Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

tiistai 18. marraskuuta 2008

Miinus miljoona pakkasta

Voi hemmetti tuota riiviötä :) Ostin sitten eilen uuden maton pesuhuoneeseen. Tai siis eihän siellä ole ennen mattoa ollut, mutta sen uuden oven myötä ajattelin et voisi olla kiva... Joo, töistä tullessa totesin että matto oli aivan väärässä huoneessa ja pieniä reikiä siellä täällä. Herra oli sitten aloittanut jo sen tuhoamisen MURRRRRRR. Nyt siis täytyy muistaa ottaa matto aina pois, kun koirat jää yksin. Kätevää...

Lähdettiin illalla poikien ja koirien kanssa treenikentälle. Oltiin kerrankin ajoissa ja lähdettiin hieman taluttelemaan hurttia. Kauhea veto ja meno päällä Ossilla. Akin kanssa pitäisi käydä useammin pimeällä kaupungissa. Kun vastaan tuli lenkkeilijä koiransa kera, niin Aki aloitti jo kaukaa semmoisen haukkumisen ja murahtelun, että tais hieman pelottaa poikaa... Aki ei sitten tehny mitään, vähän seurusteli ja likasi tyttöjen housut (sorry) ja istui autossa. Suuren suureksi yllätykseksi melkein koko ryhmä ilmestyi paikalle, vaikka keli oli aivan totaalisen jäätävä. Siis mittari oli 2-3 astetta lämpimän puolella, mutta tuuli oli todella kova ja kylmä. Piposta huolimatta meinasi pää jäätyä. Eipä siis tehnyt mieli makuuttaa koiria. Ossi aloitti. Seuraaminen, käännökset oli ihan hyviä ja seuraaminen paikoitellen jopa todella hyvää. Hieman jäi matkasta kun piti hiippailla jäiden rasahdellessa, muttei siinäkään kovin kauaksi jätättänyt. (Siis kentällä oli lammikoita, jotka olivat jäätyneet ja meidän talsiessa antoivat hieman periksi rasahdellen) Jäävissä jäi istumaan, mutta sitten valui maahan. Maahan meni hienosti. Luoksetulo hyvä, meinaa tosin tulla suoraan viereen tai sitten jää vinosti eteen istumaan. Lopuksi otimme kapulan ja noutoja. Niitä ei olekaan tehty aikoihin, joten intoa riitti. Mutta kun se kapulan luovutus ei nyt oikein muistunut mieleen... Milloin sylkäistiin heti, milloin sylkäistiin istualteen. Ja jos pitikin kauemmin niin pureskeli kapulaa ja kun kurotin ottaakseni niin sylkäisi maahan... Saatiin kuitenkin pari hyvääkin luovutusta.
Emännällä on nyt joku motivaatiopula. Tai sitten mä olen vaan niin väsynyt. Tää pimeysköhän se tekee vai mikä, mut musta tuntuu et silmät ei vaan meinaa pysyä auki ja koko ajan vaan nukuttais... Tänäänkin tuntui ettei koira osannu mitään ja oma pinna oli tiukalla. Kuitenkin koira teki ihan jees treenin siinä kylmässä viimassa.
Me liuettiin paikalta heti oman suorituksen jälkeen, kun lapsia paleli ja vingututti niin kovasti. Vaikka keli oli kyllä niin kauhea, etten yhtään ihmettele sitä nurinaa.

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino