Mamman kolmikko

Mamman kolmikko

maanantai 28. huhtikuuta 2014

"Vähän vaan" kontakteja otan...

Joopa joo... Tosiaan viime torstaina oli vapaapäivä ja koska tiesin, etten illalla pääse lasten harrastusten takia, niin ajattelin mennä vähän kontakteja tekemään Ossin kanssa. Huomasin että koutsimme oli varannut vuoron aamulle ja kysyin saanko tuppautua mukaan... Ysiksi siis hallille ja vaikka Heinin varauksessa luki "tekniikkatreeni" niin tehtiinpä sit kuitenkii rataa. Niin se juoksutti mua pari tuntia, tehden itte vähän välissä... Kaikkiaan mulla meni hallilla melkein 3 tuntia :)

Rata ensin Ossin kanssa. Se kun kestää toistoja ja mun tumpelointia kun Heini komensi ja uudestaan, uudestaan, alusta, vielä, uudelleen... Ei ihan osunu meikäläisen valssit ja katsee paikoilleen. Huh että olin hapoilla. Pussin vasemmalta lähtö. Muurille valssi ja heti perään uusi, että sain käännettyä koiran putkeen nro 4. (Ja nuo valssit oli ne mitä hiiiiiuuuuulattiiiiinnn huolella ja kauan) Putkelta mukaan, pieni pyöristys hypylle ja putkeen lähetys. Vastaanottamaan seiskalle ja kääntö putkeen. Kasille vastakääntö ettei lähde muurille. Sitten valssi tuolta ysiltä 11 ja jaakotus (olikohan se se?) 12. Kepit ja maali. HUHHHUH.
Olipahan treenit. Ihan oikeesti toistoo toiston perään. Mutta kyllä se sieltä ohjaajakin alkoi hokaamaan, vaan muistaakohan taas seuraavalla kerralla. Akin kanssa ei ihan niin hirveesti toistoja. Vauhdistettiin noita sille hankalia kohtia lisäpalkalla kupissa, jonka Heini antoi. Esim tuo kasille tehtävä vastakäännös...

Molemmat poitsut teki hienosti ja kuski oli ihan rikki loppupäivän :) Siitä siis tietää että oli hyvä treeni!!!

Viikonloppuna korkattiin mökkikausi ja kylläpä näki miten koirat nautti heti kun ne veneestä vapaaksi laskettiin. Kirmasivat onnessaan ympäri tonttia ja painelivat naapuriin herkkuja hakemaan. Kahlasivat ja läträsivät vedessä ja ihmettelivät rannassamme olleita hanhia. Keli oli loistava! Kesää odotellessa...
Tällä viikolla jää treenit väliin kun vietetään vappua...

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Arjessa taas

Heini toi meille tänään vähän lyhyempää pätkää, niin ehdittiin ihan 2 osuutta. Ja vaikka radalla muuttui vain yhden hypyn paikka ja putkelle vienti toiseen päähän niin muuttui ohjaus isostikin...

Ensin vasen rata. Liikkeelle koiran kanssa yhtäaikaa, vaikka toki hieman etumatkaa ottaen. Putkelle 2 putkijarru. Kolmoselle päällejuoksu ja lähtys putkeen. Kauhea pinkominen ja näyttö vaan putkelle sillä 6-7 väliin piti ehtiä persjätölle. Tämä sujui aika hyvin. Mitä nyt jalkani on niin kipeä että juokseminen ei ole ihan priimaa.

Toisella radalla käännettiin vitosta. Alku samoin, kolmoselle valssi joka suuntautuu riittävästi putkelle, oikeastaan putken keskiosa kohti niin ettei koira lue hypylle nro 5. Sitten putken kautta vitoselle. Siihen oli useita vaihtoehtoja. Me tultiin putkelta niin että Aki tuli vasemmalle kädelle, josta käännyin hypyllä koiran kautta putkea kohtia - ohjasin koiran hypylle - ja jatkoin pyörähduksen nopeasti loppuun asti ja kuhea pinkominen taas tuonne persjätölle.

Olipa hauskat pätkät. Tätä jälkimmäistä pyörähdyksineen hiulattiin hieman enemmän mutta ihan mukavasti mentiin ja Akilla oli kivasti vauhtia.

Huomenna en ehdi Ossin treeneihin kun on pojan pesäpalloon kuskausta. Niinpä taidan pyörähtää hallille jo aamulla vähän kontakteja (ainakin) tekemään.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Menneen viikon reenit


Heini toi meille keskiviikkona tällaisen vauhdikkaan radan... Vastakäännös ykkösellä ja kolmoselle näyttö ja napakka käännös ja vahdilla persjätölle pituuden jälkeen. Valssausta kuutoselle. Näyttö ysille ja oma suunta kohti A:n alastuloa. 11 takaakierto-päällejuoksu. Näyttö 14 ja persjättö taas pituudelle. Hauska rata. Vaikutti näennäisen helpolle muttei sitä ollut jos haluttiin hioa kaarroksia pienemmiksi. Mutta hauska pätkä. Aki teki ihan mukavasti. Vauhtia ja intoa oli. Kauhean epävarma se on ellen näytä riittävän selvästi ja riittävän pitkään. Huitoa ei siis passaa.

Sama rata olikin paikoillaanvielä torstaina kun Ossin kanssa menin treenaamaan. Joten sama pätkä vanhuksen kanssa. Oikein mainiosti veti jäbä. Lisäksi varioitiin kontakteilla ja niillä se oikein loisti torstaina. Aki pääsi myös radalle torstainakin ja tehtiin hyppyjä 5 m väleillä ja putkesta okserille tuloa - ison palkan kera tietenkin. On ne hypyt sille vaan vaikeita välillä. Millähän mä olen sen niin saanut niitä kammoksumaan...? No parempaan päin viime aikoina, mutta silti...

Tässä kuva taannoiselta laavureissultamme. Oli mukava vapaapäivä kera miehen ja koirien. Hyvä maasto ja makkaranpaistoa kera kaakaon.






keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Palmusunnuntaina kirmattiin

Sunnuntaina oli IMAKK:n kisat meidän hallilla, tuomarina Hannikaisen Elina. Olin ilmonnut molemmat koirat karkeloihin. Ratapiirrokset on napattu Elinan Facebook-kansiosta.
Ensin kakkosluokan startit. Hyppäri vaikutti kivalle ja alku sujuikin tosi mukavasti ja Akilla oli vauhtia. Mutta sitten... On ilmeisesti harjoiteltu hienosti ja paljon takaakiertoja, kun sain tyrkättyä koiran slaalomin viimeisen esteen (nro 10) takaakierrolle. Muuten se menikin radan kivasti loppuunkin asti. Pikkaisen se arasteli viimeisenä ollutta okseria, mutta hyppäsi kuitenkin. Tämä rata oli sellainen hyvänmielen hylly, kun vielä jaksoi hymyilyttää radan jälkeenkin.

Sitten seuraavana oli vuorossa agirata. Taas alku lähti liikenteeseen kivasti, kunnes putken jälkeinen okseri aiheutti harmaita hiuksia. Koska tiesin, että se on jostain syystä Akille kammotus niin jäin oikein odottamaan putkelle, että mennään yhtämatkaa... Ja niinhän me mentiin - kunnes seuraavalla hypyllä jäin ihmettelemään että mihis se sessu jäi... Siellähän se istui okserin takana heiluttelemassa häntää *prrrkele*  Otettiin vauhtia ja uusi yritys. Sama juttu. Sittenpä tultiinkin jo okserin ohi suosiolla... Tämä hylly pisti taas mielen matalaksi, että eikö me koskaan... Aina tökkää johonkin...

 Yritin siinä sitten kasailla itteeni kolmosten startteihin. Ekana Ossilla oli agirata. Olin siinä taas odotellessa naureskellu porukoille, että mitenkähän herra porsastelee lähdössä ja karkaa... Vaan mitäpä tekee Ossi...? Mulla meni heti lähdössä pasmat sekaisin kun se otti ja PYSYI lähdössä lupaan asti. Ehdin siis oikein mainiosti aikomaani kohtaan, vaikka vilkuilinkin olkani yli että milloinkahan se suhahtaa sieltä... Ei tuo meidän keppien jälkeinen elämä niin nättiä ollu, eikä meny niin kuin olin rataantutustumisessa suunnitellu... Mutta saatiin kuitenkin virheettömästi menemään. Moni nääs hyllytti tai otti kieltoja hypyllä 6 joka oli vähän pahassa kulmassa edelliseen nähden... Oltiin käyty Ossin kanssa lauantaina kontakteja treenaamassa, mutta siitä huolimatta mokoma hyppäsi hintsusti A:n ekan alastulon yli. Takana hypyillä tehtiin takaaleikkauksia (joista Heini mulle motkotti :D maalissa, että ihan turhia kun oisin kuulema ehtiny muutakin tekemään...). Paluukontakti sujui ihan ok ja loppu myös. Ja mitä tuloksella 5 sijoituttiin kuudenneksi ja päästiin vielä alle ihanneajan... Ja sittenhän se vasta harmitti kun totesi, että kaikilla edellä olijoilla oli jo sertit, että nollalla - oisko siirtyny jopa meille asti?? Noh, jossittelu on turhaa ja kontaktitreenejä siis jatkettava. Mietin sitä lähtöä, että auttoiko meitä se, että pari koiraa ennen starttasi juoksuinen narttu vai se, että otinkin pannan jo aikaisemmin pois ja mentiin sivulle kommennolla sitten lähtöön (normisti otan pannan pois vasta lähtökohdassa). Vai jopa molemmat?? Tätä taktiikkaa kokeillaan kuitenkin jatkossakin josko vaikka toimisi...

Viimeisenä vuorossa Ossin hyppäri. Olin jo suunnitellut, että yksi seurakaveri juoksisi Ossin kanssa, mutta päädyin kuitenkin yrittämään itse. Mikä ehkä tässä kohtaa oli virhe, sillä jalkojani pakotti ihan järkyttävästi pitkästä päivästä (??) johtuen. Tai jostain, mutta tuntui ettei ne toiminu yhtään. Lähdettiin starttiin taas panta aiemmin pois ja sivulle komennolla. Nyt se ei ihan yhtä hyvin pysynyt mutta pikkaisen paremmin kuin "normaalisti". Saatiin säädettyä ittemme esteelle 15 asti, jossa tuli kielto kun Ossi tuli ohi, en siis riittävän selvästi kertonu et ois pitäny hypätä. Sitten en tiedä mitä tein, lopetinko ohjaamisen vai what mutta koira tuli maalihypyn ohi... Ja vielä korjauskerrallakin... Eli kolmesta kiellosta hylly.
Onneksi minulla on Ossi joka sai minut taas hieman paremmalle tuulelle. Akin tokan radan jälkeen olin nääs taas lyömässä hanskoja tiskiin... Pitäisikö ostaa uusi pentu ja aloittaa alusta kaikki? Noh, ehkä me vaan treenataan lisää...

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Voi pätevyyttä

Tänään luulin reenaavani yksin, kun Anne ilmoitti olevansa kipeä. Mutta mikä iloinen yllätys kun Maija aloitti ryhmässämme. Tehtiin ratoja kentällä olevista esteistä ja hyviä pätkiä saatiinkiin. Keppikulmia, pimeitä putkia, kontakti-putki-erottelua yms. yms. Mie kokeilin Ossinkin kanssa jaakotuksia ja sitten tehtiin kontakteja. Kepeillä leikkasin koiran vielä pujotellessa sen edessä yms yms. Oli tosi kivaa. Ja Ossi toimi tänään aivan ihanasti. Oli kuulolla, pienet kaarrokset, kaikki kontaktit osui... Ja muutenki tosi mainiota menoa. Kunpa vaan olisi yhtä ihana sunnuntain kisoissa...
Tunnin jälkeen tehtiin vielä kontakteja ja Aki teki pikaisesti takaakiertoja ja jaakotuksia ja hyppyjä niin että minä seisoin paikoillani... Hyvä treeni parempi mieli - jälleen.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Harmitusta ilmassa

Tänään oli seuran ylimääräinen kokous jossa päätettiin halli-investoinnista ts. siitä missä laajuudessa hallia kunnostetaan. Kovasti on töitä tehty männä viikot halliyhtiössä ja suunnittelijoille maksettu työstä, pyydetty urakoitsijoilta tarjouksi ja käyty pankissa... Sen suhteen kaikki oli aika selvää ja remontti olisi voinut alkaa jo toukokuussa, niin että syksyllä olisi meillä ollut lämmin halli... Ja mitä tekee kokous. Äänestää niin että vain matto vaihdetaan... EI MITÄÄN JÄRKEÄ!!! Treenimaksujen korotukset olisivat olleet ihan maltilliset ja sillä olisi saatu plussan puolella oleva halli jossa voisi paukkupakkasillakin treenata ja kisoja järjestää. Ja rakenteet olisivat pysyneet kuivina yms. yms. Mie oon niin pettyny. Ensinnäkin kaikki tehty työ valuu hukkaan ja talvella taas palellaan. Alusta on liukas kun siihen kertyy kuuraa tietyllä kelillä jne. Mutta ei maha mitään jos ihmiset on noin lyhytkatseisia... Mie en ainakaan oo mukana sit muutaman vuoden kuluttua kun reenaajat vinkuu lämmitystä... Joku muu saa olla selvittelemässä asioita, enkä mä oo ees tehny sitä isointa osaa ja silti oon istunu iltakausia hallilla asian tiimoilta...

Noh, mutta treeneissähän meillä oli viikonlopun kolmosten hyppäri. (Rata kopsattu tuomarin facebook-sivuilta) Meiltä vain uupui hyppy 12 kokonaan että saatiin rata mahtumaan paremmin. Täähän oli kiva pätkä ja suoriuduttiinkin ihan kohtalaisesti (minusta) - kouluttaja toki saattaa olla eri mieltä ;)
Kakkosputkelle putkijarru ja kepeille kääntö, neloselle näyttö takaakierrolle ja terävä käännös itsellä 180 astetta vasemman kautta. Viitoselta kutoselle persjättö, samoin kympiltä yhteentoista. Pimeään putkeen lähetys. Muurin jälkeiselle hypylle valssi  ja seuraavalle jaakostus (? vai vastakääntö. Onks niillä joku ero?). Ja ulkokautta maaliin. Jee. Hyvin meni.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kylläpä otti luonnolle

Tänään oli kisapäivä kakkosissa kera Akin, kotihallilla. Tuomarina Marjo Heino. Päästyäni paikalle puolilta päivin ei paljoa ehtinyt valmistautua, sillä kisat olivat etuajassa ja jo vartin päästä saapumisesta oltiin rataantutustumisessa. Jostain syystä silti minula oli ekan rada startissa (ja ennen) ihan kaamea paniikki päällä. Rataprofiili oli mukava ja juostava. Ja Akille sopiva. Alkuun tein tuohon kakkoselle sellaisen muuvin mitä en muuten ikinä ennen oo kisoissa tehny. Että on me jotain Heinin opissa päähämme saatu kun uskalletaan kokeilla... Mutta sitten ohjaaja heilutteli omiaan kepeillä ja putkikin veti... Herra pinkaisi kesken keppejä pois. Uusiksi alusta. Ja sama juttu. Sitten korjattiin keskeltä kepit. Tässä vaiheessa vissiin ohjaaja oli jo luovuttanut kun neloshypylle en jaksanut enää ohjata kunnolla ja koira tuli ohi. Hylly kun jatkettiin vaan rata loppuun. Pikkaisen oli koira hetken hukassa mutta loppuhan sujui ihan mallikkaasti. Vaikkakin tulos jäi taas saamatta... Ja keppien hiulaamisesta johtuen ylitimme ihanneajankin. (On muuten tosi kiva, että hylly-lappuihinkin aika merkitään!!!) Mutta muuten koiralla oli vauhtia ja intoa. Enpä ole vielä ennen tainnut Akia nähdäkään kuola poskella maalissa.  (Titille muuten iso kiitos videoimisesta. Radat on kopsattu tuomarin omilta facebook-sivuilta.)






     

Noh, sitten agiradalle edellisen pettymyksen jälkeen. Jälleen profiili oli mukava. Ja alku menikin hyvin. Puomin olin päättänyt mennä vasemmalta, kun oikealti olisi pitänyt väistää putkea... Ja hirvitti, että jos Aki loikkaa kontaktin sitten jos väistän... Jälkiviisaana onkin sitten helppo sanoa, että olisi muuten kannattanut mennä oikealta... Vasemmalta mennessäni en sitten ehtinytkään leikata ennen koiraa puomin toiselle puolelle. Ja siinä säädettiin jotain, kun yritin kääntää koiraa takaa hypylle ja niin Aki paineli sen ohi. Herpaannuin, kutsuin vaan, niin loikkasi tietty hypyn sitten väärään suuntaan... Oma moka, koiraa ei voi syyttää. Hyllyn jälkeen rata meni ihan ok (paitsi ohjasin vielä takakulmassa (ennen keinua) olevan putken väärään päähän. Ja mikä positiivisinta, kaiken tämän säädön jälkeen päästiin maalin vielä ihanneajan allekin!!!

Mutta nyt täytyy myöntää, että tänään -syystä tai toisesta- tuntui erityisen pahalle ettei me ikuna saada onnistumisia. Tai ehkä joskus toki, mutta paha mieli on ollut koko päivän. En oikein itsekään ymmärrä että miksi tämä on harmittanut niin paljon. Mutta näin tällä(kin) kertaa. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Viikon päästä taas.

Männä torstaina

Olihan meillä torstaina treenit Ossinkin kanssa. Tiina tuli vierailemaan kelpi-poikien kanssa ryhmäämme ja toi oheisen kaltaisen treenin. Se oli hieman muunnettu pätkä edellisen viikonlopun Kylliäisen Katin koulutuksesta.
Tuonne neloselle oli monta vaihtoehtoa, mutta meille selkeästi toimivin oli se, että kun Ossi suoritti kakkosta itsenäisesti niin minä kipaisin jo kolmosen ohi. Otin koiran oikealle kädelle ja kiepautin sen takaakierrolle tuolta A:n puoleisen siivekkeen kautta ja pyörähdin itse siinä mukana. Persjättö eikä sokkari toiminu meillä tässä.
Muuten radalla ei mitään isompia. Pientä viilausta siellä täällä. Mukava treeni. Kiitos Tiina vierailusta!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Muffinssipalkalla mennään

Niin että tämmöstä pikkupätkää koutsi meille heitti. Ensin katottiin rataa (jota muuten meinasi taas olla hieman vaikeaa muistaa, mun kieputettiin vaan noita muutamaa estettä...) ja kellotettiin eka suoritus... Sitten katottiin uudelleen rata, että mistä niitä sekunteja nipistetään ja kellotettiin uudelleen... Ja kyllähän me muuten juostiin. Keuhkot pihalla ja hapot jaloissa (tai itellä tuo vasemman jalan jalkapöytä on nyt viikon oikutellu. En tiiä mikä jumi siellä on, tuli viime torstain reeneissä)... Me parannettiin Akin kanssa kakkos kiepillä ihan sikana aikaa, paras parannus kaikista. Oltiin me hyviä, tai ainakin sessu oli.
Ja miten oikeesti sitä on ennen saatellu koiran esteeltä toiselle, kun niin ei tartte tehä. Vaan näytetään linja jota koira menee. Säästää oikeesti aikaa.

Koira siis lähtöön tonne minne se piirretty. Ohjaaja tuossa mutta oikealla kädellä osoitus koiran ponnistuspaikkaan. Ja menoks katse koirassa että kiipeää A:lle. Ennen kolmosta vastäkääntö. Neloselle pieni työntö. Muuria ei tarvinnut erikseen ohjata vaan saattoi painelle keppien alkuun. Sinne ei mitään pyöräytyksiä vaan koiran puoleisella kädellä ja jalalla ohjaus oikeaan väliin ja veto kädellä ensimmäisestä välistä. Rintamasuunnan käännös ja menoksi. Kun koira teki keppejä loppuun niinitse persjättö ja jaakotus tuonne seiskalle. A:lle piti ottaa etäisyyttä, että pakkovalssi kepeille helpompi. Muuria kohti tiukka käännös ja vienti vasemmalla. Kunnes käännös (öööö pakkovalsii??? ei vaan... öööö) naama keppien suuntaan ja koira oikealla kädellä muurin yli ja samalla haltuunotto muurin oikealta puolelta. Pieni työntö 12 takaakierrolle (ei tarvinnut olla isokaan) ja taas A:lle hieman etäisyyttä. Työntö takaakierrolle tulosuunnassa oikean siivekkeen kautta, kepit ja hyppy.
Ja kylläpä kuulkaa hapotti. Kauhkoja poltti ja jalka oli ihan  liekeissä. Mutta tikistettiin aikaamme ihan useampi sekunti. Hyvä me. Ja palkaksi Heini tarjosi proteiinimuffinssit. Nam.

Treenin jälkeen hain Ossin. Tehtiin sama pätkä. Ilman kellotusta. Yllättävän hyvin veti. En ihan yhtä hyvin ehtinyt kaikkia muuveja tekemään mutta yritettiin kuitenkin. Kontaktia piti muistutella. Alku ois ihan helppo kisoissakin kun joku (MUR) pysyisi lähdössä... Mutta yllättävän kivasti pääsin pätkin tuon hurjastelijan kanssa vaikka omaa jalkaa koski tässä kohdassa jo kamalasti. Mikähän tuohon tuli? Ja kiva yrittää sunnuntaina kinkata kisoissa...

AGIROTU 2011, Kuva Lauri Heino