Tuas mennään

Aamusta alkaen on ollu ihan tolkuttoman liukasta ja kylmää. Hrr. Kai se talvi on taas oikeasti tulossa. Kelejä uhmaten lähdin kuitenkin hallille kohti Ossin treenejä. Sirpa nykäisi meille ex tempore radat edellisen ryhmän esteistä. Ja mukavat keksikin. Ensin tehtiin vaaleat pallukat. Hyvin oli Ossi kuulolla ja totteli takaakierrot ja välistävedot nätisti. Kontakteja vähän muistuteltiin.
Sitten käännettiin keinu toiseen suuntaan ja paineltiin rata käännetysti, eli tummat neliöt. Tähän treeniin tuli pari hankalampaa linjausta (esim 7 putkelta ja 9 hypyille) mutta ihan kivasti me kuitenkin suoriuduttiin. Ja vaikka esteiden välimatkat oli melko isot niin yllättävän hyvin ehdin.
Ehdittiin vielä kolmas treeni, jota en kuitenkaan piirtänyt. Pistettiin vähän hankalampia keppikulmia ja esim A:lta keinulle tiukalla kurvilla jne. Tässä treenissä juoduimme hieman hankaluuksiin mutta lopulta saatiin sujumaan kaikki kohdat. Kivaa menoa eikä Ossia kylmäkään tuntunut haittaavan.

Takaa mennään keinolla millä hyvänsä

Oli Päivin vuoro tuoda treeni Akin ryhmälle. Aiheena oli takaakierrot. Ensin mentiin nuo vaaleat pallot. Akilla oli muuten vauhti triplaantunut karvojen ajelun jälkeen. Taivas kun se tykitti menemään!!! Mamma jäi kyllä ku nalli kalliolle. Ja 16 hypyn takaakierrolle ehtimiseksi piti mamman spurttailla useamman kerran ehtiäkseen ohjaamaan. Muuten tämä rata oli melko sujuvaa menoa ja A:n jälkeiset takaakierrot saatiin menemään ihan hyvin, Aki kun jarrasi alastuloilla katsomaan edellisen koirakon pilttikorkkeja ;D - ihan hyvä välillä. Täytyy muistaa jatkossakin laitella joskus kannet ja namit jos vaikka oppis tulemaan kunnolla alas asti joka kerta.

Sitten mustat pallot. Ensin menin alussa 2 hypyn taakse vastaanottamaan ja vamputtamaan kättä siivekkeen ulkopuolelle. Siinä vain oli se ongelma, että tahdoin lähteä liian aikaisin liikkeelle ja se veti Akin siihen hypyn väärälle puolelle. Näitä tietty voisi ihan harjoitella merkkaamalla ja palkka siihen siivekkeen viereen ja itse keskemmälle hyppyä... Meille toimivampi oli niin että olin 1-2 hyppyjen välissä ja ohjasin Akin takaakierrolle oikealta ja sitten putkeen.
Myös putken jälkeen hypylle 4 kokeilin ensin olla esteen "takana" (eli A:n puolella) mutta ongelma oli sama kuin alussakin... Joten siinäkin toimi paremmin heittää takaakierrolle oikealle ja siirtyä sitten aivan siivekkeen vierestä vasemmalle ja ottaa koira vasemmalta putkeen (jaa? Olikhan tää se saksalainen??? tai sinnepäin).

Oli muuten oikein mainiot treenit -jälleen-. Ja miten olikin voinut tuo vauhti lisääntyä herralla? Eikä istuskeluja vaikka ohjaajan vauhti oli välillä seis. Ehkä pientä epäröintiä silloin koirassa mutta tosi iloisella asenteella se oli liikkeellä. Ja lopulta keksittiin myös erittäin sujuvat linjat meille. JES!!!

Rokotuksilla

Tänään oli sovittu pojille treffit eläinlääkärillemme Liisalle. Ossi pääsi pöydälle ensin ja sai tarvittavat rokotukset seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Samalla lääkäri kuunteli sydämen ja tsekkasi korvat ja hampaat. Kaikki hienosti kunnossa. Lisäksi lääkäri kyseli että pesemmekö hampaita kun on niin puhtaat... No emme todellakaan jaksa pestä - Dentastix hoitaa sen puolestamme vaikken nykyään edes päivittäin muista niitä antaakaan.

Sitten vuoroon Aki, joka saikin ensin peppuun rauhottavat. Olimme etukäteen sopineet että tsekkaamme lonkat ja selän ihan vaan varmistuaksemme, löytyisikö sieltä selitystä ajoittaiselle (jotain kerran vuoteen) hyppäämättömyydelle. Unta odotellessa Akikin sai samat rokotukset ja tsekkaukset. Otimme siis lonkka- ja selkäkuvat. Ja ai että mä oon onnellinen (olin nimittäin pelännyt tsekkausta, että jos onkin jotain kehittynyt sitten viime kuvien). Ei löytyny fyysistä selitystä ja agilitymme voi jatkua kunhan lihashuolto on kunnossa. Eli selitys lienee psyykkinen tai sit ihan oikeesti joku pieni kramppi tms ja tää koira vaan reagoi niin helposti.
Lonkathan Akilla on edelleen D/D mutta ei mitään nivelrikkomuutoksia havaittavissa. Selässä ei ollut spondyloosia tms. Toki nuo löysät lonkat voivat jatkossa altistaa sille nivelrikollekin, mutta ainakin nyt tilanne ok. Lekurin lausunto oli seuraava: "Lonkkien ja lannerangan rtg-kuvaus muutosten varalta. Löysät lonkat ja matalat nivelnastat. Jyrkkä kulma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä ja mutka ristiluun loppuosassa. Muutokset voivat aiheuttaa kiputuntemuksia rasituksessa."

Eli voivat aiheuttaa, tai sitten eivät. Ainakaan nuo paikat eivät ole fyssarin käsittelyssä mitenkään erityisen kipeät tai jumissa. Mutta nyt vaan muistetaan hyvät lämmittelyt ja jäähdyttelyt ja säännöllinen hieronta ja venyttely. Ja harrastetaan toistaiseksi hyvällä mielellä, muistaen kuitenkin seurata koiraa jos alkaa oireilemaan enemmän. Ja Cartivetin lisäksi otamme vielä Nutrolin Senior-öljyn käyttöön. Nyt tää lähtee rapsuttelemaan herra tokkuraista joka ei raukka tiiä missä mennään vaikka herätyspiikinkin sai jo pari tuntia sitten...

Taas meni nollat nenän edestä

Tänään kisavuorossa kotihallissa oli Aki. Tuomarina edelleen Marjo Heino. Ja edelleen - tykkään kovasti rataprofiileista, vaikkei ne ehkä ihan Akin tyylisiä olekaan. Ekana oli hyppäri jolla ihanneaika 43 s. Se kuullosti korvaani meille tiukalta... Matkaan vaan... Lähdettiin yhdessä, persjätöllä kakkoselle ja siitä uudelleen muurille. Kiersin itsekin muurin takaa, niin ettei vauhtini vaan päässyt tökkäämään. Tällä suorituksella alku sujui oikein mukavasti. Menin pituuden vasemmalta jotta vetäisin koiraa riittävästi hypyn ohi ja kääntää se sitten hypylle... Vaan jostain syystä Aki lukikin hypyn juuri väärinpäin. Hetken se katseli et meneeköhän tää nyt oikein ja hyppäsi... OU NOU. HYLlyhän se siitä. Mutta kauheasti kehuin ja silitin ja sit tykitettiin -VIRHEITTÄ- rata loppuun asti. Että hyvä hylly plakkarissa ja samalla tietty harmitti itseä. Mutta parasta oli, että pääsimme ALLE ihanneajan vaikka meno katkesi hyllykohdassa hetkeksi. JEI! Mitenkähän paljon alle olisikaan päästy JOS ois menny sujuvasti alkusta loppuun...? Jossitteluhan on tietty turhaa, mutta pitäähän sitäkin joskus tehdä.

Sitten agirata. Piirrustus on omaa käsialaa ja sinnepäin, tuomari kun muutti alkuperäistä suunnitelmaansa jonkin verran. Alku jälleen yhdessä vaan mitäs sitten... Puomin alastulon otti okei vaan jostain syystä Aki ehti pyörähtää ympäri ja pari tassua takaisin puomille. VOI EI. Nolo hylly... Voisiko ohjaaja oppia ottamaan koiran haltuun, häh? No mutta reippaasti ja virheittä loppurata maaliin. Mutta yhtä en ymmärrä. Miksi lapussamme aika 80,70 (ihanne oli 50 s)??? Ei varmana kupeksittu radalla noin kauaa, kun meillähän oli ihan vauhtia. Eikä pahoja töksiskohtia. Ohjaajakin tykitti niin että takareidet oli ihan jumihapoilla maalissa (hyvähän se on uusilla kengillä tykittää). Noh, hylly se kuitenkin oli. Jälleen hyvä sellainen.

Tänäänkin siis roppakaupalla kokemusta. Mutta kivaa oli ja Akilla jälleen vauhtia kivasti. Ehkä tolla pojulla alkaa nyt vihdoin kulkemaan ja oisinko ehkä minäkin sitä oppinut kartturoimaan...? Kisan jälkeen kotona Akikin sai kesätukan ja pesun - iletään huomenna eläinlääkäriin rokotuksille puhtaiden sessujen kanssa... Ohjaaja sai palkaksi kiinalaista sapuskaa. Nam.

PS. Ja erittäin ihanaa on että hyllytetylle koirallekin merkataan suoritusaika. Tietää vähän missä mentiin. Tää ois kiva jos kaikki kisajärjestäjät merkkais sen!!
Ja muuten... Note to myself. Ohjaaja etsiköön jalkaansa kisa-aamuna alkkarit jotka pysyvät paikoillaan juostessa. On muuten aika ikävä kirmata pöksyt vaossa - HEH!

Niin lähellä ja kuitenkin niiiiiiin kaukana...

Aamulla aikaisin herättiin möksällä ja liftailtiin laituriin... Auto kohti hallia ja kotikisoja. Ekana oli agirata ja minulle tuli ihan uutena, että lähtö voidaankin hypätä myös noin "väärinpäin" eli poispäin radalta. Mutta hei, sehän sopi meille kun ei varasteleva herra ehdi painella rataa kovin pitkälle ilman minua. Taidettiin kuitenkin pudottaa rima kaksi ja ajauduin puomin vasemmalle puolelle ja Ossihan loikkasi alastulon yli. Sekun ei kestä, että erkanen sivusuunnassa kovin kauas. Ja vasemmalla oli putki joka piti kiertää... Olin siksi suunnitellut meneväni oikealta mutta toisin kävi... Ja sitten tuntui että ohjaajalla oli pakka ihan sekaisin. En ehtinyt pituuden jälkeiselle takaakierrolle. HYLLY. Muutenkin sotkettiin loppuradalla vaikka mitä ihmeellisyyksiä (en enää edes muista kaikkia sähellyksiä...) ja lopulta otin A:n alastulokontaktin uusiksi ja poistuimme maalin kautta autoon häpeämään - Odotukseni eivät siis olleet kovin korkealla hypärille lähtiessä...

Mutta osasinpas taas yllättää itseni ja Ossi toimi kuin unelma... Eniten radalla pelkäsin takaakiertoja 12 ja 15. Mutta olin enemmän kuin yllättynyt, kun 12 sujui ihan suunnitellusti eikä koira edes ampunut lähellä olevaan väärään putkeen!!! Oli jo menossa oikeaan mutta jostain syystä se kiepahti putken suulta pois ja kielto siitä. Ja samoin tein se livahtikin sitten sen putken väärään päähän. VOI EI!!!! Muuten rata loppuunkin asti oli kuin UNELMA. Myös takaakierto 15 sujui ja olin sillä ajoissa. Kepit mahtavat. 18 hypättiin muuten eri suuntaan kuin ratapiirroksessa. Sielläkin muistin odottaa koiran mukaani ettei hyppää takaisinpäin estettä. Voi että minnuu harmitti tuo HYLLY. Meno oli nimittäin tosi upeaa, eikä yksikään rimakaan tullut alas vaikka ne oli ihan tapissa (65 cm) ja ajoittain muuten tuntui ihan sille, että ohjaajakin osasi ohjata!!! Ja se on paljon se. Joten harmitus oli melkoinen kun hylly oli todella upea - vaikka paljon mielummin oisin palkinnut meidät nollamerkinnällä kisakirjaan.

Tuomari Marjo Heino oli miulle ihan uusi tuttavuus, mukava sellainen. Kisat pysyivät aikataulussa napakalla otteella ja radat oli mukavia muutamine knoppikohtineen. Enkä muuten vielä koskaan ole tällaisissa "tavallisissa" kisoissa törmännyt dopingtestaajiin, mutta todistetusti ne oikeasti tulevat ja testaavat kisoissa. Ei osunut Ossille mutta pari muuta koiraa joutui testiin.

Kotona Ossi pääsi vielä parturiin ja sai keveämmän olomuodon. Mietin vaan, että oisko pitäny ajella ennen seuraavia kisoja - kun tuota tarmoa tuli taas miljoonasti lisää :) Ihan kun sitä ei olisi jo ennestään tarpeeksi - vai?

Syysmökkeilyä ja -töitä

Syyslomalla ehtii. Tultiin koko porukalla mökille hommiin ja nauttimaan tunnelmallisista illoista. Vesikoira on aina vesikoira ja herrat älli ja tälli ovat kahlailleet Saimaasta keppejä ja vahtineet katiskaa. Lisäksi herrat ovat olleet suurena apuna puunkannossa (tosin pinosta poispäin...) ja Ossi on nauttinut seurassamme myös saunomisesta. Näillä eväillä startataan viikonlopun kisoihin. Ohjaaja tosin saattaa olla hieman kankeahko tuosta puusavotasta johtuen... Mutta mukava loma meillä on ollut!

Lähetetty Samsung Mobilesta

Lepakkovuorolla

Keskiviikko, Akin treenivuoro ja Titin tuoma treeni. Tarkoituksena treenailla mm. pimeitä putkia. Samalla tuli hyvä treeni seinää kohti oleville kepeille ja muutamia takaakiertoja.
Titi oli suunnitellut meille 4 eri rataa, joista 2 ehdittiin ja kolmannen jäin treenailemaan yksikseni.

Ensin tuo valkoiset pallot treeni. Harmillisesti ennen radalle lähtöä karkasi edellämme radalla ollut koira Akin päälle ja ehti tokkasta kyljestä. Onneksi ei sattunut vissiin isommalti, en ainakaan löytänyt reikiä tms eikä Aki kauheasti reagoinut, pikkaisen oli hämillään ja varovainen lähtöön mennessä. Mutta sitten alkoi sujumaan ihan ok. Ja tänäänkin Akilla oli mukavasti vauhtia ja intoa! Oli oikein mukavaa treenata taas keskittyneen koiran kanssa joka toimii kuin ajatus. Tämä ensimmäinen treeni sujui kuin unelma. Karralla nollat eikä takkupaikkoja edes takaakierrolla.

Seuraavaksi mentiin ruskeat neliöt, joskin sillä poikkeuksella että vedettiinkin putken 4 sisäänmeno tuonne keppien puolelle. Startissa lähdin hyppyjen oikealta ja leikkasin takaa ennen puomia. Halusin vaan varmistaa, että Aki varmasti lähtee puomille, eikä renkaalle... Esteet luonnossa oli oikeasti niin, että sekin olisi ollut mahdollista jos olisin mennyt vasemmalta. Myös tämä meni Akilla nappiin ja oijoijoi - oisittepa nähneet sen kepit tänään. Niissä oli nimittäin menoa ja meininkiä eikä seinää kohdenkaan meno haitannut. Kauniisti kääntyi 6 hypyltä pienessä tilassa putkeen ja 8 putken täysin pimeä menokin sujui kuin vettä vain.

Viimeisenä tein siniset pallot ihan sen takia, että halusin katsoa miten sujuu tuo tiukahko (ainakin radalla se oli sellainen) takaakierto 3-4 välissä. Ei ongelmia. Oli niin nättiä menoa. Ohjaajakin ehti pituudelta putkelle ohjaamaan ja rata suoritettiin puhtaasti - jälleen. Sitten tehtiin vielä ihan pari kontaktin alastuloa muistutukseksi. Alkaa taas vauhti löytyä niin eipähän ala (ehkä) loikkimaan kontakteja yli. Nyt lepoa sunnuntain kisoihin asti. Toivotaan että sama vauhti ja tarmo olisi silloin meillä mukana :D

Olin varannut hallin vielä treenivuoromme jälkeen tunniksi. Halusin treenailla Ossinkin kanssa, koska todennäköisesti huomiset Ossin omat treenit jäävät välistä koulukkaiden syysloman takia (jos lähdettäis taas mökille). Tein siis Ossin kanssa samat treenit kuin tuossa yllä. Ekassa treenissä oli vauhtia liikaa ja koira ehti aina irrota renkaalta pituudelle. Ei auttanu komento tässä, eikä koiran nimellä kutsuminen. Montakohan kertaa mentiin ennenkö sain tuon vauhtiveikon jarruttamaan ja kääntymään putkelle.
Kakkos ja kolmos treenit sujuivat Ossillakin ongelmitta ja lopuksi muistuteltiin kontakteja tämänkin sessun kanssa. Tällähän ne enemmän ongelma on kuin Akilla... Sitten käytiin vielä jäähdyttelylenkillä ja kurvailtiin kotiin. Perillä oltiin joskus 22:30 eli melko myöhään taas lipsahti.

Blogi uudistui...

Emäntä kyllästyi entiseen blogin ulkoasuun ja askarteli uuden... Mitäs tykkäätte?

Mökkeilyä

Lähdettiin viikonlopuksi saareen mökille. Koiruliinit oli taas niin elementissään = Vahtivat laiturilla ja söivät keppejä. Ja nauttivat olostaan! Yöksi tosin, Ossi ainakin, kampesi sänkyyn nukkumaan ettei vaan palele - vaikka Back on Trackit oli päällä. Heh. Mamman murukka.
Viime torstaina ei ollukaan treenejä kun seurassa oli episilta. Myö vaan jouduttiin jättämään skabat välistä kun olin iltavuorossa...

Oh-la-laa

Nyt oikeesti laulattaa ja suupielet on niin ylöspäin. Aki oli ekaa kertaa uudessa ryhmässä treenaamassa. Ryhmä on omatoimiryhmä, mutta täynnä hyviä tyyppejä niin että varmasti saadaan aikaan hyviä treenejä.
Tänään Anne toi treenin jossa oli 90 asteen lähtöjä kontakteilta, pahoja kulmia mm. kepeille ja keinulle mutta silti mukavasti sujuvia ratoja. Ehdittiin tehdä 2 eri rataa ja Aki oli muuten taas ihan liekeissä. Sillä oli intoa ja vauhtia. Ja tänään irtosi jotain ohjaajankin töppösistä, vaikka tuo nilkka meinasi vähän välillä nikotellakin. Akinkin kanssa täytyy nyt muistaa ottaa kontaktit tarkasti. Meinaan notta meinaa olla vähän hilikulla ku herra vauhtia menoonsa saapi... Meillä oli niinku niin mainiot treenit notta paremmasta ei tiietäkään.

Julkkikset...?

Päästiin sitten vallan paikalliseen sanomalehteen eilen, sunnuntaina. Ja lauantaina oltiin saman lehden verkkosivuillakin. Vähän nauratti perjantaina kun kuvaaja kävi kotona... Koirat pyllisteli vaikka miten päin. Onneksi kuva on kuitenkin ihan ookoo. Toimittaja oli siis tarttunut aiheeseen, että koiria ostetaan enemmän silloin kun taloudellisesti menee huonommin. Ja halusi haastatteluun ja kuvattavaksi vuonna 2008 koiran hankkineen. Meillähän Aki siis osui ko aikamääreeseen.

Se on vaan niin sikamagee...

Sillon kun se kulkee niin se kulkee sitten hyvin... Eilen en päässyt Akin kanssa treenaamaan PartyLite kutsuista johtuen (kaikenlaisia tekosyitä sitä onkin...) joten nappasin senkin tänään hallille, kun kun tiesin, ettei kaikki torstairyhmäläiset oo paikalla. Tein siis molemmilla koirilla oheiset treenit. Kiitos vaan Sirpa huipuista treeneistä - vaikka happi meinasi loppua ihan kokonaan.
Ensin tehtiin nuo pallukat ja sitä myöden välistä vetoja. 11-12 väliin saatiin jopa tehtyä saksalainen. Ja vallan molemmilla koirilla onnistui! Neliötreenissä taas takaakiertoja urakalla.
Akilla oli tänään vauhtia ja intoa ja hyppäsi kaikki kierrot ja vedot ihan tosi hyvin. Ohjautuu ihan sikahyvin niille kunhan vaan kartturi on hereillä. Ossin kanssa ongelmanani etenkin tuossa 3 kierron sarjassa on koiran nopeus vs. minun hitaus. Kun viimeistä ei meinaa ehtiä ohjaamaan millään oikein. Mutta sitkeästi väännettiin ja lopussa kiitos seisoo. Ja vanha herra se muuten hakee kepit ihan sikamageesti... Mie oon niin ylpee taas.

Ja illan päätteeksi käytiin lenkillä. Titillä oli mukana Pyrtsän ja Tuiskuttimen lisäksi pikkuneiti Haru. Ossi ei juuri ollut moksiskaan hänestä, mutta Akipa oli vallan huvittava ;D Ei tykänny yhtään kun pentu hyökki ja komensi. Tai tykänny ja tykänny mutta oli harvinaisen huvittavan näköinen väistäessään pentua ja mulkoillessaan mua jotta mikä tuo mamma on...?
Kotona tyrkkäsin juminiskalle uuden Thermacaren lämmittävän tyynyn. AI että oli muuten mahtava keksintö. Huomenna pitänee hankkia selkään sama versio ja rentouttaa sekin.