Kaupunkikävelyllä

Tero lähti Akin kanssa vähän kaupungille hiippailemaan. Poika kun tarttis aika reilusti sitä sorttia. Aika jännä miten äsähtelee vastaantulijoille, niin ihmisille kuin koirillekin... Pelkääkö vai näkeekö niitä liian vähän vai mitä??? Vaikka onhan Aki kyllä mukana aina ja kaikessa, mutta onko sittenkin liian vähän oltu "ihmisten ilmoilla"??? Vaikka ei minun mielestäni Ossikaan käynyt yhtään enempää, hyvä jos näinkään paljon. Aki on kuitenkin alusta asti ollut treeneissäkin mukana. Noh, ei kai siinä muuta kuin jatketaan harjoituksia ja katsellaan.

Sisäsiisti??

Sanokaahan onko koira sisäsiisti, jos tekee tarpeensa pesuhuoneeseen - ei muualle enää??? Minusta se jo melkein on ;D Mutta oikeasti, viimeisen 10 päivän aikana olen siivonnut olkkarista enää yhdet vahingot, jotka oli yöllä tehty. Muuten tämä nuori herra käy siis pesuhuoneessa, ellei ulos pääse. Aki ei kyllä osaa pyytää ulos, eli vaikka ollaan kotona, se tassuttelee "vessan". Mutta minusta tämäkin on jo edistystä ja kohta varmaan uskaltaa ruveta mattoja laittelemaan takaisin.

Herran on kasvanut kovasti korkeutta. Odottelen milloin tuo pituuskin lisääntyisi. Heh! Vaan pitkäkoipinen näyttäisi tulevan niinkuin isänsäkin on. Ja ruskeat nappisilmät on pojallakin. Ja voi miten on samaa maata Ossin kanssa luonteeltaan ja kaikilta tempauksiltaan. Aki on oppinut Ossilta, että kun pojat itkee - täytyy ulvoa. Olisittepa kuulemassa mikä konsertti meillä onkaan aina välillä. Pihalla meillä loikkii 2 aropupua. Sillä myös Aki on sisäistänyt Ossimaiset kenguruloikat korkealle ylös. Ja kun juostaan niin juostaa 120 lasissa. Kauheasti ei Aki enään jahtausleikiessäkään Ossille häviä. Ainakaan välillä. Aki vaanii kuin puuma ja iskee Ossin kimppuun salamana :) On todella hauska seurata koirien touhuja. Kunpa olisi videokamera, etä saisi tempauksia näytille... Saunapuut meillä täytyy muistaa nykyään laittaa jemmaan oven taakse, muuten Aki on pilkkonut ne hammastikuiksi ja sotku on sitten melkoinen... Vaan miten on ihanaa kun nuorempikin herra kömpii illalla/aamulla viereen. Tosin käytös on vielä hieman "hallitsematonta" ja naarmuja voi siis olla luvassa. Aki kun kerjää tassuilla huitomalla rapsutuksia... lisää rapsutuksia...

Kuka pelkää mustaa pantteria?

No Ossi tietty!!!!!!! Oikeesti olin aamulla tikahtua nauruun. Nuorempi pikamme sai eilen sellaisen mustan pehmopantterin unikaveriksi, about noin kissan kokoinen. Ossi näki sen mielestäni jo illalla. Aamulla olin laittanu sen pöydälle, että muistetaan ottaa mukaan... Ihmettelin, et miks Ossi käyttäytyy noin oudosti - ei uskaltanu pöydän alta tulla vaan kierteli ja kaarteli ja oli tosi säikky. Otin pantterin syliin ja siitäkös Ossi hätääntyi ja alkoi oikein juoksennella ympäriinsä peloissaan, mutta minun lähelleni ei suostunut tulemaan. Jos liikautin pantteria, Ossi sätkien ja hyppien kauemmas. Kesti todella kauan ennekö sain se tulemaan tutustumaan. Tai oikeastaan pidin kiinni pannasta ja vein varovasti pantterin lähelle. No sit se olikin jo ihan ok kun herra huomas ettei ole vaaraa.

Illalla ajelin taas täydellä lastilla (koirat & pojat) treeneihin. Ossi teki Ficon kanssa. Seuraamiset meni ihan ok, välillä meinasi nenä mennä maahan kun luminen kenttä olikin outo juttu. Käännökset ja täyskäännökset oli ok. Liikkeestä istu oli ok, mutta maahanmenossa valui vaan hieman puolitiehen. Toisella kerralla meni ok. Luoksetulo vino.
Kapulan kanssa mulla meinas taas hermo palaa (onneksi oli Viivi ja Kirsi vieressä neuvomassa - kiitti tytöt). Herra syleksi jäisen (kastui suussa ja jäätyi kökkäre) kapulan jo aikaa ennen minua. Niinpä sit vaan ruvettiin leikkimään sillä, eikä sit enää ollukaan ongelmaa. Luovutuskin hieno, vaikkakin seisten. Eli nyt vaan seuraavilla kerroilla leikkien kapulan kanssa.
Otin lyhyen paikallaolonkin Ficon tehdessä. Ossi pysyi todella upeasti kylmässä ja lumisessa maassa. No problem!!!

Ossi autoon ja Aki esiin. Aki vaan taas hiimaili ja tervehti tyttöjä. Sitten tehtiin muutamia istu-maahan-istu-maahan sarjoja kädellä näyttäen ja muutamia pelkästään komennolla. Kyllä se poika oppii kans nopeasti...

Kinosten läpi agiin

Niin, siis viime yönä kävin otsalampun kanssa lumitöissä, et aamulla pääsis edes ovesta ulos... Jonkun verran tuli sitä lunta ja vielä sähköt poikki useamman tunnin. Päästiin kuitenkin aamulla ovesta ulos ja illalla lasten kera agitreeniin. Myrskykin on nyt laantunut, joskin hiljalleen satelee lunta - kunhan ei vaan ylly. Mulle riitti eilinen hetkeksi.
Piirroksessa pari rataa jotka mentiin. Tehtiin vielä kolmaskin, mutta kun hattarapää ei einää muista sitä, kun vasta myöhemmin radat taas piirteli... Ossilla oli virtaa taas ihan liiaksi. Paineli kuin höyryjuna... Ensimmäisellä radalla tippui heti kaikki 3 ekaa rimaa - oli herralla vähän kiire, ja rimat vielä korkeimmassa. Kontaktit otti, tosin palattiin aina hakemaan se oikea, haluamani asento, ellei se ollut prikulleen oikea. Kepit se kyllä hakee sairaan hyvin melkein kulmasta kuin kulmasta. Muuten treeni menikin oikein mukavasti, mitä nyt sitä intoa oli välillä niin paljon ettei malttanut kuunnella/katsella ohjausta vaan paineli jo lähimmälle seuraavalle (väärälle) esteelle... Rupee taas kisat uhkaavasti lähestymään ja koira vaikuttaa melkoiselta menopeliltä. Saapa nähä mitä sähellystä siitä tulee.

Myrskyää

Voi mahoton mikä keli... Lunta puskee tuulen kera, sähkökatkoskin koettiin, ovesta ei meinaa enää päästä ulos ja takkapuiden hakeminenkin liiteristä oli melkoinen voimanponnistus = kinokset ja tuulee niin ettei eteenpäin pääse. Ollaan sitten sisällä pikaisia pissareissuja lukuunottamatta. Ossikyllä viihtyy tälläkin kelillä ulkona, mutta Aki istahtaa rappusille ja näyttää miettivä "et ootko tosissas - onko mun pakko tulla sinne pissille..." Vaan hyvin on kyllä nuori mies oppinut nyt ihan yks kaks nuo pissihommat. Kynnetkin leikattiin taas tänään. Miten musta tuntuu, että ne kasvaa huomattavasti nopeammin kuin Ossin kynnet.
Ja kauan kadoksissa ollut nahkapantakin löytyi talvikengästäni nyt kun ne esiin kaivoi. Sehän selittääkin miksei pantaa näkynyt koko viime kesänä ;D Ja juuri tilasin Kirsiltä JKL:n näyttelyistä uuden pannan! Noh, mutta eipä meillä noita tavallisia, sileitä & nahkaisia molemmille pojille olekaan, joten hukkaan ei ostos mene.

Lumiturvat

On lunta tulvillaan... ja sisällä lainehtii...
Joo, siis on kiva kun vihdoin tuli lunta ja koiratkin siitä nauttii. Revittelyt ulkona on melkoiset ja sisälle saapuu aina 2 valkoista koiraa ;D Mutta voi miten märkänä on lattiat koko ajan vaikka miten kuivaisi. Tuo lumen laatu on tällä hetkellä sellaista, että tarrautuu _todella_ hyvin turkkiin. Pojat onkin sitten viettäneet aika paljon aikaa pesuhuoneessa sulamassa, vaan jo matkalla sinne ehtii puolet kodista kastua. Kuvan laatu on valitettavan huono, kun satoi lunta ja ulkoinen salamakin meiltä vielä kamerasta uupuu (*vink vink* joulupukki jos luet tätä...). Ja muistattehan, että kuvaa klikkaamalla näette sen suurempana!! Ettei tartte niitä agiratojakaan tihrustaa suurennuslasin kanssa.

Viikon olen jännityksellä odottanut postilaatikon kolahdusta ja Ossin kilpparikontrollin tuloksia. Vaan niitä ei kuulu, ei vielä tänäänkään...
Aki on alkanut oppimaan sisäsiistiksi! VIHDOINKIN! Siis kohta viikkoon ei ole tarvinnut lammikoita kuivailla. Jos sattuu sisällä pissahätä iskemään, niin nuori herra on oppinut käymään pesuhuoneessa, mistä on helppo vaan huuhdella pisut pois. Eikä niitä monia ole ollut tässä viimepäivinä. Joten kai tämä tästä.
Ossi yrittää taas astua pentua. Se jo välillä rauhoittui, mutta nyt taas alkoi. Loppuukohan se ikinä...???

Miinus miljoona pakkasta

Voi hemmetti tuota riiviötä :) Ostin sitten eilen uuden maton pesuhuoneeseen. Tai siis eihän siellä ole ennen mattoa ollut, mutta sen uuden oven myötä ajattelin et voisi olla kiva... Joo, töistä tullessa totesin että matto oli aivan väärässä huoneessa ja pieniä reikiä siellä täällä. Herra oli sitten aloittanut jo sen tuhoamisen MURRRRRRR. Nyt siis täytyy muistaa ottaa matto aina pois, kun koirat jää yksin. Kätevää...

Lähdettiin illalla poikien ja koirien kanssa treenikentälle. Oltiin kerrankin ajoissa ja lähdettiin hieman taluttelemaan hurttia. Kauhea veto ja meno päällä Ossilla. Akin kanssa pitäisi käydä useammin pimeällä kaupungissa. Kun vastaan tuli lenkkeilijä koiransa kera, niin Aki aloitti jo kaukaa semmoisen haukkumisen ja murahtelun, että tais hieman pelottaa poikaa... Aki ei sitten tehny mitään, vähän seurusteli ja likasi tyttöjen housut (sorry) ja istui autossa. Suuren suureksi yllätykseksi melkein koko ryhmä ilmestyi paikalle, vaikka keli oli aivan totaalisen jäätävä. Siis mittari oli 2-3 astetta lämpimän puolella, mutta tuuli oli todella kova ja kylmä. Piposta huolimatta meinasi pää jäätyä. Eipä siis tehnyt mieli makuuttaa koiria. Ossi aloitti. Seuraaminen, käännökset oli ihan hyviä ja seuraaminen paikoitellen jopa todella hyvää. Hieman jäi matkasta kun piti hiippailla jäiden rasahdellessa, muttei siinäkään kovin kauaksi jätättänyt. (Siis kentällä oli lammikoita, jotka olivat jäätyneet ja meidän talsiessa antoivat hieman periksi rasahdellen) Jäävissä jäi istumaan, mutta sitten valui maahan. Maahan meni hienosti. Luoksetulo hyvä, meinaa tosin tulla suoraan viereen tai sitten jää vinosti eteen istumaan. Lopuksi otimme kapulan ja noutoja. Niitä ei olekaan tehty aikoihin, joten intoa riitti. Mutta kun se kapulan luovutus ei nyt oikein muistunut mieleen... Milloin sylkäistiin heti, milloin sylkäistiin istualteen. Ja jos pitikin kauemmin niin pureskeli kapulaa ja kun kurotin ottaakseni niin sylkäisi maahan... Saatiin kuitenkin pari hyvääkin luovutusta.
Emännällä on nyt joku motivaatiopula. Tai sitten mä olen vaan niin väsynyt. Tää pimeysköhän se tekee vai mikä, mut musta tuntuu et silmät ei vaan meinaa pysyä auki ja koko ajan vaan nukuttais... Tänäänkin tuntui ettei koira osannu mitään ja oma pinna oli tiukalla. Kuitenkin koira teki ihan jees treenin siinä kylmässä viimassa.
Me liuettiin paikalta heti oman suorituksen jälkeen, kun lapsia paleli ja vingututti niin kovasti. Vaikka keli oli kyllä niin kauhea, etten yhtään ihmettele sitä nurinaa.

Eilistä agia

Maanantai-illan ohjelmassa oli tuttuun tapaan agiliitoa. Olin varannut mukaan oheisen Anne Saviojan kiekuraradan. Tehtiin ensin tuo numeroitu eli alkuperäinen versio. Yllättävää kyllä, Ossi tuli renkaalle kun olin ohjaamassa esteiden oikealla puolella - olin nääs ajatellut sen ampaisevan suoraan puomille. Kontaktit otti ihan jees (siis kisoissa olisin päästänyt läpi, mutta treeneissä ollaan tarkempia niiden kanssa) muttei kuitenkaan 2on-2off. Joten niitä sitten palauttelimme mieleen ja teimme muutaman kerran aatakin uudelleen. Mutta yllättävän hienosti otti ne kuitenkin, kun ottaa huomioon, ettei viime maanantaina ollut kontakteja kentällä. Muutamia rimoja tuli alas, lähinnä ne jotka oli korkeimmassa tai sitten melko tiukan kaarroksen jälkeen. Kepit hakee hienosti, mutta hieman on aika ajoin huomattavissa, että viimeinen väli jää... Eli ohjaajan tarvitsee olla tarkkana ja huolehtia ne loppuun asti. Putkelle 9 sain jopa tuonne vaikeampaan päähän (ainakin jollain kerralla). Olen ihan tyytyväinen treeniimme. Tehtiin tämä rata pari kertaa. Lopuksi teimme vielä tuon punaisella viivalla merkityn. Se oli aika sujuvaa menoa kaikkineen - paitsi ohjaajan juoksukunto, joka vaatisi valtaisaa treeniä että edes hieman jaksaisi pinkoa tuon tykin mukana.

Ilmoa ilmoa...

Pistinpä sitten vuoden viimeiseen agikisaan ilmon menemään. Eli startataan itsenäisyyspäivänä seuraavan kerran. Ja arvatkaan vaan, ollaan vissiin liian kauan kierretty ykkösissä kun en meinannut millään muistaa kakkosiin meitä ilmoittaa ;D
Kevätpuolen kisoja pitää ruveta tsiigailemaan kanssa kohtapuoleen... Kunhan nyt varmistuisi tuo sagin kalenteri. Mutta ainakin Varkaudessa, Lappeenrannassa ja Siilinjärvellä olis startteja helmi-maaliskuussa...

Lumijälkeä

Aamulla lähdin Ossin kanssa ihan kaksin treeneihin. Seuraksemme saapui tänään Reija & Nitya. Hieman oli sadellut yöllä lunta, joten metsä oli melko liukas lumen peittäessä maan. Teimme jäljet vanhenemaan ja tallasimme esineruudun. Ossille vietiin 3 esinettä ruudun takaosaan. Herra autosta, liivit ylle ja menoksi. Vauhtia oli taas... Aika komealla kaarella vetää rajojen yli (josta kisoissa sakotettaisiin), mutta selkeästi näkee, että tarkistaa rajoja, koska aina palaa nopsaan ruudun sisään. Esineet löytyi nopeasti. Nyt ei ollut kiusauksia ruudun etuosassa, eikä siis esineitä tarvinnut vaihtaa, vaan toi ensin pomimansa hienosti suoraan. Tänään tosin luovutus tapahtui tiputtamalla minun jalkoihin. Reijan kanssa mietittiin, että auttaisiko tuohon rajojen ylitykseen, jos nyt tekisi muutamat kerrat melko kapean ja syvän ruudun ja tallaisi rajat ja sisäosan todella hyvin...?

Jälki oli hieman yli tunnin vanha ja 6 keppiä. Janalla ei malttanut edetä riittävän pitkään suoraan vaan lähti liian aikaisin vasemmalle. Palautin viereeni ja tämä lyhyempi matka onnistui. Lähti takajäljelle, mutta kun en löysännyt liinaa korjasi nopeasti suunnan oikeaksi. Vauhti oli aivan tajuton ja liinaa sai pidellä oikein kaksin käsin, ettei vaan nykäise karkuun... Kaikki kepit löytyi, MUTTA ilmaisun kanssa saa olla todella tarkkana että näkee... Tänään ei ottanut edes kaikkia keppejä suuhun, vaan hieman nuuhki kohdalla ja sitten olikin jo kiire jatkamaan matkaa. Tai sitten nappaa suuhun ja pudottaa samoin tein. Hyvä treeni huolimattomista ilmaisuista huolimatta Eli tästä eteenpäin on ehdottomasti kepillä pysähdyttävä, komento maahan ja palkka. Ja vasta sitten matka jatkuu!!!

Meillä oli eilen pojan 6-vuotisjuhlat. Koirat oli portin takana, sillä lapsia (3-6 vee) oli melko paljon. Toki ne olisi lasten kanssa pärjänneet, mutta se olisi ollut sellaista sähläystä... Olin etukäteen tuumaillut, et mitenköhän se Aki selviää päivästä. Riehuuko ja vinkuuko portin takana koko ajan... Ossista tiedän, et se haukkuu tulijat mutta sitten rupeaa pötköttelemään. Ja yllätyksekseni Akikin toimi juuri näin. Koiruudet nukkui kaikesta siitä älämölöstä huolimatta oikein sikeästi. Ei mitään reaktiota juokseviin ja huutaviin lapsiin.
Oli kiva myös huomata, että yhteiselo siskoni koiran kanssa täällä meillä sujui niin Ossilta kuin Akiltakin hyvin. Aki tietty yritti leikkiä, mutta erityisen mukavaa oli huomata, ettei Ossin tarvinnut nyt puolustaa pentua. Toki Miro on tuttu koira, muttei ole meillä vielä Akin tulon jälkeen käynyt.

Aki piti äsken melkoiset jupinat meidän Titta-ajokoiralle. Isona poikana piti haukahdella neidille selän takaa. Neiti kun meni makaamaan poikien patjalle, eikä tämä tainnut Akille sopia.
Tero lähti juuri ostamaan kylppäriin uutta ovea, sen hyvin ilmastoidun ;D tilalle. Se kun melkein tarttis saada paikoilleen tänään/huomenna, kun sitten Tero lähtee leirille melkein pariksi viikoksi. Ja ilman ovea on hieman hankala saunoa ja peseytyä, kun kaikki höyryt karkaa... Että semmosen hieman vajaan 400 euroa sai Aki nyt menemään...

Eläinlääkärissä

Aamulla paineltiin Joensuuhun vakkarilekuriamme morjenstamaan. Ensin hain sisältä tipat Ossille silmiin ja herra sai jäädä vielä autoon odottelemaan. Aki pääsi siis ensin kohteeksi. Nyt kun ikää on se 16 viikkoa saatiin tehosterokote ja rabies. Joo! Ja tiedän, et suositellaan otettavaksi eriaikaan, mutta meillä kun ei oikeesti oo aikaa eikä halua reissata parin viikon päästä uudelleen ja maksaa uutta käyntimaksua... Tosin lääkärikin vähän naureskelee koko säännölle, mutta tunnollisena miehenä kysyy et laitetaanko yhtäaikaa vai ei. Aki on vielä niin ihana, kun ei pelkää sinne mennessä (ei olla siis vielä tarvittu näitä palveluja riittävästi ;D - onneksi) ja odotushuoneessakin paineli ensimmäisen istujan luokse rapsutuksia hakemaan... Puntarissa käytiin ja painoa aika tasan 10 kg.

Sitten Aki autoon ja Ossin vuoro. Tämä herra taas jarruttelee ihan kummasti, kun hajusta tietää minne mennään... Ossi sai nelosrokotteen (se kun on halvempi kuin pelkkä parvo ja kennelyskä, jotka nyt ole ne tarvitut rokotukset). Silmäpeilauksessa kaikki kunnossa ja kilpparikontrollit lähti vetlabiin ja nyt vaan odotellaan tuloksia...
Nauroin lääkärillekin et unohti varmaan puolet laskuttaa, kun kärsin vain 82 euroa koko reissusta. Ja hei, viimeksi kun oli pelkkä Aki meni joku 51 euroa... Onneksi jatkossakin voidaan ottaa rokotukset nyt pojille yhtäaikaa ja säästetään heti muutama kybä käyntimaksuissa.

Kuohuvat treenit

Tänään oli "tottistreenit" pitkästä aikaa. Tai oikeastaan treenaaminen kyllä jäi välistä aika tehokkaasti. Me (=minä, Virve ja Asta) tarjottiin vihdoin kahvit BH-kokeiden läpäisyn kunniaksi. Ja miten mukavaa oli, kun koko ryhmä (miinus yksi) ja kouluttajamme pääsivät kaikki kahville! Tarjolla oli kuohuviiniä, kahvia, piirakkaa, kakkua yms... koiria unohtamatta. Herkkuja nautittiin lähes pimeässä (kentällä vaan on niin hämärää...) mutta onneksi ei sentään enää satanut. Aika hurahti rupatellessa ja syödessä, joten treeni jäi aikalailla välistä. Aki kävi pikaisesti nuuskuttelemassa ihmisiä ja Ossin otin autosta ihan muodon vuoksi ja hieman tehtiin seuraamista ja käännöksiä.
Että semmoisisa kuplivissa tunnelmissa tänään...

Hyppytreeniä

Maanantai-illan treeneissä olikin sitten melko kinkkinen hyppäri. Mistä lie tytöt moisen löytäneet. Mamma oli vallan kauhuissaan kun näki radan (piirroksen alaosa) kun oli niin paljon takaleikkauksia ja vauhtia... Huh-huh jo etukäteen. Vaikka yllätyksekseni rata meni melko mukavasti, tai noh. Tänään oli rimapäivä ja niitä räiskittiin alas ihan urakalla. Koiralla oli ihan selvästi liikaa kierroksia ja herra kävi melko kuumana. Piiputti vuoroa odotellessa ja räkytti radalla. olihan siellä semmosta pientä säätöä matkan varrella, mutta ihan kohtuullisesti rata tänään sujui. Ja kepit! Voi miten tyytyväinen olen niihin. Ne Ossi painelee kuin rasvattu salama ja hakee mahdottoman hyvin alun itse.

Toinen rata olisi ollut yhtä "kaamea" kuin ekakin, joten teimme vähän helpomman ja mukavamman version. Ja lyhyemmänkin. Piirroksessa yllä. Yllätin itsenikin pysymällä yhdellä vauhtisuoralla Ossin mukana, tosin siinä auttoi se että pääsin ennakoimaan kun koira irtosi hypylle. Lapset oli kentällä kinastelemassa ja kaikki olivat melko väsyneitä kotona. Lapset sammui sekunnissa sänkyyn ja äiskä laittoi makaroonin keitinveteen sokeria suolan sijasta!
Akikin oli agikentällä, mutta melko nopeasti palautin sen autoon, kun kentän reunalla alkoi aivan kammottava huuto... Ei todellakaan jaksanut kuunnella sitä. Ja tarttee siis opetella kiinnisitomista (siis jättää koira kiinni puuhun tms) ja yksin jättämistä, ettei siitä tämmönen haloo nouse. Vaikkei Aki nytkään ollu yksin, vaan Ossi oli ihan vieressä ja pojat oli kavereina kans...

Oh my god... OMG

Ylläri pylläri kotiin tullessa... Ossia ei näkynyt portilla kuten normaalisti, joten sydämeni ehti jättää jo yhden lyönnin välistä ja aivoissa pyörähti ikävä ajatus, että jotain on sattunut... Onneksi ääni kuitenkin kuului pian ja tarkemman tutkailun jälkeen totesin, että se oli jäänyt jumiin toisen portin taakse pesuhuoneeseen. Ja siellä oli joku taas uinut vesikupissa kun lattia lainehti... Mutta onneksi olin älynnyt siirtää juomakupin pesuhuoneeseen, niin ettei lotraaminen nyt aiheuta vahinkoja. Että anna Aki palaa vaan ;)
Paras oli se, että siitä hyvin ilmastoidusta haitariovesta (joka oli siis jo puoliksikin pantu) oli nyt revitty yksi "lauta" kokonaan irti keskeltä. MITÄ HIIVATTIA TUO PENTU TÄÄLLÄ TEKEE PÄIVÄT??????????? Ja paljonko on pitänyt olla voimaa, kun minä en viime viikolla saanut ovea irti vaikka vähän tempoilin. Noh taitaa tulla lähtö ovikauppaan kunhan veronpalautusrahat tulevat tilille...

Isänpäiväjälkeä...

Ihan isänpäivän kunniaksi olimme sopineet treenit vasta klo 12... Näin ehdimme ensin lasten kanssa tarjoilla iskälle kakkua ja kahvia sänkyyn kaikessa rauhassa. Ja sitten isi ehtikin hyvin treeneihin ;) Mukaan lähti molemmat koirat. Joskin Tero oli sitten unohtanut et Akillekin voisi jäljen tehdä... Oli tullut vasta poislähtiessä mieleen - dementikko iski taas...
Ossin treeni oli mennyt hyvin "Kaima (eli Tero S.) teki noin 200 m jäljen. Tien ylitys ja muutama kulma. Kaikki kepit (6) nosti, joskin 1 oli hätäinen ilmaisu ja meinasi siis jäädä huomaamatta. Muuten ok. Tällä kerralla keppejä ei oltu merkattu.
Esineruudussa useita esineitä valmiina. Ekalla esineellä vaihtoi toiseen. Muut toi suoraan. Into kova molemmissa hommissa."
Varmaan täytyy tuota ruutua ruveta tekemään niin, et Ossille viedään vaan ne kolme esinettä (tai jopa vähemmän) et jos saatais tuo vaihtaminen loppumaan. Nyt kun on ollut "ylimäärin" esineitä, niin niitä sattuu vastaan useammin ja vaihtokin tapahtuu sitten herkemmin.

No, vaikkei Aki saanutkaan sitä jälkeä tehdä oli se käynyt kotimatkalla kaupunkikävelyllä Ossin odotellessa autossa. Autoja se ei pelkää, mutta pikkuisen on sellaista "äsähtelyn" vikaa aika ajoin kun vastaan sattuu liian pelottava jalankulkija tms... Treeniä treeniä. Hihnassa se ei kuitenkaan vedä, vaan on oppinut kulkemaan nätisti. Se on hieno asia. Myönnän et Ossin kanssa ei siihen paneuduttu tarpeeksi, joten vahingosta viisastuu...

Verijäljellä

Tänään lähdettiin Jamikselle tanskandoggiporukan kanssa. Tarkoitus oli tehdä pienimuotoinen verijälkitreeni. Pakkasin tällä kertaa molemmat koirat autoon.
Akille laitettiin ihan lyhyt ja suora jälki. Kaadolle verta ja lihapullia. Sitten tehtiin vielä muutama jälki ennen ajoa. Lähdössä Aki nuolla lupsutti veret ja oli kamalan kiinnostunut siitä. Ei kuitenkaan ihan tajunnut mitä piti tehdä (kai???). Kyllä se meni suoran ja löysi kaadolle, mutta minusta näytti enemmän et sieltä tuli lihapullien haju nenuun ja niiden mukaan suunnistettiin ;D Mutta kiva kokemus ja Aki oli innolla mukana. Sai myöskin tutustua valtavan kokoisiin doggeihin, eikä hämmästyksekseni ihan kauheasti edes pelännyt (tai ainakaan niin paljoa kun etukäteen ajattelin sen pelkäävän). No, kaikki olivat remmissä joten sekin varmaan auttoi. Jos ne olis irrallaan kirmanneet vauhdilla ja massalla, niin tilanne olis Akin mielestä olla toinen.
Ossilla olikin sitten jo pidempi jälki ja 2 kulmaakin. Kaadolla myös verta ja lihapullia. Jälki oli ehkä noin 20 minuuttia vanha. Todella vauhdilla painettiin menemään ja tarkkaa työtä teki. Lopussa nappasi lihapullat ja katseli sen näköisenä, et tässäkö tää olikin - ei ollu ees keppejä :)

Kotona päätin vielä lähteä koiruuksien kanssa metsälenkille. Tulin siihen tulokseen, et pitäis käydä useammin kun itsestäkin oli todella rentouttavaa kuunnella matkalla purojen solinaa ja katsella sammalmättäiden kutsuvaa pintaa. Vaan kun töiden jälkeen on jo aina pimeää niin ei todellakaan viitsi lähteä eksymään... Koirat paineli vauhdilla, Ossi edellä ja Aki perässä. Ossi löysi sellaisen ihanan aarrekepin, jota se kantoi ihan koko lenkin (ja tuolla se nyt kuistilla odottaa kun ulos mennään) eikä suostunut edes herkkutaskulle tulemaan sen kanssa. Sen kun olis joutunu laskemaan ja Aki olis voinu varastaa sen... Tosin Aki ei olis ees jaksanu nostaa sitä, sen verran ison kapula se oli. Mukava lenkki ja tehokasta liikuntaa niin mammalle kuin koirillekin, jotka ehti juosta sen matkan varmaan x 10 kun ees taas vetivät jahtausleikkiään. Nyt saakin rauhoittua lauantai-illan viettoon.

edit: paitsi että täytyy vielä siivota, eli kuivata lattiat. Lenkin päätteeksi Aki päätti sitten käydä "uimassa" juomakupissa ja siitä on kaikki vedet nyt sitten pitkin laminaattia... Voi saakutti...

Akselin muistolle

Älä seiso haudallani itkien. En ole siellä.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantin hohde lumessa.
Olen aurinko, joka kuultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamuun hiljaisimpaan,
olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallani itkien, en ole siellä, kuollut en.

Osanottomme Anne!
Koko porukka lähettää paljon haleja ja voimia suuren surun keskelle.

Huh huh huu

Varasin juuri ajan ensi viikolle elänlääkärille. Enkä todellakaan uskalla edes ajatella paljonko se kustantaa! Todennäköisesti ihan liikaa, sillä tarkoitus on antaa 2 koiralle rokotukset (sattuvatkin yhtäaikaa), Ossilta uusi silmäpeilauslausunto ja kilpparitsekkaus. Ossihan on terveeksi todettu, mutta vesikoirapiireissä on nyt niin paljon puhuttu tosta kilpparista, että ajattelin ottaa kontrollit, nyt kun on pentujakin tehty.
Ja sitten... Yök. Ossi se keksi tänä aamuna et pennun selkään vois kiivetä. Nyt se on selässä koko ajan. Mitäköhän mä teen kun pitäis jättää ne yksin?? Ällöttää ajatuskin että mitähän sitä kotona tapahtuu *nauraa*

Minusta tuntuu muuten, ettei tää nuori herra edes halua oppia sisäsiistiksi. Äskenkin oltiin ulkona vaikka kuinka kuinka kauan ja käytiin vielä metsässä... ja heti kun tultiin sisään, herra lorotteli kauhean lammikon sisälle. Varmaan se oikein pidättelee ulkona, että pääsee sisälle pissille/kakalle. Ja maanantaina tulee ikää kuitenkin jo 16 viikkoa. Mutta minkäs teet. Kait se joskus oppii????

Ensilumi

No niin, nyt se satoi. Tämän talven ensilumi, joka on samalla Akillekin ihka ensimmäinen valkoinen ja kylmä elementti. Vaan kaveri ei ollut moksiskaan. Lähinnä nautti siitä, kun pisteli satanen lasissa ympäri pihaa ja haukkoi lunta suuhunsa minkä ehti. Williä menoa :) Tosin sisälle tullessaan oli hieman hämillään tassuihin kertyneistä lumipaakuista. Kävelikin hassusti kun ei tainnut oikein hokasta mistä oli kyse.
Ja herra alkaa oppia talon tavoille. Katselin tuossa äsken telkkua sohvalla ja minulla on tapana nostaa jalat sohvalle ja rönöttää kyljelläni (olipahan selostus - millaisessakohan asennossa kuvittelette tuon perusteella minun siinä olevan???)... Aki otti vauhtia, pomppasi sohvalle ja käpertyi jalkojeni taakse nukkumaan. Siinä se sitten veteli sikeitä... Ossi vähän mulkaisi pentua, kun huomasi sen olevan vakiopaikallaan (Ossi nukkuu aika usein jaloissani niin sohvalla kuin sängyssäkin) muttei sitten sanonut mitään vaan meni itse uuninkupeeseen nukkumaan. Saapa nähdä tuleeko Ossi enää sänkyyn sitten kun Aki aikanaan sinne pääsee hyppäämään...?

Emäntä on ollut tällä viikolla vähän "eksyksissä" kun ei olekaan tottistreenejä ollut entiseen malliin. No, kummasti sitä vaan tilalle löytyy kaikennäköistä vaatekutsua, Tupperwareja yms... Vaan jospa sitä ensi viikolla sinne tottiskentällekin taas suuntaisi ja katsellaan nyt miten tuo lumitilanne kehkeytyy, kun tarkoitus oli painella jäljelle sunnuntaina.

Agiliitoa

Tänään (tai kello on jo niin paljon, että oikeastaan eilen) päästiin tauon jälkeen (peräti viime maanantai jäi loman takia välistä) Ossin kanssa agitreeneihin. En tiedä oliko se viisas ratkaisu, kun emäntä on yskinyt keuhkojaan pihalle viikon verran ja nyt kaivelee kahta kauheammin kurkussa... Mutta niin vaan mentiin. Tuntui että Ossilla oli korvat kotona ja ohjaajaltakin uupui jotain. Olo oli vetämätön ja ohjaaminen epätarkkaa. Koira paineli vähän minne sattui, etenkin jos olin yhtään myöhässä. Etenkin ensimmäisellä radalla (kuva tulee jahka piirrn sen) tuntui ettei oikein mikään sujunut. Kepeiltä putkeen oli todella vaikea pala. Ensin mentiin väärään päähän (ilmeisesti olin ohjannut suoraan sinne). Sitten kokeiltiin mennä hypylle 2. Ja tasan ohjasin oikeaan suuntaan, niin että mistä pirskaleesta se tuonkin keksi. Ja taidettiin siinä kokeilla vielä jotain muutakin versiota ja emännän pinna alkoi paukkua... Kontakteilla ei maltettu ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt, mutta pienellä muistuttelulla sekin palasi mieleen. Hypyltä 11 putkeen oli myös vaikea pala, etenkin kun ohjaaja tulossa perässä.

Pitäisi näköjään opetella kiiruusti eteen-käsky ja ottaa se käyttöön myös täällä. Oli taas sellainen loppusuora, että ohjaaja vasta suoran alussa ja koira olisi lopussa, mutta... Kun se jääpi odottelemaan minua ja nytkin teki pussin jälkeen ympyröitä ihmetellen minne mennään. Joku tuomari napsauttaisi tästä vitoset vaikkei se ole kieltäytynyt, se ei vaan tiedä minne mennään...

Toinen rata vedettiin rata toisin päin. Käännettiin pussi ja keinu ja menoksi. Tuntui paljon helpommalta radalta ja nyt koirakin jo kuunteli hieman paremmin. Suorituskin oli ihan eri luokkaa kuin ensimmäisellä radalla. Vaikkei se vieläkään ollut parasta mahdollista. Mutta tästä se taas lähtee. Operaatio Kohti Joensuun Kisoja (OKJK)...

En muuten ole tainnut muistaa sanoa, että Akin silmänympäryskarvat ovat ruvenneet kasvamaan takaisin. Jee jee!!! Ruokaa en vaihtanut, tai olen minä lisännyt puolet Jahti&Vahti lammas-riisiä, mutta toinen puoli on ollut koko ajan Eaglea. Tosin jatkossa annetaan taas vaan Eaglea, ainakin sinne yhteen ikävuoteen asti. Tulin siihen tulokseen, että olisikohan siinä silmien alla kuitenkin ollut sitä sikaripunkkia (tai muuta vastaavaa), sillä kun päädyimme eläinlääkärin kanssa antamaan varmuuden vuoksi Stronghold liuoksen, niin ehkä noin viikon kuluttua sen annosta huomasin että karva alkaa taas kasvaa, eikä silmien aluset loista enää ihan valkoisina. Nyt ne on jo ihan mustat vaikka karva onkin vielä lyhyttä.
Ja meidän pikkuherra alkaa olla jo iso, kun pääsee täällä kotona hyppäämään jo sohvalle. Nyt vaan tarvitsisi saada tämä herra tekemään tarpeensa ulos... Minusta tuntuu, että Ossi oppi aikanaan paljon helpommin. Tämä ryökäle tulee ulkoa suoraan sisälle tarpeilleen. Rasittavaa. Eikä siihen auta edes pitkä ulkoilu. Herra pinnistää sisälletuloon asti :)
Ja varmaan selainen säännöllinen koulutuskin tarvitsisi jo aloittaa. Tai ollaanhan me toki istu ja maahan-komentoja jo hieman otettukin. Samoin ruuan saa ottaa vasta luvan kanssa.

Leikkimässä

Tänään piipahdin poikien kanssa Kirsin luona leikkimässä. Tosin Mette ja Elsa oli vähän sitä mieltä, et pojat on ihan tyhmiä ja käyttäytyivät niin "ladylike". Niinpä Ossi & Aki riekkui sit keskenään. Myöskin Kapu tulla tupsahti myöhemmin paikalle ja liittyi leikkiin. Tosin Ossi joutui jäähylle aidan väärälle puolelle, kun piti ruveta pullistelemaan Kapulle (10 kk). Ihan selkeästi näkee, et "puolustaa" pentua. Mutta Aki ja Kapu pistivät takapihaa ympäri tanner tömisten.
Illalla ajeltiin mummolaan hakemaan pojat kotiin ja Aki oli välittömästi taas hirvenperkeiden kimpussa. Yök. Ensi yönä taas lemuaa kun pikkuherra tupsuttelee...

Naama turvoksissa

Aki oli illalla ihana ja voi niin Ossimainen... Oltiin mummolassa yötä ja otettiin koirat ylös nukkumaan. Sänky on matalampi kuin kotona ja niinpä Aki loikkasi sänkyyn ja pisti päänsä tyynyyn meidän väliin. Siinä se herra sit pötkötteli yön...

Aamulla kun herättiin oli Akin naama turvoksissa. Tai toinen puoli kuonosta. Ei anna edes katsoa sitä. Ruuan kyllä sai syötyä ja muutenkin vaikuttaa ihan pirteältä. Joten seuraillaan. Olisikohan joku ampiainen pistänyt? Kävi nimittäin aika ahneesti illalla syömässä jotain hirvenperkuujätteitä ja kuljetteli luita.