Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

lauantai 6. syyskuuta 2008

Maalaisromantiikkaa ja intervalleja

Intervalliosuus: Lähdettiin sitten Ossin kanssa valmistelevalle lenkille (lue: kaikki mehut veks lenkille) ennen huomisia startteja... Lähdettiin siis matkaan polkupyörällä ja tarkoitukseni oli käydä joku "pieni" lenkki. Päädyttiin kuitenkin ajamaan noin 10 kilsan (ehkä vähän ylikin) lenkki. Välillä vauhti oli hölkkää ja välillä melkoisen topakkaa ravia. Ossi jaksoi hyvin. Yksi lyhyt ojassakahlaus ja -juomatauko pidettiin ja viimeinen ylämäki käveltiin. Ensinnäkin siksi, että Ossi sai vähän verrytellä... Ja toisekseen siksi, että emännällä katkeaa verisuoni jo ajatuksestakin, että se mäki olisi pitänyt polkea ;D Eli koirahan kyllä olisi todellakin jaksanut... Tuli siis todettua, että mulla on täysin valmis koira AD-kokeeseen. Kun vaan joku kertoo mulle, mistä löydän tiedon että missä & milloin niitä AD-kokeita on!!???

Maalaisromantiikkaa: Mutta tulipa tuolla matkalla nuuskuteltua ilmaa ja miten hyvältä voikaan iltakasteen kostuttama kaurapelto tuoksua!!! Tuli ihan mummola ja puintiaika mieleen. Samoin monia muita tuttuja metsän tuoksuja tuli nuuskittua. Yksi koirakin tuli emäntineen meitä vastaan (siellä korvessa!!!). Piti vaihtaa Ossin kanssa tien toiselle puolelle, ettei ohiteta liian läheltä (käteni olivat pyörän tangossa, eikä siis mahkuja hallita koiraa sen kummemmin). Hieman piti Ossin örähtää, mutta ei pahasti eikä kauaa. Se varmaan tajusi et parempi pistää töppöstä toisen eteen ettei joudu vedetyksi selällään :)

Matkalla katselin myös, että oli aika hyvännäköisiä jälkimaastoja ja aukkoja, upeita sammalikkoja jne... Ja pahimmassa korvessa sai kyllä mielikuvituksenikin vauhtia (etenkin kun juhannuksena tässä meillä nähty karhu...) niin että meikäläinen kyllä lauleskeli, jutteli koiralle, niiskutti, ryki yms. ettei varmana metsäpedot pääse yllättämään... *NAURAA* Mutta kyllä se vaan pimeä tulee jo aikaisin. Oltiin kotona puoli yhdeksän paikkeilla, eikä kyllä enää kovin kauaa olisi ilman lamppua pärjännyt. Hieno lenkki ja aamulla pienelle pyöräverryttelylle ennen kisoihin lähtöä. Josko ei kuitenkaan _ihan_ näin pitkälle? Vaik jaksais tuo herra (nytkin jaksaa temuta kersojen kanssa) mutta mamman juoksukunto voisi olla entinen lenkin päälle. Mutta sen verran kyllä käydään, että pahin terä saadaan pois (tai ainakin mä kuvittelen niin).

Ei kommentteja:


AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino