No niin. Se on ensimmäinen työpäivä takana ja koiruudet kotona. Aamulla jätin Akin portin omalle puolelle ja Ossin omalleen. Uikutus kuului ulos asti, mutta hiljeni ennen auton starttausta.
Noh, iltapäivällä jännityksellä kotiin ja MITÄ! Aki oli niin reippasti Ossin vieressä vastaanottamassa meitä. Että nyt jos joku voisi kertoa mistä se sen aidan läpi tuli. Sillä läpi sen täytyi tulla kun ei mahda ylikään päästä... Mutta hyvinhän nuo kai oli juttuun tullu kun olivat kummatkin hengissä ja karvat tallella. Mutta tässä täytyy miettiä nyt patenttia siihen asti kunnes herra on niin iso, ettei ainakaan läpi aidan tule... Vähän on naurattanu.
Kovasti on herra reipastunut ja painelee Ossin perässä tanner tömisten. Sisälläkin paikat alkavat olla jo tuttuja. Ja uunin kulmat on varattu kun Ossi pötköttää toisella niin Aki valtaa sitten toisen. Mamma vaan tuumii, että millainen parivaljakko tästä mahtaakaan tulla, että pitääkö varautua itkemään vai nauramaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti