Agiliitoa

Tänään (tai kello on jo niin paljon, että oikeastaan eilen) päästiin tauon jälkeen (peräti viime maanantai jäi loman takia välistä) Ossin kanssa agitreeneihin. En tiedä oliko se viisas ratkaisu, kun emäntä on yskinyt keuhkojaan pihalle viikon verran ja nyt kaivelee kahta kauheammin kurkussa... Mutta niin vaan mentiin. Tuntui että Ossilla oli korvat kotona ja ohjaajaltakin uupui jotain. Olo oli vetämätön ja ohjaaminen epätarkkaa. Koira paineli vähän minne sattui, etenkin jos olin yhtään myöhässä. Etenkin ensimmäisellä radalla (kuva tulee jahka piirrn sen) tuntui ettei oikein mikään sujunut. Kepeiltä putkeen oli todella vaikea pala. Ensin mentiin väärään päähän (ilmeisesti olin ohjannut suoraan sinne). Sitten kokeiltiin mennä hypylle 2. Ja tasan ohjasin oikeaan suuntaan, niin että mistä pirskaleesta se tuonkin keksi. Ja taidettiin siinä kokeilla vielä jotain muutakin versiota ja emännän pinna alkoi paukkua... Kontakteilla ei maltettu ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt, mutta pienellä muistuttelulla sekin palasi mieleen. Hypyltä 11 putkeen oli myös vaikea pala, etenkin kun ohjaaja tulossa perässä.

Pitäisi näköjään opetella kiiruusti eteen-käsky ja ottaa se käyttöön myös täällä. Oli taas sellainen loppusuora, että ohjaaja vasta suoran alussa ja koira olisi lopussa, mutta... Kun se jääpi odottelemaan minua ja nytkin teki pussin jälkeen ympyröitä ihmetellen minne mennään. Joku tuomari napsauttaisi tästä vitoset vaikkei se ole kieltäytynyt, se ei vaan tiedä minne mennään...

Toinen rata vedettiin rata toisin päin. Käännettiin pussi ja keinu ja menoksi. Tuntui paljon helpommalta radalta ja nyt koirakin jo kuunteli hieman paremmin. Suorituskin oli ihan eri luokkaa kuin ensimmäisellä radalla. Vaikkei se vieläkään ollut parasta mahdollista. Mutta tästä se taas lähtee. Operaatio Kohti Joensuun Kisoja (OKJK)...

En muuten ole tainnut muistaa sanoa, että Akin silmänympäryskarvat ovat ruvenneet kasvamaan takaisin. Jee jee!!! Ruokaa en vaihtanut, tai olen minä lisännyt puolet Jahti&Vahti lammas-riisiä, mutta toinen puoli on ollut koko ajan Eaglea. Tosin jatkossa annetaan taas vaan Eaglea, ainakin sinne yhteen ikävuoteen asti. Tulin siihen tulokseen, että olisikohan siinä silmien alla kuitenkin ollut sitä sikaripunkkia (tai muuta vastaavaa), sillä kun päädyimme eläinlääkärin kanssa antamaan varmuuden vuoksi Stronghold liuoksen, niin ehkä noin viikon kuluttua sen annosta huomasin että karva alkaa taas kasvaa, eikä silmien aluset loista enää ihan valkoisina. Nyt ne on jo ihan mustat vaikka karva onkin vielä lyhyttä.
Ja meidän pikkuherra alkaa olla jo iso, kun pääsee täällä kotona hyppäämään jo sohvalle. Nyt vaan tarvitsisi saada tämä herra tekemään tarpeensa ulos... Minusta tuntuu, että Ossi oppi aikanaan paljon helpommin. Tämä ryökäle tulee ulkoa suoraan sisälle tarpeilleen. Rasittavaa. Eikä siihen auta edes pitkä ulkoilu. Herra pinnistää sisälletuloon asti :)
Ja varmaan selainen säännöllinen koulutuskin tarvitsisi jo aloittaa. Tai ollaanhan me toki istu ja maahan-komentoja jo hieman otettukin. Samoin ruuan saa ottaa vasta luvan kanssa.