Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

maanantai 25. toukokuuta 2009

Uusia tuttavuuksia

Mentiin tänään ajoissa kentälle koirien ja poikien kanssa ja lähdettiin ennen treeniä vähän lenkille. Raviradan nurmikolla törmättiin siiliin. Ossi on niitä nähnyt ennenkin, mutta tokihan se piti tutkia lähemmin, että mikä kumma otus noin sihisee ja pomppii :) Ei nyt onneksi ihan nokkaansa mennyt piikkeihn työntämään, mutta lähetä katseli. Aki taas näki siilin ensimmäistä kertaa elämässään. Ja voi sitä ihmetystä. Aluksi meni hieman lähemmäs (joskin TOSI paljon kauemmas kuin Ossi) mutta apua! Kun se sihisi niin poika luikki kummasti koipieni taakse kurkkimaan eikä uskaltautunut lähelle. Oli vaan aika huvittavaa kun toinen vetää remmi tiukalla siiliä kohti ja toinen palttiarallaan yhtä kireällä remmillä vastakkaiseen suuntaan.

Tänään olikin agitreeneissä mukavasti sakkia, tai ohjaajia 4 mutta kun kaikilla on 2 koiraa (tai Topihan teki vain vähän tottista, mutta siti...). Saatiin aikaiseksi mukava rata, joka tehtiin 2 eri lailla (kuva tulee kun toinen kone suostuu toimimaan). Otin Ossin lähtöön ja nyt lempilelu, eli narupallo kehiin ja Ossin selän taakse. Pysyi startissa oikein hyvin (vaikka eihän se treenissä ole koskaan ongelmana ollutkaan) ja vapaa käskyllä haki pallon ja hyppäsi ensimmäisen esteen yli. Mietin et toimisikohan kisoissa jos leikittäisi sillä pallolla (vai kuumuuko miljoona kertaa lisää) ja jättäisi sen sitten maahan startin taakse riittävän kauas (ja startattuamme joku sen siitä hakisi pois). Malttaisikohan yhtään paremmin pysyä????
Ossin treeni tänään oli ihan sujuvaa. Muutama rima räpsähti alas kun ne olivat korkeimmalla ja herralla ol taas niin kiirus... Ekalla kontaktilla, eli A:lla otti alastulon pari kertaa huolimattomasti. Otti kontaktin nippa nappa muttei pysähtynyt, joten otimme ne uudestaan koska niistä ei treeneissä luistella vaan sen täytyy olla 2 off - 2 on!!!

Aki pääsi tänään pikaisesti kentälle. Otettiin muutama hyppy ja kepit muutaman kerran. Uutena esteenä otettiin pussi. Sehän hieman jänskätti kun ei näkynyt läpi (vaikka eipä ne mutkaputket aiheuta samaa...) joten otettiin niin että Veera piti Akia lähdössä ja minä menin pussia raottelemaan. Sitten uskalsikin jo hyvinkin tulla. Välillä minä lähetin Akia ja vuorostaan Päivi raotti pussia. Hyvin se ne meni. Eikä ollut kauhean kaukana sekään, että olisi ihan läpi asti mennyt niin ettei kangasta nosteta. Kävi nimittäin muutaman kerran siihen malliin esteen sisällä tutkailemassa tilannetta... Toivossa on hyvä elää, että tästä vielä agikoira tulee :)

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino