Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

torstai 14. elokuuta 2008

Höyryjuna

Onpas kulunut aikaa, kun minä olen itse viimeksi ollut Ossin kanssa jäljellä. Eli viime kesänä. Olo olikin kyllä sen mukainen - ihan kun en olis ikuna olluna mettässä. Tein Rekolle ja Topille jäljet ja Päivi taas meille. Hieman ennen treeniä oli aivan järjetön ukkonen ja sade ja maastokin sitten sitämyöden märkä. Eikä mulla tietenkään kumppareita, kun töistä suoraan läksin eikä sillon satanut... Jäljen vanhetessa tehtiin pienesine-etsintää (vai mikähän se oli viralliselta nimeltä...) eli pudotettiin seuraamisen aikana esine maahan ja sitten lähetettiin koira etsimään se. Hyvin Ossi lapasen haki, mitä nyt kamalasti olisi ollut hajuja siellä metsän puolella.

Jälki oli reilun tunnin vanha, 6 keppiä. Pituudesta mulla ei ollu hajuakaan (minusta tuntui kyllä pitkälle). Pari kulmaa. Janalta Ossi lähti tooooooodella sujuvasti takajäljelle. Yleensä on korjannut heti, mutta nyt vaan veti ja veti väärään suuntaan. Korjasimme aloittamalla alusta ja sitten höyryjuna pääsi vauhtiin. Vauhti oli aivan sairas, liinasta sai pidellä ihan tosissaan kiinni. Eikä vauhtia hidastanut edes vaikea maasto. Ruoho ja saniaiset oli niin korkeat ja tiheät ettei koiraa välillä näkynyt ollenkaan. Kauheasti liukkaita puunrunkoja siellä alla piilossa ja jyrkkä mäki. Mutta hyvin koira eteni ja nosti 5 keppiä todella sujuvasti. Yhdessä kohtaa oli sellaista pyörimistä että etsikö keppiä...? Vai jäikö se jossain muussa välissä. Vauhtia liikaa ja huono näkyvyys, joten saattoi käydä niinkin että merkkasi kepin, mutta tottumaton ohjaaja missasi...? Tiedä häntä, mutta hyvä treeni oli!

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino