Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

tiistai 27. lokakuuta 2009

Pojat lääkärissä

Tänään oli lääkäripäivä. Voi pojat jospa oisitte etukäteen tienny mitä tuleman piti... Ensin hain Akille silmätipat ja laitoin ne vaikuttamaan. Sillä välin marssin Ossin kanssa sisään ja herra sai vuotuiset rokotukset kondikseen. Koira veti paniikissa ulos, joten eikun autolle.
PS. tähän väliin sanottakoon, ettei tarvinnut lekurille vingahtelusta sanoa, kun nyt on oltu jo muutama päivä hiljaa, joten paranemaan päin...?

Ja sitten seuraava pari uunista ulos. Akin vuoro. Ensin peilattiin silmät. Kaikki kunnossa ja silmät terveet. Sitten poju unten maille. Se uni tulikin nopeasti. Vaan on se kauhea katsoa nukutettua koiraa kun tuntuu et hengittääkö se edes... Rentoreiskaa pöydälle ja kuvien ottoon... Lääkäri epäili että lonkat saattavat tulla C:nä takaisin, kun on hieman väljyyttä ja matalat (jotain...). Mutta koiraa ja harrastuksiamme ei tämäkään tulos tule kuulema haittaamaan. Kyynärät oli kuvien perusteella ok, ja polvet 0/0. Eli ihan kelpo tulokset. Sitten sai Akikin rokotukset ja mamma maksoi kiltisti. Vaan olinpa vähän yllättynyt - mitähän kanta-asiakas alea mahdan saada, kun koko pompsi oli vain 173,60 euroa!!!

Sitten rentoreiska autoon ja kotia kohden... Nyt jo vähän häntä herralla heiluu, mutta muuten makaa aivan liimaantuneena patjaan. Nukutuksesta on kohta 4 tuntia.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Lusmut

Tänään oli sateista. Kehtuutti jo töissä... Joten voi miten sopivasti sattuikaan, ettei treeneihin ollutkaan tulijoita. Niinpä hyvällä omallatunnolla saatoin ehdottaa Sarille, et mitä mekään sinne kastumaan - jäädään kotiin. Ja niin tänä maanantaina jäi treenit välistä. Ja vaikka ne olisi olleetkin niin vain Aki olisi treenannut. Ossi olisi ollut saikulla edelleenkin. Nyt on tosin mennyt pari päivää vingahtelematta ja koira on selkeästi jo enempi oma itsensä. Joten jospa se (mikä se nyt sit lie olikaan - nyrjähdys???) nyt olisi paranemaan päin.

Huomenna menen molempien koirien kanssa moikkaamaan elukkalekuria. Molemmat saa rokotukset ja sitten tutkitaan virallisesti Ossin ensimmäinen jälkeläinen lonkkien, kyynäröiden, polvien ja silmien suhteen. Akin kilpparit tsekataan sit hieman vanhempana.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Hölmönaattori treenaa

Tänään sateli uhkaavasti räntää ennen treenejä. Aattelin, et mahtaapa olla kaamee keli (edelleen siis treenataan ulkona), mutta niin vaan sade lakkasi ja keli oli yllättävän hyvä. Alkuun Päivi tarjosi nousukahvit. Kiitos!!! Ne suklaat oli liian hyviä...
Treenaamaan lähti tänään vain Aki, kun isäpappa jäi potemaan kotiin niitä kipuja... Aki on ihan eri hemmo ilman Ossia ja sellainen ylimääräinen hötkellys jää pois. Kävi kuitenkin kaikki tervehtimässä, eikä pelännyt Jukkaakaan. (Toissa viikonloppuna Aki nääs pelkäsi Mikkoa jäädessään kyläpaikkaan yksin, ilman Ossia. Kiersi seiniä myöden ja luimisteli...)

Mutta treeniin... Meidän hölmöke sitten päätti hauskuuttaa treeniseuruetta limbokisoilla. Meni hyppyjen ali aika sujuvasti, niiden medienkin. Ja vaikka laitettiin 2 rimaa, ni sitten yritettiin pujotella rimojen välistä. Mutta kyllä se sit saatiin sujumaan suuren työn jälkeen. Tosin medihypyillä mentiin. Mistähän herra moisen nyt keksi? Eipä ole ennen ollut tuossa ongelmaa. Noh, kun moottori lämpeni ni sit se jo sujuikin. Samoin putket. Kepitkin on jo hieman sujuvammat kuin aiemmin. A:ta ei suostunut kokeilemaan. Tarttis vissiin ottaa puomin alastulo pöydälle ja aloittaa taas sillä. Ja sit siirryttyämme maneesiin kokeilla uudelleen paremmassa valossa koko puomia ja A:ta.

Pari lyhyttä treeniä hypyillä, putkilla ja kepeillä sit tänään tehtiin. Melko mukavasti meni jo pari-kolme estettä peräkkäin. Oli tosi mukava treeni ja kiva kun sai välillä keskittyä vain Akiin. Vois olla hyväkin juttu treenata koirat eri ryhmissä eri päivinä, mut tällä hetkellä aika ei vaan riitä siihen...

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Lomailua ja kisailuja...

Niinpä... Loma lähenee loppuaan ja mamma on ollut saamaton...
Kävimme porukalla Lappeenrannassa viettämässä syyslomaviikkoa. Ensin vietettiin pari yötä Topi-villiksen luona. Ossikin suhtautui nuoreen mieheen ihan mukavasti. Toki piti välillä vähän huomautella kuka on kingi. Aki olisi leikkiny mielellään ja härnäsikin Topia, Topi taas olisi mielummin leikkinyt Ossin kanssa ja Ossi taas seilaili pallo suussa itsekseen... Mutta kyllähän nuo juosta rymistelivät ihan mukavastikin.

Ossin kanssa startattiin Lappeenrannan kisoissa lauantaina 10.10, saaliina 3 hylkyä!!! Eipä taas mieltä paljon lämmittänyt. Ossi kävi ennen kaikkia startteja pyörälenkillä ja melko pitkillä sellaisilla, muttei se paljoa vauhtia kyllä hidastanut - nimim. 2 startissa hylky ensimmäisillä esteillä... Voi jee!!!! Meinasin jo et lopetamme kisailut, mutta ehkä emme sittenkään ;D Kukas sitä sitten yleisöä hauskuttaisi....
Kisoissa startattiin ekana C-kisa joka oli hyppyrata. Rata oli oikein mukavan oloinen ja meille sopiva. Rimat oli 60 cm. Vaan kuinkas sitten kävikään... 2 ekaa hyppyä oli peräkkäin ja kolmas siinä vieressä. Miten lie startista lähdin kun koira meni ekan esteen jälkeen suoraan sinne kolmannelle. Ja hylky... Loppurata sitten kulkikin mukavasti kun ei ollut paineita, eikä rimojakaan tippunut.

B-kisassa hylky oli ihan oma moka. Kuka sitä käskee jättää koiran liikaa selän taakse. Mutta nyt me päästiin jo esteelle 13 hyllyttämättä. Sekin putken väärään päähän meno onnistui arveluksistani huolimatta todella loistavasti. Ja sitten unohdin ohjata ja Ossihan hyppäsi väärän hypyn... Hylyn alla tosin oli jo 1 tai 2 vitosta, ettei menetetty mitään... Tavallaan... Oishan se tulos ollu kiva. Ainakin hypyn 7 linjan ohi olimme ajaneet. Kontaktit ja kepit otti todella komeasti. Ohjaaja taas oli ihan surkea ja radan jälkeen masentunut - "me ei nousta koskaan"-tyylisesti...

A-kisassa oli ensimmäiset esteet sijoitettu niin, että jouduin pitkään miettimään kummalta puolelta lähden liikkeella. Vasemmalta jos oisin menny, niin varmaan olis hypänny kolmosen väärältä puolelta (ja hei! siis ongelmaa ei ois ollu jos koira kestäis startissa niin et vois mennä radalle vastaanottamaan, mutta kun pitää lentäen lähteä...). Menimme siis esteiden oikealta puolen ja sain koiran jotenkin ajautumaan kolmosen estelinjan ohi (suunta oli kuitenkin oikea!!!) ja vitonen. En ehtinyt korjata ja seuraava este siis tiesi hylkyä... Muuten rata sujuikin sitten aivan loistavasti... *HUOKAUS*
Ehkä tää kisamenestys tästä taas lähtee nousukiitoon... Nyt ollaan vuosi kakkosissa tahkottu.

Reissullamme kävin tapaamassa Ossin tyttöä Siiriä, ikää neidillä 4 kuukautta. Ja voi miten ihana ja reipas tytteli minua olikaan vastassa. Ulkoisesti muistutti kovasti Tomppa äiskää, mutta käytös oli kovin Ossimaista :) Ihana pimatsu!!!

Lomalla sitten vaan oltiin ja opeteltiin käytöstapoja kaupungissa. Aki teki tuttavuutta sataman sorsien kanssa yms... Koirat osasivat kuitenkin olla ihan mukavasti. Mitä nyt vähän ärsytti se jatkuva jähinä isomummon kolmiossa... Lisäksi pari lasta ja aikuiset päälle. Meinasi olla hieman ahdasta. hurtat olivat yllättävän hiljaa kerrostalon äänistä huolimatta, vaikkeivat niihin ole tottuneet. Edes aamuöinen lehden tulo ei saanut herroja haukkumaan. Hissillä kuljettiin sujuvasti vaan liukkaita lattioita pelättiin ja sitten kuljettiinkin hiipaillen käytävän seinänvieruksia pitkin.

Loman toinen viikonloppu vietettiin veljeni kotona navetanpurkutalkoissa. Voin vaan sanoa että huh miten likaista puuhaa. En halua edes ajatella sitä rottien jäämistöjen määrää... Koirat kirmasivat lauantain onnesta soikeana Kristianin, Lyylin ja Mantan kanssa. Söivät pilttuusta hevosen kakkaa yms kivaa. Hauskan päivän päätteeksi koirat joutuivatkin sitten suihkuun.
Ossi alkoi sitten lauantai-iltana vingahdella aika ajoin kovastikin. Ja ainakin tunnustellen ja venytellen kiljaisi oikean takajalan kohdalla. Herra on vingahdellut tänäänkin, etenkin kun lähtee liikkeelle, hyppää autoon tms. Vaikka on nyt 2 päivänä saanut särkylääkkeen. Tilannetta seuraillaan. Kyllähän mamma vähän huolissaan on, vaikkei se varmaan kovi vakavaa ole, kun kuitenkin kävelee normaalisti... Mutta voi olla, että huomiset treenit jää Ossilta väliin. Katsotaan nyt miltä tilanne näyttää huomenna. Aki kuitenkin lähtee treeniin kun olen saanut huomiseksi lapsenvahdinkin järjestettyä.

Mutta mukava loma takana, vaikkei tuloksia tullutkaan. Huomenna alkaa sitten arki...

maanantai 5. lokakuuta 2009

Märkää & myrskyä

Siinäpä tiivistetysti treenikeli. Lämmintä jotain 3 astetta, vettä riitti ja tuulikin puhalteli. Että oikein koiranilma treenata. Mutta niin vain sitkeimmät sissit saapuivat paikalle...
Tehtiin jälleen selleinen helpohko (lue = 3 naisen helposti kannettava ja kasattava) rata, jossa hyppyjä, kepit, pari putkea ja keinu. Kokeneemmille koirille tarjolla välistä vetoja, kiertoja, itsenäistä putken hakua yms... Ihan mukava treeni Ossilla. Räkyttämistä oli jälleen ja intoa ihan liikaa. Mutta melko hyvin paineltiin parit eri radat. Ihan äänetönnä en pystynyt olemaan, mutta mahdollisimman hiljaa mentiin. Eli näillä mennään sitten kohti kisoja... HUI!

Tänään pääsi Akikin jälleen radalle. Alku oli nihkeää mutta muutaman hypyn jälkeen herra alkoi taas muistamaan mitä piti tehdä. Nyt hypyt oli maksikorkeudessa. Hyvin poika hyppää kun ihan sujuvasti vauhdittakin tämän korkuiset rimat ylitti. Putki sujuu. Kepit oli ensin takeltelua, mutta toisella kerralla jo huomattavasti sujuvampaa. Voi voi kun herran kanssa pitäisi ehtiä tekemään paljon enemmän... Mutta kun ei tuolla ulkona pimeässä viitsi edes ajatella kontaktien opettelua...

lauantai 3. lokakuuta 2009

Metsälenkillä

Otin pojat ja läksin metsään, noin lauantain kunniaksi. Sellainen toista tuntia me tallusteltiin. Koirat riekkui ja ravasi. Ja kepistä taas matsattiin. Ossi ei millään antaisi keppiään ja Akillakin on sen verran pokkaa ettei ihan heti luovuta... Noh, verihän siinä lensi. En kyllä katsonut, mutta oletan että Aki sai taistossa haavan suuhunsa. Tarkistamme tilanteen kotona.

PS. Ja arvatkaa miltä näytti 2 pikkuperroa pyörittyään 5 minuuttia sahanpurukasassa jonka joku tollo oli lenkkimme varrelle tuonu...!!!!!!!!!!!! Pikkanen työ oli pestä eikä ees kaikki lähteny...

Unohdus...

Ohhoh. Mammalla oli maanantai-iltana treenien jälkeen ilmeisesti jotain tärkeämpää tekemistä, kun se unohti kirjoittaa treenit...
Aki jäi kotiin kun ajattelin ettei se pimeässä kuitenkan tee... Noh, eipä voi tietää. Ensi viikolla otetaan taas pojukin mukaan.
Meitä olikin vähän pienempi porukka paikalla ja treenikin oli vauhdikas ja helpohko, perustreeniä johon kuului hyppyjä, putkia, kepit ja keinu. Mammalla meinasi hermo palaa kun rata oli taas hitaan ohjaajan kammo. Minä muutamia metrejä koiran perässä joka mennä räiski miten sattui. Ja kun mamma hermostuu, niin meno on vielä karmeampaa. Oli siinä vääntöä ja kääntöä. Mutta kepit Ossi hakee upeasti eri kulmista. Sitä ei voi kuin ihailla. Mentiin rataa myös käänteisesti. Ohjaaja yritti jälleen äänetöntä ohjausta, mutta koska olin niin paljon perässä oli pakko jonkin verran myös antaa käskyjä.
Oli ihan mukava treeni kun lähti sujumaan. Joskaan ei mitään huipputasoamme...

Patti Ossin silmäkulmasta on nyt hävinnyt. Eli hyvin eläinlääkärin arvio piti paikkansa ja antibiootti sekä kortisoni auttoivat. Seuraavaksi sitten haetaan loppukuusta rokotukset... Ja Akin lonkat, polvet, silmät ja kyynärät tsekataan.

AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino