Janatreenit

Illalla oli torstaiseen tapaan jälkeä tiedossa. Ensin laitoin Akille pienen suoran (ilman nameja jäljellä), joskin hieman vasemmalle kaartavan jäljen. Maa oli märkä ja ilma kostea. Sanna teki janatreenin Ossille; 3 ensimmisellä janan jälkeen kullakin 1 keppi ja viimeisen janan jälkeen 3 keppiä lyhyellä jäljellä.

Odotellessa tehtiin ruutu ja Ossi oli suoritusvuorossa ekana. Lähimpänä oli kenkä, sitten oli muovirapu ja taaimpana sukka. Kauhealla vauhdilla lähti, joskaan ei suoraan osoittamaani suuntaan vaan oikeaa laitaa kiertäen. Kauimmainen sukka nousi helposti. Sitten kaahailtiinkin pitkän aikaa siellä takarajalla ja rajan ulkopuolella, kunnes vihdoin rapu löytyi keskeltä. Kengälle osuikin sitten tuurilla suoraan. Ellei sit jo tienny missä se oli, kun tuli jo 2 kertaa siitä yli (ihme ettei vaihtanut esinettä siinä) palauttaessaan ekoja esineitä. Tietty tänään piti myös merkata ruudussa ja juokseminen kun kakattaakin (NOLOA!!!)... Lapsipojat oli hyvänä apuna esineitä ruutuun viedessä ja viihtyivät tänään treenissä yllättävän hyvin.

Akin jälki oli noin tunnin vanha. Alkuun se tuntui huuhailevan taas ihan omiaan ja katteli muita yms... mutta loppu sujui ihan mallikkaasti ja palkkakippo löytyi. Sitä alkua vaan ihmettelin taas ja mietin, että pitääkö pituutta lisätä niin että saataisiin kunnollista suoritusta enemmän, vai tehdä vaan useammin treeniä?

Myös Ossin janat oli varmaan sellaiset tunnin vanhat. Eka jana jouduttiin ottamaan todella läheltä, että meni jäljelle edes suunnilleen suoraan. Ottaan vainua kummasti ja oikoo jo aikoja ennen jäljen suuntaan, ei malta edetä suoraan. Keppi löytyi helposti ja meni maahan kepillä komennotta!!! Myös jana 2 meni samalla mallilla. Jana kolme sujuikin jo sitten hieman paremmin tai siis hieman pidemmästä matkasta eikä niin voimakkaasti lähtenyt oikomaan. Jana 4 ja loput kepit meni hyvin! Hyvä treeni, ja seuraavan kerran janoja lisää. Täytyy vaan muistaa tehdä vasemmalle päin!!

Verta verta

Olin lupautunut tänään "vetämään" tanskandogeille verijälkitreenit, tai sellaisen tutustumisen. Otin omat hurtat mukaan ja päätin niillekin tehdä jäljet.
Akille oli suora jälki, ei kauhean pitkä ja palkka lopussa kannellisessa purkissa. Meni todella hyvin noin puoli tuntia vanhan jäljen. Eikä pelännyt vertakaan jota ennen suoritusta nuuskittiin. Hyvä Aki!!

Ossin jälki oli pidempi ja 2 kulmaa. Myöskin noin puoli tuntia vanha. Herra paineli höyryjunana, kulmia hieman tarkasteli. Loppu"kaatokaan" ei kiinnostanut kun olisi vaan halunnut jatkaa... Hyvin meni.

Halusin vielä testata Akia ja näin ollen menimme Ossin jo suorittaman jäljen. Minulle jäi hieman epäselväksi seurasiko Aki Ossin jälkeä vai verta, mutta hienosti meni. Ensimmäisessä kulmassa hieman oikaisi, mutta muuten hyvä suoritus nuorukaiselta. Ehkä siitä sittenkin jotain tulee...?

Jäljellä tai ei...

Tänään oli tuttuun torstai tyyliin jälki-iltamat. Molemmat hurtat boxiin ja menoks... Jäljet vanhenemaan ja ruudun tekoon.
Olikin iso ja haastava ruutu. Ossi taisi suorittaa sen kolmantena. Vietiin 3 esinettä valmiiksi, vasemmalla reunalla yksi, ruudun takaosassa yksi (oikeassa kulmassa) ja yksi etuosassa. Kauhealla vauhdilla lähti. Koko ajan teki kovasti ja vauhdilla töitä. Ensin löytyi sielta vasemmasta reunasta, sitten edestä ja viimeiseksi takaa. Vauhtia kyllä piisaa ja koko ajan todellakin etsii (hieman kurkkii välillä rajojen yli) muttei siinä etenemisessä ole mitään logiikkaa. Juoksee sinne tänne ristiin rastiin, kun muut painelee paljon järjestelmällisemmin. Oliskohan tohon jotain kikka kolmosta???

Akin jälki ehti vanheta noin tunnin. Suora eikä kauhean pitkä. Nameja laittelin, mutta yhtään se ei tainnu syödä. Ja mamma ainakin oppi että merkkaa sit tällasen lyhyenkin pätkän, jos kyseessä Aki... Luulin tietäväni missä jälki ja meinasin jo koiralle hermostua kun nyki koko ajan oikealle... Ja kuinka ollakaan kyllä koira tiesi missä jälki oli... Sieltä oikealtahan se loppupalkka löytyi... Täysin mamman moka, eli läskiksi (tai ainakin melkein) meni. Oikeasti pitäis nyt tehä tohon lähimetsään näitä merkattuja pätkiä et näkis miten lähtee kulkemaan oikeasti :)

Ossin jälki oli jälleen melkein 1,5 h vanha. Kuivahko kangasmaasto, ehkä joku 15 astetta lämmintä ja iltakosteus alkoi laskeutua jäljen päälle. 6 keppiä ja kulmia, pitkä jälki. Vauhdilla lähti, jana ei taas meinannut millään onnata kun otti vainun ja oikaisi jäljelle. (Ensi kerralla tehdään sit janatreeniä!!!!) Mutta jälki kulki, kepit nousi ja mukavasti tarjosi makuulle menoa niillä. Kulmissa hieman tarkisteli, muttei paljoa. Vauhtia oli taas vaikka muille jakaa... Hyvä treeni Ossilla (kun mamma ei sen treeniä saa pilattua vaik yrittäis *heh*)!!!

Jälki-ilta

Pitkästä aikaa selvisin hurtat mukana metsään...
Ensin laitettiin jäljet happanemaan ja sitten tuttuun tapaa treenattiin omistajien poskilihaksia... Ihan kuin ei ois voinu ruutua tehdä - no ei, pitihän sitä kuulumiset päivittää.

Aki teki ensin melkein 1,5 tuntia vanhan, lyhyen, suoran jäljen. Nameja jäljellä. Lähti hyvin, mutta lopussa taisi ottaa vainun poismenojäljistäni kun lähti vinoon jäljeltä ja loppupalkasta poispäin. Ihan ok. Tarttis vissiin tehdä näitä lyhkäsiä kotonakin.

Ossin jälki oli myös 1,5 tuntia vanha, sellaiset 400 metriä, 7 keppiä ja pari kulmaa. Janalla meinasi vetää vinoon ja ensin otti takajäljen, mutta suunta vaihtui kyllä pian. Vauhtia oli ja kepit poimi melkolailla hyvin. Ja hyvin tarjoaa sitä maahanmenoa jo. Olisiko yhdestä kepistä mennyt ohi ellen olisi jarrutellut sille. Meni tarkasti, kulmissa hieman tarkisteli (melko laajalla kaarella) ja ekalla kulmalla meni roimasti yli, minä ja Kirsi tietenkin talloen jäljen päälle Ossin perässä... Arvelin et nyt loppui meno tähän, mutta niin vain poju etti jäljen ja meno jatkui. Oli kyllä aika huima suoritus. Hyvä treeni Ossilla!!

Jälkiperjantai

Blogi on ollut hiljaa alkuviikon, sillä Ilosaarirokki valtasi treenikentän eikä siis ole päästy agilitaamaan. Tulee parin viikon tauko sillä rintamalla. Akille on iskenyt joku ärsyttävääkin ärsyttävämpi taantuma kolarin ja tötterön myötä, vaikka tötterö on jo historiaa ja herra muutoin kunnossa. Herra 1 vee pissaa ja kakkaa täysin sujuvasti yksinollessaan sisälle. Voi peeveli!!! Kun se siistiksi oppinen kesti muutenki vähän kauan, niin nyt taas pestään ja luututaan. Onneksi se edelleen muistaa tehdä pesuhuoneeseen (jos ovi auki) niin on edes helppo siivota.

Mutta asiaan. Päätimme eilen lähteä Reija kanssa jälkeen vaikka muut ryhmäläiset mökkeili ja rokkaili... Päivän satoi ja ukkosti ja keli näytti todella pahalle. Mutta niin vaan ilma tokeni ja vaikka muutama ripsaus vettä illallakin tuli niin ei pahemmin kastuttu. Laitettiin jäljet vanhenemaan ja sitten juotiin Reijan tuomat kahvit ihanan piirakan kera *nam* Kiitos Reija!!!

Keli oli sellainen hautova, reilu 20 astetta. Jälki tehtiin märkään metsään (ainakin päivän satoi) ja jäljen päälle ripsautti ihan himpun vettä jossain vaiheessa.
Akin jälki oli melkein suora, hieman kaartoi. Nameja laitoin vähän sinne tänne matkalle ja loppuun kannellisessa kupissa. Ehti vanheta noin puoli tuntia. Innolla lähti ja seurasikin melko hyvin. Välillä hieman kadotti/huuhaili, mutta korjasi hyvin takaisin jäljelle. Seuraavan kerran tehtävä myös suora ja helppoon maastoon. Nameja... ehkä jotain herkullisempaa kuin froliceja. Mutta hyvä suoritus pojalta, ensimmäinen niin etten ollut itse piilossa jäljen päässä.

Ossin jälki oli noin tunnin vanha. Hieman vaihtelevammassa maastossa, tai siis mäki, muuten helpohkoa kangasmaastoa. En tiedä millä vainulla meni, mutta painoi janan (ei ollut kovin pitkä) ihan suoraan ja kääntyi suoraan oikeaan suuntaan, eikä nenä todellakaan ollut maassa. Vauhti oli ihan tolkuton. Kepeillä tarjoaa jo todella hyvin maahanmenoa. Ensimmäisellä piti vielä muistuttaa käskyllä. Taisin kyllä jollakin muullakin sanoa komennon. Kepeille on pakko rauhoittaa maahan, sitten kävelen antamaan palkan ja kehut ja jatkaa saa vasta luvalla. Muuten painetaan ohi ja kovaa... Tai otetaan keppi suuhun ja sylkäistään vauhdissa poissa niin ettei ohjaaja ehdi huomata... Kolmannelle kepille asti vauhti oli todella kova ja teki paljon tarkistusympyröitä matkalla. Siitä eteenpäin meni todella tarkasti nenä kiinni maassa. Kaikki kepit löytyi ja kulmat otti hyvin. Mahtava treeni!

Hullun hommaa...

Kyllä se vaan täytyy todeta, että olen hullu ;D - vaan niin on Sannakin... Me siis suunnattiin jälkitreeneihin vaikka vettä satoi ihan kivasti... Muut siis lusmuilivat treeneistä, mutta me saatiin hyvä treeni. Ja lopulta sadekin loppui.
Tehtiin janatreenit Ossille ja Dixille. Niiden vanhetessa tein jäljen myös Akille. Laitoin sille nameja ja hyppäsin itse ojaan piiloon. Sanna lähti jäljelle Akin kanssa. Teki ehkä ensimmäiset pari metriä töitä nenä maassa ja sitten otti ilmavainulla ja ihan omaa reittiä loput... Löysi kuitenkin minut. Muttei kuitenkaan jäljestämällä.

Ossin jälki oli noin tunnin vanha, tehty sateessa ja maa todella märkä. 4 lyhyehköä janaa joista kolmella yksi keppi ja viimeisellä kolme. Ensimmäinen jana haahuiltiin sinne tänne ja lähdettiin takajäljelle. Suunta kuitenkin vaihtui pian ja vauhti oli taas ihan tolkuton. Kun otti kepin suuhun, komensin maahan ja kävin palkkaamassa. Sitten takaisin tielle. Toinen jana lähti jo hieman paremmin. Keppikin löytyi ja komennosta maahan. Kolmas sujui samaan malliin. Viimeinen jana otettiin melko lyhyenä ja se sujui jo oikein kivasti. Kaikki 3 keppiä ilmaisi hyvin ottamala suuhun ja viimeisellä meni jo upeasti itse, komentamatta maahan. Loistava! Näitä jana/keppitreenejä pitää nyt ottaa vähän useammin.

Pojjat jälellä...

No, nyt voi jo siis puhua monikossa tuosta jäljestyksestä, molemmat koirat sitä nyt omalla tasolla "tekevät". Mutta otetaanpas alusta...
Minulla oli tänään iltavuoro ja sitten piti vielä ajella pojat hoidosta ja koirat kotoa. Joten olimme paikalla tietenkin melkolailla myöhässä (ja vielä mennessä eksyttiinkin, kun ajettiin aivan liian pitkälle... Lupaava alku treenille - heh), mutta Virve oli jo onneksi laittanut jäljen meille happanemaan. Meitä olikin vain kolme koirakkoa (Reija, Virve ja miun sakki) paikalla ja luulimme selviävämme ajoissa kotiin, vaan kuinkas kävikään... Jäljet olivat pitkiä ja vanhoja, joten treenit loppuivat vasta siinä yhdeksän maissa.

Ensin tehtiin ruutu. Ossi suoritti toisena. Kolme esinettä valmiina ruudun takaosassa. Kauhealla vauhdilla haki kaikki kolme. Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ei vaihtanut esinettä tuodessaan ja luovutuskin oli ihan ok. Ei nyt ihan oikeaoppinen mutta kelpasi minulle tänään. Pysyi myös aika hyvin ruudun sisällä.

Sitten päätin tehdä Akille jäljen... Ei olekaan vielä tehty mitään, vaikka herra kovasti nenä maassa meneekin. Virve jäi Akin kanssa auton taakse, niin ettei koira nähnyt minne menin. Maasto oli siisti kangasmaasto, joten kovin kummoisia piiloja minulle ei ollut. Yhden hieman isomman koivun löysin vähän matkan päästä. En laskenut askelia, mutta mikään kauhean pitkä kokeilujälki tämä ei ollut. Alkumatkan Aki näytti seuraavan melko hyvin jälkeä nenä maassa. Jonkun matkaa piilostani huomasi selvästi, miten sai vainun minusta kun nosti nenän maasta ja rupesi tähyämään että missä se mamma on. Ja kun sai näköhavainnon, niin ryntäsi sitten loppumatkan sen perusteella. Mutta lupaava alku. Virve meinasi, että vähän voisi jotain herkkua sinne tänne jäljelle nyt alussa laittaa. Nyt vaan täytyisi sitten kotosalla tehdä (ainakin muutaman kerran) niin, että toinen menee piiloon jäljen päähän ja toinen lähtee kohta perään Akin kanssa jäljestämään. Hyvä siitä vielä tulee! - Aika uhkarohkeasti sanottu ekan kokeilun jälkeen ;)

Ossin jälki olikin sitten pitkä, 6 keppiä ja melkein 2 tuntia vanha. Pari kulmaa ja muutaman kerran ylitettiin sellainen pieni metsäkonetie. Lämmin ja kuiva keli, kangasmaasto. Alkupätkällä (aina kepille 4 asti) Ossi haahuili minusta normaalia enemmän, eikä edennyt kovinkaan varman tuntuisesti. Tai siis eteni vauhdilla koko ajan, mutta siksakkasi, tarkisteli kulmia ja pyöri siellä täällä... Tosin töitä teki koko ajan vaikka välillä jälki hukkuikin. Etenkin niissä tien ylityksissä pyörittiin. Kepit ei tänään oikein nousseet, kun joka toinen piti minun herralle maasta osoittaa (eli ellei niitä olisi ollut merkattu, niin siellä olisivat edelleen). Kepiltä 4 jäljestys oli sitten tosi tarkkaa ja nenä maassa, edettiin suoraan jäljen "päällä" ilman mitään siksakkia ja haahuilua loppuun asti. Noh, treeni se oli tämäkin. Ei ihan niin hyvä kuin olisi Ossilta olettanut.

Rohkea rokan syö...

Ja se ottaa lapset mukaan jälkimetsään illaksi. Vielä päivällä olin varma, etten niiden kanssa metsään lähde... Mutta jotenkin sain ne ylipuhuttua ja itseni tsempattua ja pakkasin eväät, koirat ja pojat volvoon ja eikun Jamikselle.
Vielä mennessä näytti siltä että rupeaa satamaan, mutta onneksi keli siitä selkeni ja ripsuttelu loppui.
Laitettiin jäljet happanemaan ja tehtiin esineruutu. Ruutuun vietiin paljon esineitä valmiiksi. Ossi oli vuorossa toisena. Lähti innokkaasti ja haki ensimmäisen esineen kauempaa, mutta tuodessa vaihtoi toiseen. Kaksi muuta haki hieman lähempää ja toi loppuun asti vaihtamatta. Seuraavan kerran taitaa olla parasta viedä vain ne 3 esinettä, tai sitten kaikki takarajalle, ettei tarvitse vaihtaa matkalla.

Sitten juotiin kahvia ja herkuteltiin Reijan tuomalla pannarilla. Nam. Maistui pojillekin oikein hyvin... Kiitos Kirsille ja Reijalle tarjoilusta. Pojat touhusivat kaikkea mahdollista ja söivät vielä omat eväätkin. Yllättävän mukavasti ilta meni, ennakko peloistani huolimatta. Kiitos kaikille lapsenvahtina toimineille. Ja ai miten kiva. Akin iltalenkki hoitui ihan itsestään... ;D Vähän huulena heitettiin Jussille et ottaa Akin mukaan juoksulenkille - ja niinhän ne pojat läks. Että Aki sitten pisteli kunnon juoksulenkin ja vielä "vieraan miehen" mukana. Vähän arvelin et jos ei se lähdekään, mutta no problem... Kiitos Jussille lenkkeilytyksestä - toivottavasti ei tarvinnut kovin montaa stoppia matkalla tehdä.

Ossin jälki oli noin tunnin vanha, 6 keppiä ja pari kulmaa sekä tien ylitys. Maa oli ehkä hieman kosteaa ja lämpötila noin 12 C. Tuulikin oli jo laantunut, joten olosuhteet oli ihan mukavat. Lyhyt jana. Pikkaisen haki takajäljeltä ja haahuili alussa. Samoin minusta tuntui, että tänään jäljesti enemmän "tarkastamalla" kuin suoraan jäljen päällä. Kaikki kepit löytyi, mutta hiivatti kun se on niin hätäinen. Taitaa olla pakko nyt vaan pysäyttää ja komentaa maahan tästä eteenpäin... Liinassa veti ihan kympillä. Sai taas tosissaan pitää kiinni. Tien ylityksessä oli hieman haparointia (ainakin itsestä siltä tuntui) mutta löysi kuin löysikin jäljen taas. Oli mukava treeni. Koira meni ihan jees, nuorempi sai lenkin ja pojatkin jaksoi ihan kivasti.

Höyryjuna metsässä

Tänään korkattiin jälkikausi. Tuuli oli aivan kauhea, hyvä ettei puut olleet vaakatasossa. Sen verran napakkaa oli, että lipputankomme makasi aamulla maassa kolmessa osassa... Noh ehkä se oli vähän lahokin :) mutta nyt ei siis tarvitse liputuspäiviä muistaa.

Mutta Siprissä Ossi pääsi ensimmäisenä ruutuun. Ja kingi on kingi (HEH) ja esineet (kumisiili, käsine ja kenkä) vietiin suoraan paikoilleen koiran niitä näkemättä. Hyvin poika muisti mistä on kyse. Eikä ihan kauhean pahasti vaellellut rajojen ulkopuolellakaan. 2 ekaa esinettä löytyi nopeasti ja palautuskin oli nätti. Ei ihan oikeaoppinen, mutta pysyi kuitenkin suussa luovutukseen asti. Mutta voi hitsi sitä kumisiiliä... Eikö muka haissut vai mikä kun koira painoi miljoona kertaa ohi, ohi, ohi... Lopulta piti mennä näyttämään et tää tässä... Sit vietiin vielä yksi hanska metsään, jotta saatiin onnistunut suoritus loppuun.
Aki pääsi myös ruutuun... JOOPA JOO! Eipä paljoo kiinnostanu vaikka miten leikitettiin sillä hanskalla/siilillä. Ei noutanu eikä ees vetäny. Nenä maassa meni ja moikkaili vaan ihmisiä. Mitä tästä seuraa - kotona kauheasti nyt leikkiä, vetoleikkiä ja heittoleikkiä. Eipä se tosiaan paljoo täällä kanniskele. Solmulettiä jos Ossi on toisessa päässä, tai luita.

Jälki tehtiin vaan Ossille. Olisiko ollu jotain tunnin vanha ja 6 keppiä, pari kulmaa. Tuulesta johtuen jana oli vain pari metriä. Maasto oli kuivahko mäntykangas. Eipä ole opit unohtuneet talven aikana. Jälki komennolla metsään painoi höyryjuna. Vauhtia oli niin, että liina poltti käsiä. Työskentely oli tarkkaa ja kulmat meni siististi. Myös kaikki 6 keppiä poimittiin tosi siististi. Ne oli merkattu jotta ohjaaja saattoi vähän tauon jälkeen tarkistaa ilmaisumerkkejä. Vähän täytyy kepeillä rauhoitella ettei vaan paina eteenpäin liian nopeaan. Mutta oli hyvä treeni ja hyvä mieli. Mutta kylmä... Onneksi päälle lähti kalsarit ja pipo ylimääräisenä.

Lumijälkeä

Aamulla lähdin Ossin kanssa ihan kaksin treeneihin. Seuraksemme saapui tänään Reija & Nitya. Hieman oli sadellut yöllä lunta, joten metsä oli melko liukas lumen peittäessä maan. Teimme jäljet vanhenemaan ja tallasimme esineruudun. Ossille vietiin 3 esinettä ruudun takaosaan. Herra autosta, liivit ylle ja menoksi. Vauhtia oli taas... Aika komealla kaarella vetää rajojen yli (josta kisoissa sakotettaisiin), mutta selkeästi näkee, että tarkistaa rajoja, koska aina palaa nopsaan ruudun sisään. Esineet löytyi nopeasti. Nyt ei ollut kiusauksia ruudun etuosassa, eikä siis esineitä tarvinnut vaihtaa, vaan toi ensin pomimansa hienosti suoraan. Tänään tosin luovutus tapahtui tiputtamalla minun jalkoihin. Reijan kanssa mietittiin, että auttaisiko tuohon rajojen ylitykseen, jos nyt tekisi muutamat kerrat melko kapean ja syvän ruudun ja tallaisi rajat ja sisäosan todella hyvin...?

Jälki oli hieman yli tunnin vanha ja 6 keppiä. Janalla ei malttanut edetä riittävän pitkään suoraan vaan lähti liian aikaisin vasemmalle. Palautin viereeni ja tämä lyhyempi matka onnistui. Lähti takajäljelle, mutta kun en löysännyt liinaa korjasi nopeasti suunnan oikeaksi. Vauhti oli aivan tajuton ja liinaa sai pidellä oikein kaksin käsin, ettei vaan nykäise karkuun... Kaikki kepit löytyi, MUTTA ilmaisun kanssa saa olla todella tarkkana että näkee... Tänään ei ottanut edes kaikkia keppejä suuhun, vaan hieman nuuhki kohdalla ja sitten olikin jo kiire jatkamaan matkaa. Tai sitten nappaa suuhun ja pudottaa samoin tein. Hyvä treeni huolimattomista ilmaisuista huolimatta Eli tästä eteenpäin on ehdottomasti kepillä pysähdyttävä, komento maahan ja palkka. Ja vasta sitten matka jatkuu!!!

Meillä oli eilen pojan 6-vuotisjuhlat. Koirat oli portin takana, sillä lapsia (3-6 vee) oli melko paljon. Toki ne olisi lasten kanssa pärjänneet, mutta se olisi ollut sellaista sähläystä... Olin etukäteen tuumaillut, et mitenköhän se Aki selviää päivästä. Riehuuko ja vinkuuko portin takana koko ajan... Ossista tiedän, et se haukkuu tulijat mutta sitten rupeaa pötköttelemään. Ja yllätyksekseni Akikin toimi juuri näin. Koiruudet nukkui kaikesta siitä älämölöstä huolimatta oikein sikeästi. Ei mitään reaktiota juokseviin ja huutaviin lapsiin.
Oli kiva myös huomata, että yhteiselo siskoni koiran kanssa täällä meillä sujui niin Ossilta kuin Akiltakin hyvin. Aki tietty yritti leikkiä, mutta erityisen mukavaa oli huomata, ettei Ossin tarvinnut nyt puolustaa pentua. Toki Miro on tuttu koira, muttei ole meillä vielä Akin tulon jälkeen käynyt.

Aki piti äsken melkoiset jupinat meidän Titta-ajokoiralle. Isona poikana piti haukahdella neidille selän takaa. Neiti kun meni makaamaan poikien patjalle, eikä tämä tainnut Akille sopia.
Tero lähti juuri ostamaan kylppäriin uutta ovea, sen hyvin ilmastoidun ;D tilalle. Se kun melkein tarttis saada paikoilleen tänään/huomenna, kun sitten Tero lähtee leirille melkein pariksi viikoksi. Ja ilman ovea on hieman hankala saunoa ja peseytyä, kun kaikki höyryt karkaa... Että semmosen hieman vajaan 400 euroa sai Aki nyt menemään...

Isänpäiväjälkeä...

Ihan isänpäivän kunniaksi olimme sopineet treenit vasta klo 12... Näin ehdimme ensin lasten kanssa tarjoilla iskälle kakkua ja kahvia sänkyyn kaikessa rauhassa. Ja sitten isi ehtikin hyvin treeneihin ;) Mukaan lähti molemmat koirat. Joskin Tero oli sitten unohtanut et Akillekin voisi jäljen tehdä... Oli tullut vasta poislähtiessä mieleen - dementikko iski taas...
Ossin treeni oli mennyt hyvin "Kaima (eli Tero S.) teki noin 200 m jäljen. Tien ylitys ja muutama kulma. Kaikki kepit (6) nosti, joskin 1 oli hätäinen ilmaisu ja meinasi siis jäädä huomaamatta. Muuten ok. Tällä kerralla keppejä ei oltu merkattu.
Esineruudussa useita esineitä valmiina. Ekalla esineellä vaihtoi toiseen. Muut toi suoraan. Into kova molemmissa hommissa."
Varmaan täytyy tuota ruutua ruveta tekemään niin, et Ossille viedään vaan ne kolme esinettä (tai jopa vähemmän) et jos saatais tuo vaihtaminen loppumaan. Nyt kun on ollut "ylimäärin" esineitä, niin niitä sattuu vastaan useammin ja vaihtokin tapahtuu sitten herkemmin.

No, vaikkei Aki saanutkaan sitä jälkeä tehdä oli se käynyt kotimatkalla kaupunkikävelyllä Ossin odotellessa autossa. Autoja se ei pelkää, mutta pikkuisen on sellaista "äsähtelyn" vikaa aika ajoin kun vastaan sattuu liian pelottava jalankulkija tms... Treeniä treeniä. Hihnassa se ei kuitenkaan vedä, vaan on oppinut kulkemaan nätisti. Se on hieno asia. Myönnän et Ossin kanssa ei siihen paneuduttu tarpeeksi, joten vahingosta viisastuu...

Verijäljellä

Tänään lähdettiin Jamikselle tanskandoggiporukan kanssa. Tarkoitus oli tehdä pienimuotoinen verijälkitreeni. Pakkasin tällä kertaa molemmat koirat autoon.
Akille laitettiin ihan lyhyt ja suora jälki. Kaadolle verta ja lihapullia. Sitten tehtiin vielä muutama jälki ennen ajoa. Lähdössä Aki nuolla lupsutti veret ja oli kamalan kiinnostunut siitä. Ei kuitenkaan ihan tajunnut mitä piti tehdä (kai???). Kyllä se meni suoran ja löysi kaadolle, mutta minusta näytti enemmän et sieltä tuli lihapullien haju nenuun ja niiden mukaan suunnistettiin ;D Mutta kiva kokemus ja Aki oli innolla mukana. Sai myöskin tutustua valtavan kokoisiin doggeihin, eikä hämmästyksekseni ihan kauheasti edes pelännyt (tai ainakaan niin paljoa kun etukäteen ajattelin sen pelkäävän). No, kaikki olivat remmissä joten sekin varmaan auttoi. Jos ne olis irrallaan kirmanneet vauhdilla ja massalla, niin tilanne olis Akin mielestä olla toinen.
Ossilla olikin sitten jo pidempi jälki ja 2 kulmaakin. Kaadolla myös verta ja lihapullia. Jälki oli ehkä noin 20 minuuttia vanha. Todella vauhdilla painettiin menemään ja tarkkaa työtä teki. Lopussa nappasi lihapullat ja katseli sen näköisenä, et tässäkö tää olikin - ei ollu ees keppejä :)

Kotona päätin vielä lähteä koiruuksien kanssa metsälenkille. Tulin siihen tulokseen, et pitäis käydä useammin kun itsestäkin oli todella rentouttavaa kuunnella matkalla purojen solinaa ja katsella sammalmättäiden kutsuvaa pintaa. Vaan kun töiden jälkeen on jo aina pimeää niin ei todellakaan viitsi lähteä eksymään... Koirat paineli vauhdilla, Ossi edellä ja Aki perässä. Ossi löysi sellaisen ihanan aarrekepin, jota se kantoi ihan koko lenkin (ja tuolla se nyt kuistilla odottaa kun ulos mennään) eikä suostunut edes herkkutaskulle tulemaan sen kanssa. Sen kun olis joutunu laskemaan ja Aki olis voinu varastaa sen... Tosin Aki ei olis ees jaksanu nostaa sitä, sen verran ison kapula se oli. Mukava lenkki ja tehokasta liikuntaa niin mammalle kuin koirillekin, jotka ehti juosta sen matkan varmaan x 10 kun ees taas vetivät jahtausleikkiään. Nyt saakin rauhoittua lauantai-illan viettoon.

edit: paitsi että täytyy vielä siivota, eli kuivata lattiat. Lenkin päätteeksi Aki päätti sitten käydä "uimassa" juomakupissa ja siitä on kaikki vedet nyt sitten pitkin laminaattia... Voi saakutti...

Pojat jäljellä

Aamulla pojat starttasivat Selkielle jälkitreeneihin, mamman jäädessä vielä pötköttelemään. Aki oli tehnyt tänään ensimmäisen jälkensä. "noin 20 m päähän pättäreen taakse piiloon (siis Tero meni). Aki jäi odottamaan Kirsin kanssa ja tuli kohta perässä. Löysi perille. Osan matkasta nenä oli maassa."

Ossin treeni: "Normaali jälki mäkisessä maastossa. Yksi keppi jäi. Järjetön vauhti päällä. Muuten hyvin. Janalla ihme pyörimistä. Esineruudussa useita esineitä valmiina. Haettiin 3. Yhden löydetyn pudotti tuodessa ja vaihtoi toiseen. Kova into ja vauhti myös ruudussa."

Iltapäivällä lähdettiin äänestysreissulle. Pojat jatkoivat siitä uimahallille ja minä jäin Ossin kanssa Kontiolahdelle yhden koulun hiekkakentälle vähän tottistelemaan. Häiriönä oli viereisellä kentällä pari tyttöä keinumassa. Tehtiin seuraamista, muutamia käännöksiä ja liikkestä jääviä. Meni oikein hienosti. Tehtiin vain lyhyt treeni ja sit lähdettiin kävellen kotiin. Mutta iskipä sit se totuus, et viikko enää kokeeseen... Huh-huh! Vastahan me ilmottauduttiin ja tuumattiin miten hyvin on aikaa treenata.

Jälkeä & parturi

Aamulla keittelin kaffetta reilummin ja suuntasin täytekakun kera jälkitreeniin. Tapana on ollut tarjota saavutusten kunniaksi... Paikalle saapui Kirsi sitä juomaan - riittipähän kakkua meille vähän enemmän ;)
Laitettiin jäljet happanemaan ja sitten istuskeltiin kahvikuppien ääressä hyvä tovi. Ossin jäli ehti vanheta yli 1,5 tuntia. Kauhealla innolla jäljelle. Janalla pikkaisen haahuilua, mutta lopulta löytyi. Vauhtia riitti (veti ihan sikana) ja teki tarkkaa työtä. Maa oli todella kostea, koska eilen sateli vettä aika reippaasti. Muutaman kerran teki tarkastuspyörähdykset ihan suoralla sivullakin ja kulmissa tarkasti. Kaikki kepit löytyi todella hienosti (ne oli merkattu). Yhden kepin ohi olisi mennyt, mutta siitä ei jatkettu ennenkö nosti senkin. Aikas kauan odoteltiin kun Ossi vaan nuuskutteli ja katteli ihan eri suuntaan ;D Pidättelin Ossia aina kepin löytymisen jälkeen, menin hakemaan kepin ja annoin herkkupalkkaa. Jälki oli todella pitkä. Vaan tosi hyvä treeni. Koira oli ihan täpinöissään.

Kotona päätin parturoida Akin vähän silleen ex tempore. Mutta kun karva rupesi olemaan kohta paikoin 10 senttistä niin ajattelin, että nyt ennen talvea ehtisi vielä. Ei tartte sitten talvipakkasilla nakuilla. Vedin sen sillä vähän pidemmällä terällä (noin 1 cm karva jäi) enkä nyt niin tarkkaa työtä tehnyt. Tupsuja on siellä täällä mutta karvan alta paljastui hauska honkkeli. Onpahan taas ihan erinäköinen koira. Ensi viikolla pitäisi ehtiä viemään Akitsu rokotuksille ja samalla kysäistä miksiköhän silmien alta on karva lähtenyt... On tosi komeet valkoiset renkulat herralla. Jostakin luin että voisi kenties olla sinkin puutosta. Tosin se kyllä kuullostaa vähän oudolle, kun herra kuitenkin syö ihan valmisruokaa jossa on sinkkiä... Mutta jospa se ensi viikolla selviäisi.

Jälkilauantai

Minä raahasin itseni aamulla töihin ja Tero vei pojat hoitoon ja pääsi näin koirien kanssa jälkitreeneihin. Ossin jäljestä seuraava merkintä "about 300 m jälki. 1 h vanha. 6 keppiä joista 5 löytyi. 1 ei löytynyt vaikka monesti nuuskittiin edestakaisin. Jana, kulmat, hakkuuaukea ym. ok. Esineruudussa ensimmäinen löytyi nopeasti ja toista etsittiin pitkään, mutta löytyi. Into kova."

Akillekin oli ollut tarkoitus vetää ensimmäinen jälki, mutta aika mokoma oli loppunut kesken, lapsenvahdille oli luvattu hakea pojat puoliltapäivin. Kamera kuitenkin oli treeneissä mukana ja Virve ainakin oli saanut räplätä kameraa - kuvien lukumäärän perusteella *hih*. Illalla on vielä tottikset ja huomenna poikkeuksellisesti ilmeisesti vapaapäivä treeneistä kun osa ryhmästä menee tutustumaan agilityn saloihin...

Ai niin. Akikin on nyt virallisesti Ossin poika. Nyt oli ilmestynyt pentue koiranettiin ja näin voisin uskoa, että rekkarit ehtivät kotiin ennen ensimmäistä rokotusta. Olin jo hieman huolissani, et jos siellä rekisteröinnissä kauhea ruuhka niin ehtiiköhän. Ja aika jännä, Ossin tiedoissa näkyy 2 pentuetta, mutta toisen pentueen tietoja ei näy vielä. Mitenköhän tää on mahdollista???

Keppitreeni

Aamulla "rauhauduttiin" jälkimetsään jo kymmeneksi. Voi miten epäinhimillinen aika ;D No ei vaiskaan, mutta jotenkin vaan tänä aamuna oli ihan sippi... Laitettiin jäljet happanemaan Ossille, Nityalle ja Incalle. Ja tulin siihen tulokseen, että mun varmaan täytyy ottaa seuraavan kerran navigaattori mukaan. Meinasi jo epäusko iskeä. Olin tehnyt Incan jäljen ja luulin tietäväni missä tie oli ja lähdin sitä kohti. Kääk, ei tietä näkynytkään, vaan joku luonnonsuojelua-alue... Ei puhelinta mukana joten talsittava vaan eteenpäin. Ja huh, tulihan se tiekin lopulta vastaan ja Nityan palkkapurkki pilkisti sammalikosta. JESJESJES, enää en siis ollut eksyksissä.
Sitten Aki pääsi autosta nuuskuttelemaan sammalikkoa. Reippaasti herra tutustui tyttöihin ja pomppi sammalikossa, maisteli käpyjä ja kurkkasi sylistä isoja, pelottavia tyttöjä (Inca & Nitya) autoissa. Varmaan jonkun tunnin se siinä temusi ja mua harmitti kauheasti, että jostain ihmeen syystä jätin sitten kameran kotiin. Olis tullu tosi hyviä kuvia sammalikosta - ja ehkä koirastakin ;)

Ossin jälki ehti vanheta noin 1,5 tuntia. Jana sujui ihan ok. Pikkaisen meinasi mennä ohi mutta sitten pääsi hajulle. Lähdettiin seuraamaan vauhdilla. Jäljellä oli 8 merkattua keppiä. Hyvin nosti ne, mutta kauhean nopeasti pudottaa suustaan. Joten tarkkana saa olla. Melkein parempi olisi jos pysähtyisi maahan niillä...? Lisäksi matkalle oli jäänyt yksi merkki ilman keppiä ;) Minä vaan stoppaan koiraa ja hoen keppi, missä keppi. Koira etsii hetken ja sitten istuu tyhmänä, että mitäpä sitten. Lopulta sanon että mennään ja luovutin... Kunnes seuraavalla kepillä hoksasin, että mulla oli jo 6 kädessä eikä tällä ollut 2 merkkiä (olisi ollut viimeinen kahdeksas). Näin koira siis oli jälleen oikeassa, ettei siinä sitten ollutkaan mitään keppiä. Luota siis hyvä ihminen koiraasi... Mutta kun oli se merkki. Oli sattunut joku huti Reijalle joka teki jäljen. Vähän naureskeltiin hämäystä. Mutta jäljestysvauhti oli taas ihan mahdoton. Vähän hitaamminkin ehtisi perille. Hyvä treeni. Kaikki kepit löytyi ja jäljestys oli tarkkaa.

Iltapäivällä kävimme porukalla uimassa ja koirat jäivät kotiin. Aki ekaa kertaa yksin, tai siis olihan Ossi toki saurana. Kauhea huuto oli kun lähdettiin. Sitä en tiedä kauanko jatkoi, mutta kun tultiin parin tunninpäästä oli hiljaista niin kauan kunnes mentiin sisään. Aki oli saanut patjansa ihan litimäräksi. Pissiä se ei ollut, liekö oli lotrannut juomakupissaan? Pojat on ainakin toistaiseksi eri huoneissa erotettuna portilla kun ovat kaksin. Eipähän ainakaan Ossin hermo pala. Katsotaan myöhemmin josko tulevat toimeen niin että voi jättää samaan huoneeseen.

Jälki vaan pitenee...

Ja yö tummenee. Mietin jo kotona, että onpas pimeää ja kun isäntä tuli koiran kanssa metsästä tuumaili sekin, että kun ei oikein meinaa enää nähdä... Päiväkirjassa seuraavaa: "Pisin jälki ikinä. 6 merkattua keppiä, joista 5 löytyi. Yhtä ei huomannu vaikka edestakaisin kuljettiin. Hyvin ajoi ja jaksoi. Kulmat hyvin, joista 1 terävä. Esineruudussa 2 valmiiksi vietyä, joista toisen pudotti löytymisen jälkeen ja toisen toi käteen. Pudotettukin tuli sitten perille."Eli päättelin että oli ihan onnistunut treeni. Ja isäntä jopa ehti ajoissa ja oikeaan paikkaan ;D tällä kertaa.

Olen tässä miettinyt, että joko vetäisin Ossin turkin alas vai vieläkö pihtailisi hieman syksymmälle kun alkaa "kunnon" kurakelit. Toisaalta koirakin jo puuskuttaa eikä tule enää viekkuun nukkumaan, joten silläkin jo hieman lämmin. Kun vaan aikaa olisi niin voisihan tuon jo kyniä.
Tänään sain lainaan boxin pennun hakua varten. Nyt siis alkaisi olla kaikki kohdillaan, kun saatiin porttikin jo perille. Saadaan pojat tarvittaessa erilleen :) Mutta viikko vielä...

Eksyksissä...?

Ainakin isäntä... Treenit alkoi siis "hyvin", kun puhelin soi ja mies kyseli että missä ne kaikki on...? Voi anna mun kaikki kestää. Eilen viimeks oli puhe, että treenit paikassa X ja paikannimestä käytiin vielä vääntöä... Ja tänään ei herra muista minne piti mennä, vaan oli siellä normaalissa paikassa. Eikun puhelu Kirsille et oottakaa nyt se dementikkokin vielä mukaan ;D

Mutta treenit. Selostus on taas valtaisa ;D "Annen jälki noin 300 m. 2 tien ylitystä. 3/6 keppiä löytyi. Välillä nenä ylhäällä mut lopussa paransi. Ens kerralla kepeille merkit." Jep jep. Sen verran tarkennusta suullisesti, että Tero epäili rinteessä olevan kylmemmän ilman (ilma siis kylmeni illan mittaan) haittaavan jälkeä, sillä sanoi Ossin menneen välillä nenä todella korkealla, kun se normaalisti on maata myöden... Siis keppejä lukuunottamatta oli kuitenkin mennyt ihan hyvin.

Itse poistin Ossin kotisivuilta sen tapahtumakalenterin... Jos kerran kuussa oli merkintä, niin ehkei kannata. Laitetaan takaisin sitten jos tarvetta ilmaantuu.

Marjastajia havaittu

Niin siis niistä marjastajistahan sitä tietää syksyn saapuneen, ne kun poukkoilee ihan väärissä paikoissa, kuten jälkiä sotkemassa.... Parit jäljet oli kuulema pitänyt tehdä tämän takia uudelleen ja Tero epäili, että Ossin uudellakin jäljellä oli joku ehtinyt pomppimaan... "Ehkä 250 m jälki jossa tien ylitys ja 6 keppiä. Marjastajien jäljet taisi sotkea, kun ylimääräistä pyörimistä ja siksakkia matkalla. Kerran harhautui jäljellä. 5 keppiä löytyi. Tyyni ja kostea keli. Tien ylitys hyvä."

edit. Ruutuakin kuulema tehtiin. Ei ollu mitään kirjoitettavaa niin ei oltu mainittu asiasta (voi näitä miehiä...). Oli molemmat esineet etsinyt hyvin.

Höyryjuna

Onpas kulunut aikaa, kun minä olen itse viimeksi ollut Ossin kanssa jäljellä. Eli viime kesänä. Olo olikin kyllä sen mukainen - ihan kun en olis ikuna olluna mettässä. Tein Rekolle ja Topille jäljet ja Päivi taas meille. Hieman ennen treeniä oli aivan järjetön ukkonen ja sade ja maastokin sitten sitämyöden märkä. Eikä mulla tietenkään kumppareita, kun töistä suoraan läksin eikä sillon satanut... Jäljen vanhetessa tehtiin pienesine-etsintää (vai mikähän se oli viralliselta nimeltä...) eli pudotettiin seuraamisen aikana esine maahan ja sitten lähetettiin koira etsimään se. Hyvin Ossi lapasen haki, mitä nyt kamalasti olisi ollut hajuja siellä metsän puolella.

Jälki oli reilun tunnin vanha, 6 keppiä. Pituudesta mulla ei ollu hajuakaan (minusta tuntui kyllä pitkälle). Pari kulmaa. Janalta Ossi lähti tooooooodella sujuvasti takajäljelle. Yleensä on korjannut heti, mutta nyt vaan veti ja veti väärään suuntaan. Korjasimme aloittamalla alusta ja sitten höyryjuna pääsi vauhtiin. Vauhti oli aivan sairas, liinasta sai pidellä ihan tosissaan kiinni. Eikä vauhtia hidastanut edes vaikea maasto. Ruoho ja saniaiset oli niin korkeat ja tiheät ettei koiraa välillä näkynyt ollenkaan. Kauheasti liukkaita puunrunkoja siellä alla piilossa ja jyrkkä mäki. Mutta hyvin koira eteni ja nosti 5 keppiä todella sujuvasti. Yhdessä kohtaa oli sellaista pyörimistä että etsikö keppiä...? Vai jäikö se jossain muussa välissä. Vauhtia liikaa ja huono näkyvyys, joten saattoi käydä niinkin että merkkasi kepin, mutta tottumaton ohjaaja missasi...? Tiedä häntä, mutta hyvä treeni oli!