Kisaraportti

No niin. Sitten raporttia Kuopiosta lauantailta.

Ja täytyy kyllä heti sanoa, että Ossi on oikeasti ADHD... Lähdettiin matkaan mummolan asuntoautolla ja pakkasimme mukaan vaarin pyörän, jossa on springer... Minun mennessä ilmoittautumaan paineli Ossi Teron kanssa pyörälenkille ennen starttia (eli ylimääräistä energiaa veks... voi kun Tero olisi aina mukana pyörän kera ennen kisaa...). Startin jälkeen hetkeksi autolle ja ennen toista starttia uudelle lenkille!!! Lisäksi edellisenä iltana ja seuraavana aamuna juoksulenkit Teron kanssa - eikä tuo hurtta ole edes väsynyt!!! Ei edes lauantaina 3 startin ja 2 pyörälenkin jälkeen... Mutta ehkä niistä oli apua ennen rataa, sillä ihan pahin täpinä oli tiessään.

Tuomarina oli Asko Jokinen ja rimojen korkeus kaikilla radoilla 60 cm. A-kisan rata oli seuraava:

Jätin koiran lähtöön ja katsoin paremmaksi pysyä hypyn oikealla puolella -siltä varalta, että varastaa-. Tällä kertaa kesti lähdössä, muttei olisi pysynyt siellä hetkeäkään kauemmin, eli meidän täytynee ruveta ottamaan melkein "lentäviä" kisoissa kun ei näytä malttavan... Osa hypyistä oli melko vaikeissa kulmissa (eka luokka kuitenkin) mutta Ossi selvitti ne hienosti. Ensimmäinen 5 virhettä napsahti A:n alastulokontaktilta (ei uutta). Kepit meni loistavasti. Haki itse ja minä ohjasin vielä vasemmalta. Seuraavat 5 virhettä puomin alastulolta, joka ei sekään mitenkään uutta. Pomppasi jälleen niin nätisti yli!!! Ja vielä putosi viimeinen rima. Mutta aika oli -16,63 sekunti alle ihanneajan. Ja se oli radan kaikkein nopein!!!! Vaikkei se pelkkä aika mitään merkitse, niin olipa hienoa huomata että pystymme hyvänä päivänä lyömään melkoisen kokeneita ja jaloistaan vikkeliä ohjaajia ajassakin!!! Tuloksena sijoitus 12./30. Koira kuunteli hienosti virheistä huolimatta, se pahin villitys oli jäänyt sinne pyörälenkille...

Ja hullu lähti vielä todella innokkaasti uudelle pyörälenkille starttien välissä... Camoon!!! Oikeesti, onko tolla vähän virtaa...

B-kisan rata:

Meitä ajatellen radalla oli todella pahoja karikkoja. Mm. A saattaisi vetää renkaan jälkeen, kuutos putkeen väärästä päästä jne. Ohjaajalla ei ollut mitään ennakko-odotuksia radasta sen kummemmin. Ja niillä eväillä matkaan. Hieman Ossi varasti lähdöstä kun starttasi juuri ennen käskyäni. Mutta kun osaan jo sitä odottaa, niin olin menossa itse oikeaan suuntaan ja sain koirankin sinne tulemaan. Ossi kuunteli renkaan jälkeen todella upeasti karjaisuni "täällä" ja tuli hyppäämään muurin, vaikka oli selkeästi suuntaamassa jo suoraan sinne A:lle. Ja putkeenkin sain vietyä tosi hienosti. Kontaktit otti hienosti, vaikka puomin kontakti näytti melko uhkaavalle. Rimat pysyi. En ollut rekisteröinyt radalta virheitä mutta siltikään en ollut uskoa kuuluttajan sanomaa nollarataa!!!! On sitä nimittäin kauan odoteltukin! Hyppärit sujuu, kun niillä ei ole kontakteja, joten tämä oli työvoitto meille. Upea rata ja tulosten saapuessa saimme yllättyä ollessamme ykkösiä! Aikammekin oli radan toiseksi nopein. Hiemankos oli ohjaaja naama muikeana, hangonkeksi puristi naamalla kauan... Fiilis oli ihan käsittämätön. Etenkin kun muistissa oli vielä keskiviikon katastrofi mölleissä. Mutta uskottava oli ja haettava pokali, ruusuke ja ruokapussi ykköspallilta! Tästä on hyvä jatkaa. Tosin jo heti radan jälkeen sanoin Terolle, että nyt on ihan sama mitä viimeisestä startista tulee, on niin hieno fiilis...

C-kisan rata oli seuraava:

Jälleen kerran Ossi varasti startista hieman, mutta jälleen asemani oli oikea eikä Ossi siis lähteänyt väärään suuntaan... Mutta kun rima nro 2 tippui, niin ei jaksanut enää keskittyä rataan, kun nollan mahdollisuus meni. Niinpä löysäilimme radan läpi. Ja jostain ihme syystä saimme puomin sekä ylösmeno- että alastulokontakteilta viitoset. Ei se nyt ennen ole ylöspäin mennessä sitä jättänyt välistä, mutta samapa tuo. Ohjaus oli niin löysää ja huolimatonta että koira juoksi pituuden ohi... Enkä jaksanut korjata sitä, joten hylsyhän siitä tuli. JA kun piti mennä uudelleen putkeen (nro 10), niin ilmeisesti olin jo menossa kohti hyppyä, kun koirakaan ei putkeen mennyt vaan tuli mukanani. Loppurata sujuikin sitten ihan tyylikkäästi. Mutta hylsy ei haitannut, sillä edellinen rata oli niin hieno. Ja varmaan ohjaaja oli jo väsynyt kolmannen startin alkaessa, ettei tulos olisi välttämättä muutenkaan ollut kovin komea.

Mutta päivä oli hieno ja tulokset mukavat. Nyt taas hyvillä mielin uusia kisoja kohti.

Sunnuntaina olin mummon kanssa vattupusikossa ja unohdin katsoa kelloa. Niinpä jouduin ilmoittamaan ettei tulla tottistreeneihin... Oltiin vasta matkalla kotiin niiden alkaessa. Vaan olipahan saaliina jokunen litra vattuja pakastetavaksi. Tiistaina sitten uudella innolla treenaamaan. Ja otettiinhan me kisapaikalla jotain pientä kuten viereen, seuraa, maahan... yms. Ja yllättävän hyvin malttoi vaikka kisat vieressä käynnissä. Tosin olimme hieman auton takana piilossa, ettei Ossilla ollut ihan suoraa näköyhteyttä kentälle. Sekin varmaan auttoi malttamaan paremmin. Vaan nyt on hyvä lopettaa kisaraportti, ilmoittautua seuraavaan koitokseen ja painua pehkuihin. Öitä!