Lauantai aamuna aikaisin ajelin kohti kisapaikkaa. Tuomarina oli Asko Jokinen, siis sama tuomari jonka radalta saimme Kuopiossa nollat. Rataantutustumisen alkaessa jonkun piti ruveta aukomaan päätään, että eikös säännöissä ole rajattu kontaktien määrä... (mä en edes tienny, saatika et mua olis yksi ylimääräinen kontakti haitannu, mut häntä ilmeisesti haittasi). Radalla oli nääs 4 kontaktia, tämän seuraksena keinu heivattiin syrjään viime hetkellä ja tilalle tuli hyppy. Hyvällä fiiliksellä lähtölinjalle A-kisassa ja koirakin kesti varastamatta - JES!!!! Tosin uikuttihan se koko ajan selän takana, mutta pysyi - muusta viis. Mutta heti alussa jäi yllättäen ;D puomin alastulokontakti ottamatta ja sitten tipahti rima esteellä 6. Vein liian tiukassa mutkassa kepeiltä hypylle. Tuloksena siis ensimmäisestä startista 10 virhettä ajalla 34,38. Joka muuten oli -17,62 alle ihanneajan ja näin Ossi tykitteli radan nopeimman ajan!!! Sijoituksena 7. kun starttaajia oli kaikkiaan 32.
Sitten B-kisa. Edellisen jälkeen odotukset ei olleet kauhean korkealla, mutta fiilis silti ihan ok. Ja jälleen yllätyksekseni Ossi kesti lähdössä karkaamatta, niin että ollaanhan me nyt ainakin jossain edistytty. Ja voi per***sikka rima esteellä 2 tulla rämähti alas kun kepeille oli tiukka kaarros. Muutenhan rata oli ihan huippu, kaikki kontaktit otti ja kulki lujaa. Pikkasenko kirpaisi tuo rima ja 5 virhepistettä. Pääsimme palkintopallille numerolle kaksi ja saimme lahjakortin... Täytyy siis taas suunnitella kisareissua Mikkeliin.
Mutta tämähän oli kuin agirodussa heinäkuussa... Muuten niin loistava suoritus ja sitten rima... Nyyh. Kun yhden asian saat kuntoon niin toinen rupeaa mättämään. Olin toki tyytyväinen suoritukseen, mutta... ainahan se jää tämmöinen kaivelemaan, etenkin viimeistä nollaa metsästäessä kun se oli taas niiiiiiiiiin lähellä (ja välillä kyllä iskee epätoivo vaikkei mikään kiire olekaan...)
Sitten jännättiin Sannan ja Wilman kisat ja painuttiin hotellille lepäämään, uimaan ja saunomaan. Illalla käytiin syömässä mahdottoman hyvät härkäpihvit paikallisessa. Olipas herkkua.
Vaan siihenpä se lysti sitten loppui. Yö meni ravatessa pöntöllä kun sattui iskemään oksennustauti. Pojat kun kotona oli sen just sairastaneet. Vaan kyllä mä mietin et oliko pakko just nyt sairastua, kun olin niin haaveillut hotellin aamupalasta - joka siis nyt jäi välistä. Onneksi kisat oli taas vasta illemmalla. Vaikka melko heikossa hapessa olinkin niin päätin kuitenkin hullu startata (ei kai sitä voi luovuttaa kun on kisat maksanut???). Varmaan koirakin vaistosi, et en kulkenu ihan täysillä. Sunnuntaina tuomarinamme oli Kari Jalonen, jolla olikin melko kinkkisiä ratoja.
C-kisassa Ossi kesti jälleen lähdössä. Mutta taas jäi A:n alastulokontakti. Sitten putkella 8 sattui harmittava linjanylitys ja vielä puomin alastulo jäi välistä. Siis 15 virhettä. Sijoitus kuitenkin 4./13 Ja meidän neljäs tulos olikin viimeinen, sillä kaikki loput oli hylkyjä, nolliakaan ei tullut yhtään. Ei nyt jaksanut itse olla edes kauhean pettynyt, olo oli sen verran flegmaattinen.
Ja vielä hieman yli kuuden illalla starttailtiin D-kisaan. Nyt taisi olla jo kisaväsymystä koirassakin kun karkasi lähdöstä. Rima esteellä 5 tulla pätkähti alas. Oli taas mutkassa hyppy ja annoinko sitten komennon liian aikaisin tai jotain... Kepeillä sattui pitkästä aikaa hassi ja Ossi aloitti vasta toisesta välistä. Kontaktit kuitenkin otti kaikki. Eli kun yksi asia toimii niin toinen mättää - on meidän motto. 10 virhettä mutta sijoitus vasta 8./12
Olihan meillä nyt sentään tuloksia jos vertaa kevään vastaaviin kisoihin ;) mutta silti hieman pettynyt maku jäi - etenkin se lauantain mokoma rima. Sunnuntailta nyt ei oman voinninkaan takia kovin kummoisia odottanut. Kotimatka olikin sitten ihan kauhea. Vähäisen ruuan ja juoman takia olo oli heikko ja päänsärky ihan tajuton! "Kiva" oli ajella pimeässä ja vastaantulijoiden valot vaan pahensi särkyä. Kotiin kuitenkin selvittiin ja sitten odotellaan jo seuraavia kisoja... Hullu kai sitä on ;D
2 kommenttia:
Ai miten huonoa tuuria tuommoinen riman tippuminen :/
Tuttu tunne, kun nolla on niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Masentavaa.
Zempit tuleviin kisoihin, kyllä se nousunolla sieltä napsahtaa!
Kiitti. Kyllä mäkin uskon että se aikanaan tulee... Sitä vaan kun asetti tavoitteen, että tänä vuonna kakkosiin, niin rupeaa puskemaan pieniä paineita... Vaan ellei tänä vuonna, niin ensi vuonna sitten ;D
Lähetä kommentti