Joo, eilisen agitreenin sepustus tulee vasta nyt... Heti kun on kouluttaja kentällä niin treenit venyy ja venyy, kun hinkataan niitä hankalia kohtia, joita itse ei olisi taas edes älynnyt. Mieskin ihmetteli, kun kotiuduttiin joskus lähempänä 22.30.
Vaan tulipahan taas selväksi, että meilläkin kaikki johtuu ohjaajasta ja sen taitamattomuudesta ja hitaudesta. Koirahan kyllä osaisi jos ohjaaja osaisi ohjata. Masentaahan se tietty hieman, mutta ainahan sitä on itselläkin tilaisuus kasvaa ja kehittyä - sitten joku päivä. Ja kyllähän se vaan niin on, että kouluttaja olisi tarpeen. Osaisi joku oikeasti ohjata ja neuvoa. Itse vaan "räiskii ja huitoo" menemään sen suurempia ajattelematta. Tai ajatteleehan sitä, mutta kun ei vaan osaa...
Radasta ei ehditty kuin alku, kun jokaisella koirakolla oli jotain "hinkattavaa". Me yritettiin opetella persjättöjä, mutta kun onneton ohjaaja ei ehdi koiran edelle, ei sitten niin millään (ainakaan sillä alustalla ja kauheassa lentsussa - seliseli???). Ja tosi tarkkana saa olla niiden omien juoksulinjojen ja rintamasuuntien kanssa. Heti alkuun hypylle 2 harjoiteltiin pakkovalssia, jossa itsestä tuntui hankalalle saada ajoitus oikein... Putkelle vienti oli hyvä, joskin pitäisi vissiin luottaa enemmän, että se koira menee sinne eikä kontaktille. Se vaan on hieman vaikeaa kun perinteisesti ne kontaktit on vetänyt.
Kepeille oli hankala kulma ja siinä Ossi menee aloittamaan aina väärästä kohdasta. Eli riittävän taakse juostava itse, että koira saa hyvän linjan ja ottaa oikean välin. Tarvitsisi enemmän treenailla noita kepeilletulokulmia.
Sitten mentiinkin ihan sujuvasti muutama este, vaan muurin jälkeen ohjaaja ei taas ehtinyt valssaamaan ;D Ja lopun hyppyhässäkkää ja putkelle vientiä sitten hinkattiinkin melkoisen kauan. Meinasi jo usko välillä loppua. Mutta onhan siinä selkeä ero kun jonkun kohdan saa menemään neuvon mukaan - verrattuna siihen omaan tekemiseen.
Niin, että
kiitos Maisa hyvästä ja tehokkaasta treenistä. Ja vaikka jalat on KIPEÄT niin tervetuloa toistekin ;)
