Moppitukka kesäkuntoon

Kyllä. Kesä tulee. Moppitukka päivitys 1.0 --> rantakuntoon.com
Tänään läksi siis junnarilta tukka. Herra 7 kk ihmetteli viilentynyttä olotilaansa ja kostoksi rullasi hepuleilla talon kaikki matot (kaikki 3) ihan pinoon. Mutta hei. Läähättäminenkin loppui ihan heti.

Männä viikolla saimme tiedon, että moppitukka pääsee agilityn valmentavaan ryhmään - jee. Ja apua! mitähän siitäkin mahtaa tulla...? Ensi viikolla aloitetaan.

Viime viikolla työt haittasi harrastuksia, eikä isommatkaan päässeet treeniin. Muta sitä edellisellä viikolla tehtiin tästä radasta nuo valkoiset numerot, eli haastavampi rata. Ja sitähän se oli. Minulla oli molemmat koirat mukana. Ossi oli ihan mahdoton. Ei niiku kuunnellu eikä nähny :) Melkoista sohellusta oli rata. Ja tuo keppien jälkeinen elämä ei meinannut onnistua millään - pituus mentiin aina poikkipäin. Hohhoijaa.

 Aki selvisi hieman paremmin radasta. Mutta sillä oli se etu, että pääsi ensin baanalle, jolloin ohjaajan jaloissa oli vielä paukkuja. Henna oli kyllä varoitellut, että ootko tosissas että otat molemmat koirat. Joo... Ja se kyllä tuntui illalla omissa koivissa. Oli muuten semmoset pökkelöt että huh. Mutta vaikka rata pelottava olikin niin silti Aki selvisi ihan yllättävänkin hienosti

Kevät

Riviin järjesty... Ja Aki näyttää ihan mäyräkoiralta (=pitkältä)

Melkein rivissä

Yks kattoo sinne ja toinen tänne ja kolmas...

Selfie, johon 2 ei halunnut osallistua

Viikonloppuna oli tosi makeet kelit. Aurinko paistoi ja lämmitti, linnut lauloi. Tuntui ihan keväälle. Kävin kirmaamassa lähirannan jäällä poikien kanssa. Hyvin pärjäsivät.
Tosin muita liikkujia oli niin paljon, että enimmäkseen Martti oli irti - nuo 2 tolloa kun painelevat minne sattuu niin ei viittiny riskeerata että kakara painuu (ja painuisi varmasti) perään teille tietämättömille ja räksyttämään muille ulkoilijoille.

Sunnuntaina samat kelit jatkui ja siippa vei vuorostaan herrat jäälle. Olivat tallustelleet vähän kauemmas kuin me lauantaina joten siellä oli kaikki 3 saanut riekkua ilman hihnoja. Näitä kelejä lisää kiitos!

Reenailuja

 3.3. reeneissä meillä oli jotakuinkin tällainen "perusrata" (vasemmalla). Hyvä treeni jossa tuli pitkästä aikaa treenailtua myös rytmitystä.
Kolmos-putkelta koira ampui melekin suoraan A:lle ellei ollut tarkkana. Samoin 6-hypyn jälkeen piti katsoa tarkasti ettei lipsahda hypylle. 17 ajoissa jarrutus ja tiukka kääntö (ohjaajan linjaan), samoin 18.
Oli oikein mukava pätkä ja meidän eka veto Akin kanssa oli kyllä aikasta upea. Mutta sitten se viimeinen (jonka piti olla se nolla) suoritus menikin ihan reisille. Ohjaaja oli ihan pihalla. Ihan pihalla. Koira teki kyllä mitä sekoilin. Heh.

Viime viikolla olikin sitten tällainen rypistys (oikealla). Happi pois ja jalat huutaa hoosiannaa - teemalla. Ohjaaja hapoilla mutta koira (Aki) oli ihan timanttinen. Aivan loistava. Leijeröinti kepeillä ei onnistunut joten oli juostava putken ja keppien välistä itse. Ja loppu pituuden jälkeen oli aikasta upea. Aki ei edes yrittänyt painua tuonne hypyn väärälle puolelle vaan tosi kauniisti kurvasi juuri oikein päin.
Kyllä se vaan osaa jos haluaa :)

Tänään kävin kouluttamassa omaa ryhmää. Koska koirakoita oli paikalla vain 3 niin moppitukka-Martti pääsi halliin. Riiviö kirmasi taas hepulit saaneena ja kakki halliin. Tietenkin...
Siivekkeen kierto tuleekin jo ihan kuin vettä vaan ja olen jo voinut siirtyä siitä hieman irtikin. Välillä meinaa oikaista minun ja siivekkeen välistä. Mutta hoksaa tosi nopsaan, että joku meni pieleen kun ei namia tulekaan.
Lisäksi moppitukka meni tänään hienosti putkeenkin. Joka oli hieman pidempikin kuin viimeksi kun kokeiltiin. Kerran Heli hieman avusti jotta pysyi paikoillaan ja itse menin putken toiseen päähän. Ja sittenpä kirmasi iloissaan muutaman kerran aivan täysin itse, avustamatta. On se vaan hauska tyyppi tää meijän moppitukka.

Isommatkin treenaa

Kyllä meillä isommatkin pääsee hallille, vaikka kirjoitukset kovasti Martti-painotteisia ovatkin. Viime torstaina ehdin pitkästä aikaa Akin treenivuorolle. Rata kutakuinkin tällainen, ulkomuistista piirretty. Akilla oli vauhtia mukavasti. Ohjaaja pelkäsi polvensa puolesta. Se kun oli vihoitellut edellisen viikon. Mutta kasassa se pysyi ja maaliinkin päästiin. Jopa melko kivalla suorituksella.

Radassa ei mitään ihmeen vaikeita ollut vaikka pari paikkaa epäilin alkuun. Keppien jälkeen laitoin koiran putkeen ja menin esteiden vasenta puolta ja kun Aki ponnisti kympille niin tein takaaleikkauksen joka käänsi koiran hyvin putkeen. 17-18 väliin persjättö. Puomin menin ensin vasemmalta ja 21 kierrätin oikealta. Mahdollista oli mennä myös puomi oikealta ja kierrättää 21 taaemman, vasemman siivekkeen kautta. Eli sekin kokeiltiin. Kumpikin ihan jees eikä jälkimmäisessä edes putki kutsunut Akia vaikka niin alkuun luulin.

Ja koska Akin eka suoritus oli hyvä, niin toiselle radalle otinkin Ossin. Rimat medissä. Vanhus paahtoi ihan hullun kiilto silmissä :) Mamman muru. Pikkaisen unohtui tuo A:n alastulokontakti. Mutta onhan tuolla koiralla se estevarmuus ihan eri luokkaa kuin Akilla. On se tykki - edelleen.

Tänään sunnuntaina lähdin Martin kanssa hallille kuokkimaan yhden junnuryhmän treenejä. Voi vielä kun muistettaisiin opit myöhemmin siirtää omaan treeniin. Mutta vaikka oli kuunteluoppilaana siin lopussa sai Martti kokeilla putkea -jälleen- ja mitä? Sehän sujahti sinne lopulta ihan kuin ois aina tehny sitä. JES!!! Nyt pitää ottaa eri suunnista niin että itse tarjoaa sitä... Tästä se lähtee. Vielä kun ois kunnolla aikaa käydä hallilla. Ryhmän jälkeen juoksenneltiin vielä Raikun kanssa. Likka paineli Martin lelu suussa edeltä ja Martti roikkui kaverin hännässä. Huvittavia nassikoita olivat!

Aamujäillä

Kylläpä nyt on jääpainotteisia postauksia. Mutta näin vain on. Eilen illalla Martti kävi taas jääpallokentän reunalla ja ritilärappusissa. Hitsi että ihmiset meinaa vähän jänskättää... Hetki menee ennenkö voi olla kaveria.

Tänään ajatuksena oli käydä rannassa jäälenkillä, mutta vettä olikii nilkkoja myöten. Ei siis päästy rantaviivaa pidemmälle. Tai no koirulit otti pienen retken, Ossi etunenässä ja loput paineli perässä. Saatiin pojan kanssa herrat myös samaan kuvaan, hieman se työtä teetti mutta pysyivät! Huomenna on suunnitelmissa lähteä agilityhallille Martin kanssa :)

Kylläpä teki kutaa

Pienen tauon jälkeen (pakkasta, työvuoroja, koulutuspäiviä...), lue: pitkästä aikaa siis, päästiin Akin kanssa treenaamaan. Rata vaikutti kyllä niin kammottavalle kun siihen tutustuttiin, etten uskonut meidän koskaan selviävän.
Eihän se nyt nättiä ollut, mutta me selvittiin!!!! Ei ehkä nollaradalla, mutta pikku mokilla vaan. Pikkaisen taas herra jarutteli pakkovalsseissa, et onko pakko hypätä. Muutamassa kohdassa siis jouduin käskyttämään useamman kerran. Ja joissain kohti olin itse vähän myöhässä, jolloin Aki ehti jo tulla hypyn ohi tms.
Tuli siis treenailtua valsseja, pakkovalsseja, jaakotuksia ja vähän lähetyksiä. Oli ennakkokäsityksistä huolimatta ihan jees rata.

Uimahommia

Menossa & tulossa

Akin loiskaus

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain....

Haru mukana menossa

Ossi hieman hillitymmin loikkii

Aki ihan selvästi nauttii

Tänään itselläni oli vapaapäivä ja olimme varanneet uima-ajan Koirakylpylä-hotelli Elämäni koiraan.
Kun nyt kerran paikkakunnalle tämä talvi-uintimahdollisuus on koirille tullut, niin päätimme vihdoinkin lähteä kokeilemaan. Mielessä se on ollut monesti, mutta toteutus on jäänyt vaiheeseen...

Kelikin oli uimahommille juuri sopivaa, jäätävää vesisadetta/räntää, märkää ja tylsää. Miksipä siis emme kastuisi kylpylässä. Ohjaaja vähintään yhtä paljon kuin koiratkin. 

Mukaamme lähti Jerkko ja BC tyttö Haru. Ja meiltä osallistui nuo aikuiset koirat - Ossi ja Aki. Tosin seuraavalla kerralla saa kyllä Marttikin lähteä opettelemaan :) sen verran hauskaa tuntui hurtilla olevan kun vauhtiin päästiin.

Koirista oli hieman jännää mennä uuteen paikkaan, etenkin kun siellä joutui heti pesulle. Myös liivit olivat outo juttu, mökillä kun saa uiskennella ilmankin. Mutta talon tavan mukaan myös me ne puimme. Varmaan edistyneemmät (=aiemmin käyneet) uimarit saa sitten jo polskia ilmankin.

Ossia jänskätti alkuun kovasti koko allas ja herra olisi mielummin noukkinut sorsia altaan reunalta käsin. Lopulta, hieman autettuna, hiffasi homman sekä rampin josta veteen pääsi ja sitten alkoikin innokas polskuttelu ja sorsan nouto.

Aki katsoi hetken, kokeili hieman ramppia ja sitten molskis ja loiskis. Oli muuten kaikkien muiden lähdöt paaaaaljon hitaampia kuin Akin loiskaisut. Aki nautti ihan selvästi suunnattomasti. Ja melukin oli sen mukainen, melko kimakkaa haukuntaa havaittavissa...

Uima-aika tuntui loppuvan liian nopeasti, mutta kotona huomasi, että kyllä se oli ihan riittävä aika, kun koirat maata mötköttää ihan kaikkensa antaneina. Uinnin jälkeen pesulle, kuivaamaan ja fööniin kuivattelemaan. Siis apua! Ihanaa. Ja mun sessut jopa suostui siihen.

Oli kyllä niin loistava kokemus, että mennään varmasti uudelleen. Ja oikeasti myös Martti pääsee kyllä tuonne kokeilemaan. Jos vaikka Raiku lähtisi kaveriksi...

Kiitos Jerkko ja Haru seurasta!

Haru ja saalis

Treenattukin ollaan...

Tässä koostetta radoista joita blogitauolla ollaan tehty. Ei varmaan kaikkia mutta joitakin... Osassa radoissa menee 2 treeniä, helpompi ja vaikeampi.

 

Hengissä ollaan...

Luova tauko venähtikin sitten hieman pidemmäksi kuin aioin :) Mutta hengissä olemme ja aksaa on treenailtu. Kisat korkattiin ensimmäistä kertaa syksyn jälkeen menneenä viikonloppuna kotihallissa. Meikäläistä jännitti ihan sikana.... Olin ilmoittanut molemmat jätkät 2 radalle, tarjolla olisi ollut 4 per koira, mutta ajattelin aloittaa kevyesti... Tuomarina oli Suomalaisen Jari. Ja minä tykkäsin ihan mahottomasti rataprofiileista. Ei semmoista ylivaikeeta vääntöö vaan suht mentävää, joka onnistuu myös tämmöiseltä tumpelolta ohjaajalta...

 Ensin hypäri.
Ja Ossi baanalle ensin. Lähdettiin melkolailla lentäen joten arvata saattaa että olinkin sitten hieman myöhässä. Enkä ehtinyt kääntää Ossia tuonne kolmosputkeen, kun se ehti hypätä tuo 14 hypyn... Hylly siis heti kärkeen. Mutta loppurata oli oikein sujuvaa menoa. Aika olisi ollut 37,57 eli ihan hyvin alle ihanneajan. Pikkaisen katselin herran hyppytyyliä, ettei ole ihan normaali. Joten hieroja kutsuu meitä lähiaikoina.
Sitten Aki. Alku sujui paremmin. Mutta 6 hypyltä otettiin kielto kun herra istahti hypyn taakse. Tätä ei olekaan hetkeen tehty joten en ymmärrä mistä tassu taas puristi... En ollut edessä tms... Noh, tämä koira on välillä melkoinen arvoitus. Matka jatkui kuitenkin kunnes Aki esitti sairaan hienon irtoamisen renkaan jälkeen tuonne suoraan putkeen. Vaikka suuntani oli aivan oikea. Tosin videotahan ei ole joten vannomaan en mene. Eli hylly tästäkin...

Sitten agilityrata. Ossi aloitti ja mitä. KESTI LÄHDÖSSÄ - JEEEE!!!! Ja mikä parasta, myöskään kontaktivirheitä ei napsittu!!! Mutta niitä rimoja tipahteli alas 3, eli 15 vp. Aika maalissa 39,44 joka alle 44 ihanneajan. Ja mikä omaa mieltä lämmitti... Me pingottiin lujempaa kuin yksi seuran nopeajalkaisista naisista ja bortsuista. Mie olin niin ylpee tästä vaikkei nollia/sijoituksia tullutkaan.
Aki suoritti myös kontaktit puhtaasti, mutta otti taas yhden kiellon hypyn takana istuskelusta... Eikä taaskaan ollut edes mikään paha paikka. On se kumma. Treeneissä vetää vaikka millasia takaakiertoja ja nyt taas kosahteli helpoissa kohdissa...
Aikaahan meillä siihen istuskeluun meni, niin että +6,55 yliaikaa tuli.

Mutta ihan mukava korkkaus kevään kisoille kuitenkin. Vaikkei tuloksilla juhlittu niin fiilikset oli kohdillaan!

Tulossa luova tauko

Mennä viikolla vielä treenailtiin kummankin sessun kanssa. Akin kanssa täytyy muistaa, ettei sitä saa valsseilla jättää selän taakse... Häviää heti minne huvittaa... Muuten se oli kyllä ihan pätevä keskiviikkona. Mamma taas möhelsi ohjauksissaan, mutta saatiin niitä sitten taas kuosiin kunnes taas ehdin unohtaa.

Ossi tykitteli perjantaina hyviä ratoja. Sai pinkoa ihan tosissaan... Ei tehty mitään mahdottoman vaikeeta pätkää. Takaakiertoja, leijeröintiä ja perusjuttuja. Puomin kontakteja jne.

Nyt ollaan kolmisen viikkoa hiljaa kun mamma lähtee lomalle lämpimään! Sitten jaksaa taas treenata uudella innolla.

Muumimukijahdissa

Aamutuimaan pakkasin koirat autoon ja suuntasin Kouvolaan. Ai miten ihanaa kun maksit oli kerrankin ekana ja päästiin kotiinkin ihan ajallaan (=ehti ottaa päikkärit) kisapäivän jälkeen. Tuomarina oli Pertti Siimes. Ja jatkossa muuten täytyy muistaa etten ilmottaudu Kouvolaan jos kisat ulkokentällä. Meikäläisen askel ei kulkenu yhtään, ei yhtään. Sen verran upottaa se hiekka.
Ratapiirrokset suunnilleen näin. Piirretty ulkomuistista ja nyt en ihan varmaksi enää muista miten päin tuo 5 ja 6 hyppy hypättiin tällä ekalla radalla...
Ossi sai kunnian aloittaa skabat. Suoraan autosta rataantutustumisen jälkeen... Ei hyvä. Koira oli jossain ihan muissa maailmoissa ja sitten levisi ohjaajankin aikeet... Lisäksi herra karkasi lähdöstä melko törkeästi...Taidettiin hyllyttää tonne seiskalle tai jotain. Mutta muutenkin tuntui, että se pyöri ja hyöri ihan omiaan... Mutta hei! Kontaktit se otti!!!!  Sitten koiran vaihto ja pieni väli. Akin kanssa sujui jo paremmin.... Tai noh. Tulos kuitenkin. Tuolla hypyillä 5-7 jossain kohtaa saatiin pari kieltoa. Muuten Aki teki ihan nättiä, joskin hidasta duunia. Vaan niin oli tahmee ohjaajankin jalka, että aikavirhettä tuli reippaat 15 sekkaa. Järkkyä! Sijoitus joku 25.

Rata kaksi. Jälleen Ossi kärkeen. Ja nyt se mokoma karkasi vielä törkeämmin jos mahdollista. Otin takaisin lähtöön ja komensin odottamaan. Hihkaisin tuomarille että menään siitä suoraan maaliin kun istutin takaisin lähtöön... Kesti se nyt hetken, mutta kestääkö taas seuraavassa? Eli tältä radalta hylky eikä päästy alkua pidemmälle. Mokoma possu. (Välillä mieltin, että onko tässä enää mitään järkee Ossin kanssa vaikka sillä intoa ja halua on, mutta tuo lähdöissä varastelu on niin törkeetä)

Aki oli jo vähän nopeampi toisella radalla. Harmittavasti ohjasin hypylle 16 huolimattomasti ja se tuli ohi. Kielto. Mutta muuten ihan ok rata. Tosin olihan meillä nyttenkin yliaikaa reipas 11 sekkaa.  Sijoitus 10.

Hyppäri vielä viimeiseksi. Nyt Ossi pysyi lähdössä ehkä nanosekunnin kauemmin (eli ei oppinut edellisestä). Joltain hypyltä tipahti rima ja johonkin sain sössittyä kiellon. Keppikulma oli paha ja putken 11 väärä pää houkutteli... Hyllyksi meni tämäkin. Oltiin vissiin vanhuksen kanssa vähän epävireessä molemmat.

Akikin kielsi jollekin hypylle mihin sain vauhdin tössäämään ja keppien ekan välin läpi juoksi kohden putkea... siitä vitonen. Sitten meni maku ja sössittiin keppien alkua ihan kunnolla. Enkä edes muista mille esteelle hyllytettiin... Olikohan Akillakin putken väärä pää. Eli tällä radalla ohjaajalle tuplahylly.
Ei totisesti ollu meidän päivä. Tosin erilaisella pohjalla ois voinu olla fiilinki ja mano jo toinen... Mutta turha kai sitä on jossitella jos ei oma jalka nouse. Ossin kohdalla harmitti erityisesti sillä perjantain treenit meni niin mahtavasti! Millähän planeetalla nyt oltiin.

Kouvolasta ei siis muumumukeja - haetaan kaupasta  :)

On se vaan tykki...

Tämmöistä rataa pukkasi tänään. Kilpaileville numerosta 21 alkaen...
Jo alku (3 ekaa estettä) aiheutti meikälle päänvaivaa, että miten saan järkevästi Akin pyöritettyä. Mutta niin vaan meni ihan ok. Pieni vekki ennen kakkosta, niisto kolmoselle ja pyörätys siivekkeen (vas) kautta.  24 hypylle vastakääntö ja koira ulomman siivekkeen kautta puomille (parempi linja). Puomilla sivuetäisyyttä ja koira itsenäisesti alastulolla. Valssaus. 28 taas vastakääntö. 31 pakkovalssi ja 32-33 väliin persjättö.  35-36 väliin valssi. 39 vastakääntö - samoin 41.
Melko haastava rata, mutta selvittiin kuitenkin aikasta hyvin pienillä viilauksilla. On siitä vaan kehkeytymässä näin vanhemmalla iällä ihan  upee aksakoira :) Näillä eväillä hyvä lähteä sunnuntaina kisaamaan...

Männä perjantaina en päässytkään Ossin kanssa treeniin kun istuin hallituksen kokouksessa... Josko tulevana perjantaina pääsisi tätä rataa kurvailemaan Ossinkaisenkin kanssa...

keskiviikkona kerran

Keskiviikkona paineltiin hippulat vinkuen. Ja hyvin paineltiinkin. Ekan vähän hipsuttelin, mutta kun uskalsin juosta niin alkoi sujumaan...
Aki lähtöön. 2-3 persjättö. Kepeille autto. Ei siis pyöristäen vaan koira suoraan ykkösväliin, oma käsi auttoi kakkoskepin takaa.  Putken päähän vienti tarkasti. Kasille niisto. Ysille lähetys ja hippulat vinkuen kohti 11. Sinne joko pakkovalssi tai saksalainen. 14 valssi ja 15 "retro"pyöräytys. 16 valssi. Ja pöytä.

Ja aijaijai miten ihku sessu mulla oli. Innokas ja vauhdikas. Ohjaajakin onnistui melko hyvin...

Piirinmestaruudet Kotkassa

Sunnuntaina lähdettiin taas Kotkaa kohti. Tällä kertaa Titi & Pyry kyydissä. Vuorossa kolmoset (ja siis itsellä molemmat koirat kyydissä \o/ ) ja piirinmestaruuksien jahtaaminen. Harmittavasti en piirrellyt ratoja talteen, eikä järjestävä tahokaan niitä ollut nettiin laittanut. Mutta ensin siis hyppäri (ratapiirros bongattu tuomarin sivuilta) ja tuomarina itselle uusi tuttavuus Markku Kaukinen. Nousun "kunniaksi" Aki starttasi ekana. Rataantutustuessa mietin vaan kauhulla noita takaakiertoja ja Akia... Mutta rohkeasti tulta päin. Ja miten päästiinkin ihna nätisti alku. Ehdin leikata putkella koiran edessä ja sain käänettyä kepeille. Takaakiertokin oli ihan ok.  Tuolla hyppykiemuroissa meinasi itsellä jalat mennä solmuun ja olin työntämässä Akia esteellä 9 takaakierrolle. Viime hetkellä tajusin, että EI, EI VIELÄ.... Ja sain pelastettua naftisti, mutta aikaahan se meille maksoi. Loppu paineltiinkin ihan kivasti. Pikkasen Aki arpoi okserilla, ehkä muut ei huomannu mut mä tiesin just mitä se aatteli. Mutta hyppäsi kuitenkin!!! Ja sillä lailla. Nollalla jäbä alotti kolmoset, vaikka vähän yliaikaa olikin.

Ossin kanssa sama rata. Sehän porsasteli taas lähdöstä ihan omia aikojaan liikenteeseen... Onneksi sain sen putkeen ja homma oli vielä pelastettavissa. Ja ihme kyllä sain sen takaakierroillekin, tai siis että itse ehdin niille sen viemään :)  Vaan entäs sitten. (En ollut ainoa...) Unohdin katsoa koiraa murilla ja lähdin vaan kiitämään. Ja sehän tuli ohi. ARG! Korjaus ja loppuun päästiin ok, mitä nyt vikana ollut okserin rima tipahti. Eli kymppi ja hieman yliaikaa. Mutta tulos. Ja niin oli ekaa kertaa isä ja poika samalla tuloslistalla kolmosissa. Poika parempana. (ylin lista)

Sitten oli agirata ja tuomarina Seppo Savikko. Taas Aki paineli ekana. Alku päästiin ok, mutta sitten ite sössin yhelle hypylle ja sain koiran jarruttamaan kiellon arvoisesti (ja tässä kohtaa niin kuulin Heinin ruoskan laulavan, että mitä säää siellä tössit....) Mutta siihen hajosi pakka ja ohjasin väärään väliin keppejä, taisi tulla ohi keppien ja kielsi okserille. Siitä kohdasta oikaistiin vaan maaliin. Akille siis hylly.

Ossin kanssa saatiin tulos. Eihän se mikään nätti ollu ku mokailtiin senkin kanssa. A:n alastulo ja joitakin kieltoja saatiin, sekä sitä myöten yliaikaa. Mutta vanha herra sai yhteistuloksen ja oli piirinmestaruusskaboissa kuiteskin 20 :)

Sitten vielä joukkuerata. Team pinkki. Olin ilmottautunu Ossin kanssa ja Aki varakoirana. Muut joukkueessa Sirpa & Valo, Heli & Blanca ja Titi & Pyry. Titi päätti että Pyry lepää ja Aki starttaa. Tehtiin vielä ohjaajan muutos niin että Titi meni Ossin kanssa ja minä kolmannen osuuden Akin kanssa. Sirpa starttasi ekana. Hylky. Heli sain vitosen. Pikkasen ittee jänskätti et jaksaako Aki edellisen radan sössimisen jälkeen. Mutta huippua, sillä oli ihan sikana intoo ja vauhtia. Ja saatiin muuten taas nollat, harmittavasti 0,95 sek yliaikaa. Mutta olinpa tyytyväinen.
Joukkueen ankkurina Ossi ja lainaohjaaja Titi. Mua tais jänittää enemmän ku Titiä. Mutta niin vaan tekivät nollan, Pikkaisella 0,53 sek yliajalla. Mutta tuomarikin nauroi kun Titi komensi Ossille JARRRRRRRUUU... Kuuluttajakin juonsi jotta taitaa olla harvoin tämän koiran ohjaajana ;D Mutta kyllä mä olin ylpee miten hienosti se kulki. Ja loppuun asti piti jännittää... Niukasti jäätiin lopulta neljänsiksi mutta oltiin kyllä itte aika tyytyväisiä.

Kisat oli pari tuntia myöhässä ja sitä mukaa kotonakin oltiin aika myöhään yöllä... Mutta mukava reissu oli! Molemmat koirat oli niin murusia vaikkei mitaleja juhlittukaan!

Finally we did it!!!!

JES JES JES JES

Lähdin sitten tänään Kotkaan kisaamaan Akin kanssa. Odotukset ei olleet kauhean korkealla viime aikaisten kisasuoritusten valossa... Eikä matkaseuraakaan ollut. (On muuten harvinaisen tylsää ajella yksinään) Mieliala oli siis vähän tylsä...

Noh, paikan päällä ihastelin Kotkalaisten upeaa hallia. Nolo myöntää, että vasta nyt kävin siellä ekaa kertaa kisaamassa. Jos menestys jatkuu näin hienona niin käydään vastakin...

Tuomarina oli Seppo Savikko. Rataprofiili (palttiarallaa näin piirrettynä ulkomuistista) oli mukava, muutama meille kinkkinen kohta. Esim tuo takaakierto 13-14 hypyillä pelotti etukäteen, etten vaan sössi koiran vauhtia siinä seis...
Lisäksi pieni riski oli ampua putkelta 3 hypylle 13 tai tuupata koira takaakierrolle neloselle...
Myös juoksulinja 14-15-16 piti katsoa tarkkaan, ettei kierrä liikaa oikealta jolloin koira ohjautuu helposti 16 väärinpäin tai hieman ohi saaden kiellon...

Eikun rataantutustumisen jälkeen baanalle! Aki oli innoissaan, vaikka olikin vieras halli. Sain pinkoa ihan tosissaan. Ja ai miten nätisti se veti rataa!!! Ihan nanosekunnin epäröinti tiukan käännätyksen jälkeen hypyllä 14 mutta se suoritti sen !!!! JES JES JES! Tässä kohtaa alkoi ohjaajaa jännittää josko tulisi nolla. Piti ihan pinnistää omaa keskittymistä loppuun asti etten kepeilläkään lähtenyt liikaa vedättämään. Ja voi jee! Me päästiin maaliin nollalla ja alle ihanneajan (-5,35 sek). Siinä vaiheessa kakkosia. Mutta vielä piti jännittää... Lopulta oltiin kolmansia ja vihdoin se SERTI ja kolmosiin. Terve. Yksi startti tänään ja loput kirmaillaan huomenna piirinmestaruuksissa kolmosissa.
Mamman muru.

Kotimatkalla hain skumppapullon juhlintaa varten. Sillä sen olen ansainnut. Tämän koiran kanssa on koettu verta, hikeä ja kyyneliä. Ja koetaan varmaan vastakin... Mutta nyt nautitaan!!!!

Tekevälle sattuu...?

Viime perjantaina lähdin Ossin kanssa innolla treenaamaan uuteen ryhmään... Paikalla 2 koirakkoa. Rata oli kiva, mutta älkää kysykö miten se meni...  Ossi meni ihan mukavasti alun. Sitten sattuikin pikkuruinen äksidentti. Kouluttaja oli laittamassa nakkeja keinun alastulolle ja Ossi ryntäsi TÄYSIÄ yhtään jarruttamatta keinulle. Valtava lentokeinu, yhtään ei lauta laskenut... Ja auts. Siitä suoraan ISO törmäys koulutajan päähän. Hänen rillit hajos ja kipu kova. Kohta verta ja minulla jo pieni paniikki. Onni onnettomuudessa, vain silmäkulma ja nenänvarsi auki, ei siis silmä itse. Mutta päivystyksessä meni sitten meidän ilta. Lievä aivotärähdys ja komeet mustelmat... Että on tää agility vaarallinen laji. Tällä viikolla kokeilemme kuitenkin uudelleen...

Keskiviikkona oli Akin treenit oheisella radalla 1-20 oli mölleille ja 21-40 meille kilpaileville. Meille vaikein pala oli tuo keppien jälkeinen elämä. En saanut millään muuveja kohdalleen ja koira paineli aina A:lle. Muuten Akilla oli mahtavasti intoa ja vauhtia radalla.

Lisäys.... Ossin treenit perjantaina sujui hieman paremmin kuin viikko sitten :D  Rata oli sama kuin Akilla keskiviikkona. Herra oli aikasta päheen upee. Vaikka mä oli muutamissa valsseissa auttamatta myöhässä niin pyistyin paikkaamaan takaaohjaten. Tuossa alussa 1-2 hyppyjen jälkeen piti tosissaan tehdä töitä, että sain koiran putkeen. Se ois paljo mielummin menny kepit. Kontaktitkin dementikko otti, tosin keinulla edelleen vauhtia ihan liikaa...Muksat treenit!

Mahtavuutta

Tänään pyörähti syksyn uudet treeniryhmät käyntiin. Tai johan ne maanantaina alkoi, mutta miun osalta...
Miun kouluttama ryhmä siirtyi torstailta keskiviikkoon ja siellä oli uusia innokkaita koirakoita. Oli mukavia likkoja.
Akin ryhmä säilyi samassa kohdassa mutta pieniä muutoksia porukassa tuli. Mutta pääasia, että tuttu koutsi Heini jatkaa!!!

Hallilla siirryttiin myös valmiiseen ratapohjaan niin aikaa ei mene rakentamiseen ku parin viikon välein... Tämmönen pohja siellä nyt oli. Mölleille 1-16 ja kisaaville 21-40
Lisäksi hallille tuli uusi matto viime viikolla, niin että kylläpä nyt passaa reenailla!!!!
Joskin matto tuntui olevan himppasen liukas koiralle näin äkikseltään. Itse siinä oli kyllä hyvä juosta! Ja voi miten me tänään liekehdittiin (in my dreams?)
No mut joka tapauksessa Aki oli ihan tosi mahtava!! Kunpa saatas tuo fiilis kisoihinkin siirrettyä... Ekalta esteeltä noin yhtämatkaa, kolmosen takaakierrolle lähetys ja valssi pois siitä edestä... ja perään toinen 24 hypylle. Putkesta hieman odotin ja menein itse tuolta esteiden "takaa" ja lähetin putkeen 28. Ja mitenkäs mä ehdinkin hienosti pinkaista putken ulostulolle ennen koiraa ja leikkasin edessä. JES! A:N jälkeen hypylle valssi jotta sai käännettyä kepeille paremmin. Itse etenin keppien puomin puolta. Loppu olikin melko tykitystä kun piti vielä ehtiä tekemään persjättö 39-40 väliin. juoksulinjani oli siis sama, suoraan niiden välistä tuota "paperin alareinaa kohti". Sen takia tehtiin näin, että jos rata olisikin vielä jatkunut.... Olisi ollut helpompi jatkaa.

Mutta oli niin hyvän mielen treenit. Aki loista ja mammakin oli ihan ok. Ossin siirsin perjantain ryhmään, mutta heti ekalla kerralla ollaan poissa kun lähdetään mummolaan... Mutta ensi viikolla sitten! Pitäähän sitä ennen piirinmestaruuksia vähän treenatakin - kai?

PS. ja vaikka tässä on ollu himppasen hiljaista ni ollaan me silti reenailemassa käyty... Viime viikollakin pihalla pimeässä, keinu keskellä lätäkköä ;D  Jäi vaan kirjoittamatta...

ARGH - mie en ala!!!

Juu, en ala en... Kisoihin siis omalle hallille kyydissä kummityttö katsojaksi. Tuomariksi oli vaihtunut oman seuran Sami Topra. Hypärin profiili vaikutti ihan "Akin" radalle. Mutta mitä ihmettä. Tää myö sössittiin ihan luokattomaksi. Uupui vauhtia. Jostain syystä koira paineli kolmoshypyn ohi vaikka linja oli ihan suora... Sitten tultiin kuutosen ohi ja sitä mie en vissiin enää jaksanu korjata. Paikkapaikoin oli sitten ihan  ok menoa slaalomilla esim. Mutta ei kauhean hyvät fiilikset omasta(kaan) suorituksesta tällä radalla jääny.

Sitten agirata. Kattelin profiilia ja mietin et ei oo yhtään meidän juttu. Muutamia pikku viboja oli kuten se että ohjaaja seisoi koiran tiellä putkelle 6 mentäessä, mutta onneksi koira väisti ja meni silti oikein. Huomasi muuten radalla, että oli käyty treenaamassa kontakteja nameilla - Aki napotti alastulolla ja etsi nakkia hetken...  Keinu oli taas hidas mutta mitä maaliin nollilla. Olin niin onnellinen. Ja muutkin sanoi että kolme nollaa tuli radalta. KUNNES... Listat tuli seinälle ja meillä olikin +3,07 sekkaa yliaikaa. Tuliko se nyt noista nakkien etsimisestä ja keinulta....vai???  Voi pe***le sanon minä. Ja oikeesti, itkuntirahduskin pääsi kun pettymys oli kova. Ja kun vielä halusin veistä haavassa kääntää niin kysäisin tuomarilta, että kyllä, koska koiria oli 11 niin nollalla olis saatu se uupuva luva. Vaikka päästiin siis palkintopallille nro 3 niin fiilikset oli vähän alavireiset...

Vielä oli jäljellä yksi yritys. Hellettä oli kovasti ja omia jalkoja jo hapotti. Eikun koira viilennykseen vedellä ennen starttia ja menoksi. Nyt löytyi vauhtia mutta sitten ohjaaja päästi sen hyppäämään 6 hypyltä suoraan (huono haltuunotto)... Hyllyähän se sieltä siis pukkasi taas. Kepit uusittiin ja puomin alastulon loikkasi. Muuten oli ok.
Eli ei siis hääppöisellä fiiliksellä tänään. Ehkä mä märehdin taas pari päivää ja sitten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Kohta jo 2,5 v jahdattu sitä uupuvaa... vähemmästäkin ohjaaja masentuu...