Putkirallia, huh-huh

Tänään olin vapaapäivällä, joten aamulla laitoin koirat remmiin ja vyötäisille ja lähdettiin talsimaan kanavan rantoja. Käpsyteltiin mukava vajaan kuuden kilsan lenkki...

Eilen olikin hurja treeni. Kiitos edellisen ryhmän, paikalla oli numerot ja kaikki. Joku (minä) ei ollut ehtinyt suunnitella treeniä kun sattui säbäkuljettajan pesti yllättäen... Ja täytyy sanoa, että onneksi oli numerot. Ei tuota rallia olisi muistanut kun ei muistanut numeroidenkaan kera. Mutta oli tosi loistava ralli. Meidän koirilla ainakin oli kivaa. Ossi meni yllättävän kuuliaisesti, eikä vaan ampunut aina suoraan seuraavaan putkeen. Aki pari kertaa vähän lipesi sinne minne itse halusi, mutta mukavasti sekin teki ja vauhdilla. Kesken rataa se vingahti ihan ilman syytä. Oltiin pysähdyksissä juuri silloin ja se istui edessäni. En tallannut päälle joten en ymmärrä mikä sille tuli. Oliko matossa joku terävä kivi minkä päällä se istui...? Vai mikä. Ihan se kuitenkin hommia teki senkin jälkeen.

Seuraavaan treeniin lisättiin puomi ja A ja yksinkertaistettiin vähän noita putkipyörityksiä :) Oli mukavat treenit. Ensi viikolla jompi kumpi koira onkin keskiviikon ryhmässä ja minä alan vetämään alkeiskurssia. Huh sanon minä. Mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Pieksämäellä

Eilisaamuna suunnattiin multivanin keula kohti Pieksämäkeä Akin, Titin & Pyryn ja Pirtsun kanssa. Tuomarina siellä oli Mujusen Salme. Kaikkien näiden vuosien aikana, en ole hänen radoilleen eksynyt joten jo oli aikakin...
Auto antoi matkalla lisälyöntejä sydämeen kun talla oli pohjassa eikä se mokoma silti kiihtynyt. Pelättiin jo jossain vaiheessa ettei päästä perille - vaan onneksi päästiin. Joskin huristeltiin nelosvaihteella ja maksimissaan kahdeksaakymppiä.
A radan alkua jännäsin, sillä 10 hyppy oli linjattu niin, että Aki saattaisi sinne sännätä jos hoopilee. Mutta reippaasti lentävällä lähdöllä mentiin radalla ja mukavasti oli herra hanskassa. A:n alastulo oli ehkä vähän nafti muttei siitä virhettä saatu. Rata eteni vauhdikkaasti eikä hyppäämisessä ollut mitään ongelmaa. Koira oli niin intoa täynnä. Sitten harmiksemme keppien viimeinen väli jäi. Korjauksella 5 virhettä ja kivasti ihanneajan alle. Sijoitus kuudes. Ja mikä erikoisinta maksi kakkosia oli starttaamassa vain 10 koirakkoa, mikä nykyään tuntuu niin vähälle...

B-kisassa ihanneaika hieman tiukkeni, noh kai se ratakin oli lyhyempi...? :) Lentäen lähdettiin. Ohjaajan moka kun ei lähdössä kuitenkaan suunnannut koiraa oikein, sehän tuli siis kakkosen ohi kun itse lähdin hypyn vasemmalta. Korjauksessa saatiin aikaa palamaan mutta kuuten radan vauhti oli jälleen mukavaa ja koira teki edelleen hyvin töitä. Maalissa pari sekkaa yliaikaa ja vitonen. Sijoitus jälleen kuudes.

C-kisa oli B kääntäen. Ja rengas vaihtoi paikkaa... En vieläkään tiedä miksi AKi ampui neloshypyn ohi, putkia kohti. Olikohan linjani edelleen sinne. Siitä kielto ja korjauksessa herra istahti häntää heiluttelemaan, eli toinen kielto. Minua meinasi naurattaa mutta hyvin sain tsempattua ja matka jatkui kuin jatkuikin. Maaliin päästiin sillä kympillä ja VAIN +0,98 sekkaa yliaikaa vaikka siellä neloshypyllä istuskeltiinkin ihan jokunen hetki. Eli vauhtia ei vielä kolmannellakaan radalla herralta puuttunut. Siitä oli siis erityisen onnellinen. Yllättäen päästiin tällä radalla kuitenkin palkintopallille kolme ja saatii Moilasen ruisleipää. Nam!


Olin oikein tyytyväinen päiväämme sillä Akilla oli IHANASTI vauhtia ja intoa hommaan. Tästä on taas mukava jatkaa. Myös Salmen radat oli meidän mieleen, mennään varmasti uudelleen hänen tuomaroimiin kisoihin. Lisäksi matkakumppani Pyry ja Titi nousivat upeasti kolmosiin reissussa. ONNEA vielä. Eikä Pirtsunkaan tarvinnut palkinnoitta kotiin palata. Oli niin loistava päivä, ettei paremmasta väliä!
Kotimatkaa jännitin pitkin päivää, vaan vielä mitä, auto kulki kuin ei tullessa olisikaan yskinyt. Matkalla pysähdyttiin syömään ja kotona odotti vielä lämmin sauna. KAuaa ei unta tarvinnut odotella...

Hyvin kulkee mutta kulkekoon...

Olipa Heidi väsännyt meille mukavat treenit. Haastavuutta riitti etenkin keppikulmalla ja niille sijoittumisessa... Ensin tehtiin ympyrät ja sitten neliöt.
Ossi ensin ekalle radalle. Hienosti takaakierrolle 3 ja neloselle hyppy sellaisesta kulmasta (en vieläkään tiedä miten tää tapahtui) että herra hyppäsi selälleen esteen päälle niin että siivekkeitä myöden mäni maan tasalle... Koira oli kuitenkin onneksi kunnossa ja liikkui normaalisti. Vaikea kulma kepeille ja ahdas väli pitkällä viennillä... Sinne väärälle hypyllehän se koetti. Mutta muuten aika hyvää menoa.
Akilla oli ihanasti tänään intoa ja vauhtia, eikä merkkiäkään esteiden takana istuskelusta. Lähdettiin lentävällä ja se sujui. Edes takaakierrolle ei tökännyt vaan sujuvasti päästiin eteenpäin. Kepeillä herra juoksi ekasta välistä suoraan putkeen sellaisella innolla ettei voinu kuin nauraa =D

Neliö treenissä ajattelin, että Ossihan irtoaa putkelle vaikka jäisin leijeröimään keppien toiselle puolelle. Vaan eikä mitä, kepit veti kuin magneetti... Ei siis leijeröintiä. Sellaisia pikkuvikoja kummallakin tällä radalla mutta kivaa oli ja Akilla ihanasti vahtia ja intoa. Toivottavasti sama iloisuus jatkuu lauantaina Pieksämäellä.

Jatkossa varmaan treenaan toisella koiralla keskiviikkona. Kun tilaisuus tuli eteen niin ehkä on parempi keskittyä yhteen koiraan kerrallaan. On se yksi tunti melko hosumista kun molemmat treenaa ja ovat niin kovin erilaisia.

Olipahan taasen...

...ihan HUIPUT treenit. Susanna toi makeen pätkän tehtäväksi. Keppikulma oli vaikee. Ossi teki ekaks ja ai miten kivasti se teki duunia. Vaikein paikka meille oli viimeisen putken jälkeen nuo 2 hyppyä kun ohjaaja meinasi olla aina myöhässä ja koira ehti hypellä takaisinkin päin. Tai sitten ohjasin väärällä kädellä. Tai pönötin liikaa tai... Mutta kivaa oli.
Asiasta viidenteen tulikin mieleeni; onhan mulle aina välillä tullu mieleen et kauanko tää mun ossinaattori vielä jaksaa harrastaa, milloin pitää päästää koira eläkkeelle? Toinen tekee ihan kybällä eikä nuo kohta 8 vuotta näy kyllä missään. Että kai me vielä voidaan liidellä kun ei tuolla oo motivaatio- tai terveysongelmia...

Akin treenit oli taas hopomaiset. Tänään huomasi taas erittäin selvästi että koira liikkuu jos minä liikun. Hypyt kiersi ellen ohjannut tarkasti. Tänään oli taas joku ekan riman kauhu eikä meinannu tulla yli. Lentävällä lähdöllä siis... Mutta kivasti tuokin slaalomit selvitti. Keppikulma oli meille tänään ihan ylivoimainen. Ampui aina ekaan putkeen ;) tai oikaisi keppien läpi... Nooh, tekevälle sattuu. Samoin hiulattiin hyppyjä vikan putken ja A:n välissä. Mutta kivaa meilläkin oli.
Akin kohdalla olen lähinnä pohtinut, että mihin Akinaattorin motivaatio agilityssä mahtaa riittää? Tai nopeus. Onko meistä sen kanssa koskaan kolmosiin asiaa. Noh, sen aika näyttää... Mutta vakavasti pitänee kohta alkaa miettimään kolmatta aksakoiraa...?

Hessu Ho(o)po

Katri oli rykässy meille illaksi melkoisen haastavan radan, ainakin paikkapaikoin. Ossin kanssa etenkin hypyltä 6 - putkeen 7 vienti oli tolkuttoman pitkä... Etenkin ellen ehtinyt koiran ja A:n väliin. Mutta kun pääsin spurttaamaan oikeaan paikkaan sain koirankin putkeen oikein. Sitten olikin A:n alastulolta pimeään putkeen vienti. Pahapahapaha ehtiä putken ulostulolle. Ossi onneksi ohjautuu vaikkei ehtisikään... Eli mukavaa menoa.

Sitten Hessu Ho(o)po (alias Aki) radalle. Hyppäämättömyydestä ei tietoakaan. Päin vastoin. Hoopo hyppeli sinne tänne, juoksenteli putkiin ja kävi moikkailemassa ihania naisia laidoilla. Ei voinut kun nauraa. Kauheasti en ruvennut nyt ärmentelemään ja napakasti ohjaamaan. Aattelin et antaa koiralla olla hauskaa. Mutta hyvin se veti sitten kun keskittyi kunnolla. Hypyt 4-5-6 meni hyvin kun leikkasin 4-5 välistä toiselle puolelle työntämään 5 yli ja vetämään 6 yli (ainakin silloin kun ei kirmannut putken 2 väärään päähän). Mutta meillä oli oikein mukavat treenit ja niiden päälle käytiin vielä isommalla porukalla pitkä lenkki. Kotona odottokin lämmin sauna. Ai miten mukava ilta!