Ihan mahtavuutta

Nyt on koirat ihan liekeissä. Oli niin mahtavat treenit kummallakin. Ohjaajan jalka ei meinaa Ossin vauhtiin riittää joten se menee välillä vähän säätämiseksi, mutta jospa tuo koipi vielä joku päivä toimii niin ettei enää haittaa menoa.
Bongasin seuraavan treenisarjan netistä. Pystyi tekemään valssaillen, jaakotuksia, persjättöjä ja monta muuta juttua. Mikä kellekin parhaiten sopi.
Eka treeni oli lämmittelyä. Ossin kanssa tein 2-3 väliin jaakotuksen. 4-5 väliin persjättö. 9 hypyn menin putken puolelta ja leikkasin 9-10 välistä neliön keskelle. Hyvin meni.
Akin kanssa mentiin suht samaa matkaa ettei vauhti stopannut. 8-9 väliin valssi ja lopun ohjasin neliön keskeltä.
2 treenissä meinasi välistävedot tökkiä etenkin Ossin vauhdissa. Lähinnä siksi ettei nilkkani antanutkaan periksi liikkeessä enkä saanut ohjaustani kääntymään tarpeeksi. Mutta saatiin räpellettyä. Akin kanssa meni helpommin. Se on niin paljon pehmeämpi ja tottelee ohjausta herkemmin, eli minun ei tarvitse tehdä niin voimakkaita kääntöjä kropallani.
Kolmostreenissä alku vaikutti mission inbossiplelta... Mutta yllättäen se ei ollutkaan sitä. Toimi hyvin tuosta neliön keskeltä vedellen ja työntäen. 6 hypyltä lähdettiin sitten spurttaillen yhtämatkaa. A:n jälkeen oisi parempi ollut olla oikealla puolella ohjaamassa hypyille. Mutta minä tietty olin vasemmalla ja molemmat hyppäsivät kasin pitkälle väärään suuntaan. Radasta poiketen hypättiin 12 toiseen suuntaan eli samoin päin kuin 16.
Mutta oli siis ihan huippis treenit. Molemmilla sujui. Ossin kanssa saatiin huidottua muutama rima huolimatomuudella alas. Mutta muuten koirat kuulolla ja hyvin ohjautuivat.

Ihana Sohvi!

Meillä kävi eilen Ossin tyttö Sohvi (5 kuukautta) kylässä ja samalla hakemassa kesätukan. Pojat tutki neitiä tarkasti ja neiti koetti houkutella leikkiin kaikin keinoin. Ai miten reipas ja nätti tyttö oli tämä Foxmiloun kasvatti. Turkin ajo pikkaisen stressasi mutta saatiin ihan hyvin tehtyä. Nyt ei lumipaakut haittaa neidin menoa.
Mullehan tietty tuttuun tapaan meinasi iskeä pentukuume. Ois se niin ihku...

Hyppyjä kuntoon

Tänään oli hyppytekniikkaa luvassa. Hyvä niin, sillä oma kunto ei ehkä olisi kestänyt vielä juoksemista. Etenkin kurkunpää ottaa nokkiinsa hengästymisestä.
Eli ihan yksinkertaisesti laitettiin 5 hyppyä melko lyhyillä väleillä, rimat 35 senttiin. Palkka odotti hyppyjen takana.
Seuraavassa treenissä samat esteet mutta joka toinen korkeampi. Kolmannessa treenissä otettiin 4 hyppy pois välistä. 3 ekaa oli matalaa ja viides sitten korkeampi.
Kumpikin koira suoriutui mainiosti. Aki ensin arasteli lähtemistä kun itse en liikkunut mihinkään, lähetin vaan matkaan. Mutta koska hoksasi saavansa palkkaa niin alkoi vauhti ja irtoaminen löytymään :) Hyvin herrat hoksasivat rytmittää hypyt. Vikassa treenissä Akilla rupesi olemaan kiire palkalle ja venytti melkoisella loikalla viidennelle hypylle, jättäen väliloikan kokonaan pois. Mutta pääsi kuin pääsikin riman yli pudottamatta.

Lisäksi Akin kanssa otettiin pikkaisen näyttelytreeniä ja likat kopeloivat koiraa ja tsekkasivat hampaita. Minä hullu, kun menin ilmoittamaan Akin missikisoihin. Ikuna se ei oo ollu ja voi melkolailla arastella, mutta parhaamme käymme tekemässä.

Flunssaa pukkaa

Viime viikolla iski flunssa-aalto ja kuume. Treenit jäivät siis välistä, vaikka miten olisi mieli kentälle vetänyt.

Eilinen pysäytti taas tosissaan, miten yhteinen aikamme voikaan olla rajallinen ja lähtö koittaa aiemmin kuin ehkä haluaisitkaan... Piti illalla halata sessuja vähän pidempään... Luopumisen ajatuskin on yhtä tuskaa. Entäs kun se päivä sitten koittaa? Ja ilmankaan et osaa olla. On ne niin mahtavaa seuraa.

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle Jermu!
Hannalle, Antille ja Siirille toivon kovasti voimia suuressa surussanne.

Baanalla

Torstai ja treenivuoro. Satu toi radan ja hyvä rata olikin vaikken itse ihan joka vinkuraan taipunutkaan. Täytyy hehkuttaa vaan miten loistava Ossi on!!! Tauko on tehnyt hyvää. Se keskittyy ja tekee tosi mahtavasti. Se olisi ihan kisakunnossa. Joskin huonompi juttu on se, ettei nilkkani kestä juosta koko rataa sen vauhdissa. Eli ei asiaa kisoihin hetkeen, ainakaan ilman lainaohjaajaa. Saattaisi sekin toimia, sillä Titi testasi radan Ossin kanssa. Ja menipä kuulkaa hyvin. Pikkasen Ossi startissa katteli et mihkähän se mamma jäi. Mutta kun kutsu esteen takaa tuli niin kartturilla ei ollutkaan enää väliä.
Mutta ellei varakartturi lähde kisaamaan, niin millä säilytetään tämä vire ja mahtava meno koiralla?

Ei Akikaan yhtään hassumpi ollut. Nyt vaan iski hypyjen ohittelu. Ne vaan ei jotenki sattunu linjalle (???) kun ne oli helpompi kiertää. Muuten teki ihan mukavasti. Paitsi jos ohjaajan vauhti pysähtyi (esim hypyltä putkelle mentäessä) niin joka koirakin stoppasi niin tuttuun tapaansa. Eli siihen ei taukokaan auttanut. Mutta innolla Aki jokatapauksessa vetää radalla.

Ohjaaja kuullosteli koipeaan illalla. Fyssari kuitenkin kyselee ensi viikolla miltä nilkka "maistui" treenin jälkeen. Täytyy sanoa ettei ole kauhean paha. Turvotus ei ole mitenkään paha eikä normi työpäivää pahempi. Kipua ei ole, ainakaan pahasti. Pikku juilaisu tuossa sisäsyrjällä. Mutta ehkä hieman taas hetkellisesti jäykempi. Mutta varmaankin pikkuhiljaa parempaan, sillä vielä joku aika sitten turvotus oli ihan tolkutonta.

Päk in pisnes

We are bäck. Sairasloma on historiaa ja ohjaajan jalka kantaa taas... Tai noh... Mutta nyt on kuitenkin kypsytty siihen tilanteeseen, että emäntä sanoi että lähdetääs pojjat aksaamaan. Ootin kyllä ihan katastrofia kerrasta kun ei marraskun lopun jälkeen ole herrat treeniin päässyt. Mutta mitä vielä, ne mokomat yllätti positiivisesti. Oma meno oli kyllä melkoista kenguruloikkaa, kun nilkka ei ihan sitten taipunutkaan kunnon juoksuaskeliin. Mentiin vähän niinku sinne päin tyylillä. Mutta mentiin kuiteskin. Kisakentille meistä ei kuitenkaan ihan heti taida olla...

Titi toi radan. Sellaisen mukavan, rullaavan, eikä liian vaikeaa tauon jälkeen. Ossi oli ensin baanalla, herrat on siis samassa ryhmässä nyt kevätkaudella ainakin. Lähtöön ja parit esteet mentiin ekaks ihan huvikseen höyryjä päästellen. Ihme kyllä Ossi ei edes pahemmin höyrynnyt, eikä lähtenyt lapasesta - kuten oletin. Vaan teki tosi nätisti ja kuunteli.
Akilla oli ehkä ihan himpun vähemmän vauhtia kuin tauolle jäädessämme, mutta eiköhän se siitä taas. Hyvin teki Akikin.

Joulun aikaa...

Niin se joulu lähestyy loppuaan kun tapaninpäivä kääntyy illaksi... Emännän jalka on ollut reilut 4 viikkoa kipsissä ja kyllä se kuulkaa koettelee meitä kaikkia. Koirat ovat kovin innokkaina lähdössä aina joka paikkaan kun ovat ressukat päässeet vaan normaaleille remmilenkeille ja parit kerrat juoksulenkille miehen kanssa.

Joten joulu Räiskynniemessä toi mukavaa vaihtelua kun pojat on painaneet vapaana sydämensä kyllyydestä. Ja talon puolesta oli vielä leikkikavereitakin. Etenkin Aki rallasi Lissun kanssa niin paljon, että ensimmäisen yön jälkeen kävely oli hieman jäykähköä... Mutta siitä se sitten taas vertyi ja meno eikun koveni.

Nyt odotellaan vuoden vaihdetta ja kipsin poistoa. Joskin tammikuussa jäänee heti treenikertoja väliin etelänlomamme vuoksi, mutta josko sitten loppukuusta olisimme kaikki valmiita valloittamaan treenikentät?

Pikku äksidentti

No juu. Tekevälle sattuu ja tapahtuu... Näin ollen huilaamme 5 viikkoa ja blogikin varmaan uinuu pääasiassa...
Männä torstaina kävi nimittäin niin, että olin epiksissä työvuorossa. Sen jälkeen läksin ulkoiluttamaan koirat ja pimeässä astuin asfaltilta ohi ja vieressä olikin pirunmoinen kuoppa. Vasemmalla jalalla sinne ja sehän tietty pyörähti alleni poikittain. Mahdoton tuska ja turvotus. Perjantaina lääkäriin ja murtumahan siellä oli. Joskin hivenen epätyypillinen (vain minä voin onnistua tässä...) ja arvio oli että 1-2 viikkoa kipsiä riittänee ja sitten kevyempi tuki.
Noh lääkäri soitti maanantaina, että tulla tietokonetomografiakuviin ja totuus olikin vähän enemmän... Sääriluu irrottanut murusia telaluusta enemmänkin, mutta leikkaamaan eivät ryhtyneet. Leikataan sitten jos ne muruset aiheuttaavat jatkossa kipua ja haittaa. Mutta kipsi onkin jalassa 5 viikkoa ja tämä sairaslomailee vuoden loppuun.

Koirille siis pakollinen aksatauko, ellei joku halua ehdottomasti noita tulla treeneihin hakemaan...

Tarinan opetus - OTTAKAA TASKULAMPUT PIMEÄÄN MUKAAN!!!

Pikkuista rataa

Jerkko oli suunnitellut ko radan jonka Titi meille veti. Ossilla oli virtaa ihan liikaa ja meidän matka kosahti aina tuohon muurille. Ja lopulta kun siitä selvittiin ei seuraava putki sujunut... Huh. Ohjaajaa nauratti ja välillä itketti ja suututti kun Ossi vaan paineli ihan miten sattuu... Aika monta kiekkaa otettiin tuossa, mutta kun vihdoin päästiin eteenpäin niin nuo hypyt leijeröinnin kera ja kepit oli ihan tooodella loistavat! Mahtavan radan oli Jerkko kyllä tempaissut. Siitä kiitos hälle.

Loistavasta aivopieruun

Akilla oli ihan loistavat treenit. Kunnes viimeisellä radalla tokalla suorutuksella iski joku aivopieru eikä herra meinannu päästä suoraan putkeen...

Ensin punaiset neliöt treeni. Oikein loistavaa menoa. Pikkaisen kyseli putken jälkeen, et minne mutta suunta oli oikea.
Sitten mustat pallot treeni. Kamalan pitkälle loikkaa 4 hypyltä vaikka miten jarrutti. Lopulta kun liikaa jarrutti, niin kääntyi jo ennen hyppyä... Namin ja Lauran avustuksella hiottiin kaarrosta pikkaisen lyhyemmäksi. Vaatii treeniä tuo lyhentäminen.
Lopuksi vielä vaaleat ympyrät treeni. Siinä iski se pieru eikä suora putki meinannut löytyä millään. Muuten kivaa menoa. Valtavia loikkia ja vauhtia. On se Akikin vaan kehittynyt ihan päteväksi agikoiraksi.