Maksettu treeni

Pitkästä aikaa läksin mölleilemään. Epistuomarina oli Henna ja hää olikin saanut melko haastavan radan aikaan (pahoittelen hieman epätarkkoja estevälejä. Ei enää klo 23:40 jaksanu niuhottaa....)... Osallistuimme siis vain kilpailevien radalle tällä kertaa... Tai siis minä ja Ossi. Aki sai lainakartturin samalle radalle, kun ystäväiseni Titi halusi kokeilla Akin puikoissa.
Ihan tarkalleen en tiedä miten Aki selvisi radasta kun en voinut olla hallissa katsomassa suoritusta. Titi sanoi, että oli alkuun ihan hoomoilasena eikä oikein namitkaan kelvanneet. Radalle oli kuitenkin lähtenyt ihan hyvin mukaan. Alku oli kuulema sujunut persjätöillä hyvin, samoin kontaktit ja erityisesti keinu. Sitten ysi hypylle kielto ja keppien alussa ongelma (oli ajautunut renkaalta vauhdilla keppien ohi). Jostain oli napsahtanut vielä kielto ja sitä myöden hylly. Mutta Titi oli sitä mieltä et ok meni. Ja minä olin sitä mieltä että oispa ollu kiva nähä :)

Ossin kanssa sitten taas... Huoh. Herralta lähti korvat jo ennen rataa kun nuuskutteli ihan muissa maailmoissa hallin lattioita eikä ottanut kontaktia minuun. Lähdepä siinä sitten lähtöön... Ja karkasihan se *prkl* mokoma. Otatin hylly sitten ekalla kun käskin takaisin alkuun. Koira asentoon ja menoksi. Nyt se malttoi odottaa lupaani. Mentiin kuitenkin rata läpi vielä. Alku hyvä ja kontaktit otti kivasti. Takaakierrolle 6 ja 12 olin myöhässä, huono käskytys ja Ossihan veti ympyrää ja räksytti että minneminneminne...? Kauhean rumilla muuveilla takaakierrot saatiin. 16 ehkä jo hieman parempi. Mutta maaliin selvittiin, sillä ekahypyn hylyllä. Mutta kontakteista olin tyytyväinen.
Tällaiset sekoilut tällä kertaa. Näillä "treeneillä" kohti sununtain kisoja joihin toivotaan parempaa onnistumista ja hyviä tuloksia (jeah?).

Kisastartti epiksissä

Tänään polkaistiin käyntiin kisat, kun oma seura järkkäsi epikset. Päätin lähteä kokeilemaan nilkan kisakuntoa ihan tositoimissa (edelliset startithan meillä on ollu marraskuun alkupuolella viime vuonna...) Nokkosen Mirka oli meitä tuomaroimassa ja suunnitellut about oheisen radan 2-3 luokan kisaajille. Minnuu jännitti ihan sikana pitkästä tauosta johtuen. Ja starttasin vielä Ossin kanssa ekana. Vähän mietin että mahtaako tuo pysyä ees startissa. Mutta se mokoma pysyi oikein hyvin. Pääsin 2 esteen taakse vastaanottamaan pakkovalssilla. Ossi toimi kuin unelma. Ei mitään ylimääräisiä kaahotuksia eikä kaarroksia. Putkien pimeät päät löytyi hyvin ja kontaktit sujui. Kunnes harmittavasti A:n alastulolla kontaktille osui korkeintaan karva. Ja vitonen. Mutta oli kyllä niin loistavaa!!!! Nilkka antoi juosta ihan ok, eihän se samanlainen ole kuin ennen äksidenttiä mutta johan tuolla edes vähän pääsee. Sijoituttiin tuolla vitosella kuitenkin toisiksi. Ihanneaika (57 s) alitettiin -9,26. Eli ei pöllömpää menoa. Näillä eväillä ensi viikon virallisia kisoja kohti. Saadaan mamman muru taas baanalle. Akin kanssa ei sitten mennytkään ihan yhtä loistavasti. Herralla olo "hopopäivä" ja haahuili pikkaisen minne sattui. Voi olla ettei haltuunototkaan ollet parhaat mahdolliset/riittävän napakat. Yliaikaa paukkui valtavasti ja hyllyksihän se meni. 5 hypyn ohi kiersi kiellon arvoisesti, seuraava taisi tulla 7 hypyltä. Kepeillä leikkasin koiran aloitettua vasemmalle, niin se jätti pujottelun kesken. Alusta siis. Putken 10 pää oli piilossa ja herra juoksi putken takaa... Kielto ja korjaus. Hyppy 11 mentiinkin sitten väärin päin ja hylly. Ei siis loistavia tuloksia mutta nyt se on polkaistu Akinkin kanssa kisat taas käyntiin... Sitten parin viikon päästä virallisiin. Huh!

Seuranmestaruuksista taistelemassa

Tai sitten ei :) Tuomarina oli Liisa Peippo.
Aki starttasi meidän pojista ensimmäisenä. Menin 1-2 väliin vastaanottamaan ja valssasin 2-3 väliin ja kierrätin hypyn kauempaa kautta (puomin puolelta siis). Kepeille ja itse lähdin keppien vasemmalta puolelta... Eli juuri siltä riskipuolelta että putken väärä pää imaisee koiran. Ja sinnehän se Aki upposikin. HYLLY. Muuten se teki sitten radan loppuun ihan ooksikooksi tyylillä.

Sitten koiran vaihtoon ja Ossi baanalle. Ja mitä. HYLLY kolmannella esteellä. Noh, oma mokahan se oli kun en ottanut riittävästi haltuun ja vetänyt kunnolla hyppyjen 2-3 välistä kepeille. Kun tumpelo ohjaaja seisoskeli niin Ossi ratkaisi sen hyppäämällä kolmosen takaisinpäin... Sitten loiskautti A:n alastulon huonosti joten korjasimme ja juoksimme suoraan maaliin. Eli ihan pyllystä siis :)
Joten tänä(kään) vuonna koirani eivät ole seuranmestaruuspalkinnoilla. Onneksi ensi vuonna on uusi mahdollisuus.

Yliaikaa (WTF???) epiksissä...

Tänään kiiruhdin töistä kauhealla hässäkällä kotiin... Titin ystävällisesti ilmotessa koirani epiksiin.... Tuomarina oli Lindin Anne.
Tuntui että kumpikin teki ok. Akilla laajoja kaarroksia ja kaahailuja... Kepeille huono vienti ja siitä vitonen ja omaperäiset kuviot. Ilmeisesti kepeiltä saatiin sössimisestä myös toinen vitonen ja vielä joku kielto... Hypyn ohi? Yliaikaa +12,04 sekkaa. Ou jee :)

Ossi veti hypyn nro 6 ohi, kun ohjaaja veti niin kohti seiskaa. Ossi takaakierrot hallussa kun oli menossa 12 takaakiertäen kun olin myöhässä. Sain korjattua. Ja mitä? Myös Ossilla yliaikaa 4, 82 sekkaa... Huh huh. Pitää ihan miettiä missä kupattiin.

Epiksissä ratatreenaillen

Tänään olikin treenivuorollamme epikset. Tuomarina oli Himasen Pertti. Ajattelin lähteä kokeilemaan josko Ossi pysyisi startissa. Ja mikä naurettavinta, sanoin vielä lähtiessäni kotoa, et nyt ei sitten varmaan varasta. Mitä ei sitten tehnytkään. Pysyi kuin tatti paikoillaan komentoon asti. Molemmilla koirilla ohjasin alun todella huonosti ja kumpikin ajautui kakkoshypyn ohi saaden vitoset. Ossin kohdalla jännitin kestääkö aloillaan vai ampuuko ennenaikojaan radalle ja Akin kanssa pelkäsin vauhtini hiipuvan jostain syystä niin, että koirakin olisi stopannut. Josko vaan unohtaisin nämä tällaiset radalla ja menisin vain... Voisi sujua paremmin. Molemmat otti hienot kontaktit. Ossi ajautui kepeillä väärään väliin alussa, ja siitä toinen vitonen. Rima 8 taisi pätkähtää alas. Tulos 15 virhettä. Kakkosluokan ihanneaika oli 50 sekkaa ja me painelimme -3,26 alle (46,74).
Ohjasin Akin muurille hieman huolimattomasti, joten oli tulossa sen ohi (hypylle 12 ja siitä toinen vitonen. Myös kepit onnistuvat tänään Akilta hyvin. Tulos 10. Ykkösten ihanneaika oli 55 sekkaa ja me alitimme sen -3,82 (51,18). Näillä mennään sitten kohti Ruokolahtea lauantaina...

Näistä iloisista agikuvista iso kiitos ANNE LINDILLE!!!



Yllä: Ohjaaja jopa näyttää siltä, että se koettaa juosta :)





Katso kenguru loikkaa... Ohjaaja taputtaa innoissaan, sillä Aki pisteli tosi mainion loppusuoran vilkuilematta ohjaajaan, joka hiihtää armottomasti perässä...

Treenit epiksissä

Tiistaina sattui treenivuorollemme epikset, joten varsinaisia treenejä ei ollut, mutta mekin lähdimme starttaamaan yhdet "kisoihin".
Tuomarina oli Leena Kantanen ja oheisen radan oli meille kisaaville suunnitellut. En siis startannut mölleissä kisan ulkopuolella ollenkaan. Menin kummankin kanssa vain tämän kisaavien startin.

Ihanneaika ykkösillä (Aki) oli 46 sekkaa ja kakkosilla (Ossi) 42 sekkaa, kolmosilla se olisi ollut 38 sekkaa. Rataantutustumisessa mietin, että 5 minuuttia kahdelle koiralle ei riitä millään. Ei etenkin kun ne pitää ohjata eritavalla. Keskittyy aina Ossin suoritukseen ja väistämättä Aki sitten kärsii, sekun ei ihan samaan ohjaustapaan vielä istu. Eikä tarvitsekaan. Mutta harmittaa ettei voi kummallekin koiralle käyttää omaa 5 minuuttista...
Ossi pääsi baanalle makseista ihan ekana. Koira lähtöön, itse 1-2 väliin, kauemmas kakkosesta jotta koiralla tilaa kääntyä. Olin melko yllättynyt miten hyvin Ossi pysyi lähdössä ja lähti liikkeelle. Kuunteli eikä touhunnut omiaan. Ossi sai radalta 2 kieltoa, en ole ihan varma mistä toinen tuli, mutta toinen oli ainakin 15 putkella hyrräystä huonon ohjauksen takia. Varmaan joku samantyyppinen tilanne se toinenkin, sillä rimat pysyi ylhäällä ja kontaktitkin otti. Ihan mukava suoritus. Pöytäkin sujui oikein mainiosti vaikkei se olekaan aikoihin treeneissä (saati sitten kisoissa) ollut. Eli 10 ratavirhettä, mutta hei! Yliaikaa +10,37. TÄH??? Ossilla. Mutta niin oli vissiin muillakin. Sijoituksemme kuitenkin kahdeksas.

Sitten pikaisesti iskä autoon poika esiin. Akilla oli ihan kurvailupäivä... Alku meni ok kunnes oli tulossa 6 hypyn ohi. Ja hyllyksihän se meni kun livahti jälleen putken väärään päähän. (Haltuunottoa siis treenattava lisää). Sitten tippui yksi rima, mikä on tosi ihme kun Aki ei niitä yleensä tiputtele. Lisäksi about ekaa kertaa herra loikkasi alastulokontaktin yli. Tähän tulee heti stoppi ja treeneissä otetaan kontaktit tarkasti. Herra kurvaili kentällä vähän ylimääräisiä mutkia. Meno oli siis ainakin iloisen näköistä, taidot oli jäänyt kotiin ;D Pöytä kuitenkin sujui hienosti. Akikin veti aika reilusti yliaikaa (+13,01) mutta mitäs pienistä. Pimeitä putkia ja putkeenlähetyksiä/-irtoamisia tarttee muistaa treenailla, molemmilla hurtilla.
Hyvästä kisatreenistä tää meni. Vielä kun otettais tosissaan eikä vaan löysäiltäs :)

Mölli-Aki

Tänään oli vuorossa seuran epikset. Läksin starttaamaan Akin kanssa. Yhden startin. Olisin niin kovin halunnut kaksi starttia Akille ja yhden Ossille, mutta koska lapset oli naapurissa hoidossa, oli jouduttava kotiin ajallaan...
Niinpä tämä meni nyt tällä kertaa näin ja hyvin menikin. Rata oli melko suora ja juostava ;D Aki eteni ihan loistavasti. Otti kontaktit. Ja sitten ohjaaja töppäsi. Ohjaaja vähän kuin unohti et Aki pyörähtää perääni. En siis saattanut riittävän hyvin putkelta 11 putkelle 12, vaan kimposin jo kolmattatoista kohti. Aki tietty perääni ja niinpä ihan itse ohjasin sen väärään päähän ja hyllytimme. Mutta muuten aivan loistava koiruus ja ilman miun mokaa se ois ollu nollarata. Ja vaikka Akin "tuntuu" hitaalle niin nyt pingottiin -15,98 alle ihanneajan (50 sek). No ok, ei se niille ihan sikavauhdikkaille kelpieille yms pärjää ajassa, muttei ehkä sinkoonnu ihan niin herkästi väärälle esteellekään kuin se nopea koira... Mutta tyytyväinen olin.

Voi miten olin taas niin ylpeä Akista tänään. Nyt voisin jälleen kuvitella uskaltautuvani starttaamaan marraskuussa...

we are the champions - tai sit EI

Eli menneenä lauantaina osallistuimme seuranmestaruuskisoihin... Ou jee. Tuomarina oli Annika Nisonen. Rata oli simppeli muutamilla kompakohdilla höystettynä. Ossi oli ensin vuorossa. Pysyi lähdössä hienosti. Ohjautui alun kivasti (ja muutenkin oli kuulolla). Kepeille oli hankala kulma ja Ossi ampui väärästä välistä. Viitonen. Seuurava hyppy ehdittiinkin hypätä takaisinkin ja hylky. Muuten kulki kauniisti (pituudella meni vähän poikittain) ja voi miten komee kontakti puomilla. Oli vissiin viime torstain sulkeisista jotain apua. Ihan ok suoritus.



No ja sitten Aki. Voi pojat. Viimeksi mölleissä meni niin hienosti. Nyt ei ihan... Tehtiin miljoona virhettä (ja lopulta hylky) ja Aki hyppi innoissaan minua vasten. Kieltäytyi hypyillä, ihmetteli pituutta ja lopulta käveli sen yli (voi jee!!!), pudotti muurin palikoita YM YM YM... Mutta teki keinun reippaasti ja meni renkaan ihan sujuvasti.
Myönnettäköön, että Akia ohjasin ihan hassusti. Varmaan osittain siksi, että oli vain yksi rataantutustuminen eikä aika riittänyt miettimään kahta taktiikkaa kunnolla. Ja minä tietty vanhasta muistista menin Ossin suoritusta silmällä pitäen. Sitten olinkin Akin kanssa hukassa. Mutta olipahan hauskaa ;D

Eilen jouduin jättämään Ossin treenit välistä sairastessani lentsua ja yskää. Tyhmää. Oisin niin kovasti halunnut mennä. Mutta jos jo pienikin liike hiotti, niin ei viitsinyt lähteä ryntäilemään radalle. Ensi viikolla sitten uudella innolla.

Tänään taas menimme eläinlääkärille rokotuksille... Selvisi, ettei poikia tartte rokottaa ennen vuotta 2012. Ou jee! Ihmettelee vaan (käymäni keskustelun jälkeen), että miksiköhän edellinen lekuri suositteli nelosrokotteen joka vuosi? Ja myöhän tietty otettiin. Noh, koska aika oli varattu niin tutkailtiin pojat sit muuten. Käytiin puntarissa, tsekattiin hampaat (EI hammaskiveä - kiitos DentaStix) ja kuunneltiin sydän. Terveiksi todettiin. Akin vasemmasta korvasta löytyi hiivatulehdus ja nyt hoidellaan sitä pari viikkoa.

Epiksissä

Tänään läksimme epiksiin, kun sellaiset "treenivuorollamme" kerran järjestettiin. Ilmoitin kummankin koissun yhdelle radalle, Akin mölleihin ja Ossin kilpaileviin.

Minnuu vähän Akin suhtautuminen kisatilanteeseen jännitti. Edellisistä mölleistä kun oli aikaa ja silloin oli paikalla aika vähän porukkaa, verrattuna tän päiväisiin skaboihin. Rataantutustumisessa vähän päivittelin, mutta mukava rata se oli. Ja Akihan veti hienosti, todella hienosti. Ei ongelmia, kontaktit otti nätisti ja meni minne ohjattiin. Muurin jälkeen olisin voinut valssata, mutta se jäi... Tokavikalla hypyllä harmittava kielto ja sekin oli ihan ohjaajan moka. Kun miun vauhti pysähtyy, pysähtyy Akikin ja kieltohan siitä tulee. Tarkoitukseni oli valssata putken jälkeen, mut se ei sitten irronnut ja oli väärällä puolella sössimässä (meinasin leikata takaa, mutta ehdin hieman liian lähelle hyppyä ja jouduin jarruttamaan). Eli viitonen radalta. Ihanneaikakin alitettiin -11,48 sekunnilla ja yllätys - sijoitus oli neljäs!!! Voi miten mie olin tyytyväinen. Koskakohan uskaltais startata virallisissa?


Ossin rata oli ihan kammottava, kammotavan vaikea. Ihan liian vaikea meille. Ja koska ohjaajaa pelotti edes lähteä niin puihinhan se meni. Ihan metsään. Mutta hei! Pysyihän se sentään startissa, hiivatti soikoon. :) Jotain positivista.
Mutta oikeesti, rata oli kaamee juoksusuora ja hylly tuli het neljännellä esteellä kun meni väärältä puolelta hypyn, en ehtinyt ohjaamaan putken jälkeen. Ois ehkä pitäny lähteä vasemmalta, mutta menin oikealta... Ohjaajan into lopahti, vaikkei sitä tainnu kauheesti muutenkaan olla kun radan vaikeuden näki... Ohjaus siis unohtui ja meno oli sen mukaista. Räiskittiin vaan ja ohiteltiin esteitä ja suoritettiin mitä sattuu. Kepitkin alkoi väärältä puolelta, tosin oikeasta välistä (ettei jättänyt alkua väliin), keinulta säntäsi alas kun ohjaaja lähti putkea kohti liian aikaisin yms. Ei jaksa kuulkaa ees selostaa. Hävettää niin kovin suorituksemme. Ja kylläpä otti taas kotimatkalla pattiin, vaikkei se vika oikeestaan ees Ossin oo. Mut manasin, et nyt lähtis hyvä agikoira jollekin hyvälle ohjaajalle kisakoiraks... Siis Ossin kanssa ei tulosta, eikä ees hyvää hyllyä. Vaan ihan susi rata! Vaikka rakas hurtta se on, ei ton suloisempaa voi olla...

Aki korkkasi "kisauran"

Eilen uskaltauduttiin Akin kanssa ekoihin agilitymölleihin. Eikä se nyt niiiiiiin kauheaa ollutkaan vaikka ajat ja ratavirheet paukkui. Olin todella tyytyväinen, että Aki pysyi radalla vaikka oli muita koiria ja ihmisiä kentän laidoilla. Lisäksi koirahan ohjautui ihan nätisti, eikä hyppinyt ohjaajaa vasten kuten treeneissä.
Tuomarina oli Heidi Hirvasoja-Korkee. Ekana mentiin möllirata.

Aki jäi nätisti lähtöön. Kolmantena esteenä oli muuri. Ajattelin, että Aki kiertää sen, kun ei ole viime aikoina paljon radallamme näkynyt eikä siitä näy "läpi". Stopin se siihen eteen teki, mutta houkuttelemalla hyppäsi kuitenkin... Kontaktit otti oikein kivasti, etenkin kun ehti itse sinne alastulolle ohjaamaan loppuun asti. Pöydästä juoksi ensin ohi, mutta korjattiin ja pysyi kivasti. Ja huom! Ei hypännyt halimaan ohjaajaa, kuten treeneissä tapana... Putkelta 14 syöksyi A:lle, kun en huolehtinut ettei koira jää taakse. Koska koirani on A- ja puomihullu, niin tällaisella ohjauksella on selvää mistä koirani löydän ;D Tässä vaiheessa ohjaajakin oli jokseenkin herpaantunut ja putken 16 ohjasin väärään päähän. Mutta ei se mitään. Aika komeat 57,8 ja ratavirheitä 35 (HEH!). Tällä kuitenkin palkintopallille kaksi, kun kisaamassa oli 2 koiraa.

Sitten vuorossa epävirallinen rata. Tämä jännitti ohjaajaa enemmän koska radalla kaikki kompastuskivemme - kepit, keinu ja rengas. Aki jäi jälleen kauniisti lähtöön. Pientä hiippailun makua havaittavissa, mutta loppui käskystä. Hylly tuli heti tokalla esteellä kun Aki hyppäsi väärältä puolen. Mutta nyt mentiinkin sitten muurikin vanhasta tottumuksesta komealla loikalla yli, ilman epäröintiä. Putkelta 4 putkeen 5 oli piiiitkä vienti, mutta yllätyksekseni se sujui ihan mukavasti. Sitten päästiinkin keinulle asti ihan ok. Mutta se päätti pelottaa. Hyppäsi keskeltä alas. Otimme uusiksi, ryömimällä, mutta sillä tekniikalla pääsimme kontaktille asti ja keinu laskeutui maahan ennen koiran poistumista. Myös rengas pelotti, tai muuten vaan herra yritti kiertää... Muutaman yrityksen jälkeen hyppäsi kuitenkin. Seuraava este olikin kepit, joilla säädettiin myös... Niin alussa kuin keskelläkin. Mutta lopulta sain Akin joka välistä oikein, aikaa ja virheitähän se vaati. Joskin lopputulosta katsoessatulee mieleeni, ettei tuomari jaksanut enää nostaa käsiään joka töppäyksestä. Aika tosin oli uusintojen ja toistojen määrään nähden kohdillaan *nauraa* Loppu sujuikin ihan ok. Tällä tumpeloinnilla lohkesi palkintopallipaikka nro 3, kun kisassa oli kolme koiraa. Aika 103,77 ja ratavirheitä 45.
Tästähän ei siis ole kuin suunta ylöspäin...? Vaan ei meitä harmittanut. Oli ihan kivaa ja oli kiva nähdä miten Aki toimii edes jokseenkin kisamaisessa tilanteessa. Ei paha. Ihan kehityskelpoinen yksilö sitten kuitenkin. Katsellaan miten kesän treenit sujuu, että joko tänä vuonna startti virallisissakin...?

Möllit ja doggeilua

Tänään oli ohjelmassa Joan kinkunsulatusmöllit (agility) Ossin kanssa. Kirsi lähti meille seuraneidiksi ja videokuvaamaan. KIITOKSET!!! (Videot katsottavissa Ossin sivuilla...) Tuomarina oli Lukkarisen Jari. Ensimmäinen alokasrata oli aika sujuva ja selkeä. En uskaltanut jättää Ossia lähtöön kovin pitkäksi aikaa ja niinpä oma sijoittumiseni radalla ei ollut maailman paras. Siksi kahden hypyn jälkeen Ossi olikin menossa kohti puomia, mutta viime tinkaan sain palautettua suunnan oikeaksi. Ja matka jatkui oikein sujuvasti. Vauhtia herralla riitti ja yllättäen omakin juokseminen oli aikaisempaa helpompaa... Oikeesti voiks se lenkkeily näin nopeesti muka tuntua???? Rimoja ei tällä kertaa tipahdellu (taisivat olla 55 cm:ssä) ja kontaktit oli oikein kauniit ja reilut. JESJESJESJESJEEEEEEES!!! Eli nollatulos ajalla 32,92. Ihanneaika oli 45 sekkaa. Sijoitustahan meille ei sit tullu kun kakkosissa kisaavat ei sijoitu mölleissä. Mutta jos kaikki olis listattu ja ajat laitettu niin oltais oltu kakkosia toisiksi nopeimmalla ajalla ja sillä nollalla.
Alokasrata

Sitten kilpailevien radalle.... Katselin tutustumisessa et hyppyjen 3-4 väli on paha... Ja siihenhän se sit kosahtikin :) Varmaan osittain siksi, et HÖLMÖ ohjaaja lähti suunnitelmistaan poiketen ohjaamaan esteiden oikealta puolelta... Ja osittain siksi että vauhtia oli ja käännösväli melko pieni. Noh väärältä puolelta neloshyppy ja hylsy. Hetken arvoin ennen keinua et korjaanko oikein, mutta sitten jatkettiin suoraan. Loppurata menikin jälleen ihan siististi. Tai no, kepeille oli hankala kulma ja ne aloitettiin ensin toisesta välistä. Korjaus ja matka jatkui. Kontaktit oli jälleen erittäin kauniit, rimat pysyivät ylhäällä ja aika 41,84. Tuloksena siis kuitenkin hylsy. Aika oli tosin startin nopein. Mutta fiilikset oli hyvät starteista. Pikkaisen hätäisesti huikkasin koiran radalle kummallakin kertaa, ettei pääse varastamaan lähdöstä. Mutta muuten koira luki minua hyvin ja erityisesti niistä kontakteista alastuloilla olen onnellinen!!! Ei olla tehty turhaan töitä niiden kanssa. Nyt vaan täytyy toivoa, et möllejä olis tammi-helmikuussa, kun kisaamaan päästään todennäköisesti vasta maaliskuulla.
Kilpailevien rata

Sitten vietiin Kirsi kotiin ja jatkettiin matkaa kaupunkiin. Ossi jäi autoon ja Aki lähti tanskandoggien kinkunsulatuskaupunkikävelylle. Mentiin porukkaa vastaan, kun oltiin vähän myöhässä. Pikkasen piti puhista kun vastaan tuli jotain vajaa kymmenkunta doggia, mutta yhdellä nuuskaisulla Aki oli niiden kaveri eikä pelännyt yhtään. Lenkki meni mukavasti. Pikkumiehellä oli varmaan niin paljon ihmeteltävää dogeissa ja porukassa ettei ehtinyt vastaantulijoillekaan puhista ;) Pikkasen nauratti kun Aki kiipesi aina penkan päälle kävelemään ollakseen samalla tasolla muiden kanssa. Käytiin kävelykadulla ja torilla pyörimässä. Oli hyvä reissu.
Sit mamma kävi viel Arnoldsilla Minnan kanssa kahvilla (kiitos seurasta!!!) ja kotiin päästyä Ossi pääsikin vielä juoksulenkillei skän kanssa. Onpa ollut melkoinen puuhapäivä!

Möllitokossa

No niin. Tän päivän treenit sovittiin mölleihin ja olipa lähes koko treeniryhmämme paikalle saapunutkin. Mulla oli ehken maha hieman kuralla kun jänskätti. Saimme suoritusnumeroksemme kuutosen (Fico oli 4, Inca 5 ja Selma 7 - että koko ryhmä putkeen, paitsi AVOssa kisanneet Reko & Nitya). Ensin otettiin luoksepäästävyys ja paikalla makaaminen.
Luoksepäästävyydessä ei ongelmaa, tosin ei pylly pysynyt maassakaan :D Arvosanaksi saimme tästä 10.
Paikalla makaaminen sujui huippuhienosti. Maahan meni hieman hitaan livakasti, mutta hienosti pysyi valpaana kuikuillen, vaikka Selma vierestä ampaisi iloisesti mammaa moikkaamaan... Arvosana 9,5.
Seuraaminen kytkettynä, arvosana 7,5 ja seuraaminen taluttimetta 7. Kummassakin ongelmana ensinnäkin perusasennot. Ossi oli ihan vinossa ja istui ihan missä sattui, vieressä ei välillä istunut ollenkaan.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. JES JES! Pari viikkoa on takuttu mutta nyt se meni maahan (vaikkei sit paljon mikään muu tänään sujunutkaan) ja arvosana 9.
Luoksetulo. Eteen istui hieman vinosti ja viereen... kääk, vinosti jälleen. Arvosanaksi kuitenkin 9.
Seisominen seuraamisen yhteydessä. Varmistin liikkeen käskyn lisäksi käsimerkillä, pari askelta vielä otti. Arvosana 6,5. Olin ihan tyytyväinen kun ei paljoa olla tätä treenattu.
Estehyppy meni nollille. Meni ihan plörinäksi. Hyppäsi ja kiersi takaisin viereen. Otin uudelleen ja taas taisi tulla kanssani esteen samalle puolelle. Kolmannella kerralla oli jo vähän (tosin hyvin vähän) sinnepäin.
Kokonaisvaikutus 7.

Näin siis pisteet 146,5 ja 2. palkinto sijoituksella 9./15 eli ihan jees. Ryhmämme sijoittui ALO-luokassa 13., 11., 9. ja 2. eli ihan hyvin meni. AVOn kisaajat olivat hienosti toinen ja kolmas.
Mutta täytyy kyllä sanoa, et mammaa jännitti ja mulla oli oikeesti jonkun toisen koira tänään mukana. Ossi ei niinku oikeesti osannu muka yhtään mitään. Ihmetteli vaan ilman korvia ja hiimaili. Tuijotteli yleisöä yms. Kaikki perusasennot se unohti, täyskäännökset tökki... Että sellaisella pohjalla BH-koetta kohti. Tulipahan testattua tällaistakin kisatilannetta, ja selkeästi näki et Ossi ihmetteli kun ei ollu esteitä ja kuitenkin paljon koiria. Mutta tällä suorituksella ei vielä hetkeen virallisiin kisoihin :)

Aki muuten oli käynyt iskän kanssa tänään kaupunkikävelyllä. Hyvin oli kuulema mennyt, vain muutamat kovaääniset moottoripyörät oli hieman pelottaneet.

Mölliä pukkaa

Tässä on nyt elelty pari päivää vauvaperheen elämää. On sujunut ihan mukavasti. Aki on tosissaan kaveria poikien kanssa. Ossin päällisiä ei aluksi ihan kauheasti piitannut, nyt jo hieman enemmän perään kirmaa. Ja Ossihan ottaa ilon irti pihalla kiljuttamalla Akia, juoksee kohti, mutta väistää viime tipassa... Tokihan pentu lähtee uikuttaen karkuun. Koomisia tilanteita, etenkin kun Ossi on mitä on - sellainen mahdoton veijari. Aki on ehtinyt käydä jo päiväkodissa tutustumassa (kauheasti jännitti kyllä ne lapset) ja joutunut istumaan Ossin kanssa samassa häkissä takakontissa. Ossi on ollut ihan maansa myyneen näköinen, kun tuo vesseli laitettiin samaan häkkiin. Hyvin on matkat kuitenkin sujuneet. Pikkaisen Aki piipittää, tosin esim tänään kotimatkalla ei yhtään. Ossi on suhtautunut tulokkaaseen mukavasti. Yllättävän neutraalisti vielä tässä vaiheessa.

Tänään Aki saikin sitten jo ensikosketuksen agilityyn ;) kun lähdettiin Ossin kanssa kisaamaan mölleihin (toisin sanoen tekemään jarrutestiä...). Alkuun meinasia Akia jännittää se väen ja koirien määrä. Hetken katseli ja sitten lähti rapsuteltavaksi. Remmi ärsytti aina välillä (ekaa kertaa remmin kanssa liikkeellä) ja iso poikahan toki haukkuu jos muutkin haukkuu. Kaikkiaan hienosti meni ja reippaasti herra katseli. Oli myöskin mukana ensimmäisessä rataantutustumisessa (sylissä).

Mölliradallahan sitä tietty aloitettiin. Ja kuinka ollakaan Ossipa karkasi startista, ei malttanut sitten yhtään odotella. Suunta oli kuitenkin oikea, kunnes ryntäsi putkelle toisen hypyn jälkeen ja hylsy heti kättelyssä. Toruin koiraa ja pistin takaisin alkuun, odotti luvan lähdössä ja pisteltiin vaan alusta hypyt ja pituus ja suoraan puomille... Ja voi juma mikä kontakti. Niin vain 2 päivän treeni auttoi ainakin nyt. Sitten suoraan maaliin. Vaikka muuten nyt vähän plörinäksi menikin, niin ne jarrut oli nyt kunnossa JES!

Sitten epävirallinen rata. Ohjaaja pisti koiran nyt maahan ja todella kauas ekasta hypystä. Ja oho, siinä vahingossa lipsahti pannastakin tsupsaus - mutta pysyipäs lupaa odottamassa oikeassa paikassa ;D (julma ohjaaja...). Renkaalle asti kaikki ok, ja siinä herra päätti hypätä välistä ja ehti tietty muurille ennen korjausta. Joten hylky. Mutta muuten rata kulki ja JOKA IKINEN KONTAKTI saatiin nyt kauniisti otettua. Tätä treenilinjaa jatkamme kun kerran näkyy toimivan. Ja oikeesti, ollaan treenattu tätä vasta 2 päivänä... Seuraavaksi sitten harjoitukseen lähdössä pysyminen *syvä huokaus*. Mutta kun en tiedä millä sitä treenais, kun se ei ole treeneissä koskaan ongelmana.

Kisoista kotiuduttuamme Ossi sitten lähtikin suoraan lenkille iskän kanssa. Aki vetelee sikeitä ja näkee unta. Ja vaikka ite sanonkin, niin tää on kyllä aika söötti ukko... Ja tuntuu että hetki hetkeltä muistuttaa isäänsä enemmän ja enemmän, jos nyt voi näin parin päivän perusteella sanoa.
EDIT: Ai niin, vähänkö aamulla nauratti. Aki nukkuu yöt lattialla (sänkyyn saa tulla sitten kun sinne itse pääsee) mutta Tero nosti sen aamulla hetkeksi viekkuun. Minä lähdin laittelemaan ruokaa ja kun tulin hakemaan herroja syömään ja pissille niin Akikin vaan nosti vähän päätään, katsoi mua ilmeellä "en varmana tule" ja pisti pään takaisin tyynyyn. Vähänkö mua nauratti. Mutta niin vaan nousi koira sitten syömään :D

Mölliagia

Tänään oli vuorossa möllit. Pakkasin TAAS lapset autoon ja suuntasimme sateiselle Linnunlahdelle... Ihmettelen vaan, että pakkoko se on koko ajan sataa... Lapset jaksoivat illan vaihtelevasti, samoin äiti. Etenkin loppua kohden rupesin olemaan hermorauniona kun koirakin päätti lyödä hanskat tiskiin...

Ensin siis möllirata. Tuomarina Heidi Vornanen. Ihanneaikaa ei radalle laitettu. Rata oli melko simppelin oloinen, joskin pelkäsin puomin vetävän 9 hypyn jälkeen. Ossi malttoi olla startissakin melkein käskyyn asti, varasti vain sekunnin sadasosan ennen käskyä. Tosin saatoin kädellä heilauttaa niin että lähti, mutta tällä kertaa olin paikoilla jo ja lähtövalmiina. Rata sujui ja rimat pysyi. Harmikseni loikkasi puomin alastulon yli ja siitä 5 vp. Muuten suoritus olikin ihan hieno. Tällä tuloksella olimme maksien kolmansia. Ja lapset olivat onnessaan kun saatiin palkinto. Hieno vaaleanpunainen vinkulelunorsu jonka kärsä ja häntä suoristuvat painettaessa. Voi olla ettei Ossi palkintoaan näekään, ainakin se on tällä hetkellä Iivarin unikaverina ;D JA Reko oli muutes samassa kisassa kakkosena, joten meitin pienryhmä jyrää!!!



Sitten epävirallinen rata. Tää meni ihan pyllylleen (noin niinkusta nätisti sanottuna) ja ohjaajan vit...uskäyrä ja verenpaine oli melko korkealla... Ossi varasti lähdöstä ja lähti painenelemaan IHAN OMIAAN, eikä pirulainen edes totellu käskyjä, karkuun vaan - loikin sinne ja tänne - enkä varkilla tule - huutele ihan niin paljon kun haluat - asenne iski herralle.
P-I-K-K-A-S-E-N-K-O mulla paloi käämit. Mahtoi porukka aatella kun ärjyin Ossille, hävettää melkein itseäkin... Mutta oikeesti, mä en päässy toista estettä eli rengasta pidemmälle koko radalla, kun Ossi löi hanskat tiskiin ja teki jotain mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt... Siis oikeesti, onhan se varastanu ennenkin mutta kyllä se nyt on vielä tähän asti ärjäsystä tullut takaisin... Vai ottiko sitä pattiin kun en juossutkaan ja se vaan yritti pomppia joka suuntaan - en tiiä. Pakkasin koiran autoon ja vannoin taas kerran sen lähtevän rukkasiksi. Pikkasenko pahalla mielellä olin ja ja yhtä pahalla mielellä siis Kuopion kisoja kohti. Ei luvannu hyvää tämä tempaus... Lopuksi pyysin saada mennä Ossin kanssa radan vielä kerran, ettei nyt ihan p-maku jää... Malttoi startissa mutta muuten sitten... Ei se edelleenkään kuunnellu kovin hyvin ja teki kaikki mokat (toki vaikuttaahan siihen sekin, et ohjaajan pinna oli kireellä ja äänensävy ja eleet sen mukaiset...), hyppi kontakteja, sössi kepeillä jne... Mutta vähän saatiin korjattua sitä katastrofia. Mutta tuloksen tästä radasta siis hylky. Lapset oli tosi pettyneitä kun ei saatukaan lisää palkintoja...


Ja oikeesti, vähänkö mua nyt pelottaa lähteä lauantaina kisoihin, kun tällainen tempaus nyt alla!!!! On toi koira kyllä nyt illalla ollu vähän nöyrää poikaa - pikkasen ku korottaa ääntä ni koira tottelee... Mutta miten oli upeat treenit maanantaina ja nyt taas kaikki pielen. Näinköhän mun tarvii muuttaa tavoitteemme agilityssa, että nousemme kakkosiin 5 vuoden sisällä. On sen verran kökkö fiilis tällä hetkellä.

Lepopäivä

Siis Ossilla. Tänään meidän agiryhmä järjesti möllit ja jostain ihme syystä päätin jättää koiran kotiin lepäilemään... En ymmärrä miksi - tollo emäntä! Läksin siis itsekseni paikalle ja töihin rataa rakentamaan ja aikaa ottamaan. Ja sitten se iski paikan päällä - se kauhea harmitus - että miksi ihmeessä jätin koiran kotiin. Treenistähän sekin olis mennyt vaikka muutaman euron maksoikin.... No se meni ohi tällä kertaa.
Huomenna sitten tottistelemaan. Jospa siellä olisi sitten innokkaampi seuraaja matkassa mukana.