Olipa ihanaa ja jokseenkin rentouttavaa mennä kentälle kahdestaan Ossin kanssa, kun iskä ehti leiriltä kotiin hyvissä ajoin! Treenit oli pari tuntia aiemmin kuin normaalisti ja ihmettelin kun kenttä oli täynnä vakeä koirineen. Oli monta ryhmää yhtä aikaa treenaamassa. Mikä oli toisaalta tosi hyvää vaihtelua Ossille, ettei aina vaan muutama koira paikalla. Ja yllättävän tiiviisti seurasikin menoa kentällä, mutta pysyi silti "kuosissa". Keli oli huippu, aurinko paistoi ja lämmintä riitti.
Aloitimme treenit hampaiden katsomisella. Teimme tänään vaihteeksi ihan erilaisia juttuja. Ensin otimme tokomaiseen tyyliin paikallaolon ryhmässä. Kaikki 4 koiraa riviin ja maahan, ohjaajat kauemmas. Ossi kuikuili selvästi selkäni takana liikkuvia muita koiria. Pysyi kuitenkin kauniisti maassa. Sitten siirryttiin koirien taakse. Tämä oli selvästi vaikea pala Ossille, kesti jonkin aikaa mutta sitten piti kääntää rintamasuunta minuun päin.
Henkilöryhmä tehtiin tänään koirien kanssa. Hieman isommat välit ja yhden kiertäessä, muut koirat sivulla ryhmässä. Tästä olen erityisen ylpeä - meni todella hienosti Ossilla, niin liikettä suorittaessa kuin paikoillaankin. Makkara auttaa aina ja nyt tietysti helpotti hieman sekin, ettei ryhmässä ollut muita uroksia.
Seuraavaksi noutoja. JA koskaanhan ei ole ollut kyse siitä, etteikö Ossi noutaisi vaan siitä että tiputtaa kapulan aikaa ennen minua. Voi hyvää päivää kun meinasi tuskanhiki nousta pintaan, kun tuli vaan tiputus tiputuksen jälkeen. Ehkä yksi melkein luovutus saatiin aikaiseksi. Ja sitten koira jo pötköttelikin pitkin pituuttaan naamallaan ilme "ei mua kuule just nyt huvita..." Tätyypä jussina kaivella kapula esiin kotona.
Mutta ei se mitään, meillä oli muillakin tänään vähän "sellainen" päivä... Inca se pisteli noutamansa kapulan kanssa muutaman kunniakierroksen. Ja Selma meinasi viedä kapulaa mielummin treenien vetäjälle kuin ohjaajalle ;D
Hyppyeste (treenattiin matalammalla) ei tuota ongelmaa ainakaan tällä korkeudella, eikä A:kaan. Tosin kerran jäi A:n päälle kököttämään kun meinasi tukehtua makkaraan.... Siitäkös sitten taas hyvät naurut saatiin. Ei käy ainakaan tylsäksi treenit näiden meidän elukoiden kanssa. Tosin näillä esteillä huomasi selvästi agilityn vaikutuksen ja sen miten alkoi kuumua vuoroa odotellessa, kun muut teki... Kauhea räyhääminen meinasi iskeä kentän reunalla että muut pois - minä tulen. Ja on se kumma, Reko tuli treenien lopussa (siihen asti Ossi oli ollut ainoa uros ryhmässä) ja oli vielä melko kaukana meistä, niin jo piti pärähtää... Millä tämän pärähtämisen saa pois?? Ärsyttää!!
Lopuksi katsottiin vielä hampaat. Sitten koira autoon ja kaupan kautta kotiin. Huomenna on Iipon 3 vee kemut ja Ossi saa taas kököttää omassa huoneessa (ja mököttää) kun se vaan riehuisi lasten kanssa.
Mutta tänään oli hyvät treenit kaikista kommelluksista huolimatta, ainakin hyvät naurut saatiin monta kertaa. Oli tosi hyvät häiriötreenit kun koiria oli kentällä niin paljon. Tällaisia lisää aina aika ajoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti