Aamulla meille saapui Akin kanssa leikkimään ihana doggivauva Maxi. Meno oli aika hellyttävää. Aki on siitä ihana kaveri, ettei sen tarvitse pullistella. Sen pullistelun takia Ossi olikin sisäruokinnassa yksinään "pienten" poikien riehuessa ulkona. Aki veti tuhatta ja sataa ison tuijamme ympärillä ja syöksyi aina välillä sen alle piiloon. Maxi katteli menoa ja mahtoi tuumata et toi kaveri on ihan tollo ;D
Illalla lähdettiin porukalla tottistreeneihin kentälle. Kaksijalkaiset pojat saivat kaveriksi Sannan Miron ja viihtyivät huomattavasti normaalia paremmin. Yhtään ei tarvinnut riidelläkään. Ja Sannalle kiitos muroista - niitä vedellään täällä jo isoja satseja...
Treenit aloitettiin kakkukahveilla. Nam mitä voileipäkakkua... Onneksi pojat eivät omia palojaan syöneet loppuun, niin mamma sai 3 palaa ;D - eihän sitä nyt ois niin montaa kertaa kehdannut santsatakaan... Kirsille kiitos ja onnea vielä TK1:sta!
Akin treenit olivat lyhyet ja ytimekkäät. Kentällä oli yhtäaikaa muitakin joten ihan hyvää harjoitusta nuorelle. Otettiin viereen ja seuraa, ihan lyhyellä matkalla. Ja yksi käännös seuratessa. Maahan ja siinä piti sitten myös hetki malttaa makoilla. Ihan mukavasti meni. Kyl se vaan oppis ku jaksais tehokkaamin tehdä...
Ossilla oli intoa enemmän kuin pienellä kylällä... Kylläpä taas muutamassa kohdin nauratti, kun herra karkas ilman käskyä kisa-A:n yli, viereen-komennoilla yms otti vauhtia meikäläisen reidestä käännökseen yms muuta mukavaa...
Ossi siis teki seuraamista ja käännöksiä. Nouti Kirsiltä (tai siis Incalta) lainattua kapulaa hypyn ja kisa-A:n yli. Kumpikin sujui tosi hyvin ja innolla. Vähän liiankin innolla kun karkasi hakemaan ilman käskyä ;D Mutta A:kin yli meni ilman, että minun tarvitsi vierellä juosta. Eikä mitään epäröintiä ylityksessä. Sitten tettiin ihan lyhyt paikallaolo. Sekä liikkestä istu, maahan ja luoksetulo. Oli hyvä ja innostunut trenaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti