Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Muffinssipalkalla mennään

Niin että tämmöstä pikkupätkää koutsi meille heitti. Ensin katottiin rataa (jota muuten meinasi taas olla hieman vaikeaa muistaa, mun kieputettiin vaan noita muutamaa estettä...) ja kellotettiin eka suoritus... Sitten katottiin uudelleen rata, että mistä niitä sekunteja nipistetään ja kellotettiin uudelleen... Ja kyllähän me muuten juostiin. Keuhkot pihalla ja hapot jaloissa (tai itellä tuo vasemman jalan jalkapöytä on nyt viikon oikutellu. En tiiä mikä jumi siellä on, tuli viime torstain reeneissä)... Me parannettiin Akin kanssa kakkos kiepillä ihan sikana aikaa, paras parannus kaikista. Oltiin me hyviä, tai ainakin sessu oli.
Ja miten oikeesti sitä on ennen saatellu koiran esteeltä toiselle, kun niin ei tartte tehä. Vaan näytetään linja jota koira menee. Säästää oikeesti aikaa.

Koira siis lähtöön tonne minne se piirretty. Ohjaaja tuossa mutta oikealla kädellä osoitus koiran ponnistuspaikkaan. Ja menoks katse koirassa että kiipeää A:lle. Ennen kolmosta vastäkääntö. Neloselle pieni työntö. Muuria ei tarvinnut erikseen ohjata vaan saattoi painelle keppien alkuun. Sinne ei mitään pyöräytyksiä vaan koiran puoleisella kädellä ja jalalla ohjaus oikeaan väliin ja veto kädellä ensimmäisestä välistä. Rintamasuunnan käännös ja menoksi. Kun koira teki keppejä loppuun niinitse persjättö ja jaakotus tuonne seiskalle. A:lle piti ottaa etäisyyttä, että pakkovalssi kepeille helpompi. Muuria kohti tiukka käännös ja vienti vasemmalla. Kunnes käännös (öööö pakkovalsii??? ei vaan... öööö) naama keppien suuntaan ja koira oikealla kädellä muurin yli ja samalla haltuunotto muurin oikealta puolelta. Pieni työntö 12 takaakierrolle (ei tarvinnut olla isokaan) ja taas A:lle hieman etäisyyttä. Työntö takaakierrolle tulosuunnassa oikean siivekkeen kautta, kepit ja hyppy.
Ja kylläpä kuulkaa hapotti. Kauhkoja poltti ja jalka oli ihan  liekeissä. Mutta tikistettiin aikaamme ihan useampi sekunti. Hyvä me. Ja palkaksi Heini tarjosi proteiinimuffinssit. Nam.

Treenin jälkeen hain Ossin. Tehtiin sama pätkä. Ilman kellotusta. Yllättävän hyvin veti. En ihan yhtä hyvin ehtinyt kaikkia muuveja tekemään mutta yritettiin kuitenkin. Kontaktia piti muistutella. Alku ois ihan helppo kisoissakin kun joku (MUR) pysyisi lähdössä... Mutta yllättävän kivasti pääsin pätkin tuon hurjastelijan kanssa vaikka omaa jalkaa koski tässä kohdassa jo kamalasti. Mikähän tuohon tuli? Ja kiva yrittää sunnuntaina kinkata kisoissa...

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino