokan radan jälkeen olin nääs taas lyömässä hanskoja tiskiin... Pitäisikö ostaa uusi pentu ja aloittaa alusta kaikki? Noh, ehkä me vaan treenataan lisää...