Oho. Ja "ruoska" viuhuu - ohjaajalle

Tällaista pukkasi Akin viimeviikon treenissä. Mittasuhteet saattaa vähän olla pielessä. Ratapätkä oli jostain EO-radasta. Ja otettiin muutamaan kertaan muuten uusiksi Akin kanssa. Heini vaan heilutteli "ruoskaa" ja piiskasi meitä uusikis, vielä uusiks ja vielä....
Piti pikkaisen ohjelmoida kartturia uusiksi. Kokeilun jälkein todettiin, että paremmin meille toimi ottaa kepit vasemmalta, lähettää Aki putkelle ja mennä tuonne kolmoselle ohjaamaan. Mä en vaan malttanu odotella ja ohjata riittävän tarkasti takaakierrolle. Tuota kohtaa siis hiulattiin pitkään ja hartaasti.
Siitä eteenpäin persjätöillä. Kuutoselle en taas malttanu odottaa ja tuli muutaman kerran ohi. Pituudelta kääntyi kauniisti vaikka kulma oli tiukka. Flippi tuohon 9-10 väliin tuotti meille hieman päänvaivaa kun meikän valssi on niin huono... Mutta reilulla piiskanviuhunnalla selvittiin tuostakin kohdasta... Mukava treeni. Ottoja udeita ennen onnistumista, mutta sitten se vasta makialle maistuikin...

Koska tiesin etten ehdi Ossin treeneihin torstaina niin käytiin vielä Ossinkin kanssa vähän humputtelemassa kontakteja...
Ja saapa nähdä miten meikän treenien huomenna käy. Nitkautin nimittäin eilen selkäni melko pahasti ja doupinki on ollu kovaa. Ja töistäkin jäin lepäilemään...

Voihan Lentsu minkä teit...

Ohjaaja aloitti sairastamisen tasan viikko sitten. Kauhea flunssa kurkkukipuineen ja yskineen iski päälle. Äänikin oli kadoksissa... Niinpä meiltä jäi viime viikon treenit välistä. Perjantaina minun piti olla kisaamassa Joensuussa 5 starttia, mutta pakko oli vaan nekin perua. Siinä kunnossa kukaan juokse... Oli ihan tylsää :(  Olin niin odottanut reissua... Myös koko pääsiäinen meni potiessa eikä olo vieläkään ole ihan normi, mutta josko sitä töihin kuitenkin koettaisi mennä...

Putkihulluttelua

Kyllä, putkia niin että pyörryttää... Ohjaaja meinasi jo ekassa treenissä (vaaleat ympyrät) unohtaa miten noi putket menikään... Päätimme laittaa niihin oikein numerot. Ai mitenniin treenaamassa dementikkoikäiset?? Ekassa treenissä piti pikkasen Ossin kysyä et menenkö oikeasti putkeen vaikket sä liiku...? Toka suoritus sillä radalla olikin ihan todella sujuvaa menoa, kun ohjaaja sijoittui putkilla pikkaisen paremmin ja ohjasi selkeästi.
Seuraavaksi kirmattiin ruskeat pallot ja lopuksi neliöillä merkattu treenit. Pitkästä aikaa oli ihan kiihdyttelysuoraakin. Ossi oli hyvin mukana, eikä kovin montaa kertaa edes valinnut väärää putkea. Olisiko joka vain yhden kerran livennyt hanskasta. Oli ihan loistavaa hurlumhei menoa. Koira hyvin kuulolla. Ja ohjaajakin ehti.
Treenin lopuksi otettiin ihan yksittäisenä muutama A ja alastulolle kunnon jarrutus. Näitä kontakteja tehdään nyt kyllä joka kerta vaikkei niitä itse radalla olisikaan... Jospa ne sitten kisoissakin osuisi kohdilleen.

Blogin seuraajat tietävät, että emäntä on valitellut kantapäätään tässä taannoin. Hellä se on vieläkin mutta aamulla pääsee jo irvistämättä ja itkemättä liikkeelle ja treeneissäkin pystyy juoksemaan kun muistaa laittaa sen tuen jalkaan ja riittävän väljän kengän mihin se mahtuu. Että eiköhän tämäkin vielä ilokosi muutu. Siis kiitos Thermoskin-tuet!

Voihan nolous...

No jopas oikeasti on noloa, että blogi on torkkunut... Mutta kai se torkkuu jos ei treenaillakaan. Tässä on viimeaikoina sattunu jos jonkinlaista "veruketta" ettei oo päästy treeneihin, kuten inventaario töissä, kouluttautumista jne... Mutta ei se mitään. Tänään päästiin. Tiesin, ettei Ossin ryhmässä ole kaikki paikalla joten otin Akinkin mukaan. Edellisen ryhmän jättämä rata vaikutti ihan kauhealta... Välillä oli pitkiä vientejä (8-9-10) ja välillä tuntui että ahdasta ja vaikka mitä.
Ossin kanssa eka kierros oli säätöö vähän joka kohdassa jotain... Ja aiaijai miten komee lentokeinu. Ohjaaja oli sekasin käsissä ja jaloissa ja tissien suunnassa. Mutta selvittiin me maaliin.
Aki oli timanttinen! Mitä nyt sekin otti lentokeinun ja sen seurauksena taas ryömii keinun (huokaus). Mutta muuten, aijaijai kun se kääntyy pienessä. Ja vauhtia oli taas kivasti. ja pysyi komeasti hanskassa hypyn 14 jälkeen (ettei kimmonnut viereiselle hypylle, joka oli lähellä!!) kun ohjaaja saatiin tajuamaan "vastakäännös" koiran suuntaan nähden.
Se sama toimi muuten Ossilla kakkoskierroksella. Muutenkin Ossikin kanssa kakkossuorite oli huomattavasti parempi. Muutamia kohtia höylättiin mutta saatiin hyviä ideoita ja uusia aatoksia. Aki ei tehnyt toista kierrosta kun eka oli niin hyvä. Jäi hyvä ja iloinen mieli eikä liikaa toistoja.
Olipa kiva taas olla baanalla. Joskin ohjaajan kantapää sanoo varmaan sopimuksen kohta irti... Se on kipuillut jo useamman viikon, särkylääkekuurista huolimatta. Kai siihen auttaisi vain totaalilepo, mutta kuka sitä nyt lepäilee...

Tapahtui kerran vuosikokouksessa

Tänään oli taas jokavuotuinen seuran vuosikokous. Omat treenit jäi siis välistä osittain sen takia ja osittain siksi, että olo oli hieman lentsuinen. Jätän huomisetkin treenit välistä, sillä koko tuleva viikonloppu pitäisi viettää Hesassa työn puitteissa, eli ei passaisi sairastua.
Mutta siis kokouksessa oli ihan mukavasti porukkaa ja hyvät kakkukahvit. Hallituksen varajäsenen pestini vaihtui 2 vuotiskauteen hallituksen varsinaisena jäsenenä. Lisäksi istun myös halliyhtiön hallituksen kokoukset ja todennäköisesti napsahtaa vielä joku toimikuntapestikin... Vaan eipähän lopu tekeminen kesken. Ja oikeesti, kivassa porukassa on mukava touhuta!!

Blogi uudistui...

Emäntä kyllästyi entiseen blogin ulkoasuun ja askarteli uuden... Mitäs tykkäätte?

Putkirallia, huh-huh

Tänään olin vapaapäivällä, joten aamulla laitoin koirat remmiin ja vyötäisille ja lähdettiin talsimaan kanavan rantoja. Käpsyteltiin mukava vajaan kuuden kilsan lenkki...

Eilen olikin hurja treeni. Kiitos edellisen ryhmän, paikalla oli numerot ja kaikki. Joku (minä) ei ollut ehtinyt suunnitella treeniä kun sattui säbäkuljettajan pesti yllättäen... Ja täytyy sanoa, että onneksi oli numerot. Ei tuota rallia olisi muistanut kun ei muistanut numeroidenkaan kera. Mutta oli tosi loistava ralli. Meidän koirilla ainakin oli kivaa. Ossi meni yllättävän kuuliaisesti, eikä vaan ampunut aina suoraan seuraavaan putkeen. Aki pari kertaa vähän lipesi sinne minne itse halusi, mutta mukavasti sekin teki ja vauhdilla. Kesken rataa se vingahti ihan ilman syytä. Oltiin pysähdyksissä juuri silloin ja se istui edessäni. En tallannut päälle joten en ymmärrä mikä sille tuli. Oliko matossa joku terävä kivi minkä päällä se istui...? Vai mikä. Ihan se kuitenkin hommia teki senkin jälkeen.

Seuraavaan treeniin lisättiin puomi ja A ja yksinkertaistettiin vähän noita putkipyörityksiä :) Oli mukavat treenit. Ensi viikolla jompi kumpi koira onkin keskiviikon ryhmässä ja minä alan vetämään alkeiskurssia. Huh sanon minä. Mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Lomalla on aikaa...

...Etenkin kun lapset läks kouluun taas niin äipällä on päivät vapaita. Sen kunniaksi käytiin tiistaina päivällä hallilla omatoitreeneissä vähän kontakteja tekemässä. Molemmat koirat teki hienosti. Lisäksi tehtiin pitkästä aikaa pöytäkin. Ja sitten ihan pieni pätkä perusrataa. Hikihän siinä helteessä tuli. Nekin kun alkoivat koulun myötä vaikka itse "kesä" tuntui niin kylmältä ja sateiselta. Ja niitä punkkeja vaan riittää ja riittää myrkyistä huolimatta. Ne on niinkun niin ällöjä! Ja levittää kaikkea inhaa... Tälläkin hetkellä yksi tuttavan koira on hoidettavana punkin levittämän anaplasmoosin takia. Ei kiva ei!!! Potilaalle toivotellaan pikaista paranemista!

Illalla lähdettiin vielä reippaana sauvakävelylle (ohjaaja kondikseen-projektia pukkaa). Otin Akin mukaan ja huristelin Titin ja poikain luokse. Kierrettiin ihan mukava lenkki joka oli tehokas niin itselle kuin koirallekin (ehkä). Koirat juoksenteli irti ja ai miten nätisti pojat keskenään oli, ei mitään pöhinöitä. Mutta eipä tuo Aki juurikaan pöhise ja pullistele kun on yksin, mutta jos Ossi on mukana niin kylläpä on toinen ääni kellossa.
Tällä viikolla luvassa vielä normitreenit ja perjantaina hallivuoro aamulla. Niillä sitten mennään viikonlopun kisoihin...

Älkää hyvät ihmiset katkoko nilkkojanne...

Pikku tauon jälkeen oltiin siis taas treenissä (viime viikko meni seuran kevätkokouksessa ja sitä ennen olikin pääsiäinen). Jouduin taas toteamaan ettei juoksu edelleenkään suju. Vedin 4 rataa ja alku sujui. Sitten alkoi kinttua kiristää ja kohta siirtyi ihan tolkuton kipu lonkkaan. Voisoko joku selittää miksi ja miten se sinne meni. Kotona nilkka ei edes ollut kipeä eikä pahemmin turvoksissakaan. Mutta lonkka kipuili sitäkin enemmän. Ja minä hupsu olin haaveillut kisaavani toukokuun lopulla - vaan saapahan nähdä kuinka hullun käy. Ainakin tänään ajatus epäilyttää kovasti.

Mutta asiaan. Tässä siis päivän eka rata noin suunnilleen. Ossin kanssa takaakierroissa 3 ja 4 sai todella vääntää. Jos olisi ollut kisatilanne olisi saattanut käry käydä, mutta nyt nippa nappa sain koiran pysähtymään alastulokontaktille hetkeksi. Sitten rata jatkui ihan sujuvasti. Kepeillä (16) olin hieman hätäinen enkä malttanut odottaa Ossia joten se tuppasi ampumaan liian aikaisin putkelle. Mutta se korjautui heti kun ohjaaja malttoi odottaa kunnolla. Kokeilin vielä A:lta lähettää Ossin muurille ja puomille itsenäisesti jääden itse hyppyjen vasemmalle puolelle (jos kuvaa katsotaan). Hyvin irtoaa, muttei oikein malta tehdä puomia loppuun eikä etene hypylle 12 vaan tulee ohjaajaa kohti. Eli ei kestä kauhean suurta välimatkaa vaikka hyvin irtoaakin. Tätä oikeastaan voisi treenata enemmänkin. Akin kanssa sain sen kolmoshypyltä työnnettyä puomille. Napakampi haltuunotto ja matka jatkuu. Keinu ei tuottanut tällä kertaa ongelmia. Keppien sijasta pyllistin koiran putkeen. Selvemmin keppien näyttö ja saatiin sujumaan. Sitten Aki menikin tosi kaunista rataa. Ohjaaja taisi irvistellä mennessään pidempiä suoria...

Sitten rata kaksi noin suunnilleen. Sen menin ensin Akin kanssa. Oikeastaan aika hyvää menoa. Pikkaisen kepeillä tökki kun koiraa kiinnosti radalla ollut Titi, josko vaikka namia saisi... Kympiltä teki tosi kauniin sylkkärin vaikka ohjaajan ansiota se ei kyllä ollut. Joku ei ollut oikein kartalla siinä kohdassa. Ossin kanssa vauhtia oli taas muutama pykälä enemmän. Nyt meinasi kontaktit paukkua, ainakin A:n alastulon loikkasi kooooomeasti yli. Eikun uusiksi. Kasille en saanut tehtyä mitään järkevää, enkä ainakaan ajoissa joten Ossi loikkasi suoraan seuraavaa hyppyä kohti todella pitkälle. Sain kuitenkin sieltä kääntymään kepeille joten kuulolla se sentäs oli. Muuten ihan mukavaa menoa. Että ihan mukavan makuiset treenit vaikka ohjaajan kinttu kiukuttelikin.

Flunssaa pukkaa

Viime viikolla iski flunssa-aalto ja kuume. Treenit jäivät siis välistä, vaikka miten olisi mieli kentälle vetänyt.

Eilinen pysäytti taas tosissaan, miten yhteinen aikamme voikaan olla rajallinen ja lähtö koittaa aiemmin kuin ehkä haluaisitkaan... Piti illalla halata sessuja vähän pidempään... Luopumisen ajatuskin on yhtä tuskaa. Entäs kun se päivä sitten koittaa? Ja ilmankaan et osaa olla. On ne niin mahtavaa seuraa.

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle Jermu!
Hannalle, Antille ja Siirille toivon kovasti voimia suuressa surussanne.

Baanalla

Torstai ja treenivuoro. Satu toi radan ja hyvä rata olikin vaikken itse ihan joka vinkuraan taipunutkaan. Täytyy hehkuttaa vaan miten loistava Ossi on!!! Tauko on tehnyt hyvää. Se keskittyy ja tekee tosi mahtavasti. Se olisi ihan kisakunnossa. Joskin huonompi juttu on se, ettei nilkkani kestä juosta koko rataa sen vauhdissa. Eli ei asiaa kisoihin hetkeen, ainakaan ilman lainaohjaajaa. Saattaisi sekin toimia, sillä Titi testasi radan Ossin kanssa. Ja menipä kuulkaa hyvin. Pikkasen Ossi startissa katteli et mihkähän se mamma jäi. Mutta kun kutsu esteen takaa tuli niin kartturilla ei ollutkaan enää väliä.
Mutta ellei varakartturi lähde kisaamaan, niin millä säilytetään tämä vire ja mahtava meno koiralla?

Ei Akikaan yhtään hassumpi ollut. Nyt vaan iski hypyjen ohittelu. Ne vaan ei jotenki sattunu linjalle (???) kun ne oli helpompi kiertää. Muuten teki ihan mukavasti. Paitsi jos ohjaajan vauhti pysähtyi (esim hypyltä putkelle mentäessä) niin joka koirakin stoppasi niin tuttuun tapaansa. Eli siihen ei taukokaan auttanut. Mutta innolla Aki jokatapauksessa vetää radalla.

Ohjaaja kuullosteli koipeaan illalla. Fyssari kuitenkin kyselee ensi viikolla miltä nilkka "maistui" treenin jälkeen. Täytyy sanoa ettei ole kauhean paha. Turvotus ei ole mitenkään paha eikä normi työpäivää pahempi. Kipua ei ole, ainakaan pahasti. Pikku juilaisu tuossa sisäsyrjällä. Mutta ehkä hieman taas hetkellisesti jäykempi. Mutta varmaankin pikkuhiljaa parempaan, sillä vielä joku aika sitten turvotus oli ihan tolkutonta.

Päk in pisnes

We are bäck. Sairasloma on historiaa ja ohjaajan jalka kantaa taas... Tai noh... Mutta nyt on kuitenkin kypsytty siihen tilanteeseen, että emäntä sanoi että lähdetääs pojjat aksaamaan. Ootin kyllä ihan katastrofia kerrasta kun ei marraskun lopun jälkeen ole herrat treeniin päässyt. Mutta mitä vielä, ne mokomat yllätti positiivisesti. Oma meno oli kyllä melkoista kenguruloikkaa, kun nilkka ei ihan sitten taipunutkaan kunnon juoksuaskeliin. Mentiin vähän niinku sinne päin tyylillä. Mutta mentiin kuiteskin. Kisakentille meistä ei kuitenkaan ihan heti taida olla...

Titi toi radan. Sellaisen mukavan, rullaavan, eikä liian vaikeaa tauon jälkeen. Ossi oli ensin baanalla, herrat on siis samassa ryhmässä nyt kevätkaudella ainakin. Lähtöön ja parit esteet mentiin ekaks ihan huvikseen höyryjä päästellen. Ihme kyllä Ossi ei edes pahemmin höyrynnyt, eikä lähtenyt lapasesta - kuten oletin. Vaan teki tosi nätisti ja kuunteli.
Akilla oli ehkä ihan himpun vähemmän vauhtia kuin tauolle jäädessämme, mutta eiköhän se siitä taas. Hyvin teki Akikin.

Pikku äksidentti

No juu. Tekevälle sattuu ja tapahtuu... Näin ollen huilaamme 5 viikkoa ja blogikin varmaan uinuu pääasiassa...
Männä torstaina kävi nimittäin niin, että olin epiksissä työvuorossa. Sen jälkeen läksin ulkoiluttamaan koirat ja pimeässä astuin asfaltilta ohi ja vieressä olikin pirunmoinen kuoppa. Vasemmalla jalalla sinne ja sehän tietty pyörähti alleni poikittain. Mahdoton tuska ja turvotus. Perjantaina lääkäriin ja murtumahan siellä oli. Joskin hivenen epätyypillinen (vain minä voin onnistua tässä...) ja arvio oli että 1-2 viikkoa kipsiä riittänee ja sitten kevyempi tuki.
Noh lääkäri soitti maanantaina, että tulla tietokonetomografiakuviin ja totuus olikin vähän enemmän... Sääriluu irrottanut murusia telaluusta enemmänkin, mutta leikkaamaan eivät ryhtyneet. Leikataan sitten jos ne muruset aiheuttaavat jatkossa kipua ja haittaa. Mutta kipsi onkin jalassa 5 viikkoa ja tämä sairaslomailee vuoden loppuun.

Koirille siis pakollinen aksatauko, ellei joku halua ehdottomasti noita tulla treeneihin hakemaan...

Tarinan opetus - OTTAKAA TASKULAMPUT PIMEÄÄN MUKAAN!!!

Se ois siinä sitten...

Vapaapäivän riemuksi olin varannut tunnin halliaikaa. Se tosin venähti hieman pidemmäksi kun jälkeeni ei ollut varattu treenivuoroa. Lähdin siis vähän vetämään viimeistelyjä ennen viikonlopun startteja. Oheiset esteet oli kentällä valmiiksi ja niissä pyöriteltiin mm seuraava rata...


Koira lähtöön, itse kolmoshypylle niistoa tekemään... Ossin kanssa selkeästi vaikein kohta oli tuo viitoshypyn takaakierto. En millään meinannut ehtiä ajoissa, en twistillä en millään. Ja sitten kun ehdin nippa nappa olin kuitenkin sen verran myöhässä että herra ehti livahtaa putken väärään päähän. Tätä kohtaa sitten jankattiin ihan reilusti.
Lisäksi teimme radalla muitakin kommervenkkejä noilla hypyillä: takaakiertoja, pakkovalsseja ja niitä niistoja ja twistejä. Ossin kanssa treenattiin myös kontakteja melkoisen paljon. Ja jarruttaa piti kunnolla vaikka äiskä juoksi täysillä ohi :)

Akin kanssa tehtiin aika pitkälti noita samoja juttuja. Tosin vahvistettiin enemmän keppejä ja keinua, kuin kontakteja yleensä. Akilla oli taas sellainen päivä, että yritti ajautua monen hypyn ohi... Eli tarkkana saa haltuunoton kanssa olla. Ja siinä, ettei se ohjaajan vauhti lopu hypyllä - silloin jättää Akikin hyppäämättä.

Loppulenkillä vedin semmoset rimpulat jäätiköllä, että näkyi hetki vain tähtiä. Koirat olivat ihmeissään kun mamma makaa vedet silmissä maassa. Ei, eikä ne tällä kertaa vetäneet. Tasapaino vain meni liukkaalla. Polvi kipeä, kyynärpää ja kylki kanssa hieman. Pitikin sattua juuri kisojen alla. Toivottavasti polvessa ei ole pahempaa ettei tee tuskaa juostessa.
No se ois nyt siinä. Jännitys kasvaa ja pari päivää ollaan tekemättä mitään. Alkakaahan peukuttaa!

Tieto lisää tuskaa?

Eilen pakkasin Multivanimme täyteen mukavaa naisseuraa ja suuntasimme Kotkaan Janita Leinosen radanlukuluennolle. Luennon aikana käytiin läpi radan suunnittelua, koiraan vaikuttavia tekijöitä, ongelmia yms... yms...
Oli oikein antoisa luento. Mutta välillä iski se tuska, ettei miusta ikinä ole vastaavaan... En tietysti tiedä tarvitseeko ollakaan, kunhan nyt jotain edes saisin korjattua ohjauksessani (ainakin alkuun). Sitten taas tuli niitä ahaa elämyksiäkin, että juu noinhan sen juuri tulisi olla. Tavallaan tieto lisää tuskaa vaikka sitten tosiaa ymmärtääkin juttuja ihan eri tavalla.
Itselle varmaan suurin ja ensimmäinen asia on, että ajattelen rataa enemmän kokonaisuutena ja virtuaalikoiran kanssa, en vain numerosta toiseen. Unohdan plan B:n ja asenne kohdalleen! Opettelen tuntemaan itseni ja koirani; mihin se laskeutuu, mistä ponnistaa, missä itse olen, minne ehdin jne. PALJON PURESKELTAVAA jäi mietintämyssyyn. Toki olisin voinut vielä toisen mokoman tovin viettää tietoa imien. Oli niin hyvin pidetty ja esitetty, että aika oikein hujahti. Mukaan lähti tekniikka DVD. Nyt kun ehtisi katselemaan.

Joku näki punaista!

Emäntä siis. JA punaista on aika lievä ilmaisu... Kerrankin syynä oli joku muu kuin omat koissut ja oma osaamattomuus.
Ei oo aikoihin käyty koirapuistossa. Nyt aateltiin, et mennään ni saa pojat juosta. Tuumailtiin ettei varmaan oo kauheesti väkee kun puisto ei oo ihan asutuksen vieressä, kello alkoi olla sauna-aika ja räntääkin tuprutti.
Noh, paikalle päästyämme totesimme, että molemmat puolet aitauksesta vallattu. Joten Ossi sai jäädä autoon ja Aki pääsi revittelemään ensin. Kun aitaus tyhjeni pääsi Ossikin...
Vaan eipä aikaakaan, kun paikalle kurvaa 2 autoa. Toisesta lasketaan iso dobberi irti. Ehdin hätäiseen kysymään uros vai narttu... Vastaus oli "narttu. Tällä on juoksut". Ja niin vaan se muija päästi sen juoksuisen nartun aitaukseen. Piittaamatta yhtään uroksista tai aitauksen säännöistä. Vähemmästäkin urokset tappelee. Sitten hyö röyhkeesti toisesta autosta uroksen laskivat... Minä keräsin äkkiä Ossin mukaani. Tasan tiedän, että se pörhistelee muutenkin uroksille...

Noh kohta aitauksen toisesta portista ampuu hemmetin iso kultainen noutaja, uros... Sekin rupesi jurnuttamaan ja käsitykseni mukaan kultsut harvemmin käyttäytyvät näin. Pian otin Akinkin aitauksesta pois. Lähdettiin sitten kävelemään koirien kanssa. Tässä vaiheessa juoksuinen narttu ja se sekaroitinen iso uros olivat siirtyneet toiseen aitaukseen astutuspuuhiin. EI JUMA!!! Ois kai niitä muitakin paikkoja? Kohta on sitten tarjolla mukavia dobermanni&sekarotuinen-rakki pentuja. Ai miten kivaa! Että mie olin vähän hiilenä.

Eikö ihmiset voisi kysyä ennen koiran irti laskemista, että passaako päästää??? Annettais näin tilaisuus poistaa se epäsosiaalisempi koira aitauksesta. Mie ainakaan en halua et koirani (tai yleensä Ossi) tappelee. Mielummin poistun paikalta. Mutta jos selän takaa tullaan niin voi olla myöhäistä.
Miksi tuodaan juoksuisia narttua? MIKSI???? Mie en vaan ymmärrä. Oonko minä tyhmä vai se nartun omistaja. Miulla savuttaa kuulkaa vieläkin!

Toinen päivä putkeen...

On nää vapaat ihania, 2 päivää putkeen, 2 päivää aksaa. Lisäksi pesin aamulla saunan ja menen illalla zumbaan. Taidan olla kipeä...
Tänään tehtiin jälleen takaakiertoja, pakkovalsseja, kontakteja ja keppejä. Ja Ossillakin rupesi vähän paremmin nuo takaakierrot kulkemaan. Tosin teimme niitä tänään hieman helpommalla radalla kuin eilen. Tai ainakin sellaisella, että kartturi ehti ohjata paremmin. Akille ei onneksi eilisestä näyttänyt traumoja jääneen. Entisellä hölmön iloisella otteella mentiin. Sitä en kässää miten siitä keinusta nyt sellainen mörkö on tullut, pitää vallan ryömiä sitä pitkin.
Tänään oli lyhyet, vajaan tunnin harkat. Mutta mukavat sellaiset.

Sairastelua

Tämä viikko on mennyt agilityn osalta ihan ohi. Tiistaina olisi ollut epikset ja torstaina Akin treenit. Mutta kaikki jäi kun ohjaaja sairastui kurkunpääntulehdukseen. Onpahan ollu kipee kurkku ja ääni läks. Toivottavasti ensi viikolla ollaan taas messissä...
Sen verran sain aikaan, että tilasin lisenssin ensi vuodella ja päivitin blogin :D

Lomalenkeilyä

Emännän loma alkoi virallisesti tänään - 4 viikkoa!!! Jee. Ja koska koulu on vielä täydessä vauhdissa on äiskällä päivällä ruhtinaallisesti omaa aikaa, se muutama tunti. Tänään otin koissut, remmi vyötäisille ja lenkille. Aurinko paistoi ja lämmintäkin joku +22 C. Eli ihan kiva keli, etenkin kun kaikki kamut facebookissa valitti kylmää ja vesisadetta... Ei meillä vaan! Sellainen reilu puolitoistatuntinen pisteltiin menemään. Oli mukava lenkkeillä kädet vapaana. Täytyisi useammin käyttää tuota vyötä. Kesken lenkin huomasin kirkkaan ojan ja ajattelin juottaa läähättävät koirat. Ja vesikoira Ossi pisteli sinne suoraan makaamaan ja sukeltelemaan... Kotona meitä sitten odottikin suihku, kun eihän se oja nyt niin puhdas ollutkaan.
Illan agit jäi välistä, sillä päiväkodin juhla sattui juuri tälle illalle. Ja toisekseen se 20-22 vuoro on ihan liian myöhäinen ottaa lapset mukaan kun seuraavana aamuna pitää kouluun herätä. Harmitti kyllä vähän, mutta viikon päästä sitten.

Umpihankea

Torstaina saimme mieluisia vieraita Kirsin tullessa tyttölöiden kanssa lenkille. Nohevana aattelin, että mennään jäälle kelkkauraa pitkin käpsyttelemään, ni saa koirat temmeltää irti. Mutta enpä ollut aatellut viime päivien sateita - eikä yksiäkään kelkkajälkiä koko jäällä. Mutta niin vaan lähdettiin. Raskasta oli. Polveen asti lunta missä kahlattiin ja jään pinnalla joku 10 senttiä vettä, joka sitten mukavasti tarttui kenkiin... Reisiä poltteli eikä happi kulkenut (emännällä) kun oli lenkki heitetty. Koirat telmivät upottavasta hangesta huolimatta. Pikkuiruinen Ruutikin jaksoi mainiosti! Tosin ihan loppulenkistä huomasi, että joko koiria väsytti tai sitten laiskotti, mutta rupesivat kulkemaan perässämme valmista polkua pitkin...
Kivaa oli! Kiitos Kirsi, Inca & Ruuti!!!