Mölliagia

Tänään oli vuorossa möllit. Pakkasin TAAS lapset autoon ja suuntasimme sateiselle Linnunlahdelle... Ihmettelen vaan, että pakkoko se on koko ajan sataa... Lapset jaksoivat illan vaihtelevasti, samoin äiti. Etenkin loppua kohden rupesin olemaan hermorauniona kun koirakin päätti lyödä hanskat tiskiin...

Ensin siis möllirata. Tuomarina Heidi Vornanen. Ihanneaikaa ei radalle laitettu. Rata oli melko simppelin oloinen, joskin pelkäsin puomin vetävän 9 hypyn jälkeen. Ossi malttoi olla startissakin melkein käskyyn asti, varasti vain sekunnin sadasosan ennen käskyä. Tosin saatoin kädellä heilauttaa niin että lähti, mutta tällä kertaa olin paikoilla jo ja lähtövalmiina. Rata sujui ja rimat pysyi. Harmikseni loikkasi puomin alastulon yli ja siitä 5 vp. Muuten suoritus olikin ihan hieno. Tällä tuloksella olimme maksien kolmansia. Ja lapset olivat onnessaan kun saatiin palkinto. Hieno vaaleanpunainen vinkulelunorsu jonka kärsä ja häntä suoristuvat painettaessa. Voi olla ettei Ossi palkintoaan näekään, ainakin se on tällä hetkellä Iivarin unikaverina ;D JA Reko oli muutes samassa kisassa kakkosena, joten meitin pienryhmä jyrää!!!



Sitten epävirallinen rata. Tää meni ihan pyllylleen (noin niinkusta nätisti sanottuna) ja ohjaajan vit...uskäyrä ja verenpaine oli melko korkealla... Ossi varasti lähdöstä ja lähti painenelemaan IHAN OMIAAN, eikä pirulainen edes totellu käskyjä, karkuun vaan - loikin sinne ja tänne - enkä varkilla tule - huutele ihan niin paljon kun haluat - asenne iski herralle.
P-I-K-K-A-S-E-N-K-O mulla paloi käämit. Mahtoi porukka aatella kun ärjyin Ossille, hävettää melkein itseäkin... Mutta oikeesti, mä en päässy toista estettä eli rengasta pidemmälle koko radalla, kun Ossi löi hanskat tiskiin ja teki jotain mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt... Siis oikeesti, onhan se varastanu ennenkin mutta kyllä se nyt on vielä tähän asti ärjäsystä tullut takaisin... Vai ottiko sitä pattiin kun en juossutkaan ja se vaan yritti pomppia joka suuntaan - en tiiä. Pakkasin koiran autoon ja vannoin taas kerran sen lähtevän rukkasiksi. Pikkasenko pahalla mielellä olin ja ja yhtä pahalla mielellä siis Kuopion kisoja kohti. Ei luvannu hyvää tämä tempaus... Lopuksi pyysin saada mennä Ossin kanssa radan vielä kerran, ettei nyt ihan p-maku jää... Malttoi startissa mutta muuten sitten... Ei se edelleenkään kuunnellu kovin hyvin ja teki kaikki mokat (toki vaikuttaahan siihen sekin, et ohjaajan pinna oli kireellä ja äänensävy ja eleet sen mukaiset...), hyppi kontakteja, sössi kepeillä jne... Mutta vähän saatiin korjattua sitä katastrofia. Mutta tuloksen tästä radasta siis hylky. Lapset oli tosi pettyneitä kun ei saatukaan lisää palkintoja...


Ja oikeesti, vähänkö mua nyt pelottaa lähteä lauantaina kisoihin, kun tällainen tempaus nyt alla!!!! On toi koira kyllä nyt illalla ollu vähän nöyrää poikaa - pikkasen ku korottaa ääntä ni koira tottelee... Mutta miten oli upeat treenit maanantaina ja nyt taas kaikki pielen. Näinköhän mun tarvii muuttaa tavoitteemme agilityssa, että nousemme kakkosiin 5 vuoden sisällä. On sen verran kökkö fiilis tällä hetkellä.