Eilinen agiliito

Treenit aloitettiin radan rakentamisella ja sitten juotiin Sarin tuomat nollakahvit. Kiitos ja onnea vielä kerran Sari & Rasmus!

Radalle tuli vain muutama hyppy, kepit, keinu ja putki päät piilossa. Ossilla oli hyvä päivä. Muutama rima tuli alas, mutta muuten... Haki putkenpäät hienosti piilostakin, keppien aloituksen joka kulmasta, keinun kontaktin... Tehtiin vaan ihan kevyt ja lyhyt treeni. Mielestäni se oli hyvä treeni.

Harmitti kun uusi ASB-lehti ei ehtinyt eiliseen treeniin mennessä ilmestyä (ja tietenkin se tuli sit tänään...) sillä siinä olisi ollut sunnuntain FAO-open tasoituskisan rata. Jäipä sitten senkin etukäteen treenaaminen.

Sunnuntain tottiksetkin jäi välistä, kun palailin siskolikan polttareista. Samoin tän viikon jälki ja tottis jäävät myöskin välistä kun ollaan Nastolassa Agirodussa.

Aki on edelleen sairaslomalla, sillä se saa jotenkin aina revittyä rahkat reidestä ja haava on siis auki edelleen. Varmaan joudumme jatkamaan antibioottikuuria. Ja tuon tötterön myötä herralle on iskenyt myös taantuma sisäsiisteydessä. Useampana päivänä on kakat tehty sisään ja tänään oli pissit *huokaisee*

Aamutreeniä

Ohhoh! Meikkikselle iski joku ihme virtapiikki, kun olin sopinut ylimääräiset agilitytreenit aamulle ennen iltavuoroon menoa. Niinpä sitten suuntasimme kentälle 9.30 mittarin näyttäessä jo 23 lämpöastetta... Päivi ja Kirsi saapuivat myös. Tehtiin sellaista lyhyttä pätkää useammalla eri versiolla... (kuva tulee)

Ossilla intoa riitti (olikohan tää vielä yllätys jollekin...??) ja jopa varasti lähdöstä kerran. Eipä ole treeneissä ennen moista juurikaan harrastanut. Noh, putkeen meno oli aluksi vaikeaa - herra säntäsi puomin ali siitä putken vierestä. Kääk apua!!! Kun tämän saimme korjattua, niin keppien otto oli ihan loistavaa. Kontaktit otti myös ihan mukavasti. Muutamia rimoja tuli alas. Milläköhän sen saisi loppumaan...?
Oli mukavat, vaan ah niin hikiset treenit. Kameraan kertyi "muutama" kuva Incasta, Rekosta ja Ossista. Illalla pääsen katsomaan tuliko vielä jotain julkaisukelpoistakin....

Illan jälkitreenit jätämme suosiolla väliin, kun itsellä on iltavuoro. Oltaisiin taas paljon myöhässä. Ja muutenkin kotona on tekemätön nippu hommia, joten niitäkin pitäisi välillä tehdä. Toivottavasti jo ensi viikolla päästään mukaan jäljelle.

Uimakausi avattu

Huomatkaa tämä lentävä lähtö kesän 2009 uimakauteen!!! (Kuva Minna Kareinen)

Eilen siis kipaisin Ossin kanssa eläinlääkärille DNA-näytteenottoa varten. Olipa harvinaisen mukava lääkäri kun ei maksuakaan peritty... Enpä ole ennen ilmaiseksi päässyt :D
Sitten ajettiin Mertalaan doggien tapahtumaan. Pelejä, hyvää ruokaa ja seuraa. Kiitos taas. Ossi korkkasi uimakautensa varsin vauhdikkaasti. Mielellään pulikoi ja olisi viihtynyt vedessä pidempäänkin. Mammaa vähän harmitti se yksi toipilas. Olin niin ajatellut, että miten kiva olisi ollut katsoa lähteekö Akikin uimaan isukin perässä. Mutta se nyt siirtyi...

Potilaan kuulumisia: Pönttö päässä ollaan edelleen aivan halvaantunutta poikaa. Normaalia enemmän pötköttelee (ilman kauluriakin) mutta välillä villiintyy loikkimaan sänkyyn ja alas ihan normaaliin malliin... Eli olisiko tästä kolarista selvitty säikähdyksellä???

Onneksi on...

...oma ihana vakkarilekuri Jari!!! Yhdellä 5 minuutin puhelulla aamulla oli selvitelty kunnolla Akinaattorin hoito.

* Ensinnäkin Jari ihmetteli MITEN päivystäjä EI ANTANUT särkylääkettä koiralle joka on jäänyt auton alle! Sitä määrättiin nyt vähintään 2 viikkoa antamaan, sillä pintahaavat ei välttämättä ole kipeitä, mutta takulla on revähdyksiä/venähdyksiä...
* Vähintään viikon treenitauko ja sitten yleisvoinnin mukaan.
* Kuvaukseen HETI jos tulee hengitysvaikeuksia. Nyt ei akuuttia tarvetta, koska varaa kaikille jaloille ja hengittelee normaalisti.
* Kuullessaan antibiootin annoksen totesi lääkärimme "että onpa aika törkeästi alakanttiin"... Joten annostuksen suurentaminen ja pituus mäyräytyy haavojen paranemisen mukaan (eli välttämättä 10 päivän kuuri ei riitä)
* Ja kaupan päälle sain haavanhoito-ohjeet - suihkuttelu ja rasvaus!

Vaan kylläpä kysyi Jarikin kuka päivysti, kun kuuli ettei saatu mitään ohjeita ja vielä nuo lääkkeetkin meni vähän poskelleen. Joten uusilla ohjeilla poikaa hoitamaan ja hengitystä seurailemaan. Eiköhän tää tästä. Peukkuja pystyyn!

Törmäyskurssilla

No niin.
Se koiranomistajan yksi pahimmista peloista toteutui sitten tänään... Mieheni soitti minulle töihin, että Aki juoksi auton alle. Kykenin ihme kyllä ottamaan tilanteen melko rauhallisesti ja ohjeistin minne soitetaan...
Ja seuraava pelko - päivystäjänä kaikista "pahin" vaihtoehto (tai itsellä ne huonoimmat kokemukset hänestä). Pyöräilin töistä kuuden jälkeen kiireesti kotiin potilasta katsomaan ja olihan tuo kurja näky reppana. Etutassu turvoksissa, reisi karvaton ja haavoilla, kivekset haavoilla, nirhaumia siellä täällä ja itse poika melkoisen säikyn oloinen. Onneksi yliajaneelle autolle ei ollut käynyt kuikaan, että laskumme hieman pieneni, kun ei tarvinnut kuin koiran osuus kustantaan (ja onneksi vakuutus maksaa...). Ja "onneksi" ilmeisesti Aki oli todellakin jäänyt alle (keskelle ja pyörinyt siellä), ettei esim renkaan alle.
Onnettomuus sattui joskus ennen viittä ja lekuriajan saimme kahdeksaksi. Mies kävi sitä odotellessa sitten Ossin kanssa juoksulenkillä ja minä tietty hermoilin kotona. Mietittiin millä kokoonpanolla päivystykseen mennään ja vaikka olisin koko porukalla halunnut mennä, oli mies sitä mieltä että hän käyttää. Noh, minä sitten suuntasin Ossin ja poikien kanssa agikentälle.


Rata oli Tornion SM-kisoista maksien joukkuerata. Pituuden paikalle laitettiin pöytä. Ossin meno oli taas himppasen "kuumaa", juoksulenkistä huolimatta. Suu vaahdossa rouskutti minulle. Ja alussa pomppi vaan hyppyjen yli innoissaan kuuntelematta komentoja. Mutta siitä se sitten taas tasaantui kun 3 kertaa rata vedettiin. Kepit oli upeat, rimatkin pysyivät melko hyvin. Kontaktit otti, muutaman kerran meinasi hutiloida, mutta ne korjattiin heti. Ihan ok treeni vaikka mamman ajatus nyt olikin vähän muualla.

Mies tuli noutamaan kesken treenin pojat kotiin ja sain Akin kuulumisia. Jalasta oli karvat ajettu ja pahin haava puhdistettu (siis huomatkaa - kaikkiahan ei voinu lekuri puhdistaa). Oli puristellu ja käännelly koipia ja antanut antibiootin pistoksena ja 10 päivän kuuri mukaan. Siis ei kuvattu eikä särkylääkettä... MITÄ! Koirahan on ihan varmana kipeä viimeistään huomenna. Kaulurin oli sentään matkaan saanut ettei nuole haavaa. Joopa, jopa lohduttaa. Onneksi kotona on koirallekin lääkekaapissa särkylääkettä!!! Noh, sitten kävin apteekista kuurin kotimatkalla ja tietenkin - annostus oli melkein puolta pienemmälle koiralle... (Arvatkaa vaan vahvistuiko käsitykseni ko lääkäristä!!!) Aki oli kuitenkin punnittu vastaanotolla ja siitä huolimatta!!!! MURRRRRR. Onneksi voin itse heti aamulla töissä korjata tilanteen ja tarkistaa annoksen pharmacasta... Eikä sitten mitään haavanhoito-ohjeita, ei mitään ohjeistusta mukaan - kauanko esim treenitaukoa pidettävä ym... Voi luoja paratkoon, jos asiakkaana olisi ollut joku vähän vähemmän näihin asioihin törmännyt... Onneksi on ollu koiria jo jonkun aikaa ja kun niille on sattunut ja tapahtunut, niin osaa haavat putsata ja sen särkylääkkeen kaapista kaivaa. Ja ehkä me joku aika maltetaan olla treenaamatta kokonaan ja sit tehdään aluks vaan jotain kevyttä...
Vaan ehkä täytyy huomenna soittaa vielä jollekin muulle lekurille ja kysyä toinen mielipide kuvauksen tarpeesta...

Eihän tää päässä voi ku mököttää...
Siis oikeasti - Aki on ihan halvaantunut kun tötterö pannaan päähän. Se jää seistä töröttämään just siihen kohtaan jossa sen saapi päähänsä. Ja siitähän EI todellakaan voi liikkua kuin iskän tai äipän taluttaessa esim nukkumapaikalle. Voi apua. Vähän ollaan jo naurettu tolle höpsölle. Ja tää päässähän ei muutes kuulekaan mitään, ei niin yhtään mitään. Sai huutaa (ja lujaa) melko monta kertaa nimeltä ennenkö edes pikkasen käänsi päätänsä...

Vaan, nyt meillä iski ihan totaalinen "häkkikausi" koirille, kumpikaan ei ole enää yhtään pihassa irti vaan aina remmissä tahi juoksunarussa. Sääli sinänsä kun tilaa olis olla, mutta kun tollot ryntäävät tielle. Ossi on aina ollut vielä pahempi joten sinällään ihmettelen et sit Akille sattu... Noh, elämä on vaan toivottavasti selvittiin säikähdyksellä, ettei mitään pahempaa paljastu.

EI pentukuumeisille...

Tässäpä nämä ihanat juhannustytöt... Kuvat Anne Piiroinen. Kyseessä Luumusukan D-pentue. Pentuja syntyi siis 4 pulleaa tyttöä, kolme valkoista (kahdella ruskeat merkit ja yhdellä mustat) ja yksi musta (ihan Ossin näköinen)... Ihania!!!!

Juhannusvauvoja!!!

IHANAA!!! Tää sai just viestin, että Tomppa se siellä synnyttää Ossin mukuloita... Kolme tyttöä jo juhannuksen kunniaksi maailmassa. Voi voi. Ei tuu pentukuume eiiiiiii....
Naureskelin samalla et melko tarkka poika kun pentueet syntyneet 21.7., 21.8. ja nyt 20.6. Että yhdellä päivällä "lipsahti".

Lämmintä ja ihanaa jussia kaikille!!!! Ja Tompalle ja Annelle tsemppiä koitokseen!

Juniori yllättää

Olin tänään lenkkeillyt reippaasti jo tunnin verran ja saavuin agitreeniin koivet valmiiksi kipeinä. Ei meinannut juoksu kauhean hyvin irrota ;D mutta selviydyin kuitenkin. Meitä olikin tänään vain Sari ja mie paikalla, mutta saatiin silti mukava treeni kasaan. Laitettiin esteitä kentälle ihan omasta päästä... Kepit oli 2 osassa, hyppyjä, puomi, keinu, rengas ja putki.

Aki pääsi radalle ensin. Hypyt (medi korkeus edelleen) ja putki sujuivat, samoin rengaskin meni jälleen, ehkä ihan pienen arpomisen jälkeen, ihan hyvin. Kepit alkavat olla jo hieman sujuvammat... Mutta sitten se yllätysosuus. Aki on siis tehny vain viimeksi matalalle pöydälle laitetun puomin ylöstulon... Mutta tänään mentiin ihan oikea puomi ja ihan ilman epäröintiä ja vieläpä useamman kerran. Ja mikä vielä suurempi ihme... Myös keinu mennä räpsähti ihan sujuvasti!!! Hieno poika!!!! Upeaa. Olen niin tyytyväinen.
Akista tosin huomaa, ettei ole vielä ihan ymmärtänyt lajin ihanuutta (tai jotain) sillä heti kun tympääntyy esteeseen tai ellei se heti hoksaa mistä on kyse, niin poika pistää maate esteen viereen eikä inahdakaan - ainakaan sille esteelle mikä just sillon ei huvita ja minne minä olin sitä ohjaamassa ;D
Sitten vaan käydään välillä jollain muulla esteellä ja tehdään viel kerran se, minne ei halunnut. Ettei jää se fiilis että koira määrää...

Ossilla oli energiaa ja vauhtia niin, että parit pamit olisi voinu olla taas tarpeen. Siitä huolimatta treenit sujuivat ihan mukavasti. Ekalla kerralla täräytti puomin alastulon yli, mutta se korjattiin heti ja muuten ne otettiin ihan mukavasti. Herra vaan ei meinaa malttaa odottaa jarru-komennolla siinä kontaktilla, vaan koettaa livahtaa ennen aikojaan jatkamaan matkaa. Kepit sujuivat, samoin piilossa oleva putken suu. Oikeastaan ei mitään isompaa, mitä nyt kaamea räksytys ja minun komentaminen kentällä...

Marin muistolle

Niin se vaan jälleen elämä yllätti ja sain suuren suruviestin tänään. Ihana tyttö Mari on siirtynyt sateenkaarisillalle. Itkuhan siinä töissä pääsi viestiä lukiessa. Vastahan Mari oli meillä kylässä ja nukkui vieressäni... Osanottomme Kaija ja voimia suureen suruun!!

En ole ikiunessa,
en ole poissa,
olen tuhat tuulta puistikoissa,
olen valon välke aallokossa.
Olen timantti hankien loistossa.
En ole jättänyt teitä,
en ole vaiti,
olen lintujen laulu taivaalla,
olen kuiskaus viljapellolla,
olen henkäys rakkaani poskella.
On elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat.
En ole ikiunessa,
en ole poissa,
kuljen mukanasi karikoissa.
-Eino Leino-

Viikonlopun kujeita

Lauantaina elämä talossamme hiljeni kummasti, kun lapset lähtivät mummon mukana mökkeilemään Pohjanmaalle ja mies leireili. Niinpä saatoin hyödyntää tilanteen ja kutsuin Kirsin ja Incan seuraksemme... Käytiin lenkillä ja koirat nauttivat, jokainen omalla tyylillään. Ossi ja Aki juoksuttivat keppiä ja juoksentelivat muuten vaan. Ossi nautti ojakylvyistä... Herra meni makaamaan ojaan ja työnsi vielä kuonoaankin sukelluksiin...
Sitten tultiin saunan lämmitykseen ja pitsan paistoon... Emännät jatkoivat illanviettoaan omalla tavallaan ja koirat omallaan - Syötiin luita ja vahdittiin porukassa. Yksi kun puhahti niin kimppahaukuthan siitä saatiin aikaan. Pojat tulivat hyvin toimeen Incan kanssa. Kerran Aki vähän otalti kun Inca oli menossa hänen luulleen. Oli aika yllättävä reaktio. Olisin kuvitellut Akin väistävän suosiolla. Eipä siitä onneksi sen kummempia tullut.

Kirsi huomasi Akin otsassa (silmien välissä) ison rahkan. Ihme etten itse ole sitä huomannut. Se oli nimittäin oikeasti iso... Liekö Ossin hammas osunut jossain nahistelussa vai mikä... Leikkasin siitä ympäriltä karvat ja puhdistin ja nyt täytyy vaan seurailla laikkuotsa-Akin paranemista. Ettei haava lähde tulehtumaan.

Illaksi mammakin toipui tottistelukuntoon (ihme kyllä), joskaan motivaatio ei ehkä ollut ihan kohdallaan. Ja jotenkin jäi olo, ettei koiratkaan osanneet tänään mitään...
Akin kanssa otin viereen-treeniä ja yritimme seuraamista. Mutta se vaan tuijotteli kentälle (mie en kyl nähny siellä mitään) eikä oikein halunnut/älynnyt tehdä sitä... Luovutin melko pian ja otin vaan maahanmenoa ja siinä hieman aikaa pysymistä.
Ossin kanssa tehiin seuraamista ja käännöksiä. Ne meni ihan mukavasti. Liikkestä jäävät *huokaus*... Maahan meni kyllä komeasti käskystä ja luoksetulotkin oli hyviä, mutta se liikkeestä istu... Hermo meinasi mennä kun koira oli ihan en-oo-ikinä-kuullutaan-tuulella. Istu komennolla teki siis kaikkea muuta kuin istui, meni joka maahan tai jäi seisomaan. ARGH!!!! Vähän otti aivoon. Lopulta saatiin ehkä yksi suoritus ja siinäkin oli jo menossa maahan mutta kun rupesin palkkaamaan ja kehumaan, niin jäi istumaan.
No entäs sitten eteenmeno... Hitsin vitsi. Seuramisesta karkaili palkkakupille, milloin sitten taas jäi pyörimään siksakkia kun etsi palkka-alustaa... Voi persikka. Ehkä yritämme sitä seuraavan kerran hieman parammalla motivaatiolla ja näkyvämmällä alustalla. Tehtiin loppuun yksi eteenmeno ihan lyhyellä matkalla. Vielä ei ole liitetty siihen edes maahanmenoa, kunhan nyt edes ensin hoksaisi mitä se eteen käsky tarkoittaa...

Pojjat jälellä...

No, nyt voi jo siis puhua monikossa tuosta jäljestyksestä, molemmat koirat sitä nyt omalla tasolla "tekevät". Mutta otetaanpas alusta...
Minulla oli tänään iltavuoro ja sitten piti vielä ajella pojat hoidosta ja koirat kotoa. Joten olimme paikalla tietenkin melkolailla myöhässä (ja vielä mennessä eksyttiinkin, kun ajettiin aivan liian pitkälle... Lupaava alku treenille - heh), mutta Virve oli jo onneksi laittanut jäljen meille happanemaan. Meitä olikin vain kolme koirakkoa (Reija, Virve ja miun sakki) paikalla ja luulimme selviävämme ajoissa kotiin, vaan kuinkas kävikään... Jäljet olivat pitkiä ja vanhoja, joten treenit loppuivat vasta siinä yhdeksän maissa.

Ensin tehtiin ruutu. Ossi suoritti toisena. Kolme esinettä valmiina ruudun takaosassa. Kauhealla vauhdilla haki kaikki kolme. Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ei vaihtanut esinettä tuodessaan ja luovutuskin oli ihan ok. Ei nyt ihan oikeaoppinen mutta kelpasi minulle tänään. Pysyi myös aika hyvin ruudun sisällä.

Sitten päätin tehdä Akille jäljen... Ei olekaan vielä tehty mitään, vaikka herra kovasti nenä maassa meneekin. Virve jäi Akin kanssa auton taakse, niin ettei koira nähnyt minne menin. Maasto oli siisti kangasmaasto, joten kovin kummoisia piiloja minulle ei ollut. Yhden hieman isomman koivun löysin vähän matkan päästä. En laskenut askelia, mutta mikään kauhean pitkä kokeilujälki tämä ei ollut. Alkumatkan Aki näytti seuraavan melko hyvin jälkeä nenä maassa. Jonkun matkaa piilostani huomasi selvästi, miten sai vainun minusta kun nosti nenän maasta ja rupesi tähyämään että missä se mamma on. Ja kun sai näköhavainnon, niin ryntäsi sitten loppumatkan sen perusteella. Mutta lupaava alku. Virve meinasi, että vähän voisi jotain herkkua sinne tänne jäljelle nyt alussa laittaa. Nyt vaan täytyisi sitten kotosalla tehdä (ainakin muutaman kerran) niin, että toinen menee piiloon jäljen päähän ja toinen lähtee kohta perään Akin kanssa jäljestämään. Hyvä siitä vielä tulee! - Aika uhkarohkeasti sanottu ekan kokeilun jälkeen ;)

Ossin jälki olikin sitten pitkä, 6 keppiä ja melkein 2 tuntia vanha. Pari kulmaa ja muutaman kerran ylitettiin sellainen pieni metsäkonetie. Lämmin ja kuiva keli, kangasmaasto. Alkupätkällä (aina kepille 4 asti) Ossi haahuili minusta normaalia enemmän, eikä edennyt kovinkaan varman tuntuisesti. Tai siis eteni vauhdilla koko ajan, mutta siksakkasi, tarkisteli kulmia ja pyöri siellä täällä... Tosin töitä teki koko ajan vaikka välillä jälki hukkuikin. Etenkin niissä tien ylityksissä pyörittiin. Kepit ei tänään oikein nousseet, kun joka toinen piti minun herralle maasta osoittaa (eli ellei niitä olisi ollut merkattu, niin siellä olisivat edelleen). Kepiltä 4 jäljestys oli sitten tosi tarkkaa ja nenä maassa, edettiin suoraan jäljen "päällä" ilman mitään siksakkia ja haahuilua loppuun asti. Noh, treeni se oli tämäkin. Ei ihan niin hyvä kuin olisi Ossilta olettanut.

Agilittyy...

Tänään lähdettiin taas pienen tauon jälkeen agitreeneihin molemmat koirat boksissa. Ja lapset toki myös tuttuun tapaan mukana... Tehtiin hyppyradasta hieman muokattu kun lisättiin kontaktiksi keinu. Paljon oli hyppyjä (kärsivällisyyttä - radat tulee kunhan saisin tuon toisen koneen kuntoon...), yksi putki, kepit, keinu ja rengas. Ensin tehtiin alkuperäisen mukaan ja sitten toiseksi treeniksi käännetyssä järjestyksessä.

Ossin meno oli sujuvaa ja hyvin korjasi oikealle hypyllekin käskystä, jos nyt sattui millon olemaan väärälle menossa. Malttoi lähdössä hienosti vaikka vähän "kidutin" kääntämällä selkää yms. Kepit haki loistavasti. Käännetyllä radalla meni kerran väärästä välistä sisääntulon, mutta muuten. Rimat olivat ylimmissä ja nyt ne pysyi hienosti ylhäällä. Koira oli tosi loistavan tuntuinen tänään ja ohjaajallakin kulki keskivertoa rennommin ;D

Aki pääsi myös treenaamaan. Hitto että sillä on sitä virtaa!!! Ensin se teki nyt ekaa kertaa puomin ylöstulon jonka olin laittanut matalalle pöydälle. Alkuun pelotti, mutta jo ensimmäisen suorituksen jälkeen sujui jo oikein mainiosti. Nostin myös hieman korkeammalle eikä ongelmia. Seuraavan kerran pitänee panna ylös- ja alastulo! Sitten tehtiin hyppyjä medikorkeudella, keppejä molemmilta puolilta ohjaten sekä putki. Myös renkaan sain tänään hyppäämään. Akilla on joku kynnys näissä uusissa esteissä, mutta kun ekan kerran menee niin sitten ei olekaan enää ongelmaa. Nytkin hyppi sitten rengasta ihan muina miehinä kunhan uskaltautui ensimmäisen kerran siitä läpi. Myös Akilla oli onnistunut treeni.

Sunnuntain viettoa

Aamulla meille saapui Akin kanssa leikkimään ihana doggivauva Maxi. Meno oli aika hellyttävää. Aki on siitä ihana kaveri, ettei sen tarvitse pullistella. Sen pullistelun takia Ossi olikin sisäruokinnassa yksinään "pienten" poikien riehuessa ulkona. Aki veti tuhatta ja sataa ison tuijamme ympärillä ja syöksyi aina välillä sen alle piiloon. Maxi katteli menoa ja mahtoi tuumata et toi kaveri on ihan tollo ;D

Illalla lähdettiin porukalla tottistreeneihin kentälle. Kaksijalkaiset pojat saivat kaveriksi Sannan Miron ja viihtyivät huomattavasti normaalia paremmin. Yhtään ei tarvinnut riidelläkään. Ja Sannalle kiitos muroista - niitä vedellään täällä jo isoja satseja...
Treenit aloitettiin kakkukahveilla. Nam mitä voileipäkakkua... Onneksi pojat eivät omia palojaan syöneet loppuun, niin mamma sai 3 palaa ;D - eihän sitä nyt ois niin montaa kertaa kehdannut santsatakaan... Kirsille kiitos ja onnea vielä TK1:sta!

Akin treenit olivat lyhyet ja ytimekkäät. Kentällä oli yhtäaikaa muitakin joten ihan hyvää harjoitusta nuorelle. Otettiin viereen ja seuraa, ihan lyhyellä matkalla. Ja yksi käännös seuratessa. Maahan ja siinä piti sitten myös hetki malttaa makoilla. Ihan mukavasti meni. Kyl se vaan oppis ku jaksais tehokkaamin tehdä...

Ossilla oli intoa enemmän kuin pienellä kylällä... Kylläpä taas muutamassa kohdin nauratti, kun herra karkas ilman käskyä kisa-A:n yli, viereen-komennoilla yms otti vauhtia meikäläisen reidestä käännökseen yms muuta mukavaa...
Ossi siis teki seuraamista ja käännöksiä. Nouti Kirsiltä (tai siis Incalta) lainattua kapulaa hypyn ja kisa-A:n yli. Kumpikin sujui tosi hyvin ja innolla. Vähän liiankin innolla kun karkasi hakemaan ilman käskyä ;D Mutta A:kin yli meni ilman, että minun tarvitsi vierellä juosta. Eikä mitään epäröintiä ylityksessä. Sitten tettiin ihan lyhyt paikallaolo. Sekä liikkestä istu, maahan ja luoksetulo. Oli hyvä ja innostunut trenaaja.

Herrat A & B touhuaa...

Siis otsikossa kuuluisi lukea RUKKASET AAAA ja BEEE... Eli pitkästä aikaa kotiinpalaajaa odotti iloinen yllätys. Kävelin ovesta sisään ja hetki piti miettiä mitämitämitämitä valkoista mössöä lattialla koirien huoneessa on...? Sadasosasekunnin mietinnän jälkeen aivoni alkoivat rekisteröidä, että sohvalta on patja lattialla, patjasta on vetoketju auki ja itse patja ja on sopivina suupalasina lattialla... VOI PER***LEEN rakit!! Siinä meni sitten yksi vierassohva pois käytöstä kun superlonipatja on uudelleen muotoiltu. Ja koirathan nukkuvat nyt sitten pelkällä rungolla eli puuritilällä jos sohvalla haluavat olla.
Olisipa vaan kiva tietää oliko tuholainen hera A vai B vai molemmat yhdessä...

Joukkolenkkeilyä

Tällä viikolla on lusmuttu treeneistä - maanantaina jätin agilityn väliin ja huomenna puskee iltavuoroa kun metsään pitäisi... Jospa sunnuntaina tottikseen pääsisi. Mutta koska lapset ovat mummon ja vaarin kanssa mökillä, oli meillä Teron ja koirien kanssa hyvä mahdollisuus lähteä lenkille. Sää tosin ei suosinut kun oli todella kylmä ja vettä nakkeli, mutta tulipahan mentyä. Iskä juoksi Akin kanssa edellä ja minä pyöräilin Ossin kanssa perässä. Ei vielä meikäläisen kunto riitä pysymän juosten iskän vauhdissa, mutta ehkä vielä joku päivä senkin ihmeen koemme ;D
Mukava lenkki ja nyt täällä puuskuttaa kaksi kaikkensa antanutta hurttaa. Joopa joo - lepäävät ehkä minuutin ja sitten alkaa taas paini...