Lauantaina elämä talossamme hiljeni kummasti, kun lapset lähtivät mummon mukana mökkeilemään Pohjanmaalle ja mies leireili. Niinpä saatoin hyödyntää tilanteen ja kutsuin Kirsin ja Incan seuraksemme... Käytiin lenkillä ja koirat nauttivat, jokainen omalla tyylillään. Ossi ja Aki juoksuttivat keppiä ja juoksentelivat muuten vaan. Ossi nautti ojakylvyistä... Herra meni makaamaan ojaan ja työnsi vielä kuonoaankin sukelluksiin...
Sitten tultiin saunan lämmitykseen ja pitsan paistoon... Emännät jatkoivat illanviettoaan omalla tavallaan ja koirat omallaan - Syötiin luita ja vahdittiin porukassa. Yksi kun puhahti niin kimppahaukuthan siitä saatiin aikaan. Pojat tulivat hyvin toimeen Incan kanssa. Kerran Aki vähän otalti kun Inca oli menossa hänen luulleen. Oli aika yllättävä reaktio. Olisin kuvitellut Akin väistävän suosiolla. Eipä siitä onneksi sen kummempia tullut.
Kirsi huomasi Akin otsassa (silmien välissä) ison rahkan. Ihme etten itse ole sitä huomannut. Se oli nimittäin oikeasti iso... Liekö Ossin hammas osunut jossain nahistelussa vai mikä... Leikkasin siitä ympäriltä karvat ja puhdistin ja nyt täytyy vaan seurailla laikkuotsa-Akin paranemista. Ettei haava lähde tulehtumaan.
Illaksi mammakin toipui tottistelukuntoon (ihme kyllä), joskaan motivaatio ei ehkä ollut ihan kohdallaan. Ja jotenkin jäi olo, ettei koiratkaan osanneet tänään mitään...
Akin kanssa otin viereen-treeniä ja yritimme seuraamista. Mutta se vaan tuijotteli kentälle (mie en kyl nähny siellä mitään) eikä oikein halunnut/älynnyt tehdä sitä... Luovutin melko pian ja otin vaan maahanmenoa ja siinä hieman aikaa pysymistä.
Ossin kanssa tehiin seuraamista ja käännöksiä. Ne meni ihan mukavasti. Liikkestä jäävät *huokaus*... Maahan meni kyllä komeasti käskystä ja luoksetulotkin oli hyviä, mutta se liikkeestä istu... Hermo meinasi mennä kun koira oli ihan en-oo-ikinä-kuullutaan-tuulella. Istu komennolla teki siis kaikkea muuta kuin istui, meni joka maahan tai jäi seisomaan. ARGH!!!! Vähän otti aivoon. Lopulta saatiin ehkä yksi suoritus ja siinäkin oli jo menossa maahan mutta kun rupesin palkkaamaan ja kehumaan, niin jäi istumaan.
No entäs sitten eteenmeno... Hitsin vitsi. Seuramisesta karkaili palkkakupille, milloin sitten taas jäi pyörimään siksakkia kun etsi palkka-alustaa... Voi persikka. Ehkä yritämme sitä seuraavan kerran hieman parammalla motivaatiolla ja näkyvämmällä alustalla. Tehtiin loppuun yksi eteenmeno ihan lyhyellä matkalla. Vielä ei ole liitetty siihen edes maahanmenoa, kunhan nyt edes ensin hoksaisi mitä se eteen käsky tarkoittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti