Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

maanantai 25. elokuuta 2008

Kaharet reenit

Juu, tänään oli parit treenit... Oli asioita kaupungilla, joten nappasin Ossin kotoa mukaan ja painelin suoraan töistä asioille. Puoli seiskaksi oli sovittu kaupunkiosuustreenit Valintatalon pihalle. Ehdin jo ennen sitä käydä hieman kävelemässä cityssä Ossin kanssa. Kauhea veto päällä, kun niitä ihania hajuja oli maalaiskoiran nenään reilusti! Eikä tietty tullu ketään vastaan, mutta kunhan nyt tallusteltiin. Mutta puolelta sitten Päivi tuli häiriöksi Rekon ja Topin kanssa. Ensin otettiin ihan ohituksia. Ossihan pääsi jopa ihan nätisti Topista ohi... Onhan se tietty treeneissä joskus nähnyt, muttei esim niin usein kuin Rekoa. Useita toistoja edestä ja takaa. Sitten Ossi kaupan seinään kiinni ja itse piiloon. No problem. Ohi meni sekä Topi että Reko, eikä se ollut moksiskaan, perääni vaan tuijotteli. Vielä kun sattuis joskus tuntemattomia koiria sopivasti vastaan...
Sitten päätettiin lähteä kävelemään, kun agitreenien alkuun oli vielä aikaa. Pojathan paineli suureksi yllätyksekseni (tai siis Ossi oli ylläri, että siis osasi käyttäytyä) rinnakkain kuin melkein parhaat kaverit. Tietty se edesauttaa että Topi ja Reko osaavat käyttäytyä, silloin ei Ossinkaan tarvii pörhistellä.
Viivi ja Selmakin liittyivät vielä lopuksi seuraamme treenaamaan "seinään kiinnitystä" yms.

Sitten auton nokka kohti agikenttää. Kolme koirakkoa paikalla, ettei voi kyllä ryhmän aktiivisuudella kehua. Mutta saatiin sentään A nyt kannettua kentälle ja ihan hyvät treenit aikaan.

Tehtiin siis seuraava Mujusen kolmosluokan rata. 9 hypyn tilalle laitettiin pöytä. Ensin tehtiin alkuperäisen numeroinnin mukaan ja toinen treeni tuo punainen viiva, alkaen kolmiosta ja vaihtuu loppumatkasta siniseksi. Eipä muistu kyllä kovin pahoja karikoita radalta enää mieleen, paitsi pöytä... Jos joku kerta kisoissa se radalla tököttää, niin se on sitten meidän menoa. Ei nimittäin pysähdy pöydälle ei sitten niiiiiiiiiiiin millään. Hyppää kyllä sille, mutta saman tien alaskin. Ja jos ennen pöytää karjuu seis, niin se sitten pysähtyy ennen pöytää (ja hyppää sitten yli)... Treeniä siis reilusti jos meinaa saada onnistumaan. Muutamia selkeitä ohjausvirheitä oli, mutta koirahan teki niissäkin tasan sen mitä pyysin. Hyvä treeni vaan jotenkin tänään painoi jaloissa se pehmeä pohja (seli seli...) ja himskatin pimeäkin rupesi olemaan ysin jälkeen.

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino