Kylläpä aika rientää

Kääk miten  aika rientää. Blogia ei ole päivitetty. Harrastukset (omat ja lasten) pitävät kiireisenä...
Laumassa kaikki hyvin. Teini-Martti toki pomottelee etenkin lauman vanhinta ja Aki taas on poliisina paikalla jos 2 muuta yrittävät leikkiä... Pääsääntöisesti pojat tulevat hyvin toimeen keskenään... On sitä muutama reikä nahkassa ollut, muttei mitään isompaa riitelyä.
Mennyt uusi vuosi oli muuten ensimmäinen kun lauma makoili rauhallisena. En toedä onko Ossi jo niin huonokuuloinen ettei reagoinut paukkeeseen (jolloin muutkin ovat rauhassa) vai auttoiko Vogelin Avena Sativa kauranversouute. Mutta sitä meidän lauma saa jatkossakin, sillä viime vuonna testasin Sileo reseptilääkettä, enkä havainnut sillä mitään vaikutusta...

Kuvassa herrat pönöttävät jouluaattona 2017. Joulun jälkeen Martti kävi virallisissa terveystutkimuksissa, lonkat B/C ja kyynärät 0/0 sekä silmät terveet. Myös kilpparitulokset olivat kunnossa.

Kovasti ollaan aksaa treenattu. Ossi on eläkkeellä. Omaksi iloksi silloin tällöin hallilla humputtaa matalilla hypyillä. Aki vielä treenaa vaikka ikää 9 vuotta. Vuosi oltiin kisaamattakin ja paluu oli uskomattoman hyvä. Tehtiin kuulkaa triplanollat!!!! WAU  Aki mitattiin kisojen yhteydessä minimaksiksi, mikä on oikein hyvä!

Martti opettelee vielä. Kepit on vaiheessa ja kontaktit osittain (A esimerkiksi vielä matalammalla). Mutta herrasta on tulossa oikein huikea kisakaveri. Onhan meillä vielä paljon opittavaa yhteisestä tekemisestä, mutta hyvää meininkiä meillä on.

Mutta tällaiset pikakuulumiset näin vuoden 2018 alkaessa!

Ihmekoira Aki

Tänään Heini-koutsi oli suunnitellut meille tällaisen radan. Ei mitenkään yltiövaikea, mutta vaati tekemistä. Esimerkiksi tuo alku 1-5, jonka ajatteli vaan "menevänsä" sisälsi jo monta eri vaihtoehtoa.
Puomilta hieman vetoa vasemmalle ja takaaleikkaus ja neloselta putkeen lähetys. Tai yllättäen persjättö (en ois ikinä osannu kuvitella sitä tällaiseen kohtaan...) jo A:n kohdalta alkaen. Tai valssaus A:n alastulolle.

Kepeille mentäessä merkkaus 5 ulostulolle ja tarkka ohjaus kepeille (tässä olisi ollut mahdollista myös kiertää toista kautta, tuolta A:n ylöstulopuolelta ja pitkä putki. Tällöin pääsi näppärästi keppien vasemmalle puolelle - jos sinne ajatteli menevänsä). Itse kuitenkin valitsin tuon "lyhemmän reitin, jossa lähetin koiran putkeen ja kipaisin vastaanottamaan putkelta. Kepit oikealta ja ohjaus seiskalle.

Itsenäistä keinua treenattiin samalla, kun Heini laittoi palkkakuppia sinne. Itse pääsin siis ajoissa pakkovalssille kepeille ja taas sinne oikealle puolelle. Tarkka näyttö keppien alkuun. Keppien loppuun valssi ja putkeen lähetys.

Kepeiltä lähetys (työntö) hypylle 13 ja valssi. Tarkka linjaus ja katse vasemman olan yli koiraan, jotta saatiin putkenpään ohi. Jos yhtään arpoi tässä, niin takulla livahti putken väärään päähän. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähettää koira hypyltä 13 kiertämään putki tuolta takaa ja ottaa sitten pimeään putkenpäähän. Tämä ei ollut meidän juttu, jotan valssilla vaan. Ja tarkalla suunnan linjauksella.

Kepit, putki ei ihmeellistä. Hypyltä 17 napakka yhden askeleen työntö hypylle 18 ja sitten terävä kääntö kohti A:ta (siis ohjaajalla). Loppusuora häämöttää jo.
Oikein mukavat treenit. Akin kanssa mentiin tänään medihypyillä, ihan huvin vuoksi. Saipahan koira vauhtia ja voitiin keskittyä tekniikkaan ja tekemiseen kun ei töksähdellyt hypyillä.

Sitten tuo otsikon ihmekoira.
Mä en ymmärrä. Ikinä en ole omistanut koiraa joka ei reagoisi korvatulehdukseen, ainakaan niin pahaan kun Akilla oli. Ihan sattumalta huomasin treenin jälkeen, kun rapsuttelin koiraa ja korva kääntyi ympäri... Tsiisus. IHAN järkyttävän punainen ja ärtynyt ja erittävä ja ja ja.... vaikka mitä. Ihan kamalan näköinen. Ja tasan taatusti on ollut kipeä jo jonkin aikaa. Mutta herra ei ole virkkanut y-h-t-ä-ä-n mitään, ei ravistellut päätään, rapsuttanut korvaa tmv... Ja näin on muuten tämän koiran kanssa käynyt joskus aikaisemminkin. Omituista, miten se voi olla reagoimatta??? Kunpa näkisitte minten karmean näköinen se korva oli...  Eli meidän ilta meni sitten putsatessa ja lääkitessä korvaa.

Ripuli on märkää kakkaa...

Voi voi. Soitin äsken mummolaan ja kuulin, että Ossi on ihan tajuttomalla ripulilla... Ollu jo pari kolme päivää. Oli saanu jostain vaarin metästyskoirien vanhan luun... Ja tunnetusti meidän citikoirien mahat menee herkästi sekaisin. Kuulema metrin kaarella tulee ja yhtä sun toista seinää, mattoa, häkkiä, pesuhuonetta ym pesty. Yöllä täytyy päästä ulos noin 3 tunnin välein. Joten arvata saattaa mikä on päivän saldo kun töistä kotiin tulee. Huokaus. Onneksi en ole itse siivoamassa mutta surettaa, että hoitajien viikko sujuu näin. Tänään ovat soittaneet lekurille ja ruuan tilalle tuli Canicur ja riisi. Toivottavasti koiruus tokenee pian. Sillä kyllä mua huolestuttaa aika lailla kun en ole itse näkemässä missä kondiksessa Ossikki on - vaikka onkin hyvässä hoidossa.

Viikkokatsaus

Pyytää anteeksi hän... On ollut himppasen kiirettä. Itse asiassa nyttenkin pitäisi pakata hiihtolomakamppeita kasaan vauhdilla... Mutta laitetaan nyt pikainen katsaus menneeseen viikkoon ja hieman tulevaan. Ainakin sen verran, että blogi lepäileen ensi viikon kun perhe hiihtelee pohjoisessa ja duo Älli&Tälli majoittuvat mummolaan viikoksi. Siitä ei mahda jutunjuurta paljon kertyä, elleivät hölmöilemään ala :)
Viime viikonlopun hoito uudessa paikassa oli sujunut pojilta hienosti ja hoitaja kovasti kehui haukkuja että miten mukavaa lenkkiseuraa ja herrasmiehiä yms... Jäin vai miettimään, että olihan varmasti kyseessä minun turret...??? HEH. Mutta kai ne koiratkin osaa olla vieraskoreita.

Maanantaina päästiin testailemaan iltalenkille ihan omia lumikenkiä. Jee! Hyvät olivat. Lenkki oli haastava, kun jäällä oli lumen alla paljon vettä, mikä teki tallustelun kovin raskaaksi. Käytiin ihan hyvän pituinen lenkki kuitenkin. Siitä huolimatta Aki herralle sattu yöllä sisälle vahinko. MURRR - sanon minä. Ärsyttävää omistaa koira joka ei osaa pyytää ulos. Kerran se tossa käväisi (olin siis vielä valveilla) - seuraavaksi aloin ihmettelemään, että mikä ääni toi on... Ja kun hiippailin kodinhoitohuoneeseen katsomaan niin herra lirutteli ISOT pissit keskelle lattiaa... Eikun luuttua kouraan. Mietin vaan, että mistäs moinen pitkän lenkin jälkeen. Mutta oisko syöny lunta niin paljon, että hätä yllätti tai sitten se palellutti pippelin :) Onneksi tämä vahinko jäi yhteen kertaan. Mutta seuraavaksi ihmettelinkin jo, kun herra ravisteli päätään parina päivänä - kurkkaus korviin... Tuttu juttuhan se siellä. Korvatulehdus. Onneksi oli tipat jo kaapissa, kun se ei ole Akille eka kerta... Ei tosin olekaan aikoihin ollut eikä nyt ollut niin ärhäkkänä kun joskus pahimmoillaan on ollut.

Keskiviikon treeneissä Akilla oli aika perusrataa ja kontakteja. En jaksanut edes piirtää rataa. Tosi hyvin meni mutta jotenkin vauhtia taas hiukan uupui. Hallin matto ja sen tuoksut kiinnostivat enemmän. Kauheasti piti kehua ennenkö herra käynnistyi. Mutta sitten mentiinkin perusvarmaa menoa. Hieman enemmän voisin jo luottaa siihen, että kyllä se Akikin osaa itsenäisesti esim aloittaa kepit.


Tänään taas oli Ossin treenit. Nukahdin töiden jälkeen sohvalle - kylläpä kuulkaa laiskotti lähteä hallille. Mutta hyvä oli että läksin. Hyvät treenit ja treenin jälkeen itselläkin hyvä ja virkeä mieli. Vaaleat pallot rata on Elena Kapustinan koulutuksesta pätkä. Mielenkiintoisia kuvioita... Meille oli mission impossible tuo putkelta kepeille. Ja kyllä! Tuo kulma oli juuri noin kamala. Eikä todellakaan onnistuttu. Ja jos saatiinkin jo "sinne päin" niin aloitus livahti väärästä keppivälistä. Ongelma siis se, että kun Ossi jo tulee putkesta ulos, olen niin kaukana että se kääntyy minua kohti, ja sehän on tietty ihan eri suunnassa kun keppien aloitus. Huokaus. Tällaisia omituisia keppikulmia voisimme siis vielä treenailla lisää ja lisää ja lisää...
Neliö treeni ei ole Elenaa, vaan ihan Titin improvisoima. Vitos hypylle vietiin leijeröiden. Tämä treeni meiltä sentäs sujui! Tänään olin taas todella tyytyväinen Ossin kontakteihin! Nehän osui ihan kohdilleen!!!

Mutta nyt nää lähtis niinku lomille. Palataan langoille parin viikon päästä!

Rokotuksilla

Tänään oli sovittu pojille treffit eläinlääkärillemme Liisalle. Ossi pääsi pöydälle ensin ja sai tarvittavat rokotukset seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Samalla lääkäri kuunteli sydämen ja tsekkasi korvat ja hampaat. Kaikki hienosti kunnossa. Lisäksi lääkäri kyseli että pesemmekö hampaita kun on niin puhtaat... No emme todellakaan jaksa pestä - Dentastix hoitaa sen puolestamme vaikken nykyään edes päivittäin muista niitä antaakaan.

Sitten vuoroon Aki, joka saikin ensin peppuun rauhottavat. Olimme etukäteen sopineet että tsekkaamme lonkat ja selän ihan vaan varmistuaksemme, löytyisikö sieltä selitystä ajoittaiselle (jotain kerran vuoteen) hyppäämättömyydelle. Unta odotellessa Akikin sai samat rokotukset ja tsekkaukset. Otimme siis lonkka- ja selkäkuvat. Ja ai että mä oon onnellinen (olin nimittäin pelännyt tsekkausta, että jos onkin jotain kehittynyt sitten viime kuvien). Ei löytyny fyysistä selitystä ja agilitymme voi jatkua kunhan lihashuolto on kunnossa. Eli selitys lienee psyykkinen tai sit ihan oikeesti joku pieni kramppi tms ja tää koira vaan reagoi niin helposti.
Lonkathan Akilla on edelleen D/D mutta ei mitään nivelrikkomuutoksia havaittavissa. Selässä ei ollut spondyloosia tms. Toki nuo löysät lonkat voivat jatkossa altistaa sille nivelrikollekin, mutta ainakin nyt tilanne ok. Lekurin lausunto oli seuraava: "Lonkkien ja lannerangan rtg-kuvaus muutosten varalta. Löysät lonkat ja matalat nivelnastat. Jyrkkä kulma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä ja mutka ristiluun loppuosassa. Muutokset voivat aiheuttaa kiputuntemuksia rasituksessa."

Eli voivat aiheuttaa, tai sitten eivät. Ainakaan nuo paikat eivät ole fyssarin käsittelyssä mitenkään erityisen kipeät tai jumissa. Mutta nyt vaan muistetaan hyvät lämmittelyt ja jäähdyttelyt ja säännöllinen hieronta ja venyttely. Ja harrastetaan toistaiseksi hyvällä mielellä, muistaen kuitenkin seurata koiraa jos alkaa oireilemaan enemmän. Ja Cartivetin lisäksi otamme vielä Nutrolin Senior-öljyn käyttöön. Nyt tää lähtee rapsuttelemaan herra tokkuraista joka ei raukka tiiä missä mennään vaikka herätyspiikinkin sai jo pari tuntia sitten...

Hierontaa

Tänään töiden jälkeen hain Akinaattorin kotoa ja kurvattiin Kirsille hierontaan. Eikähän sieltä herrasta mitään poikkeavaa löytynyt. Suht samat pikkujumit kuin edelliselläkin kerralla. Toisessa nivusessa oli jumi. Mutta mitään selvää syytä ei taaskaan sille hyppäämättömyydelle löydetty. Päässä vika siis ;D
Eläinlääkärin kanssa oli silloin kisojen jälkeen puhe, että kuvataan lonkat ja selkä sitten rokotusten yhteydessä. Tuleepa tsekattua nekin.

Eilen meillä kävi trimmauksessa Akin tyttö Sumu. Olipahan muuten ihanan reipas tapaus. Ja nätti kuin mikä. Musta tukka ja ruskeet silmät. Ja ai miten nätisti malttoi olla trimmattavana vaikka eka kerta jänskättikin välillä.

SERT-A & eläinlääkäriä

Männä lauantaina kello piippasi meidät ylös ja miun mahassa oli varpusparvi heti aamusta alkaen. Ihan kauheeta jännitystä taas ilmassa, mutta niin vaan auton nokka kääntyi Haminaa ja piirinmestaruusskaboja kohden. Tuomarina kolmosissa Esa Muotka ja radat oli mukavia, vaikka alut olikin meille mahdottomia. Niin tässä agiradallakin Ossi pikkaisen ennakoi lähdön ja ampui kakkoshyppyä kohden, väärästä suunnasta tietenkin mutta jotenkin ehdin ja sain sen takaakierrolle. Vaikka arvelin että tuosta mahdettiin saada vitonen... Ossi teki tosi nättiä rataa ja okserikin pysyi yläällä (kun aika monella se muuten tuli alas). Kontaktitkin osuivat kerrankin oikeille paikoilleen myös kisoissa. Silti olin maalissa enemmän kuin yllättynyt, kun kuulutettiin ettei ratavirheitä. Ajankin ne sanoi, mutten tiennyt että päästiin nippa nappa ihanneajan allekin. En näet vielä tässä vaiheessa edes tiennyt ihanneaikaa ;)
Startattiin radalle heti alussa joten jännittämistä riitti muiden suorituksia katsellessa, etenkin yksi jos toinenkin koirakko tuli maaliin 5 virheillä. Melkoista piinapenkkiä kun tajusin mikä mahdollisuus. Ja niin vain sijoitus kakkonen ja eka agiserti. Valiokello siis käynnistyi. Ai että joku oli Hangon keksinä...

Oli muuten ihan pakko ottaa todistusaineistoa tuloksista... :) Mee happy. Vaikka ohjaajalta edelleen uupuu entinen vauhti (juu-u ennen nilkkaonnettomuutta menin ainakin aika-ajoin nopsempaan) niin sertikin on mahdollinen jos ne nopeemmat pudottelee rimoja (meidän onneksi).

Hyppärille lähtiessä oli tavoitteena saada tulos. Tällä radalla kepeille vienti osoittautui lähes kaikille haastavaksi, kuten myös meillekin. 10 virhettä niiltä, ekaksi oli menossa väärään väliin aloittamaan ja sitten vielä korjailtiin jotain väärin. Mutta kymppi alla ja ysihypyn takaakierrolla se tapahtui... Se mitä pelkäsin, että jos saan ja ehdin tuuppaamaan sen takaakierrolle niin minne itse menen... Eli jymähdin palttiarallaa paikoilleen - ja mitä tekee Ossi? No hyppää esteen tietty vääräänkin suuntaan... Hyllyhän siitä tuli ja ihan ohjaajan hylly. Pitäis liikkua ja ohjata koiraa. Muuten rata oli kyllä nättiä menoa.

Joukkuekisassa tuomarina oli Kokkosen Tuija ja melkolailla haastava rata olikin. Meidän LAU pinkki joukkueessa oli Ossi, Salma, Pyry ja varakoiran paikalta joukkueeseen noussut Aki. Ja tiimi oli tietty pukeutunut pinkkiin.
Ossin kanssa aloitin ekana ja rataa mentiin enemmän ja vähemmän pelastellen kohtia; kymppihypyn oli jo kiertäny väärälle puolelle mutta jotenkin sain pelastettua ja kierrätettyä takaisin, putken sijaan tosin livahti A:lle ja hylly.
Salma teki upean tuloksen ja Pyrykin pääsi maaliin hyllyttämättä. Viimeisenä baanalle Aki. Aki, joka päätti olla hyppäämättä hyppyäkään. Pikkasen otti kupoliin, vaikka tää niin tyypillistä Akia onkin... Joskaan ei ollut kauhean kiva kun tuomari rupesi huutelemaan perään kaikkien kuullen ja kovasti "että tuo koira on ihan rikki... tai ei rikki mutta ihan jumissa ja kipeä... jne". Ja tämä kaikki niin ettei hän edes tunne koiraa tai tule kysymään että onks kaikki ok... Päinvastoin, tuollainen on mielestäni melko loukkaavaa käytöstä. Asiat voisi esittää henkilökohtaisesti. Ja siksi toisekseen, en ole niin hölmö että kipeän koiran kanssa lähtisin...

Kotimatkalla soitin lekurille joka tsekkasi Akin, eikä hän löytänyt mitään isompaa vaivaa koirasta. Kirjoitti meille kuitenkin sairaslomalapun, sillä olin ilmonnut Akin sunnuntain kisoihin. Mutta koska tuomari oli sama, niin päätin etten naamaani siellä näytä. Nyt on kuitenkin hieroja varattu ja käydään katsomassa löytyykö sieltä jotain jumia. Vahvasti epäilen, sillä sunnuntaina mökillä loikki ja pomppi ja riekkui ihan normisti. Jäi siis multa elämäni ekat kisat (joihin jo ilmoittauduttu) välistä. Ja Aki pitää varmuuden vuoksi taukoa treeneistä pari viikkoa.

Pikkaisen tuo tuomarin käytös harmitti tai myönnetään ettei edes ihan pikkaisenkaan, mutta Ossin päivästä oli niin hyvä mieli... Joten niihin tunnelmiin hyvä lopettaa: Kattokaa nyt mitä mulla on...

Pikku äksidentti

No juu. Tekevälle sattuu ja tapahtuu... Näin ollen huilaamme 5 viikkoa ja blogikin varmaan uinuu pääasiassa...
Männä torstaina kävi nimittäin niin, että olin epiksissä työvuorossa. Sen jälkeen läksin ulkoiluttamaan koirat ja pimeässä astuin asfaltilta ohi ja vieressä olikin pirunmoinen kuoppa. Vasemmalla jalalla sinne ja sehän tietty pyörähti alleni poikittain. Mahdoton tuska ja turvotus. Perjantaina lääkäriin ja murtumahan siellä oli. Joskin hivenen epätyypillinen (vain minä voin onnistua tässä...) ja arvio oli että 1-2 viikkoa kipsiä riittänee ja sitten kevyempi tuki.
Noh lääkäri soitti maanantaina, että tulla tietokonetomografiakuviin ja totuus olikin vähän enemmän... Sääriluu irrottanut murusia telaluusta enemmänkin, mutta leikkaamaan eivät ryhtyneet. Leikataan sitten jos ne muruset aiheuttaavat jatkossa kipua ja haittaa. Mutta kipsi onkin jalassa 5 viikkoa ja tämä sairaslomailee vuoden loppuun.

Koirille siis pakollinen aksatauko, ellei joku halua ehdottomasti noita tulla treeneihin hakemaan...

Tarinan opetus - OTTAKAA TASKULAMPUT PIMEÄÄN MUKAAN!!!

Lihashuoltoa

Eilen koirat pääsi nauttimaan hieronnasta. Kumpikin oli ihan ok kunnossa, ei mitään isompaa. Sellaista normaalijumitusta jota agilitykoirilla tyypillisesti tuppaa olemaan. Selät ok, jaloissa kummallakin pikkuisen jumeja. Ossilla enemmän edessä (viimeksi takana), Akilla taisi olla samalla lailla kuin viimeksi. Molemmilla tasaisesti ne vähät eli ei puolieroja. Voisi siis kuvitella, että liikkuvat ok eikä mikään vaivaa.
Tänään sitten hieronnasta johtuen pidettiin treenitaukoa. Minä kävin kyllä vetämässä muulle ryhmälle välistävedot ja -työnnöt treenin.

Olipa nopeaa

Yleensä sanotaan, että pari viikkoa menee TGA:n tuloksen saamisessa. Meni vajaa viikko. Ja voi miten hienosti molemmilla pojilla negatiivista. Mee happy!!!

Kilpparit ok!

OHHOH kun oli nopeaa. Maanantaina käytiin kilpparikokeissa ja tulokset (Tgaa:ta vielä odotellaan pari viikkoa) kopsahtivat torstaina sähköpostiin.
Helpotuksen huokaus - molemmat koirat terveitä. Molemmilla on pelkkä T4 alle rajan, mutta sehän ei meinaa yksinään mitään. Ja jos Ossin tuloksia kotisivulta kurkkaa, niin sillä on aina ollut about tuollainen arvo...

Lainaus vesikoirat.fi sivuilta:
T4 ja TSH- määritykset
Näillä määrityksillä tutkitaan kilpirauhasen toimintakuntoa tutkimushetkellä.
Poikkeamat viite-arvoihin T4-arvoissa voivat johtua fysiologisista tai biologisista tekijöistä. Tähän voivat vaikuttaa esim. muut sairaudet, lääkitykset ja ikä.
Pelkästään poikkeava T4-arvo ei viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. (!!!)

Yksittäisiä T4 ja TSH-arvoja tärkeämpi indikaattori kilpirauhasen toiminnasta on T4/TSH-suhde (1). Arvojen viiterajat vaihtelevat tutkimuslaboratorioiden mukaan, Vetlabissa on käytössä seuraavat raja-arvot:
T4 17-53, TSH < 0,5, T4/TSH-suhde > 30 (6).
T4/TSH- määritykset voi tehdä minkäikäiseltä tahansa, alle 1-vuotiaalta niitä ei kuitenkaan kannata tehdä.
T4/TSH > 30 koira tutkimushetkellä terve
T4/TSH 12- 30 raja-alue: oireettomalle koiralle suositellaan uusintatutkimuksia 3 kk-6 kk kuluttua
T4/TSH < 12 koira tutkimushetkellä sairas
T4/TSH lähellä viiterajaa: koiralta olisi hyvä tutkia T4/TSH-arvot uudestaan puolen vuoden kuluttua

LAITETAAN SITTEN VIELÄ TULOKSET:

OSSI:
S-T4 14,2
S-TSH 0,08
S-T4/TSH 177,5

AKI:
S-T4 14,8
S-TSH 0,09
S-T4/TSH 164,4

RAJAT:
S-T4 17-53 nmol/l
S-TSH <0,5 ng/ml
S-T4/TSH >30

Terveyttä

Lähestyvän juhannuksen kunniaksi marssittiin eläinlääkäriin tsekkaamaan poikien silmät. Molemmilla kunnossa. Kilpparit ja tgaa:t otettiin myös, mutta niiden tuloksia odotellaan...

Akilta tsekattiin myös lonkat ja selkä. Lonkat on kuvattu aikanaan D/D ja samana todettiin niiden edelleen olevan. Päätimme lääkärin kanssa ettemme kuitenkaan lähetä kuvia liittoon lausuttavaksi, kun ei kerran mitään uutta ollut odotettavissa. Pientä eriparisuutta lääkäri niissä huomasi mutta totesi myös, että se saattaa johtua myös siitä auton alle jäämisestä. Mutta mitään huomautettavaa kuvissa ei lonkkien osalta kuitenkaan ollut joten vaikka ne D:t on niin ei nivelrikkoa tms.

Akin selkä kuvattiin siksi, kun hieroja silloin huomasi että yksi nikama on matalammalla. Joo hieman painunut (vai ahdaskohan se sana oli) se oli, kuulema sellainen sakemannimainen... Tämäkin saattaa johtua onnettomuudesta tai sitten on aina ollut. Toistaiseksi ei haittaa koiraa ja ettei rupeaisikaan sanoi lääkäri hieronnan olevan ihan hyvästä. Tosin sanoi, että joskus aikanaan saattaa ehkä myös ruveta haittaamaan koiraa ja jalkoja, mutta murehditaan sitä sitten. Nyt Aki kuitenkin on iloinen, hessuhopomainen itsensä eikä hyppääminen tunnu tekevän kipeää eikä se onnu tms. Joskin ohjaajaa tietenkin alkoi heti huolettamaan harrastuksemme tulevaisuus. Mutta katsokaamme nyt miten tuo poju pärjää ja jos oireilemaan alkaa niin sitten se on siinä.
Mutta harmittaa vähän tämä huono tuuri Akin kohdalla, muilla jälkeläisillä kun on ollut ihan priimat lonkat... No elämä on. Mutta kiva koira tämä tyyppi on :)

Hierontaa

Tänään olikin koirilla rentouttava päivä, saimme fyssarin tai hierojan (miten sitä nyt sitten nimitetään) kotiin. Ensin käsittelyyn päsi Aki. Heppu osasi olla yllättävän rennosti ja hötkyilemättä. Minä olin epäillyt... Mitään ihmetä ei löytynyt. Reidet pikkasen kireät ja yhdestä kohdasta lantiosta hieman. Hyvin laukesivat ja poika nautti. Venyttelyistä ei tykännyt, etutassuja ei saatu eteenpäin, ei sitten millään. Jossain vaiheessa voisi Akin selän kuvata, Kirsi näet havaitsi että yksi nikama selässä on ihan eri tasolla kuin muut. Mietimme, että on voinut olla aina tai sitten tullut siinä auton alle jäämisessä pari vuotta sitten. Mutta nyt ainakaan se ei haitannut Akia ja liikkui normaalisti. Eli siis, koirani viilaa mua linssiin siinä hyppyasiassa :D

Ossi osasi kanssa käyttäytyä, onhan se ollut kerran aiemminkin hierottavana. Silmät vaan luppasi. Yhden kerran hyppäsi ylös ja vähän varoitteli kohdasta (reisi), mutta sekin saatiin auki. Ossilla oli niska vähän jumissa - kuka käskee vetää hihnassa? Sekä reidet ja ristiluun vieressä hieman jumitusta. Kaikki paikat antoi hieroa. Jumit aika tyypillisissä kohdissa agikoiralle ja itseasiassa samat kohdat kuin edellisessä hieronnassa.
Mutta oli helpottavaa kuulla, ettei kummallakaan mitään pikkujumia kummempaa. Josko parin kuukauden päästä uudelleen...?

we are the champions - tai sit EI

Eli menneenä lauantaina osallistuimme seuranmestaruuskisoihin... Ou jee. Tuomarina oli Annika Nisonen. Rata oli simppeli muutamilla kompakohdilla höystettynä. Ossi oli ensin vuorossa. Pysyi lähdössä hienosti. Ohjautui alun kivasti (ja muutenkin oli kuulolla). Kepeille oli hankala kulma ja Ossi ampui väärästä välistä. Viitonen. Seuurava hyppy ehdittiinkin hypätä takaisinkin ja hylky. Muuten kulki kauniisti (pituudella meni vähän poikittain) ja voi miten komee kontakti puomilla. Oli vissiin viime torstain sulkeisista jotain apua. Ihan ok suoritus.



No ja sitten Aki. Voi pojat. Viimeksi mölleissä meni niin hienosti. Nyt ei ihan... Tehtiin miljoona virhettä (ja lopulta hylky) ja Aki hyppi innoissaan minua vasten. Kieltäytyi hypyillä, ihmetteli pituutta ja lopulta käveli sen yli (voi jee!!!), pudotti muurin palikoita YM YM YM... Mutta teki keinun reippaasti ja meni renkaan ihan sujuvasti.
Myönnettäköön, että Akia ohjasin ihan hassusti. Varmaan osittain siksi, että oli vain yksi rataantutustuminen eikä aika riittänyt miettimään kahta taktiikkaa kunnolla. Ja minä tietty vanhasta muistista menin Ossin suoritusta silmällä pitäen. Sitten olinkin Akin kanssa hukassa. Mutta olipahan hauskaa ;D

Eilen jouduin jättämään Ossin treenit välistä sairastessani lentsua ja yskää. Tyhmää. Oisin niin kovasti halunnut mennä. Mutta jos jo pienikin liike hiotti, niin ei viitsinyt lähteä ryntäilemään radalle. Ensi viikolla sitten uudella innolla.

Tänään taas menimme eläinlääkärille rokotuksille... Selvisi, ettei poikia tartte rokottaa ennen vuotta 2012. Ou jee! Ihmettelee vaan (käymäni keskustelun jälkeen), että miksiköhän edellinen lekuri suositteli nelosrokotteen joka vuosi? Ja myöhän tietty otettiin. Noh, koska aika oli varattu niin tutkailtiin pojat sit muuten. Käytiin puntarissa, tsekattiin hampaat (EI hammaskiveä - kiitos DentaStix) ja kuunneltiin sydän. Terveiksi todettiin. Akin vasemmasta korvasta löytyi hiivatulehdus ja nyt hoidellaan sitä pari viikkoa.

Hierojalla

Ossi pääsi tänään Jokisen Silja hierontaan ja tarkastukseen, ihan vaan sen takia kun oli ne parit kerrat, kun kieltäytyi hyppäämästä. Onnekseni ei löytynyt mitään isompaa tai vakavampaa. Parit lihakset (reisi ja niska) vähän kireät ja pari arempaa paikkaa. Mutta Silja antoi ohjeet ja kertoi ettei mitään hälyyttävämpää. Veikkasi että esim ekalla kerralla riehuessa olis reväyttäny jotain (paraneminen 4-8 viikkoa) ja toinen sitten kun sama kohta rasittui eikä ollut vielä täysin parantunut... Tai jotain. On aika helpottunut olo! Nyt venytellään ja hierotaan ja glukosamiinia 4-6 viikon kuuri!

Eilen pojat lenkkeili pitkästi. Ossi kävi iskän kanssa juoksemassa reilun tunnin lenkin ja Aki juoksenteli koiraseurassa illemmalla irti parin tunnin verran. Ja mamma paransi maailmaa tyttöjen kanssa siinä samalla... Kiitos Kirsi ja Anne & koiruudet.

Punkkikausi alkoi (YÄK)

Niinpä. Lauantaina silittelin Ossia ja ihmettelin pattia päässä. Tarkemman syynäilyn jälkeen totesin sen olevan punkki. Oli ollut paikoillaan jo hetken kun oli jo himpun kasvanutkin... Ällöä! Ne vaan vuosi vuodelta aikaisemmin ilmestyy... Nytkään ei ole vihreää missään ja kylmääkin on ollut... Noh, punkki kuitenkin oli ja se poistettiin viimeiselle matkalleen viemäriin. Välittömästi hurtat saivat myös frontlinet niskaansa... Siitä se kesä pyörähtää käyntiin.

Tänään totesin myös että oppiihan ne raksamiehetkin jotain... Viime viikolla olin hieman näreissäni kun asunnossamme oli käyty meidän poissaollessa vaikka koirat olivat kotona. Laitoin palautetta isännöitsijälle, ettei sellainen oikein käy päinsä. Ja niin vaan tänä aamuna tuli herran työnjohtaja kauniisti kysymään miten on, voisko huomenna tulla tekemään... No toki. Mie vien koirat mukanani. Että ihan kehityskelpoisia raksamiehiä =D

Tänään jääpi agilityt välistä. Oli tarkoitus treenata vain Akin kanssa, mutta nuo kaksi kaksijalkaista rupesi kinaamaan vastaan. En jaksa lähteä niiden kanssa riitelemään kentälle. Kuraavat vaan ittensä niinkuin viikko sittenkin... Helpommalla pääsen, vaikka oishan se treeni tullu tarpeeseen tuolle Akinaattorille... Mutta ensi viikolla sitten.

Negatiivista on...

Erittäin negatiivista, mikä tässä tapauksessa on enemmän kuin hyvä asia!!!! Kyseessä siis pörröjen TgAa-tulokset, jotka kummallakin siis negatiiviset! Mahtava juttu!!!!

Tuloksia kilppareista

Tänään jännitin ihan tosissani tuloksia eilisistä kilpparikokeista. Mutta iltapäivällä sain huokaista helpotuksesta, kun eläinlääkäri soitti ja kertoi hyviä uutisia!!! (ja tuloksethan on kokonaisuudessaan poikain kotisivuilla kohdassa faktat)
Akin tulokset oli ihan todella loistavat. Ossillakin oli hyvät, tosin T4 arvo oli hieman alle rajan (raja 17-53) ja Ossilla oli 13,4 nmol/l. Vanhoihin rajoihin se olisi vielä mennyt, ne kun oli 12-40. Mutta melko tasaisesti herra pitää arvonsa, sillä vuonna 2007 oli Ossilla suht sama lukema. TSH oli kummallakin todella hyvä ja "suhteet" kohdillaan. Akilla huomattavasti isompi luku kuin Ossilla, mutta Ossilla taas oli suht samat lukemat kuin viimeksi vuosi sitten - ja ihan suosituksten mukaiset. On niin huojentunut olo. Tosin vielähän niitä TgAa tuloksia pari viikkoa odotellaan ja jännätään.

Tuosta Ossin alakantista olevasta T4 arvosta keskustelin jonkin aikaa eläinlääkärin kanssa. Mutta hän ei ollut ollenkaan huolissaan ja sanoi, että koira on ihan terve, sillä tuo T4 on vain "hetkellinen pitoisuus" elimistössä johon vaikuttavat todella monet asiat kuten mm. hormonit, verensokeri ja kantajaproteiinien määrä. Eli pelkästään tämä arvo ei aiheuta jatkokontrolleita eikä aihetta huoleen. Ei siis hälyyttävää Ossillakaan. Lääkäri sanoi, että vasta sitten pitäis olla huolissaan jos TSH on yli 0,5 ng/ml (sillä tämä arvo kertoo kilpirauhasen vajaatoiminnasta) ja T4 alle 10 nmol/l.

Ja täten siis todettakoon, että terveitä ja reippahia poikia :)

Edit: Ja seuraavan löysinkin sitten jäljestäpäin yhdistyksen sivuilta:
Tutkimustulosten tulkintaa
Poikkeamat viite-arvoihin T4-arvoissa voivat johtua fysiologisista tai biologisista tekijöistä. Tähän voivat vaikuttaa esim. muut sairaudet, lääkitykset ja ikä. Pelkästään poikkeava T4-arvo ei viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tämän takia sellaisten koirien tulokset, joilla on poikkeamaa vain T4-arvoissa kirjataan terveiden listalle.

Positiivinen TGAA -tulos, tarkoittaa sitä, että koiralla on suuri todennäköisyys sairastua jossain vaiheessa elämänsä aikana kilpirauhasen vajaatoimintaan. TGAA-positiivista koiraa tulisi seurata kilpirauhasen vajaatoiminnan oireiden varalta sekä tutkia kliinisesti sekä laboratoriomäärityksin 6-12 kk välein.

Jos koiralla on poikkevat T4- ja TSH-arvot sekä poikkeava T4/TSH-suhde, viittaavat nämä tulokset kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kilpirauhasen vajaatoiminta diagnoosiin vaaditaan poikkeavien laboratorioarvojen lisäksi kliiniset oireet.

Kilpparikontrollia

Vapaapäivän kunniaksi olin varannu pörröille ajan kilpparikontrolleihin. Kummaltakin otettiin koko paketti ja tgaa:t. Aki oli ihan paiseessa koko käynnin ajan. Mutta oli myös mukava huomata, ettei yhtään jurputtanut muille uroksille!!! Ei se kyllä tapaa sitä yksin ollessaan tehdäkään, mutta Ossista sit ottaa vaikutteita kun ovat kaksin... Ja nythän mä hilasin siis koirat erikseen sisälle.
Verinäyte saatiin Akilta kuitenkin ihan hienosti otettua. Pikkaisen herra itki vaikka rapsuttelin. Ossi vuorostaan laittoi päänsä kainalooni ja jännitti hieman mutta makasi koko toimenpiteen ajan ihan paikoillaan. Hienot hurtat. Ja nyt on samiksilla laastarit samassa kohdassa samassa tassussa - on se niin söpöä ;D
Ja sitten tuloksia odotellessa. Huomenna saan perusarvot ja tgaa tulee sit about parin viikon päästä.

OHHOH!!!

Tulipa sitten Akin lonkkalausunto Kennelliitosta. Tulivat takaisin D/D:nä mikä oli melkoinen yllätys, kun Jari kuitenkin arvioi ne korkeintaan C:ksi. Noh, kai se pitää vaan Kennelliiton lausuntoa uskoa. Kyynärät oli 0/0.
Ja silmät oli siis terveet ja polvet 0/0.

JA HUOM! JOS TÄÄLLÄ LIIKKUU OSSIN ENSIMMÄISEN JA TOISEN PENTUEEN HAUKKUJEN OMISTAJIA, NIIN OLISIPA KIVA JOS VEISITTE HAUKKUJA TUTKIMUKSIIN, näkisi vähän millaista lonkkaa sun muuta on tarjolla ;)