Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

lauantai 22. elokuuta 2009

Voe tokkiinsa...

Voe voe... Se masis aina iskee vaikka koira kulkee, mutta taas se oli vitosesta kiinni. Huomenissa latailen videoita niin näette miten vähästä se olikaan kiinni...
Matkattiin siis Mikkeliin kisaamaan jossa tuomaroi Martti Salonen - uusi tuttavuus meille. Kun minä ilmoittauduin ja valmistauduin, niin Tero läks juoksuttamaan Ossia pyörällä, vähän niinkuin pahimmat energiat veks ennen starttia. Semmoiset puoli tuntia se Ossi pisteli ennen kisaa...

Ensin käytiin B-kisa ja kun näin radan huokaisin, ettei ole ollenkaan meidän rata. Mutta toisin kävi... Ossia ei voi YHTÄÄN jättää starttiin odottamaan, sillä se ampuu radalle heti kun niskanahasta ote irtoaa. Niinpä mentiin taas lentävällä ja ajattelin ettei selvitä vauhtisuorasta millään, mutta niin vain taisin pinkoa koiran neljännellä esteellä kiinni. Alkuun oli siis hyppy - putki - hyppy - hyppy - pituus ja hyppy ;D juuri tällaisen hitaan ohjaajan unelma (joopa!). Sitten piti putken pää hakea, mutta hienostihan se meni. A:n kontaktit otti molemmilla kerroilla ja hypyt oli ilmavia, ja koiran ohjattavuus oli huippu. Kääntyi tiukatkin mutkat ja kuunteli minne hypätään. Kepit oli toiseksi viimeisenä ja minä jo sydän pamppaillen ajattelin että joko vihdoinkin olisi meidän vuoro saada se nolla. Mutta sitten... Muistan kiljaisseeni radallakin, Ossipa jätti kepin viimeisen välin. Korjatahan se piti ja sekunteja tuhlaantui. Ja niin tuloksena _jälleen_ viitonen ja sijoitus kuudes. No olin toki tyytyväinen koiraan ja omaan pinkomiseeni sekä ohjaamiseeni, mutta mikä lie sitten tuli kepeillä. Harmitti taas niin vietävästi. Harmi harmi harmi. Etenkin kun rata tuntui alkuun hankalalta ja sitten se alkoikin sujua ja sujuikin todella loistavasti :D Katso kisavideo tästä

Sitten Ossi lepäsi pari minuuttia ja lähti jälleen pyörälenkille, niitä höyryjä päästelemään... A-rata olikin täysin käänteinen kuin aikaisempi. Jotenkin tuntui vielä vaikeammalle jo muistaakin rata. Mutta niin vain taas lentäen lähdettiin, itse menin ekan hypyn vasemmalta kun suunta oli kepeille keskelle (toisella puolella houkutti putki toisella keinu). Heti eka rima rämähti alas ja oma ohjaaminen ottikin sitten takapakkia siitä, ei oikein huvittanut enää panostaa täysiä kun ei nollamahkuja enää ollut. Ossi oli menossa keinulle, mutta ihme, korvat kuuli ja tuli kuin tulikin kepeille ja vielä oikeasta välistä!!!! Sitä ei ihan moni tehnyt. Jälleen meno oli hyvää ja rimat pysyi. Oman lepsun ohjaamisen ja ehkä radalla sijoittumisen takia Ossi ajoi putken 13 ohi ja siitä toinen vitonen. Muuten rata kulki jopa hieman nopeammin kuin eka startti, ihanneaika oli molemmissa sama. Tästä siis 10 virhettä ja sijoitus viides. Videoon pääset tästä

Ihan tyytyväinen saa olla päivään vaikka ne pienet mokat nyt harmittaakin... Mutta taitaa olla syytä seuraavankin kerran ottaa mies ja polkupyörä mukaan alkulämmittelemään Ossia tiukalla lenkillä ;D - monikohan muu oikeasti kestäisi tuollaiset lenkit ennen kisaa? Olisi kiva tietää... Noh, tästä mennään taas kohti seuraavia koitoksia. Voi tosin olla, että syyskuussa ei sitten harmikseni selvitä mihkään...

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino