Olin tänään lenkkeillyt reippaasti jo tunnin verran ja saavuin agitreeniin koivet valmiiksi kipeinä. Ei meinannut juoksu kauhean hyvin irrota ;D mutta selviydyin kuitenkin. Meitä olikin tänään vain Sari ja mie paikalla, mutta saatiin silti mukava treeni kasaan. Laitettiin esteitä kentälle ihan omasta päästä... Kepit oli 2 osassa, hyppyjä, puomi, keinu, rengas ja putki.
Aki pääsi radalle ensin. Hypyt (medi korkeus edelleen) ja putki sujuivat, samoin rengaskin meni jälleen, ehkä ihan pienen arpomisen jälkeen, ihan hyvin. Kepit alkavat olla jo hieman sujuvammat... Mutta sitten se yllätysosuus. Aki on siis tehny vain viimeksi matalalle pöydälle laitetun puomin ylöstulon... Mutta tänään mentiin ihan oikea puomi ja ihan ilman epäröintiä ja vieläpä useamman kerran. Ja mikä vielä suurempi ihme... Myös keinu mennä räpsähti ihan sujuvasti!!! Hieno poika!!!! Upeaa. Olen niin tyytyväinen.
Akista tosin huomaa, ettei ole vielä ihan ymmärtänyt lajin ihanuutta (tai jotain) sillä heti kun tympääntyy esteeseen tai ellei se heti hoksaa mistä on kyse, niin poika pistää maate esteen viereen eikä inahdakaan - ainakaan sille esteelle mikä just sillon ei huvita ja minne minä olin sitä ohjaamassa ;D
Sitten vaan käydään välillä jollain muulla esteellä ja tehdään viel kerran se, minne ei halunnut. Ettei jää se fiilis että koira määrää...
Ossilla oli energiaa ja vauhtia niin, että parit pamit olisi voinu olla taas tarpeen. Siitä huolimatta treenit sujuivat ihan mukavasti. Ekalla kerralla täräytti puomin alastulon yli, mutta se korjattiin heti ja muuten ne otettiin ihan mukavasti. Herra vaan ei meinaa malttaa odottaa jarru-komennolla siinä kontaktilla, vaan koettaa livahtaa ennen aikojaan jatkamaan matkaa. Kepit sujuivat, samoin piilossa oleva putken suu. Oikeastaan ei mitään isompaa, mitä nyt kaamea räksytys ja minun komentaminen kentällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti