Pinna paloi...

Eilen oli treeni-ilta. Ja pitkästä aikaa jouduin ottamaan lapset mukaan... Sehän ei lähtökohdiltaan tiennyt hyvää. Mamman pinna tiukalla ja se sitten heijastuu koiriin välittömästi... Ja kun vielä ipanat päätti vähän kurata itseään niin johan oli soppa valmis!!!
Mutta tänään Aki treenasi 2 rataa ja Ossi vain yhden.
Aki paineli ekalla radalla sellaisen lentokeinun, ettette varkilla usko!!! Noh, seuraavalla yrittämällä muisti jo jarruttaakin :) Rengas oli taas kauhea mörkö. Minikorkeudelta meni, mutta maksi otti tiukoille. Tosin toisella radalla kun itse juoksin vierellä, sujui oikein mainiosti, siis rengas yleensä ja vielä maksikorkeudelta!! Nyt ei ollut puomi vetämässä, mutta koiruus paineli A:lle aina kun silmä vältti. Toisella radalla Aki haki keppien alun ihan itse ihan oikein!!!! JEE!!! Ja muutenkin kepit olimukavan sujuvat tänään. Ihan mukava treeni. Mitä nyt mamma tiuski koiralle ihan turhaan. Sitä se pinnan kiristyminen saa aikaan... Onneksi Aki ei kuitenkaan ihan täysiä jarruja laittanut vaan pystyi kiukkuamisestani huolimatta jatkamaan menoa.

Ossi kävi ihan hillittömän kuumana. Räksytys oli ihan mahdotonta ja tuntu, että koira karkasi käsistä ihan tyystin. Mutta kyllä se sitten paineli ihan mukavasti rataa. Keppien alku meinasi mennä ohi... Muuten sujui aika kivasti, paitsi ettei omistaja jaksanut spurtata :)

Laittelen muuten ratoja jahka saadaan skanneria kiinni koneeseen... Eli joskus kesällä ;D
Tässä pitäisi ruveta jo laittelemaan jäsenhakemusta uuteen seuraan ja sitten toukokuun kisojen jälkeen vaihtaa lisenssikin sinne. Hui! Niin se aika rientää...

Eläinkuiskaaja Teuvo I. Tursas

Äsken oli aika hauska tilaisuus päiväkodilla. Lapset sai viedä sinne lemmikkejään esittelyyn ja paikalla oli "eläinkuiskaaja Teuvo I. Tursas" jonka avulla pystyi kysymään kysymyksiä eläimeltään. ;D
Meillä mukaan lähti Aki. Ja Akin yleisesittelyn jälkeen kysyimme eläinkuiskaajan avustuksella, että koskiko aamuinen eläinlääkärikäynti kovasti. Ja Akin vastaus oli "kiitos kun pidätte hyvää huolta ettekä antaneet sikainfluenssapiikkiä" LOL

Tapahtuma oli hauska ja lapset selvästi nauttivat ja pääsivät rapsuttelemaan kissoja, koiria ja yksi gerbiilikin (tai mikä lie hiiri) oli paikalla.
Aki osasi suhtautua yllättävän hyvin siihen kiljuvaan lapsimassaan. Oli reipas poika ja antoi lasten silitellä. Innoissaan katseli muita koiria, eikä taaskaan onneksi pörissyt. Hieno poika!

Rohkea rokan syö...

Ja se ottaa lapset mukaan jälkimetsään illaksi. Vielä päivällä olin varma, etten niiden kanssa metsään lähde... Mutta jotenkin sain ne ylipuhuttua ja itseni tsempattua ja pakkasin eväät, koirat ja pojat volvoon ja eikun Jamikselle.
Vielä mennessä näytti siltä että rupeaa satamaan, mutta onneksi keli siitä selkeni ja ripsuttelu loppui.
Laitettiin jäljet happanemaan ja tehtiin esineruutu. Ruutuun vietiin paljon esineitä valmiiksi. Ossi oli vuorossa toisena. Lähti innokkaasti ja haki ensimmäisen esineen kauempaa, mutta tuodessa vaihtoi toiseen. Kaksi muuta haki hieman lähempää ja toi loppuun asti vaihtamatta. Seuraavan kerran taitaa olla parasta viedä vain ne 3 esinettä, tai sitten kaikki takarajalle, ettei tarvitse vaihtaa matkalla.

Sitten juotiin kahvia ja herkuteltiin Reijan tuomalla pannarilla. Nam. Maistui pojillekin oikein hyvin... Kiitos Kirsille ja Reijalle tarjoilusta. Pojat touhusivat kaikkea mahdollista ja söivät vielä omat eväätkin. Yllättävän mukavasti ilta meni, ennakko peloistani huolimatta. Kiitos kaikille lapsenvahtina toimineille. Ja ai miten kiva. Akin iltalenkki hoitui ihan itsestään... ;D Vähän huulena heitettiin Jussille et ottaa Akin mukaan juoksulenkille - ja niinhän ne pojat läks. Että Aki sitten pisteli kunnon juoksulenkin ja vielä "vieraan miehen" mukana. Vähän arvelin et jos ei se lähdekään, mutta no problem... Kiitos Jussille lenkkeilytyksestä - toivottavasti ei tarvinnut kovin montaa stoppia matkalla tehdä.

Ossin jälki oli noin tunnin vanha, 6 keppiä ja pari kulmaa sekä tien ylitys. Maa oli ehkä hieman kosteaa ja lämpötila noin 12 C. Tuulikin oli jo laantunut, joten olosuhteet oli ihan mukavat. Lyhyt jana. Pikkaisen haki takajäljeltä ja haahuili alussa. Samoin minusta tuntui, että tänään jäljesti enemmän "tarkastamalla" kuin suoraan jäljen päällä. Kaikki kepit löytyi, mutta hiivatti kun se on niin hätäinen. Taitaa olla pakko nyt vaan pysäyttää ja komentaa maahan tästä eteenpäin... Liinassa veti ihan kympillä. Sai taas tosissaan pitää kiinni. Tien ylityksessä oli hieman haparointia (ainakin itsestä siltä tuntui) mutta löysi kuin löysikin jäljen taas. Oli mukava treeni. Koira meni ihan jees, nuorempi sai lenkin ja pojatkin jaksoi ihan kivasti.

Laavulla

Käytiin koko porukalla Urkkalammen laavulla eväsretkellä. Koirat sai revitellä täysillä jäällä ja sen ne totisesti tekivätkin. Vajaan pari tuntia riehuivat kepin kanssa, eikä väsymyksen merkkejä kummassakaan. Ossia ottia aina pattiin ihan kympillä jos Aki sai kepin ryöstettyä. Silloin alkoi aina kauhea komennus :) Pojat riehuivat yhtälailla ja välillä kaikki neljä porukassa. Ja yhdessähän sitä laavun katollekin kiivettiin... Siis kaikki neljä!!! Syötiin hyvät leivät ja muutamat makkarat. Ja testattiin joulupukin tuomat kuksat kun herkuteltiin kuumalla kaakaolla!
Kiva reissu. Ja nyt on 2 erittäin märkää koiraa sulamassa pesuhuoneessa.

Niin ja eilen treeniryhmän palaverissa tehtiin treenisuunnitelma huhtikuun loppuun asti. Tulisi tehtyä nyt oikeasti uuttakin ja kerrattua vähän monipuolisemmin vanhaa...

Sairastelua...

...Siis koirathan on mitä parhaimmassa kunnossa ja innokkaita treenaamaan... Mutta mamma jäi tänään kotiin kaksijalkaisten lapsosten sairastuttua mahatautiin, kuumeeseen ja vaikka mihin muuhun. Palataan tottistelujen pariin sitten viikon päästä kun tämä ilta nyt sitten jäi välistä.

Jaa, maanantai

Tuttuun maanantaiseentapaan tänään oli agilitya. Ja ohjaajan pinna paukkui äärirajoilla koko ajan. Ei tosin Ossin takia, vaan lapset oli mukava riekkumassa... Argh! Ei vaan jaksa vaik ne kuitenkin oli vielä ihan suht nätisti... Siinä herpaantuu aina se oma keskittyminen, kun toisella silmällä lapsia seuraa. Lisäksi Akikin oli mukana riuhtomassa remmiään ja huutelemassa kentän laidalla ;D

Yllä päivän eka treeni. Tokan vedin hieman eri lailla. Oikeastaan ihan hyvin meni. Mitä nyt toisessa treenissä taas ampui putken väärään päähän. Mutta saatiin lopulta oikeinkin. Kontaktit otti, tosin aluksi piti taas palauttaa mieleen mitä se tarkoittikaan (ettei treenissä riitä pelkkä hipaisu). Täytyy vaan sanoa, että hienosti se taipuu kaarroksissa ja tiukoissa mutkissa :)

ps. Kiitos Sirkku kakusta! Hyvää oli!!!!

Mölliagia

Tänään oli vuorossa möllit. Pakkasin TAAS lapset autoon ja suuntasimme sateiselle Linnunlahdelle... Ihmettelen vaan, että pakkoko se on koko ajan sataa... Lapset jaksoivat illan vaihtelevasti, samoin äiti. Etenkin loppua kohden rupesin olemaan hermorauniona kun koirakin päätti lyödä hanskat tiskiin...

Ensin siis möllirata. Tuomarina Heidi Vornanen. Ihanneaikaa ei radalle laitettu. Rata oli melko simppelin oloinen, joskin pelkäsin puomin vetävän 9 hypyn jälkeen. Ossi malttoi olla startissakin melkein käskyyn asti, varasti vain sekunnin sadasosan ennen käskyä. Tosin saatoin kädellä heilauttaa niin että lähti, mutta tällä kertaa olin paikoilla jo ja lähtövalmiina. Rata sujui ja rimat pysyi. Harmikseni loikkasi puomin alastulon yli ja siitä 5 vp. Muuten suoritus olikin ihan hieno. Tällä tuloksella olimme maksien kolmansia. Ja lapset olivat onnessaan kun saatiin palkinto. Hieno vaaleanpunainen vinkulelunorsu jonka kärsä ja häntä suoristuvat painettaessa. Voi olla ettei Ossi palkintoaan näekään, ainakin se on tällä hetkellä Iivarin unikaverina ;D JA Reko oli muutes samassa kisassa kakkosena, joten meitin pienryhmä jyrää!!!



Sitten epävirallinen rata. Tää meni ihan pyllylleen (noin niinkusta nätisti sanottuna) ja ohjaajan vit...uskäyrä ja verenpaine oli melko korkealla... Ossi varasti lähdöstä ja lähti painenelemaan IHAN OMIAAN, eikä pirulainen edes totellu käskyjä, karkuun vaan - loikin sinne ja tänne - enkä varkilla tule - huutele ihan niin paljon kun haluat - asenne iski herralle.
P-I-K-K-A-S-E-N-K-O mulla paloi käämit. Mahtoi porukka aatella kun ärjyin Ossille, hävettää melkein itseäkin... Mutta oikeesti, mä en päässy toista estettä eli rengasta pidemmälle koko radalla, kun Ossi löi hanskat tiskiin ja teki jotain mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt... Siis oikeesti, onhan se varastanu ennenkin mutta kyllä se nyt on vielä tähän asti ärjäsystä tullut takaisin... Vai ottiko sitä pattiin kun en juossutkaan ja se vaan yritti pomppia joka suuntaan - en tiiä. Pakkasin koiran autoon ja vannoin taas kerran sen lähtevän rukkasiksi. Pikkasenko pahalla mielellä olin ja ja yhtä pahalla mielellä siis Kuopion kisoja kohti. Ei luvannu hyvää tämä tempaus... Lopuksi pyysin saada mennä Ossin kanssa radan vielä kerran, ettei nyt ihan p-maku jää... Malttoi startissa mutta muuten sitten... Ei se edelleenkään kuunnellu kovin hyvin ja teki kaikki mokat (toki vaikuttaahan siihen sekin, et ohjaajan pinna oli kireellä ja äänensävy ja eleet sen mukaiset...), hyppi kontakteja, sössi kepeillä jne... Mutta vähän saatiin korjattua sitä katastrofia. Mutta tuloksen tästä radasta siis hylky. Lapset oli tosi pettyneitä kun ei saatukaan lisää palkintoja...


Ja oikeesti, vähänkö mua nyt pelottaa lähteä lauantaina kisoihin, kun tällainen tempaus nyt alla!!!! On toi koira kyllä nyt illalla ollu vähän nöyrää poikaa - pikkasen ku korottaa ääntä ni koira tottelee... Mutta miten oli upeat treenit maanantaina ja nyt taas kaikki pielen. Näinköhän mun tarvii muuttaa tavoitteemme agilityssa, että nousemme kakkosiin 5 vuoden sisällä. On sen verran kökkö fiilis tällä hetkellä.

Kauhukakarat

Olipa sitten pari tuntia ennen treeniä sellainen ukkosmyrsky ja vesisade, että ajattelin jälleen kastuvani. Mutta kuin ihmeen kaupalla keli kirkastui puoli kahdeksaan mennessä. Piti ottaa pojat (=kauhukakarat) jälleen mukaan treeneihin, eikä ne meinannu oikein jaksaa ja riekkuivat sitten siihen malliin... Ja sitten taas mutsin pinna lyheni samaa tahtia. Mutta saatiin kuin saatiinkin treenit läpi.

Ossi oli tänään Ficon parina ja ensin paikallaolossa. Siitä ei kyllä tullu oikein yhtään mitään. Oli kauhean malttamaton, vinkui, kuikuili ja nousikin useasti. Ja kun menen vapauttamaan ennakoi istumaan ennen käskyä. Tähän tarttee vissiin kiinnittää huomiota.
Sitten vuoron vaihto ja Ossi baanalle. Heti kun aloitettiin seuraaminen iski Iivarille tietty pissihätä... Eikun koira maahan ja puskaan ;D Tästä hätätilanteesta selvittyämme jatkoimme seuraamista (niin remmissä kuin ilmankin), täyskäännöksiä, kulmia ja rytminvaihdoksia. Minusta ne kaikki meni tänään oikein mallikkaasti. Seuraaminen on ehkä hieman pomppivaa mutta kontakti on mielestäni hieman parantunut.
Jäävät liikkeet meni ok. Istu tarvitsi kaksi käskyä, mutta pysyi istuen! Ei siis mennyt maahan tällä kertaa, muuten kuin käskystä. Myös luoksetulo oli hyvä, hieman vinosti edessä, mutta muuten. Eli tänään oli koiralla hyvä treeni, ohjaajan pinna hieman kireällä lasten takia...

ps. Kirsi. Rupesin tossa just laskemaan et ei mulla nyt kyllä onneks ihan aina ole torstaisin iltavuoroa... Sitä vaan on jo niin tottunut et Tero käy torstaisin, ettei ole tullut edes muu enää mieleen kun ei koko kesänä ole itse jäljellä käynyt... Osaisinkohan edes lukea Ossia siellä enää??? Mutta jospa se teidänkin Tero innostuisi kaveriksi metsään kun ei tartte yksin "akkojen" kanssa olla...

Hyttysiä...

Olipahan treeneissä hyttysiä!!! Ihan järkyttävää... Seuraavan kerran muistaa kyllä laittaa myrkkyä! Tai edes ottaa pullon autoon mukaan. Lisäksi mulla oli kersat mukana - taas lahjottuna kindermunilla - onneksi ne malttoi ihan yllättävän hyvin. Olipahan Ossille (ja miksei muillekin koirille) hieman lisähäiriötä kentällä, kun pojat miekkaili ja jahtasi vihollisia ;D
Tänään otimme puolet koirista kerralla kentälle, 2 oli maassa ja yksi teki. Ossi malttoi makuulla ihan mukavasti, mitä nyt hyttyset tuntui jonkun verran kiusaavan. Kesti poikien sähellyksetkin siinä ihan vieressä. Seuraaminen ei ollut ihan yhtä napakkaa kuin viimeksi, sillä kentällä oli nyt joku ihme haju jota piti välillä väistää (???) ja sitten nuuskia. Mutta ihan ok se meni. Jättöliikkeet ok (mitä nyt edelleen joudun itse jarruttamaan vauhtini ja siten varmistamaan sen käskyn) ja nyt tuli luokse suorassa asennossa. Täyskäännökset meni yhtä lukuunottamatta ihan mukavasti kanssa ja pitkästä aikaa oli henkilöryhmäkin. Nyt ei enää tunkenut kaikkien taskuille - eli meni hyvin!
Tero on taas leirillä ja koira on vallannut sänkymme ;) Eilen nauroin kun menin nukkumaan, et Ossi jo pötkötteli isännän paikalla todella sujuvasti. Eipä edes päätään nostanut kun viereen kömmin. Ja kun pojat yöllä tuli viereen, niin Ossi siirtyi vain jalkopäähän, mutta sänkyyn se jäi seuraksi.

Jarrut toimii

Pääsin kuin pääsinkin tänään treeneihin, kun otin pojat mukaan. Vaikka niillähän kyllä meni sitten nukkumaanmenot hieman myöhään, mutta oli pakko päästä treenaamaan. Eihän tähän ole addiktoitunut - eihän...? Lahjoin lapset Kinder-munilla ja iltapala syötiin eksoottisesti varustekopin portailla. Yllättävän nätisti osasivat olla. Kotona vain pesut, pisut ja yökkärit ja suoraan petiin.

Mutta yllä siis eka rata. Huokasin syvään kun näin mitä Piia oli suunnitellut. Tuo nurkkaus 5 - 11 vaikutti ihan katastrofille. Jos ei muuta niin viimeistään A vetää suoraan kepeiltä. Mutta hei! Aina välillä voi yllättyä iloisestikin. Meidän koiralla toimi tänään kuulo ja jarrut sekä niiden välinen yhteys. Vaikka vauhtia oli, niin iski jarrut päälle käskystä ja vaihtoi suuntaa kiltisti. (Liekö tottis vaikuttaa jo nyt vai oliko ihan satunnainen kerta...) Mutta oli upeaa taas työskennellä. Ja miten hienosti haki kepitkin tuosta vaikeasta kulmasta. Kontaktit meinasi mennä aluksi hieman plörinäksi, joten nakit kehiin ja jopa sujui taas.

Sitten toinen versio. Tässä ongelmana hypyt 6-8. Vaikkeivat periaatteessa kauhean vaikeat, niin jopa vaan mentiin äärältä puolen ja ohi sun muuta. Saatiin kuitenkin sujumaan lopulta. Ja tänään oli innostunut ja kuunteleva koira mukana. Toivottavasti samanlainen on Kuopiossa iikonloppuna. Rupesi tänään jänskättämään kun tuli kisakirjekin. Makseja 18 ykkösissä. Joten nyt vaan viikonloppua odottelemaan....

Kuuma yö

Olipa kuulkaa viime yönä kuumaa ;)
Noh, eipäs sitten jo ehditä niitä tuhmia ajatella... Isäntä kun on reissussa, niin viereeni kömpii illalla 2 pientä ihmislasta ja koira. Ja vielä kun oli paksumpi peitto - millään kun ei usko, että kelit jo lämpenevät... - niin arvatkaapa vaan oliko aamulla hiukkasen kuuma. Olo oli kuin saunassa istuvalla.

Tänään olen myöskin joutunut toteamaan, että omat raajat on melkoisen kipeät eilisestä treenistä. Mikähän siinä on, ettei muista venytellä vaikka tietää sen alustan käyvän jalkoihin?
Meidän ajokoira tuntuu tekevän juoksujaan kun Ossia niin kovasti kiinnostaa. Millään ei meinaa saada tarhalta pois. Saapa nähdä meneekö vielä ruokahalutkin jossain vaiheessa. Ossi on mielestäni miehistynyt viimeaikoina kovasti, sillä reagoi paljon herkemmin kaikkeen tällaiseen nykyään...

Olen myöskin paljon pohtinut, miten saisi tämän nuoremman riiviölapsen (kohta 3 vee) ymmärtämään ettei koiraa murjota. Poika on ihan erilainen kuin vanhempi aikanaan, joka oli vaan hyvää kaveria Ossin kanssa. Nuorempi mäiskiin ja retuuttaa koira parkaa. Hyvin Ossi kyllä kestää ja osaa reagoida ajoissa väistämällä, mutta vielä se joku päivä nappasee kun raja tulee vastaan. Hyviä vinkkejä siis vastaanotetaan tämän ihmislapsen koulimiseen. Ja kysehän ei ole siitä, etteikö häntä kielletä tai asiaan puututa kun huomataan, mutta kun se ei "uppoa" pojalle...