Punkkikausi alkoi (YÄK)

Niinpä. Lauantaina silittelin Ossia ja ihmettelin pattia päässä. Tarkemman syynäilyn jälkeen totesin sen olevan punkki. Oli ollut paikoillaan jo hetken kun oli jo himpun kasvanutkin... Ällöä! Ne vaan vuosi vuodelta aikaisemmin ilmestyy... Nytkään ei ole vihreää missään ja kylmääkin on ollut... Noh, punkki kuitenkin oli ja se poistettiin viimeiselle matkalleen viemäriin. Välittömästi hurtat saivat myös frontlinet niskaansa... Siitä se kesä pyörähtää käyntiin.

Tänään totesin myös että oppiihan ne raksamiehetkin jotain... Viime viikolla olin hieman näreissäni kun asunnossamme oli käyty meidän poissaollessa vaikka koirat olivat kotona. Laitoin palautetta isännöitsijälle, ettei sellainen oikein käy päinsä. Ja niin vaan tänä aamuna tuli herran työnjohtaja kauniisti kysymään miten on, voisko huomenna tulla tekemään... No toki. Mie vien koirat mukanani. Että ihan kehityskelpoisia raksamiehiä =D

Tänään jääpi agilityt välistä. Oli tarkoitus treenata vain Akin kanssa, mutta nuo kaksi kaksijalkaista rupesi kinaamaan vastaan. En jaksa lähteä niiden kanssa riitelemään kentälle. Kuraavat vaan ittensä niinkuin viikko sittenkin... Helpommalla pääsen, vaikka oishan se treeni tullu tarpeeseen tuolle Akinaattorille... Mutta ensi viikolla sitten.

Tekniikkaa tekniikkaa

Eilen olimme sopineet Kirsin ja Virven kanssa ylimääräiset agitreenit. Virve veti meille vähän tekniikkaa... Ja olipahan masentavaa huomata, ettei me osata mitään, eikä me edetä mihinkään kun ei ole kouluttajaa joka kattois edistymistä ja neuvois vinkkejä...
Mutta oli siis huiput treenit ja hallilla meni useampi tunti. Kiitos Virve!!!
Tehtiin keppikulmia, keppejä häiriöesteiden kera, aloituksia (2 pätkää keppejä irti toisistaan), kontaktitreeniä, hyppytekniikkaa yms...
Molemmat pojat suoriutu hyvin. Ossi kävi tooooosi kuumana ja haukkua räkytti koko ajan. Teki ihan innolla. Aki teki omalla tasollaan ja mielestäni ihan mainiosti.
Lopputreenistä Ossi kieltäytyi taas hyppäämästä ja vingahti... Voi persikka. (Tosin tänään jo hyppii ihan normaalisti...) Mutta nyt varataan aika hierontaan ja katsotaan löytyykö mitään. Tosin anaalitkin käski hieroja tyhjentää, voi kuulema joskus johtua niistäkin. Katsellaan. Peukkua saa pitää ettei mitään löydy ja koira on terve.

Treenien jälkeen ajelin vielä Jaamankankaalle pienelle riekkumislenkille. Tosin Aki riekkui ja Ossi meni remmissä. Päivä menikin koirien kanssa touhutessa...

Pinna paloi...

Eilen oli treeni-ilta. Ja pitkästä aikaa jouduin ottamaan lapset mukaan... Sehän ei lähtökohdiltaan tiennyt hyvää. Mamman pinna tiukalla ja se sitten heijastuu koiriin välittömästi... Ja kun vielä ipanat päätti vähän kurata itseään niin johan oli soppa valmis!!!
Mutta tänään Aki treenasi 2 rataa ja Ossi vain yhden.
Aki paineli ekalla radalla sellaisen lentokeinun, ettette varkilla usko!!! Noh, seuraavalla yrittämällä muisti jo jarruttaakin :) Rengas oli taas kauhea mörkö. Minikorkeudelta meni, mutta maksi otti tiukoille. Tosin toisella radalla kun itse juoksin vierellä, sujui oikein mainiosti, siis rengas yleensä ja vielä maksikorkeudelta!! Nyt ei ollut puomi vetämässä, mutta koiruus paineli A:lle aina kun silmä vältti. Toisella radalla Aki haki keppien alun ihan itse ihan oikein!!!! JEE!!! Ja muutenkin kepit olimukavan sujuvat tänään. Ihan mukava treeni. Mitä nyt mamma tiuski koiralle ihan turhaan. Sitä se pinnan kiristyminen saa aikaan... Onneksi Aki ei kuitenkaan ihan täysiä jarruja laittanut vaan pystyi kiukkuamisestani huolimatta jatkamaan menoa.

Ossi kävi ihan hillittömän kuumana. Räksytys oli ihan mahdotonta ja tuntu, että koira karkasi käsistä ihan tyystin. Mutta kyllä se sitten paineli ihan mukavasti rataa. Keppien alku meinasi mennä ohi... Muuten sujui aika kivasti, paitsi ettei omistaja jaksanut spurtata :)

Laittelen muuten ratoja jahka saadaan skanneria kiinni koneeseen... Eli joskus kesällä ;D
Tässä pitäisi ruveta jo laittelemaan jäsenhakemusta uuteen seuraan ja sitten toukokuun kisojen jälkeen vaihtaa lisenssikin sinne. Hui! Niin se aika rientää...

Puomihulluutta...

Ohjaaja päätti eilen lähteä treenaamaan, vaikka nenästä tuli vieläkin "sitruunakiisseliä" ja korva paukkui... Saatiin kuitenkin mukavat treenit aikaan vaikkakin hapensaanti oli hieman kyseenalaista aina välillä.
Aki oli kuin toinen koira. Niin reipas ja vauhdikas. Esteet sujui mukavasti, jopa pöytä joka oli joskus taannoin ihan kauhea mörkö. Kepitkin suijui HUOMATTAVASTI sujuvammin. Tuntuu, että mitä valoisampaa maneesilla on ja Aki näkee (??) esteet paremmin, sitä nohevammin poika etenee. Irtosi jo ihan kivasti muutamille hypyillekin ja pussikin sujui ihan ongelmitta. Sukellustyyli sinne pussiin on tosin aika hauska. Aki matelee ihan matalana koko pussi-osan (vertaa Ossi juoksee läpi) MUTTA tuosta kersasta taitaa tulla ihan puomihullu koira! Se yrittää sinne ihan mistä vaan ja jos silmä välttää, niin sieltä sen löytää. Huoh. Vaikka looginen etenemissuunta olisi ihan jossain muualla, niin Akinaattori kyllä löytää puomin mistä vain... Että siinäpä sitä haastetta kerrakseen.
Akilla oli niin huippumenoa ekalla radalla (tehtiin 2 kertaa) ettei nuori herra enää näyttäytynyt tämän jälkeen treeniradalla. Ei viitsinyt pilata hyvää suoritusta, kun tuo on niin pehmis. Jos ois sujunuki sit vaikka tökkien ni ois taas jääny paha maku seuraavaa kertaa aatellen...

Ossilla oli jälleen pienestä tauosta johtuen kova meno päällä. Piippasi kummasti ootellessa. Mutta se on kyllä sanottava, että tuollaisen pienen tauon jälkeen kuumumisesta huolimatta sillä on korvat radalla mukana! Radat sujui hyvin. Pöydän edessä oli pientä hyrräystä kun ei ollut ihan varma minne mennään... Mutta hyppäsi sit lopulta sinne ja jopa pysyi siellä. Siis osasi jarruttaa niin ettei liukunut toiselta laidalta ulos... Oikein mainiot treenit vaikka ohjaaja juoksikin keuhkoissa polttaen :)
Seuraavat kisat on jo katseltuna kalenteriin...

Treenittömyyttä

Viime viikko meni treeneittä, ohjaajan sairastellessa. Ei se vieläkään terve ole, mutta yrittää tänään jo mennä juoksemaan radalle. Saapa nähdä loppuuko happi kesken kaiken. Niinpä koirat pääsivät vain lenkeille hitaammin ja vähän nopeammin tuon iskän kanssa.

Kiaran masu vaan kasvaa... Näin juuri kuvan kun viimeinen viikko alkaa - ja se oli aika mahtava masu! Nyt vain jännätään koska mukelot syntyy. Toivotaan kovasti voimia tulevalle äidille!