Unohdus...

Mamma se unohti toimia sihteerinä... Olihan meillä agitreenitkin maanantaina. Treenit oli siirtyneet ulkokentälle, joka tosin oli aivan löllöä ja märkää. Päätettiin tehdä vaan pientä tekniikkatreeniä. Kentälle laitettiin kolme treeniä. Hyppyjä ja putki. Pelkkiä hyppyjä ja kolmantena kepit, putki ja rengas.
Kumpikin koira suoriutui hyvin. Tosin ensin piti kamalasti kenttää nuuskutella. Akille sain myös hieman vauhtia kepeille lisää. Tosin täytyy todella tarkasti ohjata niille, ettei aloita väärästä välistä tai jätä jotain välistä... Toivottavasti Akikin rupeaisi pikkuhiljaa hiffaamaan kunnolla nuo kepit, että alkaisi hakea itsenäisesti ja saataisiin suoritusvarmuutta.
Mukavat treenit oli ja lisää näitä tekniikkapätkiä pitäisi ottaa. Ihan liikaa tehdään pelkkää rataa...

Eilen Ossi lähti jälleen tyttölöihin. Ja hyvinhän siellä oli sujunut ;) Lisätietoa ehkä tulevasta pentueesta tulee lähiaikoina kotisivuille. Aika paljon on nyt yllättäen ollut Ossilla kysyntää... Mikä lie syynä? Vaikka onhan se kyllä ihan maailman paras hurtta :D Noh, jos tästä nyt pentuja tulee niin mahtaa olla viimeiset pennut ainakin tälle vuodelle. Koska tuleva pentue on jo viides pentue parin vuoden sisällä. Olisi kiva saada jälkeläisistä enemmän terveystuloksia ennen mahdollista seuraavaa pentuetta. Näin olin ainakin ajatellut... Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Agiliitoa

Blogi tuntuu pyörivän agilityn parissa... Noh, mutta haitanneeko tuo - sehän se on mitä touhutaan eniten ja säännöllisesti.
Ossi oli pari viikkoa tauolla. Tänään siis pääsi hommiin sitten Varkauden. Intoa oli ja hyppy kulki. Ei siis merkkiäkään jumeista tms mikä siellä silloin iskikään... Hyvin oli kuulolla. Tosi loistavasti meni. Radalla oli hyppyjä, rengas, putkia, kepit ja keinu.

Aki myös etenee ihan mukavasti. Tosin selän taakse sitä ei passaa yhtään jättää tai tulee esteen ohi. Keinun ryömi iiiiiihan matalana (huvittavaa menoa) mutta meni kuitenkin. Siihen pitää vaan saada vauhtia ja varmuutta. Kepit tökkii edelleen. Kädellä ohjaten menee, muttei esim hae niitä vielä yhtään itsenäisesti. Mutta oli mukava huomata, että hyvin se Akikin alkaa irtoamaan ja etenemään. Oli mukava treeni.

PS. Kiaralta saatiin terkkuja, että odotus etenee hyvin ja paksusti voidaan :) Viikolla 16 odotellaan pentujen syntymää. Jänskättää jo minuakin.

Umpihankea

Torstaina saimme mieluisia vieraita Kirsin tullessa tyttölöiden kanssa lenkille. Nohevana aattelin, että mennään jäälle kelkkauraa pitkin käpsyttelemään, ni saa koirat temmeltää irti. Mutta enpä ollut aatellut viime päivien sateita - eikä yksiäkään kelkkajälkiä koko jäällä. Mutta niin vaan lähdettiin. Raskasta oli. Polveen asti lunta missä kahlattiin ja jään pinnalla joku 10 senttiä vettä, joka sitten mukavasti tarttui kenkiin... Reisiä poltteli eikä happi kulkenut (emännällä) kun oli lenkki heitetty. Koirat telmivät upottavasta hangesta huolimatta. Pikkuiruinen Ruutikin jaksoi mainiosti! Tosin ihan loppulenkistä huomasi, että joko koiria väsytti tai sitten laiskotti, mutta rupesivat kulkemaan perässämme valmista polkua pitkin...
Kivaa oli! Kiitos Kirsi, Inca & Ruuti!!!

Sairastelua

Tässä huushollissa on männä viikolla kiertäny mahatautia enemmän ja vähemmän. Niinpä se oli minunkin vuoroni siihen kaatua. Tänään jää siis agitreenit välistä, ei paljon jaksa lähtee juoksentelemaan.
Ossi lähteepi illalla sitten jälleen vähän lemmenlomalle. Vähänkö jänskää :)

Kerro se kuvin

Pitkästä aikaa lähdimme tapaamaan Annea & Indya, Kirsiä & Metteä, Pabloa ja Elsaa. Menimme Utraan metsälenkille ja koirat nauttivat täysin siemauksin vapaana kirmailusta. Kerran piti Ossin ja Indyn koettaa toistensa nahkaa, kun polku kävi ilmeisesti liian kapeaksi herroille ;) Mutta loppureissu sujuikin sitten ihan mallikkaasti, eikä tuossakaan rytäkässä tullut reikiä nahkaan, tai ainakaan en ole löytänyt -mites Anne? Löytyikö? Vaan pojat on poikia - etenkin kun ikää on saman verran. Matkalla löytyi tällainen kutsuva sammalikko mihin piti koirat potrettiin asetella. Sitten Kirsi tarjosi meille kahvit ja kakkua metsän siimeksessä Elsan valioitumisen kunniaksi. Ja hyvää oli. Kiitos Kirsi ja onnea vielä kerran. Ossi löysi myös tällaisen ihanan, viileän hiekkakuopan mihin tietenkin piti kaivautua viilentelemään...


Tänään onkin ollut paljon aktiviteettia. Ja kameraan kertyi vaatimattomat 331 kuvaa -huh- (vaan ihan kaikki ei onneksi ollu meistä, vaan koko tottisryhmästämme räpsittiin treenikuvia...) Ja arvatkaa vaan, että niistä on vaikea valita parhaat... Vaan muutama kuva sunnuntaistamme olkaa hyvät. Eli noin 2,5 tunnin metsälenkin jälkeen painelimme suoraan tottiskentälle. Olipahan taas "pahin" virta saatu pois.


Tänään Ossi meni ensin paikallaoloon, joka sujui ihan mallikkaasti. Noh, kerran nousi kun Rekolle heitetty kapula oli vaan niin kutsuva... Muttei sännännyt minnekään ja komennosta takaisin maahan.


Kun paikallaolosta vapautettiin iski koiralle ilmeisesti halipula ;)


Seuraamisessa ja perusasennossa oli havaittavissa KONTAKTIA!!! Jes!

Ja sitten ehdottomasti suosikkikuvani!!! Ette ikinä arvaa mikä liike!!! Sanoinkin et tuomari varmaan kuolee nauruun kun näkee luoksetulon jälkeen komennon viereen... Ossi nimittäin tekee sen juuri näin... Hyppää ilmaan, kääntyy siellä ja laskeutuu ihan about oikeaan kohtaan ja asentoon. Kertokaa joku, tekeekö muidenkin koirat tämän näin kuten Ossi kuvassa tässä alla...


Ja sitten nouto: lähtee kuin tykin suusta komennolla "hae"...


Tänään siis teimme melko pitkät pätkät seuraamista remmissä ja ilman. Meni oikein hyvin. Muutaman kerran meni nenä maahan, mutta kontaktia oli nyt ihan mukavasti. Täyskäännökset ja rytmin vaihdot meni myös ok. Noudossa kapula tuli käteen asti. Liikkeestä istu ja maahan ihan ok. Kerran taisi mennä maate istu käskyllä mutta muuten ihan jees. Eli oli oikein muvat treenit tänään. Tosin näinköhän se on, että aamulla ennen BH-koetta todellakin lähdettävä pitkälle lenkille... Ainakin tänään sen riekkumisen jäljiltä oli meno huomattavasti tarkempaa!


PS. Ja juttu on muodossa "tänään" koska kirjoitin sen eilen sunnuntaina, mutten yhteyksien pätkiessä saanut julkaistua sitä. Kyseessä on siis meidän eilinen päivä.

Äijäenergiaa - tai jotain

Tänään sitten päästiin taas tottistelemaan. Kotona oli ennen lähtöä tehty kapulaharjoituksia ja saatu muutamia tosi hienoja suorituksia, niin että kapula pysyi suussa kunnes otin sen... Kentällä Reko meni ensin paikoillaoloon ja Ossin kanssa otettiin ihan perusseuraamista. Ja voi jee kun mua ärsyttää, kun se tuppaa vähän jätättämään, enkä sitten näe et miten kaukana se hiimailee... Samoin kontakti on tosi huono (on ollu aina), se vaan tallustaa siinä vieressä tai melkein ja ihan satunnaisesti saattaa vilasta mua... Sanokaapa viisaammat joku hyvä vinkki millä tätä saisi parannettua. Ja irtiseuraaminen on huomattavasti parempaa kuin kytkettynä. Henkilöryhmä meni mukavasti.

Jäävissä ekalla kerralla istu-komennolla mentiin maahan, mutta toisella oikein. Maahan meni hienosti ja tänne kutsulla reippaasti eteen, hieman vinoon asentoon mutta kuitenkin.
No, sitten kaivettiin kapula, ja eikö mitä, meijän ÄIJÄ rupes taas syleksimään kapulan ennen aikojaan!!! ARGH! Saatiin tehdä melko monta toistoa ennenkö onnistui, mutta sentään onnistui lopulta. (Ja tähän väliin sanottakoon, että kun kotiin päästiin, niin tehtiin kapulan noutoja ja varmaan parikymmentä upeaa pitoa, kunnes irrotti vasta kun otin kapula... Että silleen, kentällä syleksitään ja kotona tehdään. Täytyy vissiin treeneihin hommata hattu tai paita et kyllä se kotona osaa...)

Paikoillaolossa teki tiukkaa! Rekolle kun heitettiin noutokapulaa. Ossi piipitti ja vinkui koko ajan, nousikin pari kertaa, muttei sentään sännännyt kapulan perään.

Treeneistä ajettiin vielä Utraan leikkimään Lola-bokserin kanssa. Jaa, ai leikkimään? Eihän meidän ÄIJÄ voi leikkiä... Nuuskutteli maata, merkkasi ja potki hiekkaa ja sama toistui uudelleen ja uudelleen. Kyllä se innostui kenguruloikkiaan esittelemään kun keppiä heinikkoon heitettiin, muttei se kyllä yhteisleikkiä ollut! Peräkanaa pomppivat heinikossa ja keppiä etsivät. Tyhmä Ossi, kerrankin kun olis ollu leikkikamu. Seuraavan kerran täytyy mennä paikkaan jossa ei ole niin paljon hajuja (olimme koirien ulkoilutusalueella Jokirannassa) ja katsoa sujuuko leikki paremmin. Kiitos Kirsi, Matti & Lola seurasta!

Maailmalle...

Ossi se lähtee huomenna vähän maailmalle muutamaksi päiväksi... Mamma jo miettii, että mitenkähän hiljainen ja tyhjä koti meillä onkaan ilman koiraa! No, onneksi torstai tulee äkkiä!!! Kaikki treenit vaan jää ensi viikolla väliin ja sitten heti lähdetään lomalle pariksi viikkoa, joten tuleekin hieman pidempi treenitauko kuin mitä suunnittelin. Agilityssakin olisi ehken ollut hyvä vielä huomenna käydä kurvailemassa, kun ihan kohtahan ne on agirodunkin kisailut... Mutta tämä nyt menee näin tällä kertaa. Toisaalta voihan se treenitauko tedä hyvääkin ja ainakin jälkeä & tottista voi lomallakin treenata.

Tekniikkaa...

Tänään oli harmaata ja sateista. Niinpä treeneihin uskaltautui lisäksemme vain Sanna&Wilma. Emme siis edes koettaneet roudata kentälle isoja kontaktiesteitä, vaan päädyimme enmmän tekniikkatreeneihin. Ensin olin peräkkäin vaan hyppy, kepit ja putki taitettuna mutkalle niin ettei kumpikaan pää näkynyt kepeille. Lisäksi keppien viereen laitoimme keinun. Tässä treenattiin keppien ohjausta molemmilta puolilta ja keppien hakua, sekä putken hakua kun pää ei näy. Se olikin yllättävän haastava juttu. Keinun laitoimme ihan sillä, että nyt edes jotain kontaktia muistellaan...
Viereen teimme sellaisen hyppyhässäkän 6 hypyllä. Siinä treenattiin takaleikkauksia, valssauksia, sylikääntöjä yms... Lisäksi äänetöntä ohjausta tuli hypyillä testattua. Se sujui muuten enemmän kuin hyvin! Ossi joutui myös treenaamaan vähän malttamistakin, sillä oli koko treenin ajan irti, mutta piti pysyä maassa paikalla kun oli Wilman vuoro. Yllättävän hyvin kestikin!!!
Olipa melkoiset tehotreenit itsellekin kun 1,5 tuntia painettiin kahteen pekkaan.

Treenin päätteeksi laskimme koirat leikkimään. Wilma kirmasi edellä ja Ossi häntä suorana perässä! Olisittepa nähneet sen vauhdin. Oikeasti ihan tajutonta menoa. Ja sitten tietty löytyi lopuksi vielä ihana lätäkkö mihin meidän herran piti päästä makaamaan... Ja kotona sitten mamman kanssa suihkuun...

Pikakuulumiset

Nyt tulee tällainen pikaraportti, kun kello on jo ihan liikaa...
Ihana Emma tyttönen oli Ossin vieraana männä viikolla pari yötä. Parivaljakolla tuntui juttu luistavan ja kivaa oli. Ensimmäisenä yönä Emma vähän haikaili omiensa perään, mutta toinen yö sujui jo oikein rauhallisesti. Ja lasten kaveriksi pääsi heti!!! Pojat olisi varmaan halunneet pitää Emman meillä, mutta pitihän se luovuttaa takaisin Kuopioon.

Viikonloppuna starttasimme taas kisoissa. Lauantaina Kuopiossa A-kisassa 5 vp ja kakkosia,
B-kisassa 5 vp ja neljänsiä. Hienot radat ja koiralla korvat mukana ;D Uusia kuvia tulee kotisivuille kunhan tässä nyt ehtii. Isäntä oli mukana testaamassa uutta kameran putkea, ja täytyypä sanoa että kummasti parani kuvien laatu kun zoomissa riittää "tehoja".
Sunnuntaina hyppyradalla nollat ja kakkospalkinto. Tässähän täytyy ruveta palkintokaappia hommaamaan kun pokaleja alkaa olla jo enemmäin kuin yksi... Olin tyytyväinen mukaviin suorituksiin ja mun laskupäällä seuraavien ratojen pitäis olla jo nollia (heko heko) kun Lieksassa tuli 10 virhettä, Kuopiossa 5 niin eikös seuraava ole nolla??? Tarkempi kisaraportti ratoineen tulee kun ehdin piirtää ne ensin.

Kuopiosta ajeltiinkin sitten illalla suoraan tottistreeneihin, jotka sujuivat ehkä jotenkin... Seuraaminen oli - noooooohhhhh - miten sen sanoisi, meni se jotenkin (vaikka iso makkaralenkki oli kädessä houkuttimena). Parempaakin suoritusta on siis nähty. Jättöliikkeet ok, taisi tarjota kerran istu käskyllä maahan menoa, muuten ok. Seiso-komento otettiin uutena ja se sujui aika luontevasti. Täyskäännös rupeaa hahmottumaan, tarttis saada vain nami pois sitä tehdessä. Mutta kaikki aikanaan... Paikallaolo sujui ihan kivasti, nyt ei ollut edes liinaa varmistamassa, tosin en sitten ihan selin uskaltanut olla vaan vahdin sivusilmällä koko ajan.

Tyrkättiin sitten Idän Ihmeet perrojoukkue kasaan agirotuun 2008. Suoritin juuri maksut ja täytin ilmot niin joukkuekisaan kuin omiin startteihinkin ja taitaapa tulla aika tiukat 3 päivää Ylöjärvellä heinäkuussa!!! Mutta kivaa varmasti. Siihen asti taitaa Ossi olla kisatauolla, kun ei tähän lähelle satu sopivia kisoja. Ehkä jos jotkut möllit olisi. No huomennahan ne jo olis ekat, mutta Ossi saa kyllä lepopäivän ja itse menen järjestämään niitä.

Kotitottista

Eilen illalla tulivat Kirsi ja Elsa meille treenailemaan. Vaikka treenit ei olleet kauhean pitkät eikä Ossin työskentely maailman parasta, niin silti oli hyvät treenit kun oli häiriötä ihan liiankin kanssa... Ossin mielestä Elsa nimittäin tuoksui niiiiiiiiin hyvälle, että piti esitellä kaikki machoilun merkit. Näin ollen eihän siitä paikoillaolostakaan meinannut tulla yhtään mitään! Mutta kesti se nyt edes jonkin aikaa. Lisäksi otettiin seuraamista, liikkeestä istu ja maahan, luoksetuloja sekä pari täyskäännöstä.

Viikonloppu & Verijälki

Torstaina lähdettiin anopille viikonlopun viettoon. Ossi sai lenkkeillä iskän kanssa ja riekkua sydämensä kyllyydestä Alapitkällä isomummolan pelloilla pupunjälkiä haistellen... Perjantaina taisi olla Ossin viikonlopun kohokohta, kun käytiin Kuopiossa Emma-neidin luona kylässä. Olipa mukava tyttö ja herrasväki pistelikin melkoista haipakkaa peräkanaa. Välillä toki piti käydä vesikoiramaiseen tyyliin ojassa hieman vilvoittelemassa ;D

Tänään olikin vuorossa verijälkitreenit doggien kanssa. Tänä keväänä ei ole vielä tehty mitään jälkeä ja se kyllä näkyi.... Ossi oli ihan out... Tuntui että nuuskutteli mitä sattui ja lopulta löysi perille ilmavainulla. No löysi kuitenkin.... Tarttee siis kaivaa oma veripurkki pakkasesta ja pistää treenit pystyyn, ja ehkä samoin tein voisi jo pk-jäljenkin vetäistä kokeeksi metsään.

Kätevää ulkoilua

Harvoinpa ne iltalenkit näin helpolla hoituu... Illalla meillä siis poikkesi työkaverini Lola-bokserinsa kanssa. Koirilla oli kivaa ja muutama juoksuaskelkin pihalla otettiin... Ja juurikin tästä syystä, kaveruksia oli hieman hankala saada onnistuneeseen kuvaan. Mutta eiköhän näistä tunnelma jotenkin välity.

Kiitos Kirsi & Lola, otetaan uusiksi joskus.

Kuuma yö

Olipa kuulkaa viime yönä kuumaa ;)
Noh, eipäs sitten jo ehditä niitä tuhmia ajatella... Isäntä kun on reissussa, niin viereeni kömpii illalla 2 pientä ihmislasta ja koira. Ja vielä kun oli paksumpi peitto - millään kun ei usko, että kelit jo lämpenevät... - niin arvatkaapa vaan oliko aamulla hiukkasen kuuma. Olo oli kuin saunassa istuvalla.

Tänään olen myöskin joutunut toteamaan, että omat raajat on melkoisen kipeät eilisestä treenistä. Mikähän siinä on, ettei muista venytellä vaikka tietää sen alustan käyvän jalkoihin?
Meidän ajokoira tuntuu tekevän juoksujaan kun Ossia niin kovasti kiinnostaa. Millään ei meinaa saada tarhalta pois. Saapa nähdä meneekö vielä ruokahalutkin jossain vaiheessa. Ossi on mielestäni miehistynyt viimeaikoina kovasti, sillä reagoi paljon herkemmin kaikkeen tällaiseen nykyään...

Olen myöskin paljon pohtinut, miten saisi tämän nuoremman riiviölapsen (kohta 3 vee) ymmärtämään ettei koiraa murjota. Poika on ihan erilainen kuin vanhempi aikanaan, joka oli vaan hyvää kaveria Ossin kanssa. Nuorempi mäiskiin ja retuuttaa koira parkaa. Hyvin Ossi kyllä kestää ja osaa reagoida ajoissa väistämällä, mutta vielä se joku päivä nappasee kun raja tulee vastaan. Hyviä vinkkejä siis vastaanotetaan tämän ihmislapsen koulimiseen. Ja kysehän ei ole siitä, etteikö häntä kielletä tai asiaan puututa kun huomataan, mutta kun se ei "uppoa" pojalle...