Tänään mentiin agiliitämään kurjasta kelistä huolimatta, ja toivoa sopii että herra Ossinaattori esittää samanlaista taituruutta tulevana lauantaina... Eka rata meni kerralla nappiin. Ihan tosta vaan noin. Oli vissiin parin viikon tauko tehny hyvää.
Herra ei edes yrittänyt putkelle nro 5, joka oli todella houkuttelevasti juuri ennen hyppyjä jonne kuului mennäkin. No problemos radalla yksi. Ja pöytätietsikkamme on korjaamolla joten kuvat tulee... joskus!
Treenissä 2 pääsi kokeilemaan jaakotusta ja... hmmm... mikähän se toinen sana oli. Noh, jaakotus ei oikein tämmöiselle kankealle ja hitaalle ohjaajalle tuntunut sopivan niin hyvin kuin perinteinen menomme (tai sitten sitä on liikaa kaavoihin kangistunut...?) mutta tulipa testattua. Keppien avokulman otti hienosti. Eikä isompia ongelmia tälläkään radalla. Ohjaajan linjaukset vaan otettava tarkasti ja käskytykset mietittävä... Turha huutaa koko ajan kierrä kierrä kierrä, kun voi sanoa kierrä kierrä hyppää, jolloin koirakin tietää et pittää hypätä eikä vaan kiertää ;D
Ohjaaja koulunpenkille siis.
Tänään mietin tuleekohan tosta Akista agilitykoiraa ollenkaan...? Nenä maassa, korvat jäähyllä ja mielummin nuuskuttelee. Vai tekikö pimenevä kenttä nyt temput eikä herra oikein uskaltanut edes hypätä. Putkeen kyllä meni ja 6 kepin pätkä silleen melko ok. Mutta mielummin lähtee nuuskimaan ja toisia hurttia moikkaamaan. Vai vaatiskohan nyt tota perustottista reilummin???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti