Sittenkin pienet treenit

Pääsinpäs sitten kuitenkin tänään hieman treenaamaan Ossin kanssa, vaikkei siellä maneesilla kyllä mikään lämmin ollut. Mutta vedettiin ihan pientä, perusjuttua. Kulmia kepeille, pimeitä putkensuita, välistävetoja ym pientä. Rata oli lyhyt mutta se muuntui moneksi. Harmi vaan ettei Aki ollut mukana. Nyt olisi ollut niin hyvää aikaa treenata sen kanssa, sillä paikalla oli vain mie ja Sari koirineen. Mutta Aki on nyt "lomalla" ja opettelee olemaan ilman isukkiakin. Joten suotakoon hälle vapaata :)
Sarille ja pojille kiitokset treeniseurasta!

Joulukuulumisia

Tai johan se joulu meni ja uutta vuotta odotellessa...
Viime viikolla jäi treenit välistä, kun olimme vielä muuttopuuhissa... Voi miten harmittikaan, kun en enää Päiviä ja Rekoa ehtinyt tapaamaan. Mutta kiitos rakkahat ystävät hienoista treenihetkistä, ja onnea sekä menestystä uudessa kohdekaupungissa. Mutta vielähän me näkyillään kisoissa ja FB:ssä ainakin ;D

Joulu vietettiin Räiskynniemessä pakkasen paukkuessa. Koiruudet nauttivat vapaana olosta täysin siemauksin - kaksijalkaiset tosin kuntoilivat sisätiloissa wiin parissa. Joulu sujui kaikin puolin leppoisasti. Kiitos Räiskynniemeläisille tunnelmallisesta ja hauskasta joulusta!!!
Tänään hajaannuimme eri osoitteisiin, poikien ja Akin mennessä mummolaan, äiskän jäädessä Ossin kanssa kotimiehiksi (siis käymään töissä muiden lomaillessa... plääh!). Ja tietenkin pakkasta on sitten niin paljon, että oli viisaampaa peruuttaa illan treenit. IHAN TYHMÄÄ!!! Jokohan sitä ensi viikolla pääsisi treenaamaan...?

Kaikessa tässä tohinassa meiltä tänä vuonna jäi sitten hurttien jouluposeeraukset ottamatta - josko sitten ensi vuonna?
Mutta siitäkin huolimatta - toivottavasti kaikilla oli ihana ja lämmin joulu! Ja nythän voi toivottaa oikein menestyksekästä ja onnellista Uutta Vuotta 2010!!!

Hyvää matkaa ystävät

Tänään olemme raskain sydämin saatelleet sateenkaarisillalle "vanhuksemme". Eli jouduimme luopumaa Remusta ja Titasta, herra 15 vee ja neiti 10 vee. Itkustani ei vaan tule loppua, vaikken ollut edes mukana eläinlääkärillä.


Konttikuusen Kara (Remu) 11.8.1994-15.12.2009


Tapsu (Titta) 22.8.1999-15.12.2009

Hyvää matkaa! Viekää terveisiä Rutkulle ja Viirulle sekä kaikille siellä oleville koirakamuillemme...

Herneet kohtaavat?

Ryhmämme päätti tänään uhmata paukkuvaa pakkasta ja treenata :) Itse olen edelleenkin aivan jäässä, vaikka kävin kuumassa suihkussa. Koirista agi on aina kivaa - aina siihen asti kun joutuu suihkuun - kelillä kuin kelillä.
Oli aika mukava rata. Vaikutti ihan simppelille, mutta silti oli kommervenkkejä. Oli hyppyjä, putkia, A, puomi, keinu , kepit ja rengas.
Ossi meni sellaista perusvarmaa menoaan. Ei suuria mokia, jotain pientä vääntöä mille hypylle mentiin jos oma linjaukseni oli huono. Kontaktit otti. Muutamissa kohdin piti vähän muistutella ja ottaa uusiksi kun ei malttanut kunnolla jäädä kontaktille käskyllä. Ohjattavuus oli tänään hyvä. Räkytti kyllä minulle mutta malttoi myös kuunnella melko mukavasti.

Mutta sitten, päivän lottopotin räjäyttäjä Aki... Mä kattelin pojun menoa ihan monttu auki, enkä ollut uskoa silmiäni. Nyt on täytynyt Akin herneiden kohdata ja se on keksinyt et agi voi olla kivaa, tai jotain... Johan se viikko sitten väläytteli, mutta tänään - WAU! Suoritus oli sellainen, että poju pääsi radalle 2 kertaa, Ossin tyytyessä kertaan. Ensinnäkin Aki malttoi odottaa hypyn takana makuultaan lupaa lähteä! Jee. Eipä ole enne onnistunut. Hienosti hyppäsi (no okei matalat hypyt, mutta kuitenkin) ja meni putket. Kepit ok. Keinun pisteli menemään ihan muina miehinä, eikä tarvinnut edes jarruttaa lautaa. Renkaan hyppäsi hienosti. Ja mikä parasta ja täysin käsittämätöntä - se pisteli puomin!!!!!!!! ihan tosta vaan noin. Ei ollut madallettu, ei ollut Ossia mallina, se vaan meni ja oikeesti monesti. Ja vauhdilla. Tuli välillä mieleen et hoksasikohan se edes mitä teki. Mutta niin vaan mamma sai olla oikein ylpeä pojun suorituksista tänään. Ehkä se siitä vielä. Nyt ainakin merkit oli tosi mahtavat. Onhan Aki ihan erilainen käskyttää mutta nyt jo sujuu eikä se heitä maahan joka esteen viereen jos pelottaa!

Tottista

Tänään oli vuorossa tottista.
Ossi tekee sellaista perusvarmaa meininkiä. Ei huippua muttei huonoakaan. Tänään kyllä selvästi vaikutti haahuiluun se, että ampaisimme suoraan autosta suoritusvuoroon. Ampuminen pisti koiran hätkähtämään tosissaan. Ossilla meni pasmat ihan sekaisin. Enpä ole ennen tätä nähnyt, kun on aina ollut laukaisuvarma. Vai johtuiko nyt siitä et oli pieni nallipyssy ja viimeisimmäksi herra kuullut isoa haulikkoa... Noh niin tai näin, ampumisia treeneissä lisää ehdottomasti.
Seuraaminen on välillä tiivistä, välillä kauempana. Tätä tulee treenata. Käännökset ok jos hereillä. Liikkeestä istu, menee heti maahan jos käsky liian "matalalla" äänellä. Liikkeestä maahan ok. Luoksetulo muuten hyvä, mutta ennakoi suoraan sivulle ja jääpi istua kököttämään puoliväliin poikittain. Tätä treenattava palkkaamalla eteen, eikä oteta viereen ollenkaan.
Paikallaolo oli lyhyt ja ok, Olin selin koiraan.
Nouto isolla kapulalla. Ossihan yllätti.Ei olla aikoihin tehty ja ajattelin sen sylkäisevän kapulan luovutettaessa jalkoihini, mutta mitä vielä. Haki kauniisti ja piti kapulaa edessäni niin nätisti kunnes kiitin! JEE!!! Hienoista kapulan puremista oli, siitä voi pikkuhiljaa torua.
Ossilla oli mukava treeni vaikka suoraan autosta tosiaan mentiin.

Meinasin, etten tee Akin kanssa, kun ujostutti vieras ryhmä... Mutta muiden paitsi Virven poistuttua, otin pojun autosta ja tein kuitenkin pientä... Viereen sujuu käden liikkeellä avustettaessa, mutta kontakti siinä on ihan huippu. Tai sitten se tuijottaa lihapullia kädessä, mutta kuiteskin se näyttää hienolle ;D
Maahan menee sujuvasti ja otin pieniä hetkiä paikoilla ja pakitin itse askeleen pari, välillä myös eri suuntiin. Ja sehän pysyi!!!! Palkkaus välillä ja vapautus. Ja uudelleen. Malttoi yllättävän hyvi ja pitkään. Oli tosi positiivinen yllätys. Nyt vaan pitäisi ehtiä tekemään tuon Akin kanssa huomattavasti enemmän!

Hirviä, rottia ja ehkä hieman treenailuakin

Voisiko sanoa, että tänään matkalla treeneihin oli suojelusenkeli mukanamme. Pimeää tietty oli ja tie kaartoi loivasti vasempaan. Onneksi sinne suuntaan niin valot ehtivät näyttää *jarrua!!!!* hirven. Ja ehdin reagoida siis ajoissa. Mutta kylläpä se taas säikäytti. Ja jos tie olisi kaartunut toiseen suuntaan, ei mokoma elikko olisi välttämättä ollut riittävän ajoissa valokeilassa...

Noh, hieman hetken vapisutti mutta onneksi selvisimme treeneihin. Tänään ratana oli kolmosten rata, jossa oli muutamia aika kinkkisiä kohtia meille Ossin kanssa. Alun hyppyhässäkkä piti ohjaamani vasemmalta, ihan vaan siksi että kisoissa toiselta puolelta ohjatessani, olisi hylky heti kärkeen. Hypyt nääs oli sillä lailla, että oikealta puolen startatessani olisi rintamasuuntani kohti väärää hyppyä... Niin siis hieman hankalammin vasemmalta mentiin. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että Ossi oli melko riehakas tänään radalla ja räiski rimoja ihan minne sattuu ja hyppelehti hieman omiaan. Mutta saatiin muutamia ihan ok kohtiakin. Alun kieputukset saatiin lopulta sujumaan. Joskin muutaman kerran ehti koirakin jo irrota ihan väärälle hypylle, kun ohjaaja ei riittävän ajoissa komenna. Että se huono puoli irtoavassa koirassa on, että se mokoma ehtii... Pituudelta hypylle ei meinannut millään taipua, kun oli tulossa rintamasuuntani mukaan oikealta hypyn taakse ja hyppäsi sieltä. Tätä kohtaa jankattiin. Kepit hakee huippishienosti ja ne on varmat. Kontaktit oli jees jälleen. Hienoista malttamattomuutta oli aluksi, mutta lopussa otti tosi komeasti vaikka itse jatkoin matkaa.

Toista suoritusvuoroamme odotellessa ulkona hiippaili selkämme takana iso rotta. HYIIIIIIIIIII!!! Ällöä. Ja mokoma vielä yritti lähestyäkin pari kertaa. Pitäisiköhän ostaa sinne kissa? Ihan puistattaa vieläkin se iso ötykkä.

Aki oli tänään todella positiivinen yllätys. Pääsi estraadille vain kerran, mutta eipä tuota yhtään enempää olisi kehdannut ottaakaan kun niin hienosti teki. Hypyt oli mineillä ja ne sujui. Sujahti putkeen ja kepit alkaa olla jo sujuvat. Toki kädellä pitää auttaa, mutta... Ja mikä hienointa, poju teki renkaan tosi upeasti eikä arastellut yhtään. Parilla ekalla kerralla Hanna piti pannasta ettei lähde kiertämään mutta kun Aki sen hiffasi niin ei ongelmaa vaan sujahti ihan tosi loistavasti läpi - ja monta kertaa. Tästä rohkaistuneena menimme keinulle. Arvelin, että pitääköhän hakea Ossi malliksi, mutta katin kontit. Poikahan pisteli aivan sujuvasti keinua - ja monesti!!! JEE!!!! Hieman pidin pannasta, ettei pääse hyppäämään ja toisella kädellä hieman hidasti keinun alastulovauhtia, mutta muuten mentiin ihan reippaasti eikä tarvinnut enää liimautua keinulaudan pintaan. Että kunhan toi hokasee niin sit tuntuu sujuvan. Tai ainakin tänään sujui oikein mukavasti Akilla!

Treenin jälkeen pesin koirat (ja kirosin sen lian määrää) ja nyt voisikin jo painua koko porukka peiton alle! Joten hyvää yötä kaikille.

Negatiivista on...

Erittäin negatiivista, mikä tässä tapauksessa on enemmän kuin hyvä asia!!!! Kyseessä siis pörröjen TgAa-tulokset, jotka kummallakin siis negatiiviset! Mahtava juttu!!!!

Kisareissu ja rengasrikko

Jep. Tänään oli perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivän kisat. Kovin korkein tavoittein en liikkeelle lähtenyt... Pitäisikö siis ihan ensimmäiseksi ohjaajan korjata asenteensa??? Mutta kun pessimisti ei pety :) ja kun alla taas on paljon hyllyjä niin niitä on helppo odottaa. Vuosi on nyt tahkottu kakkosissa. Tosin starttejakin on reilusti vähemmän kuin ykkösissä... Mutta masentaahan tää etenemisvauhti aina välillä, tai siis nousuvauhti, etenemisvauhdissa radalla ei ole ainakaan koiran osalta huomauttamista :)

Aamulla painelin koirien kanssa tunnin metsälenkille jotta Ossi pääsi purkamaan ylimääräistä energiaa... Ja sieltä suoraan herra autoon, Aki sisälle ja menoksi. Päästyäni kisapaikalle sain heti ruveta päästelemään ärräpäitä, kun auton renkaasta kuului vaan kovaa suhinaa ja se oli ihan pannukakku noin minuutissa. Voi VEE!!!! Vaan onneksi kisat oli kotikulmilla ja pystyin soittamaan mieheni pelastamaan (eli vaihtamaan renkaan...). Renkaassa oli iso reikä. Mikä lie osunut, mutta siinä kisapaikalla sen oli täytynyt puhjeta, koska niin nopeasti tyhjeni (matkahan olisi jäänyt tuolla vauhdilla kesken) eikä meidän tyhjä rengas ollut ainoa... Noh, siitä järkytyksestä selvittyäni pääsin tutkailemaan rataa.

Tuomarina oli Minna Väyrynen ja A-kisan rata pelotti jo valmiiksi (piirrän joku päivä) kun oli putket vääriin päihin yms meille hankalaa. Koira kävi startissa kuumana ja villoista sai pidellä. Mutta yllätyksekseni kaikki kulki todella hienosti. Näköjään alku, joka ei ole pelkkää juoksusuoraa sopii meille, kun nyt kerran yhteislähtönä pitää aloittaa. Koira kuunteli ja ohjautui aivan oikeisiin paikkoihin. Olin kuvitellut hyllyttäväni viimeistään putkella seitsemän... Mutta niin vaan kauniisti pisteli rataa oikein. Kontaktit oli komeat ja kepit haki loistavasti. Mutta sitten... VOI EI! Rima 15 tulla pätkähti alas ja ohjaaja sitten taisi unohtaa ohjata ja Ossihan livahti putken väärään päähän. Ja hylky. Voi nyyh!!! Muuten kun olisi kulkenut nyt taas todella loistavasti, meno oli ihan huippua. Olin todella tyytyväinen koiraan ja menoon!!!! Harmittaa, pienestä se on kiinni...
Rata tosin oli vaikea. Ei oltu ainoita hyllyttäjiä kun 21 koirakosta vain 7 sai yleensäkin tuloksen, nollista puhumattakaan...

B-kisan rata olikin jo suorempi ja alkukin oli juoksusuoraa. Ensimmäisen hypyn jälkeen muuri ei ollut ihan suorassa linjassa vaan jouduin väistämään oikean kautta. Ja Ossihan luki että kepeille mennään ja se poikahan meni... Hylkyhän siitä ruli, heti toisen esteen jälkeen kun piti puomille mennä. Ja muuten, taisipa tiputtaa muurilta palatkin kun roiski menemään. Koko loppu rata olikin sellaista roiskimista kun ohjaajaakaan ei enää kiinnostanut. En edes halua muistella mitä kaikkia virheitä sitten tehtiinkään... Meni ihan pyllylleen. Ketutti ja paljon. Mikähän kisajarru meillä nyt on päällä kun 5 hyllyä putkeen??? Tosin tältä radalta en paljoa odottanutkaan, sillä koira oli jo lähdössä ihan mahdoton. Yritti nykäistä otteesta itsensä yms... Tietty ohjaaja olisi voinut mennä muurin vasemmalta puolen jolloin koirakin olisi ehkä tullut puomille keppien sijasta... Mutta turha jossitella, kun kerran meni metsään. Nyppii, ottaa päästä. Millä ton hurtan saa ensinnäkin lopettamaan sen varastamisen. Se kun ei ainakaan auta meitä... Plääh. Masentaa vaikka eka suoritus oli hylkyä lukuunottamatta erittäin loistava...

Hyvät treenit!!!

Tänään jouduimme jättämään tottikset välistä, kun minulle sattui iltavuoro. Ja minä kun niin viime viikolla taas innostuin asiasta pitkästä aikaa... Noh, ensi viikolla sitten silläkin saralla.

Mutta eilenhän meillä oli taas agi-iltamat ja voi miten mukavat treenit.

Tytöt oli tuoneet oheisen radan joka äkikseltään tuntui melkoisen pahalle. Mutta hei! Ossilla oli hyvä päivä ja homma luisti juuri kuten pitikin. Herra teki tosi hienosti kaiken. Pitkillä vienneillä tosin meinasi taas hieman kiepsahdella ympyrää kun mamma tuli liian hitaasti perässä. Mutta silti malttoi odotella minne ohjaan, eikä säntäillyt oman päänsä mukaan. Muutama rima tuli alussa alas, kun oli liian kiire... Kontakteilla oli innokkuutta ja pari kertaa livahti jatkamaan ilman lupaa (joskin oli ottanut kontaktin tosi komeasti) joten sehän palattiin korjaamaan. Jopa tuo alun pitkä vienti putken kauempaan päähän meni hienosti. Olin tosi tyytyväinen. Kunpa kisoissa sujuisi yhtä komeasti!

Aki pääsi estradille lopuksi, kun hyppyjen korkeus oli mineissä ;D
Mutta nyt niillä matalilla hypyillä tehdään oikeasti niin kauan kun se varmasti tekee iloisesti ja epäröimättä. Tänäänkin ilme oli ihan eri kuin viikko sitten. Hyppäsi iloisesti, empimättä. Livahti putkeen sujuvasti ja kepitkin menee jo melko sujuvasti, kunhan kädellä auttaa. Lopuksi laitoin taas puomin päät pöydälle. Poikaa pelotti kauheasti ja loikkasi vaan ylitse. Joten eikun Ossi autosta malliksi, pari kertaa yli ja sitten jäi siihen katsomaan, niin jopas Aki alkoi oikein vauhdilla pistellä "puomilla", ja sujuvasti menikin. Käyttäkäämme siis Ossia mallina ja kannustuksena niin kauan kunnes Aki saa riittävästi itsevarmuutta tai tajuu et oikeesti täähän on sairaan kivaa :) Ei kai tässä voi olla mitään väärään jos homma kerran toimii...???

Ylimääräiset treenit

Tänään töiden jälkeen kieppasin koirat kotoa ja suuntasin Virven & Selman kanssa ylimääräisiin agitreeneihin... Olipa oikein luksusta kahdestaan ja kolme koiraa!!! Radalla oli kaikki muut paitsi keinu ja pussi, siis pöytäkin pitkästä aikaa. Ossilla sujui varmaan malliin. Mitä nyt päätti ekalla startilla varastaa ja koirahan lähti sitten niskasta raahaten autoon. Ja niin Aki pääsi radalle ensin. Alkuun pojulla oli sitä esteen takana istumista ja alittelua ja kiertämistä... Tosi nihkeetä. Mutta laskimme rimat ja saimme poikaan eloa - ja jopas lähti sujumaan, ihan useamman hypyn ja putken sarjoissa. Keppejä treenattiin myös.

Sitten Ossi sisään ja jälleen varasti, mutta tuli kutsusta takaisin. Hyvää vääntöä oli, joskin ensimmäinen rata oli "räiskintää" ja rimoja tippui aika roimasti. Mutta loput suoritulset olikin ihan kelvollisia. Kontaktit otti, kepit haki hienosti, kuunteli ja rimat pysyi. Treenattiin myös hyppykieputuksia yms. Oli tosi mukavaa ja tehokasta.
Lopuksi pääsi vielä Aki treenaamaan puomia. Laitettiin ylös- ja alastulot pöydältä alas. Ensin oli ihan kauhee, mutta kun isä Ossi näytti mallia, niin poikapa lähti painelemaan perässä. Ja lopulta vauhtikin jo kiihtyi ja meni ihan ilman remmiä! Tosi huisia edistystä muutamalla suorituksella. Hieman tosin poikaa jännitti, kun hieman "matalana" kulki, mutta kulki ihan reippaasti. Ehkä tästäkin siis saadaan agikoira???? Kun vaan olis aikaa ja rauhaa treenata. Hallilla kun oli kunnon alusta ja valotkin, jotka varmasti Akin kohdalla vaikuttavat jonkin verran. Mutta olipa huippukivaa huomata, etenkin sen takkuisen maanantain jälkeen, että osaa ja uskaltaa se Akikin kun vaan muistaa tsempata koiraa kovasti!!! Sillä Aki on todella paljon pehmeämpi kuin Ossi, jolla taas kovuutta tuntuu olevan ihan mukavasti.

Tuloksia kilppareista

Tänään jännitin ihan tosissani tuloksia eilisistä kilpparikokeista. Mutta iltapäivällä sain huokaista helpotuksesta, kun eläinlääkäri soitti ja kertoi hyviä uutisia!!! (ja tuloksethan on kokonaisuudessaan poikain kotisivuilla kohdassa faktat)
Akin tulokset oli ihan todella loistavat. Ossillakin oli hyvät, tosin T4 arvo oli hieman alle rajan (raja 17-53) ja Ossilla oli 13,4 nmol/l. Vanhoihin rajoihin se olisi vielä mennyt, ne kun oli 12-40. Mutta melko tasaisesti herra pitää arvonsa, sillä vuonna 2007 oli Ossilla suht sama lukema. TSH oli kummallakin todella hyvä ja "suhteet" kohdillaan. Akilla huomattavasti isompi luku kuin Ossilla, mutta Ossilla taas oli suht samat lukemat kuin viimeksi vuosi sitten - ja ihan suosituksten mukaiset. On niin huojentunut olo. Tosin vielähän niitä TgAa tuloksia pari viikkoa odotellaan ja jännätään.

Tuosta Ossin alakantista olevasta T4 arvosta keskustelin jonkin aikaa eläinlääkärin kanssa. Mutta hän ei ollut ollenkaan huolissaan ja sanoi, että koira on ihan terve, sillä tuo T4 on vain "hetkellinen pitoisuus" elimistössä johon vaikuttavat todella monet asiat kuten mm. hormonit, verensokeri ja kantajaproteiinien määrä. Eli pelkästään tämä arvo ei aiheuta jatkokontrolleita eikä aihetta huoleen. Ei siis hälyyttävää Ossillakaan. Lääkäri sanoi, että vasta sitten pitäis olla huolissaan jos TSH on yli 0,5 ng/ml (sillä tämä arvo kertoo kilpirauhasen vajaatoiminnasta) ja T4 alle 10 nmol/l.

Ja täten siis todettakoon, että terveitä ja reippahia poikia :)

Edit: Ja seuraavan löysinkin sitten jäljestäpäin yhdistyksen sivuilta:
Tutkimustulosten tulkintaa
Poikkeamat viite-arvoihin T4-arvoissa voivat johtua fysiologisista tai biologisista tekijöistä. Tähän voivat vaikuttaa esim. muut sairaudet, lääkitykset ja ikä. Pelkästään poikkeava T4-arvo ei viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tämän takia sellaisten koirien tulokset, joilla on poikkeamaa vain T4-arvoissa kirjataan terveiden listalle.

Positiivinen TGAA -tulos, tarkoittaa sitä, että koiralla on suuri todennäköisyys sairastua jossain vaiheessa elämänsä aikana kilpirauhasen vajaatoimintaan. TGAA-positiivista koiraa tulisi seurata kilpirauhasen vajaatoiminnan oireiden varalta sekä tutkia kliinisesti sekä laboratoriomäärityksin 6-12 kk välein.

Jos koiralla on poikkevat T4- ja TSH-arvot sekä poikkeava T4/TSH-suhde, viittaavat nämä tulokset kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kilpirauhasen vajaatoiminta diagnoosiin vaaditaan poikkeavien laboratorioarvojen lisäksi kliiniset oireet.

Eläinkuiskaaja Teuvo I. Tursas

Äsken oli aika hauska tilaisuus päiväkodilla. Lapset sai viedä sinne lemmikkejään esittelyyn ja paikalla oli "eläinkuiskaaja Teuvo I. Tursas" jonka avulla pystyi kysymään kysymyksiä eläimeltään. ;D
Meillä mukaan lähti Aki. Ja Akin yleisesittelyn jälkeen kysyimme eläinkuiskaajan avustuksella, että koskiko aamuinen eläinlääkärikäynti kovasti. Ja Akin vastaus oli "kiitos kun pidätte hyvää huolta ettekä antaneet sikainfluenssapiikkiä" LOL

Tapahtuma oli hauska ja lapset selvästi nauttivat ja pääsivät rapsuttelemaan kissoja, koiria ja yksi gerbiilikin (tai mikä lie hiiri) oli paikalla.
Aki osasi suhtautua yllättävän hyvin siihen kiljuvaan lapsimassaan. Oli reipas poika ja antoi lasten silitellä. Innoissaan katseli muita koiria, eikä taaskaan onneksi pörissyt. Hieno poika!

Kilpparikontrollia

Vapaapäivän kunniaksi olin varannu pörröille ajan kilpparikontrolleihin. Kummaltakin otettiin koko paketti ja tgaa:t. Aki oli ihan paiseessa koko käynnin ajan. Mutta oli myös mukava huomata, ettei yhtään jurputtanut muille uroksille!!! Ei se kyllä tapaa sitä yksin ollessaan tehdäkään, mutta Ossista sit ottaa vaikutteita kun ovat kaksin... Ja nythän mä hilasin siis koirat erikseen sisälle.
Verinäyte saatiin Akilta kuitenkin ihan hienosti otettua. Pikkaisen herra itki vaikka rapsuttelin. Ossi vuorostaan laittoi päänsä kainalooni ja jännitti hieman mutta makasi koko toimenpiteen ajan ihan paikoillaan. Hienot hurtat. Ja nyt on samiksilla laastarit samassa kohdassa samassa tassussa - on se niin söpöä ;D
Ja sitten tuloksia odotellessa. Huomenna saan perusarvot ja tgaa tulee sit about parin viikon päästä.

PIIIIIITKÄSTÄ aikaa tottista

Niin se vaan on, että kun repsahduksen tielle lähtee niin sitä huomaa olleensa treenitauolla aika kauan... Aina on ollu joku tekosyy olla menemättä ja jossain vaiheessa muillekin taisi tulla "lama" eikä ryhmämme pyörinyt. Mutta nyt pyörii - ainaki itte on pakko ku huomasi koirista että pitäis tehä... Tänään olimme saaneet Aulin vetämään ryhmäämme ja voi miten ihanalta se palaute tuntuikaan. Monta hyvää asiaa taas tuli ääneen sanottua. Niitä vaan ei osata toisistamme ryhmän kesken niin hyvin katsella, joten kylläpä se ulkopuolisen vierailu taas avarsi.
Ossin kanssa tehtiin seuraamista ja koetettiin petrata sitä. Nuuskuttelu on ehdottomasti kielletty - pakotetta pannasta tai ärähdystä. Kehua ja/tai palkkaa heti kun kontakti kohdillaan. Jäävistä istu meni taas maahan joten piti avustaa, maahan ja luoksetulo oli hyvät. Ja yllättäen herra pysyi ihan mukavasti myös paikallaolossa vaikkei ole aikoihin tehty.
Ja voi miten hyvin Auli sanoikaan että koko ryhmämme treenaa, mutta enemmän koirien ehdoilla, että tehdään vähän puolivillaisesti. Niin totta!!! Mutta nytpä pääsemme petraamaan asiaa. Ossissa olisi kuulema ihan potentiaalia eikä potku lopu kesken... Kun vaan emäntä sais ittestään irti... Ja emännän pitää opetella kentällä heittäytymään pelleksi tarvittaessa... Onneksi kohta vapautuu iltoja tähän pelleilyyn ;D vähän enemmän, tai siis ettei tartte lapsia hilata mukana häiriköimässä joka kerta. Pystyy paremmin keskittymään, kun ei tarvitse vahtia millainen nyrkkitappelu on selän takana pystyssä...
Aki taas... Noh Akihan ei osaa mitään ja ketäs tästä voimme syyttää... Omistajaa!!! Ja hitsinpimpulat kun se on semmonen hutjake joka ei malta sitten yhtään pysyä paikallaan... Mutta nyt on pakko sitäkin ruveta treenaamaan. Tänään otettiin vaan ihan viereen, ihan himpun seuraamista namilla (se minkä aikaa koiralla oli mielenkiintoa, eli ei kauaa, koska Aki ei kestä "pakottamista" joten parempi lopettaa ajoissa ettei kyllästy ja lyö hanskoja tiskiin ja makaa vaan...) sekä ihan perus maahan-istu-maahan sarjaa. Maassaolon aikaa yritin välillä hieman pidentää, mutta mokoma tahtoo kimmota ylös heti ellei palkkaa kuulu, tai jos palkan on jo ehtinyt hotkaista niin turha kai se siellä on enää pötkötellä...? Syvä huokaus - mikä työmaa minulla onkaan edessäni.

Joopa joo... Halutaan vaihtaa koira

Siis Ossiahan ei vaihdeta, mutta Akin voisin vaihtaa treenin perusteella... Vaikka luulen, et oikeasti en antais pois, mutta vähän taas ittellä meinas keittää ja kun Akin kanssa saa olla niin tosi tarkkana älähdyksistään ja eleistään... Mutta otetaanpas alusta.

Tänään oli siis agi-ilta. Ossi oli ihan intopiukkana kun hokasi maneesin pihalla minne tultiin. Olihan meillä ollutkin jo viikon tauko... Veera oli tuonut mukavan radan joka tehtiin 2 pätkässä (esteet 1-10 ja 10-18). Ensin ssi karkasi lähdöstä - ei sitten niiiiiin millään voinut viikon tauon jälkeen odottaa. Tosin olisi vain pitänyt lähteä juoksemaan - niinhän se menee kisoissakin. Mutta ei, pieni kurinpalautus ja takaisin lähtöön. Ja jopas malttoi nätisti, tai noh pieni piiputus kuului selän takaa. Mutta suoritushan oli aivan loistava. Huippuhurtta. Arvelin meidän sössivän jo heti alkusuoralla jonka päässä oli kutsuvasti A. Mutta voi miten kauniisti Ossi kiiti 3 hyppyä, ohjautui neljännelle, tuli välistä, kiipesi A:lle - ja otti kontaktin kauniisti, hyppäsi jälleen pari estettä ja haki kepit pimeästä kulmasta ja vielä pari hyppyä. Meno oli ihan huippua. Miksei tää kondis satu koskaan kisoissa???
Otimme vielä saman pätkän uudellee. Mallisuoritus jälleen... No okei, ehkä ammattilaiset ois huomannu puutteita, mutta meidän mittapuulla loistavaa!!!

Ossinaattori autoon ja Akinaattori tilalle. Tässävaiheessa vielä menikin Akillakin loistavasti. Hyppäsi maksihyppyjä peräkkäin useita ja meni minne ohjattiin. Putki sujuu. Kepitkin jo melko hyvin. Tosin "väärältä" puolelta ohjatessa ei vielä lähde mukaan kunnolla. Keinukin otettiin pari kertaa avustajien kanssa. Vaan kyllä herra stressaa. Matelee matalana eikä edes meetwursti kelpaa lankulta. Mutta meni kuitenkin :) Pitäisi saada kotipihaan joku lankku millä harjoitella.

Pieni tauko ja radan katselua. Ja sitten alkoi Akin alamäki ja ohjaajan pinnan paukkuminen. Keinua ei edes yritetty, mutta kun herra rupes taas temppuamaan hyppyjen kanssa, meni ali, istui vaan hypyn takana tms yhtä fiksua. Ja tää hurtta vaistoaa paljon herkemmin mielialani (tai ainakin reagoi herkemmin) kuin Ossi. Ja kun mua kiukuttaa ni koira tekee vielä vähemmän. MASENTAVAA. Juuri nyt voisin vaihtaa toimivaan koiraan...

Ossi sentään loisti radan loppupätkälläkin. Taisi olla hyvä päivä :) Meni hyvinkin pienestä kulmasta kauniisti puomille, otti kontaktin ja meni vielä putkellakin oikean päähän! Olipahan mainio treeni Ossilla. Siitä sentään jäi ohjaajallekin hyvä mieli.
Nyt hurtat suihkuun ja sitten yöpuulle koko sakki. Tai pikkuapurithan nukahti taas kuin tukit... Mutta me loput (mä ja hurtat) siis... Joten öitä kaikille!

Pesulle mars...

Sunnuntain kunniaksi pörröpojat pääsivät shampoopesuille... Mikä sinällään on ihan turhaa koska huomenna ois maneesissa agility ja se sotkee taas koirat... Mutta kun oli aivan pakko pestä nuo rapanaattorit. Minä kävin Akin kanssa sauvakävelemässä sellaiset 1,5 h ja totesin kotona et koira on kylkiä myöten kurassa - eikun pesulle siis. Iskä kävi sitten Ossin kanssa juoksemassa - ja lopputulos oli sitten ihan sama.

Tyhmää, tylsää...

Sitä tää varmaan on koiristakin, vaikkei ne ehken ymmärrä viikonpäiviä ja treeni-iltoja. Mutta emäntää harmittaa... Meille rantautui joku tauti, liekkö sika vai joku muu, mutta toinen pojista kuumeessa. Eilen jo tuntui olevan tauti aluillaan, joten päätin jättää agitreenit välistä. Poikien kun olisi pitänyt lähteä mukaan, eikä viitsinyt paleltumaan viedä.
Noh, tänään oli sovittuna pitkästä aikaa tottistreenit, niin eikö mitä, nyt on sitten tauti kunnolla päällä ja treenit pitää jälleen jättää välistä, kun ei kipeää lasta voi ulkoiluuttaa :)
Mutta ehkäpä ensi viikolla olemme terveitä ja pääsemme treeneihin. Siihen asti koirat tyytykööt juoksulenkkeihin viikonloppuna iskän kans ja sitten on muuten vaan ulkoilua omassa pihassa.

Voi pojat pojat...

Mikähän niissä peitoissa koiria viehättää...? Tai uskoisin, että Akia. Tänään kotiintulijaa odotti jälleen iloinen yllätys, kun koira(t) oli repiny sellaiset paksun, ihkun koiranpatjan. Täytteet oli kuin höttöluminen kinos - korkeat nietokset... Jep jep ja voi vee!!! Eikun patja jäämistöinen roskiin ja herrat perropörröt nukkuu nyt sitten päivät kovalla alustalla PISTE. Oma moka. Mun budjetti ei kestä ostaa uutta patjaa joka viikko. Kuramaton voin joskus muistaessani sit hommata, mut mitään parempaa ja pehmeempää herrat ei saa. Et silleen tuas tänään sarjassamme Urpo ja Turpo askartelee :D

Maanantain mutinoita

Oli meidän vuoro viedä rata treeniin. Laitettiin Tornion SM-kisojen kolmosten rataa hieman uuteen uskoon:


Ossi starttasi ensin. Vauhtia ja virtaa yllättäen (?) oli jälleen... Mutta siitä huolimatta yllättävän hyvin malttoi ja teki. Alussa yritti tuon putken (3) taaempaan päähän, mikä oli ihan ohjaajan moka. Suurin ongelma tänään taisi olla riman 8 tippuminen joka kerta. Mutta hienosti veti esteen 8 ja 9 välistä A:lle.
Keppien sisäänmeno oli loistava ja kontaktit on hyvät. Eihän se niillä pysähtyisi, mutta ohjaaja pakottaa. Pöytää vähän varmisteltiin karjumalla komentoa ajoissa. Ei ollakaan aikoihin tehty. Yllättävän hyvin meni. Joskin lopputulos olisi saattanut olla toinen jos olisi ollut vaikka vauhdikkaan hyppysuoran päässä... Pari kertaa vedettiin rata. Ossi autoon ja Aki odottelemaan vuoroaan...

Akin kanssa tehtiin uutena pussia. Tai ainakaan sitä ei ole valovuosiin tehty. Tarvitsi vähän pussin nostamista mutta ihan mukavasti lopulta meni. Ja kerran teki jopa ilman nostamista. Hypyt, putket ja kepit alkaa sujumaan. jonkin verran yrittää kiertää hyppyjen ohi, mutta sekin on estettävissä ohjaajan tarkalla työskentelyllä (joopa joo...). Pöytä oli pojasta pelottava. Mutta kyllä se nyt sille nostamalla käytiin katsomassa.

Vaan onpa mainittava, että kyllä nämä talven treeniryhmät on IHAN liian isoja ja aikaa siihen nähden liian vähän. Eilenkin treenaamassa oli 10 koiraa ja aikaa 1,5 tuntia. Ehti kerran kummankin koiran kanssa radalle. Eipä se oikein jaksa lämmittää mieltä kun
a) Ossi ja ohjaaja ei kehity
b) Aki ei ehdi opetella kunnolla edes perusjuttuja ja
c) kaikenkunniaksi maksaakin pitää.
Juu eikä siinä, maksaisin vaik enemmänkin jos ryhmät ois järellisen kokoiset...

OHHOH!!!

Tulipa sitten Akin lonkkalausunto Kennelliitosta. Tulivat takaisin D/D:nä mikä oli melkoinen yllätys, kun Jari kuitenkin arvioi ne korkeintaan C:ksi. Noh, kai se pitää vaan Kennelliiton lausuntoa uskoa. Kyynärät oli 0/0.
Ja silmät oli siis terveet ja polvet 0/0.

JA HUOM! JOS TÄÄLLÄ LIIKKUU OSSIN ENSIMMÄISEN JA TOISEN PENTUEEN HAUKKUJEN OMISTAJIA, NIIN OLISIPA KIVA JOS VEISITTE HAUKKUJA TUTKIMUKSIIN, näkisi vähän millaista lonkkaa sun muuta on tarjolla ;)

Maneesikausi korkattu

Niin se alkoi talven treenikausi maneesilla. Saadaan taas nauttia sen maapohjan kulkeutumisesta turkissa kotiin ja sänkyyn. Jippii :)
Ja kuten huomaatte, niin muutoksen myötä innostuin jälleen piirtämään treeniradan ja sain sen jopa esiin... Ehkä ne rästissä olevatkin pikkuhiljaa ilmestyvät - nyt kun on tämä tulppa korkattu.
Olen siis maksanut talvitreenit kummallekin koiralle, Aki tehkööt jotain pikkuhiljaa, mutta joka kerta jotakin ja Ossihan painaa entiseen malliin.

Aki ei tehnyt rataa, ihan vaan muutamia hyppyjä ja putkia. Kepit olivat huomattavasti sujuvammat kuin ulkona pimeällä. A:ta ei edes suostu kokeilemaan. Ottakaamme siis seuraavalla kerralla pöytä ja puomin päät siihen ja ruvetkaamme harjoittelemaan matalalla. Keinu tehtiin 2 kertaa. Tosin hieman naurattaa toi koira. On joskus jo tehny ihan sujuvasti, mutta nyt liimaantui keinun pintaan ihan tosissaan. Ihan kun ois laitettu pikaliimaa ja painettu koira siihen kiinni. Herra ei mee eteen eikä taaksepäin. Puristaa vaan itteensä niin matalaksi kuin mahdollista. Saatiin kuitenkin liikutettua herraa ja alastulo olikin helpompaa kun itse keikautin keinun varovasti alas. Mahdoton hurtta. Reipastuukohan se koskaan, onko nyt vaan joku mörkökausi...


Ossi teki 2 rataa. Tässä ensimmäinen. Kontaktit otti mukavasti, vaikka jouduinkin tuossa A:lla kiertämään putkesta johtuen itse hieman kauempaa ja sitä kautta olin tietty auttamattomasti perässä. Kepit aloitti ekalla kerralla väärästä välistä, mutta uusinnassa meni loistavasti. Vaikein paikka taisi olla kepeiltä putkeen meno. Muutaman kerran jouduttiin veivaamaan, kun herra ois vaan A:lle kiivenny.

Toinen rata oli äskeinen käänteisesti. Sujui oikein mallikkaasti. Olin tosi tyytyväinen koiraan radalla. Itse taas kirosin sitä alustaa. Se on vaan niin hankala juosta, etenkin kun on hidas jo muutenkin.

Ossi on nyt ollut pari päivää ilman särkylääkettä. Vähän pelkäsin kuinka treenissä käy, muttei mitään. Ei treeneissä eikä tänään. Ehkäpä se nyrjähdys tai mikä se nyt olikaan, on parantunut ja herran on terve. Sänkyyn ja autoonkin loikkaa ihan entiseen malliin. Tästä on hyvä jatkaa.

Pojat lääkärissä

Tänään oli lääkäripäivä. Voi pojat jospa oisitte etukäteen tienny mitä tuleman piti... Ensin hain Akille silmätipat ja laitoin ne vaikuttamaan. Sillä välin marssin Ossin kanssa sisään ja herra sai vuotuiset rokotukset kondikseen. Koira veti paniikissa ulos, joten eikun autolle.
PS. tähän väliin sanottakoon, ettei tarvinnut lekurille vingahtelusta sanoa, kun nyt on oltu jo muutama päivä hiljaa, joten paranemaan päin...?

Ja sitten seuraava pari uunista ulos. Akin vuoro. Ensin peilattiin silmät. Kaikki kunnossa ja silmät terveet. Sitten poju unten maille. Se uni tulikin nopeasti. Vaan on se kauhea katsoa nukutettua koiraa kun tuntuu et hengittääkö se edes... Rentoreiskaa pöydälle ja kuvien ottoon... Lääkäri epäili että lonkat saattavat tulla C:nä takaisin, kun on hieman väljyyttä ja matalat (jotain...). Mutta koiraa ja harrastuksiamme ei tämäkään tulos tule kuulema haittaamaan. Kyynärät oli kuvien perusteella ok, ja polvet 0/0. Eli ihan kelpo tulokset. Sitten sai Akikin rokotukset ja mamma maksoi kiltisti. Vaan olinpa vähän yllättynyt - mitähän kanta-asiakas alea mahdan saada, kun koko pompsi oli vain 173,60 euroa!!!

Sitten rentoreiska autoon ja kotia kohden... Nyt jo vähän häntä herralla heiluu, mutta muuten makaa aivan liimaantuneena patjaan. Nukutuksesta on kohta 4 tuntia.

Lusmut

Tänään oli sateista. Kehtuutti jo töissä... Joten voi miten sopivasti sattuikaan, ettei treeneihin ollutkaan tulijoita. Niinpä hyvällä omallatunnolla saatoin ehdottaa Sarille, et mitä mekään sinne kastumaan - jäädään kotiin. Ja niin tänä maanantaina jäi treenit välistä. Ja vaikka ne olisi olleetkin niin vain Aki olisi treenannut. Ossi olisi ollut saikulla edelleenkin. Nyt on tosin mennyt pari päivää vingahtelematta ja koira on selkeästi jo enempi oma itsensä. Joten jospa se (mikä se nyt sit lie olikaan - nyrjähdys???) nyt olisi paranemaan päin.

Huomenna menen molempien koirien kanssa moikkaamaan elukkalekuria. Molemmat saa rokotukset ja sitten tutkitaan virallisesti Ossin ensimmäinen jälkeläinen lonkkien, kyynäröiden, polvien ja silmien suhteen. Akin kilpparit tsekataan sit hieman vanhempana.

Hölmönaattori treenaa

Tänään sateli uhkaavasti räntää ennen treenejä. Aattelin, et mahtaapa olla kaamee keli (edelleen siis treenataan ulkona), mutta niin vaan sade lakkasi ja keli oli yllättävän hyvä. Alkuun Päivi tarjosi nousukahvit. Kiitos!!! Ne suklaat oli liian hyviä...
Treenaamaan lähti tänään vain Aki, kun isäpappa jäi potemaan kotiin niitä kipuja... Aki on ihan eri hemmo ilman Ossia ja sellainen ylimääräinen hötkellys jää pois. Kävi kuitenkin kaikki tervehtimässä, eikä pelännyt Jukkaakaan. (Toissa viikonloppuna Aki nääs pelkäsi Mikkoa jäädessään kyläpaikkaan yksin, ilman Ossia. Kiersi seiniä myöden ja luimisteli...)

Mutta treeniin... Meidän hölmöke sitten päätti hauskuuttaa treeniseuruetta limbokisoilla. Meni hyppyjen ali aika sujuvasti, niiden medienkin. Ja vaikka laitettiin 2 rimaa, ni sitten yritettiin pujotella rimojen välistä. Mutta kyllä se sit saatiin sujumaan suuren työn jälkeen. Tosin medihypyillä mentiin. Mistähän herra moisen nyt keksi? Eipä ole ennen ollut tuossa ongelmaa. Noh, kun moottori lämpeni ni sit se jo sujuikin. Samoin putket. Kepitkin on jo hieman sujuvammat kuin aiemmin. A:ta ei suostunut kokeilemaan. Tarttis vissiin ottaa puomin alastulo pöydälle ja aloittaa taas sillä. Ja sit siirryttyämme maneesiin kokeilla uudelleen paremmassa valossa koko puomia ja A:ta.

Pari lyhyttä treeniä hypyillä, putkilla ja kepeillä sit tänään tehtiin. Melko mukavasti meni jo pari-kolme estettä peräkkäin. Oli tosi mukava treeni ja kiva kun sai välillä keskittyä vain Akiin. Vois olla hyväkin juttu treenata koirat eri ryhmissä eri päivinä, mut tällä hetkellä aika ei vaan riitä siihen...

Lomailua ja kisailuja...

Niinpä... Loma lähenee loppuaan ja mamma on ollut saamaton...
Kävimme porukalla Lappeenrannassa viettämässä syyslomaviikkoa. Ensin vietettiin pari yötä Topi-villiksen luona. Ossikin suhtautui nuoreen mieheen ihan mukavasti. Toki piti välillä vähän huomautella kuka on kingi. Aki olisi leikkiny mielellään ja härnäsikin Topia, Topi taas olisi mielummin leikkinyt Ossin kanssa ja Ossi taas seilaili pallo suussa itsekseen... Mutta kyllähän nuo juosta rymistelivät ihan mukavastikin.

Ossin kanssa startattiin Lappeenrannan kisoissa lauantaina 10.10, saaliina 3 hylkyä!!! Eipä taas mieltä paljon lämmittänyt. Ossi kävi ennen kaikkia startteja pyörälenkillä ja melko pitkillä sellaisilla, muttei se paljoa vauhtia kyllä hidastanut - nimim. 2 startissa hylky ensimmäisillä esteillä... Voi jee!!!! Meinasin jo et lopetamme kisailut, mutta ehkä emme sittenkään ;D Kukas sitä sitten yleisöä hauskuttaisi....
Kisoissa startattiin ekana C-kisa joka oli hyppyrata. Rata oli oikein mukavan oloinen ja meille sopiva. Rimat oli 60 cm. Vaan kuinkas sitten kävikään... 2 ekaa hyppyä oli peräkkäin ja kolmas siinä vieressä. Miten lie startista lähdin kun koira meni ekan esteen jälkeen suoraan sinne kolmannelle. Ja hylky... Loppurata sitten kulkikin mukavasti kun ei ollut paineita, eikä rimojakaan tippunut.

B-kisassa hylky oli ihan oma moka. Kuka sitä käskee jättää koiran liikaa selän taakse. Mutta nyt me päästiin jo esteelle 13 hyllyttämättä. Sekin putken väärään päähän meno onnistui arveluksistani huolimatta todella loistavasti. Ja sitten unohdin ohjata ja Ossihan hyppäsi väärän hypyn... Hylyn alla tosin oli jo 1 tai 2 vitosta, ettei menetetty mitään... Tavallaan... Oishan se tulos ollu kiva. Ainakin hypyn 7 linjan ohi olimme ajaneet. Kontaktit ja kepit otti todella komeasti. Ohjaaja taas oli ihan surkea ja radan jälkeen masentunut - "me ei nousta koskaan"-tyylisesti...

A-kisassa oli ensimmäiset esteet sijoitettu niin, että jouduin pitkään miettimään kummalta puolelta lähden liikkeella. Vasemmalta jos oisin menny, niin varmaan olis hypänny kolmosen väärältä puolelta (ja hei! siis ongelmaa ei ois ollu jos koira kestäis startissa niin et vois mennä radalle vastaanottamaan, mutta kun pitää lentäen lähteä...). Menimme siis esteiden oikealta puolen ja sain koiran jotenkin ajautumaan kolmosen estelinjan ohi (suunta oli kuitenkin oikea!!!) ja vitonen. En ehtinyt korjata ja seuraava este siis tiesi hylkyä... Muuten rata sujuikin sitten aivan loistavasti... *HUOKAUS*
Ehkä tää kisamenestys tästä taas lähtee nousukiitoon... Nyt ollaan vuosi kakkosissa tahkottu.

Reissullamme kävin tapaamassa Ossin tyttöä Siiriä, ikää neidillä 4 kuukautta. Ja voi miten ihana ja reipas tytteli minua olikaan vastassa. Ulkoisesti muistutti kovasti Tomppa äiskää, mutta käytös oli kovin Ossimaista :) Ihana pimatsu!!!

Lomalla sitten vaan oltiin ja opeteltiin käytöstapoja kaupungissa. Aki teki tuttavuutta sataman sorsien kanssa yms... Koirat osasivat kuitenkin olla ihan mukavasti. Mitä nyt vähän ärsytti se jatkuva jähinä isomummon kolmiossa... Lisäksi pari lasta ja aikuiset päälle. Meinasi olla hieman ahdasta. hurtat olivat yllättävän hiljaa kerrostalon äänistä huolimatta, vaikkeivat niihin ole tottuneet. Edes aamuöinen lehden tulo ei saanut herroja haukkumaan. Hissillä kuljettiin sujuvasti vaan liukkaita lattioita pelättiin ja sitten kuljettiinkin hiipaillen käytävän seinänvieruksia pitkin.

Loman toinen viikonloppu vietettiin veljeni kotona navetanpurkutalkoissa. Voin vaan sanoa että huh miten likaista puuhaa. En halua edes ajatella sitä rottien jäämistöjen määrää... Koirat kirmasivat lauantain onnesta soikeana Kristianin, Lyylin ja Mantan kanssa. Söivät pilttuusta hevosen kakkaa yms kivaa. Hauskan päivän päätteeksi koirat joutuivatkin sitten suihkuun.
Ossi alkoi sitten lauantai-iltana vingahdella aika ajoin kovastikin. Ja ainakin tunnustellen ja venytellen kiljaisi oikean takajalan kohdalla. Herra on vingahdellut tänäänkin, etenkin kun lähtee liikkeelle, hyppää autoon tms. Vaikka on nyt 2 päivänä saanut särkylääkkeen. Tilannetta seuraillaan. Kyllähän mamma vähän huolissaan on, vaikkei se varmaan kovi vakavaa ole, kun kuitenkin kävelee normaalisti... Mutta voi olla, että huomiset treenit jää Ossilta väliin. Katsotaan nyt miltä tilanne näyttää huomenna. Aki kuitenkin lähtee treeniin kun olen saanut huomiseksi lapsenvahdinkin järjestettyä.

Mutta mukava loma takana, vaikkei tuloksia tullutkaan. Huomenna alkaa sitten arki...

Märkää & myrskyä

Siinäpä tiivistetysti treenikeli. Lämmintä jotain 3 astetta, vettä riitti ja tuulikin puhalteli. Että oikein koiranilma treenata. Mutta niin vain sitkeimmät sissit saapuivat paikalle...
Tehtiin jälleen selleinen helpohko (lue = 3 naisen helposti kannettava ja kasattava) rata, jossa hyppyjä, kepit, pari putkea ja keinu. Kokeneemmille koirille tarjolla välistä vetoja, kiertoja, itsenäistä putken hakua yms... Ihan mukava treeni Ossilla. Räkyttämistä oli jälleen ja intoa ihan liikaa. Mutta melko hyvin paineltiin parit eri radat. Ihan äänetönnä en pystynyt olemaan, mutta mahdollisimman hiljaa mentiin. Eli näillä mennään sitten kohti kisoja... HUI!

Tänään pääsi Akikin jälleen radalle. Alku oli nihkeää mutta muutaman hypyn jälkeen herra alkoi taas muistamaan mitä piti tehdä. Nyt hypyt oli maksikorkeudessa. Hyvin poika hyppää kun ihan sujuvasti vauhdittakin tämän korkuiset rimat ylitti. Putki sujuu. Kepit oli ensin takeltelua, mutta toisella kerralla jo huomattavasti sujuvampaa. Voi voi kun herran kanssa pitäisi ehtiä tekemään paljon enemmän... Mutta kun ei tuolla ulkona pimeässä viitsi edes ajatella kontaktien opettelua...

Metsälenkillä

Otin pojat ja läksin metsään, noin lauantain kunniaksi. Sellainen toista tuntia me tallusteltiin. Koirat riekkui ja ravasi. Ja kepistä taas matsattiin. Ossi ei millään antaisi keppiään ja Akillakin on sen verran pokkaa ettei ihan heti luovuta... Noh, verihän siinä lensi. En kyllä katsonut, mutta oletan että Aki sai taistossa haavan suuhunsa. Tarkistamme tilanteen kotona.

PS. Ja arvatkaa miltä näytti 2 pikkuperroa pyörittyään 5 minuuttia sahanpurukasassa jonka joku tollo oli lenkkimme varrelle tuonu...!!!!!!!!!!!! Pikkanen työ oli pestä eikä ees kaikki lähteny...

Unohdus...

Ohhoh. Mammalla oli maanantai-iltana treenien jälkeen ilmeisesti jotain tärkeämpää tekemistä, kun se unohti kirjoittaa treenit...
Aki jäi kotiin kun ajattelin ettei se pimeässä kuitenkan tee... Noh, eipä voi tietää. Ensi viikolla otetaan taas pojukin mukaan.
Meitä olikin vähän pienempi porukka paikalla ja treenikin oli vauhdikas ja helpohko, perustreeniä johon kuului hyppyjä, putkia, kepit ja keinu. Mammalla meinasi hermo palaa kun rata oli taas hitaan ohjaajan kammo. Minä muutamia metrejä koiran perässä joka mennä räiski miten sattui. Ja kun mamma hermostuu, niin meno on vielä karmeampaa. Oli siinä vääntöä ja kääntöä. Mutta kepit Ossi hakee upeasti eri kulmista. Sitä ei voi kuin ihailla. Mentiin rataa myös käänteisesti. Ohjaaja yritti jälleen äänetöntä ohjausta, mutta koska olin niin paljon perässä oli pakko jonkin verran myös antaa käskyjä.
Oli ihan mukava treeni kun lähti sujumaan. Joskaan ei mitään huipputasoamme...

Patti Ossin silmäkulmasta on nyt hävinnyt. Eli hyvin eläinlääkärin arvio piti paikkansa ja antibiootti sekä kortisoni auttoivat. Seuraavaksi sitten haetaan loppukuusta rokotukset... Ja Akin lonkat, polvet, silmät ja kyynärät tsekataan.

Äänetöntä treeniä

Sunnuntaina peruuntui jälkitreenit, mutta onneksi eilen päästiin agilityyn. Joskin kera poikain. Aki ei tällä kertaa tehnyt mitään, mutta Ossi teki sitäkin tehokkaammin. Rata oli tosi haastava ja ohjaajan hermo meinasi palaa monta kertaa. Louskutamme radalla toistemme päälle ja niin keksimme kokeilla äänetöntä ohjausta mikä toimikin loistavasti. Lähtöluvan, kontaktit ja pidemmät viennit voi sanallisesti avustaa, mutta kieputukset tehdään äänettömästi. Tehtiin pari rataa näin ja muutamat seuraavat treenitkin menee samalla mallilla. Koirahan toimi ihan todella loistavasti, eikä se louskuttanut radalla ollenkaan niin paljoa kuin normaalisti. Oli hyvä treeni.

Eilisestä

Eilen oli siis agitreenit, jonne pääsin pitkästä aikaa ilman kaksijalkaisia piiperöitä. Meinasin laiskotella ja lähteä vain Ossin kanssa, mutta niin vaan tein ryhtiliikkeen ja otin mukaan Akinkin.
Treeni oli vauhdikas ja muutamia kohtia epäilin... Mutta niin vaan Ossi jälleen näytti kyntensä ja suoritti ohjaamallani tavalla, eikä sinkoillut minne sattuu. Kepit on todella loistavat ja vauhdikkaat ja vaikka vauhtisuoralta oli suora sisääntulo, niin hyvin meni. Alastulo kontakteilla on sitä malttamattomuutta ja niitä pitää aina hieman muistutella kun treeneissä ei oteta sinne päin, vaikka kisoissa sellaiset suoritukset sallinkin. Rimatkin pysyivät mukavasti. Toinen treeni tehtiinkn rata käänteisesti. Myös se sujui mallikkaasti. *Huokaus* Koskahan sitä jaksaisi nuo rästissä olevat radat piirrellä koneelle ja lisäillä tänne blogiin... Inspiraatiota odotellessa.

Akille laitoin kauko-ohjattavan sitruunapannan kaulaan kentälle. Herralla kun on ollut taipumusta hiippailla moikkaamaan muita ja nuuskuttelemaan ympäristöä. Vaan nytpä ei lähtenyt... Pari kertaa yritti, mutta suihkaus sai pojan aika livakkaan palaamaan kentälle. Ja sitten malttoi paremmin tehdäkin. Tehtiin keppejä, putkea ja hyppyjä. Ihan ok meni. Kepit jos kolahtaa, niin sit hieman jarrutellaan... Kontaktejakin pitäisi jo ottaa, mutta kentän pimeys tuntuu haittaavan Akia eikä millään uskaltaudu niille esteille. Taidamme odotella hallikautta ja parempaa valaistusta niiden treenaamiseen, ellemme vapaavuorolle selviä joku päivä...

Mainittakoon muuten, että patti Ossin silmässä näyttää pienentyneen ja siitä voisi päätellä sen paranevan ilman leikkausta. Mutta odotellaan nyt vielä pari viikkoa...

Patti "silmässä"

Aamulla nousimme reippaina tyttöinä ja poikina... Tosin Ossi ei varmaan olisi noussut jos olisi tiennyt... Vierailimme siis eläinlääkärimme luona, kun Ossin silmän sisäkulmaan on kasvanut parissa kolmessa viikossa patti, joka on nyt selvästi ruvennut kiusaamaan. Ja nyt se on hangattu aukikin pinnasta. Onneksi patti osoittautui hyvänlaatuiseksi fibroomaksi joka on tulehtunut. Hoidoksi antibiootti, kortisoni ja voidetta - sekä kauluri päähän. Nyt täällä siis mököttää vanhempi koira ;)
Ja ellei patti laske kolmessa viikossa, niin sitten se leikataan pois.
Onneksi muutes vein nyt Ossin lekuriin, enkä vasta vähän myöhemmin (kuten ensin ajattelin) - ehtii nääs lääkkeiden varoajat umpeutua ennen seuraavia kisoja! Oispa harmittanu jos ois jääny välistä, tässä syksyllä kun on meille sopivissa paikoissa muutenkin aika vähän.

Ensi kuun lopussa ajattelin mennä jälleen moikkaamaan lekuria (on tää, mutta pitäähän sen eläinlääkärinkin tienata...). Tarkoitus ois rokottaa molemmat pojat ja samalla reissulla katsotaan Akin silmät, polvet, lonkat ja kyynärät. Kilpparikokeet lääkäri suositteli ottamaan vasta hivenen vanhempana.

Kääntyvä koira

Tänään treeneissä sain todeta, että koirani (Ossi siis) kääntyy hyvin. Olipahan melkoisia välistävetoja hypyillä, etukäteen arvelin kaiken menevän ihan plörinäksi... Mutta niin vaan herra kuunteli ja tuli esteiden välistä hyppäämään oikeaan suuntaan!!! JES!!! Kepit oli joka kerta todella loistavat. Hakee kyllä hienosti, ei voi kuin ihmetellä. Kontaktit otti melko kivasti ja malttoi aika hyvin odotellakin niillä, minun kiertäessä lenkin. Alkuun toki tarvitsi hieman muistuttaa mistä olikaan kyse... Puomin alla oli putki (suu tietenkin ylösmenon vieressä). Sitäkin ihmettelin suunnattomasti, miten Ossi joka kerta otti aivan oikean esteen. Hieno ukko! Hitto kun ohjaajakin saataisiin hiottu yhtä loistavaan taitoon... Voisi lopputulos olla komea. Joskus miettii, et sääliks käy kun noin hyvä koira sattu näin tollolle ohjaajalle ;) Mutta parhaamme yhdessä teemme.
Teimme siis pari rataa ja oikein hyvin meni molemmat. Virheet oli yleensä ohjaajan (ohjasi väärälle esteelle jne...). Ja oli todettava että koira teki hienosti, kääntyy huippuhyvin eikä juurikaan tiputellut korkeimmalla olevia rimoja.

Aki oli radalla kerran. Alkuun piti taas lähteä nuuskuttelemaan tyttöjä ja mantereita - ARGH! Kutsukaan ei toimi. Mutta kunhan oli nuuskuteltu, tehtiin muutaman hypyt, putket ja kepit. Meni ok. On se vaan melko arka tekemään, tai sit se ei oikein vielä hoksaa mitä haluan ja mikä lajissa on kivaa... Keinulle ei iltahämärässä suostunut, enkä viitsinyt pakottaa. Mutta ihan ok poju teki.

Huomenna aamulla pitää suunnata elukkalekurin pakeille. Ossilla on parin kolmen viikon aikana kasvanut patti silmän sisänurkkaan (kyynelkanavassa tukos????) ja nyt se on selkeästi ruvennut kutittamaan kun kasvaa koko ajan hiljalleen. Käydään siis aamulla Jarin luona näytillä. Josko saatais hoidettuakin...

Jos rukkasiksi haluat nyt...

Juuh. Ei oikein tänään taas huumori kestänyt tuota nuorempaa hurttaa. (Tai ainakin oletan, että syyllinen on Aki...) Töistä tullessa kaikki oli ok ja käytin koirat ulkona. Illemmalla miun piti takaisin töihin palaveriin ja mummo tuli lapsenlikaks. Olivat olleet lasten kanssa ulkona koirien jäädessä sisään. Kun minä sitten kotiuduin, niin totesin tuon rukkasmateriaalin tuhonneen koissujen nukkumapatjan marimekkokankaisen päällisen. Se oli revitty sellaisiksi sopiviksi suikaleiksi... Pe**le!!! Ja sitten vielä matsasivat Ossin kanssa tosissaan, en kyl vieläkään ymmärrä mistä. Ja lopuksi totesin, että herra lirutteli pissaa joka puolelle keittiöön, ja tietenkin vastapestyille matoille. *Iso huokaus*
Kohta pitänee sanoa, että mukava vesikoira annetaan hyvään kotiin ;)

Vääntöö, kääntöö ja ärräpäitä

Tänään oli siis agitreenit kera lapsukaisten ja hurttien... Lapset varustettiin iltapalalla ja taskulampuilla kentälle ja hyvin viihtyivät. Mitä nyt yliväsymyksestä vähän riehumisen puolelle meni... Aki kökötti autossa koko treenin, kun tuumailin että kenttä oli jo niin hämärä, ettei tuo mahda mitään tehdä kun varmaan pelkää mörköjä ja esteiden kolinaa (eli ei näe kunnolla...) - seli seli, ohjaajaa laiskotti!!

Sansku olikin pläjäyttäny melkosen treenin ja Ossi kävi KUUMANA... Siinäpä loistava yhdistelmä. Millähän tuota hurttaa saisi rauhoitettua kun rupee niin kauheen kuumana käymään??? Kontakteilla ruvetaan nyt tekemään sitä, että aina jätän siihen alastulolle ja käyn itse kiertämässä lähimmän esteen. Jos sais vähän malttia ja järkeä hommaan... Heti aluksihan herra loikkasi A:n alastulon pari kertaa, tai otti pysähtymättä... Eikun uusiksi. Este 2. Eli ei kauhean pitkälle selvitty. Kunhan se selvitettiin niin seuraavat hypyt, putki ja kepit oli loistavat. Vaikka kepeillekin oli hirmuinen lähestymisvauhti. Sitten mentiin edelleen parit esteet ok, kunnes jälleen tultiin A:lle. Noh, nyt se meni jo paremmin. Puomilla takuttiin myös. Hyppäsi sivuttain alas, noh eikun pyllyä kontaktille ja uusiksi. Puomilta oli pitkä vienti putken väärään päähän ja siinä me kosahdettiin tänään kunnolla. Ei sitten millään konstilla sinne päähän minne piti. Tai jos meni niin ehti sit hypätä esteen välissä. Tai sit livahti väärästä päästä.... Sitä kohtaa ei siis tänään suoritettu kertaakaan oikein. Vaikka tänään ei niin sujuvaa liito ollutkaan, niin silti hyvä treeni.
Ohjaaja miettii kovasti miten on niin "jäykkä" ettei saa vastakkaista kättä ohjaamaan ollenkaan, vaikka se monessa kohdassa tänäänkin olisi ollut loogisempi käsi. Noh, aina ei voi onnistua ;) Lisää treeniä!!!

Janatreenit

Illalla oli torstaiseen tapaan jälkeä tiedossa. Ensin laitoin Akille pienen suoran (ilman nameja jäljellä), joskin hieman vasemmalle kaartavan jäljen. Maa oli märkä ja ilma kostea. Sanna teki janatreenin Ossille; 3 ensimmisellä janan jälkeen kullakin 1 keppi ja viimeisen janan jälkeen 3 keppiä lyhyellä jäljellä.

Odotellessa tehtiin ruutu ja Ossi oli suoritusvuorossa ekana. Lähimpänä oli kenkä, sitten oli muovirapu ja taaimpana sukka. Kauhealla vauhdilla lähti, joskaan ei suoraan osoittamaani suuntaan vaan oikeaa laitaa kiertäen. Kauimmainen sukka nousi helposti. Sitten kaahailtiinkin pitkän aikaa siellä takarajalla ja rajan ulkopuolella, kunnes vihdoin rapu löytyi keskeltä. Kengälle osuikin sitten tuurilla suoraan. Ellei sit jo tienny missä se oli, kun tuli jo 2 kertaa siitä yli (ihme ettei vaihtanut esinettä siinä) palauttaessaan ekoja esineitä. Tietty tänään piti myös merkata ruudussa ja juokseminen kun kakattaakin (NOLOA!!!)... Lapsipojat oli hyvänä apuna esineitä ruutuun viedessä ja viihtyivät tänään treenissä yllättävän hyvin.

Akin jälki oli noin tunnin vanha. Alkuun se tuntui huuhailevan taas ihan omiaan ja katteli muita yms... mutta loppu sujui ihan mallikkaasti ja palkkakippo löytyi. Sitä alkua vaan ihmettelin taas ja mietin, että pitääkö pituutta lisätä niin että saataisiin kunnollista suoritusta enemmän, vai tehdä vaan useammin treeniä?

Myös Ossin janat oli varmaan sellaiset tunnin vanhat. Eka jana jouduttiin ottamaan todella läheltä, että meni jäljelle edes suunnilleen suoraan. Ottaan vainua kummasti ja oikoo jo aikoja ennen jäljen suuntaan, ei malta edetä suoraan. Keppi löytyi helposti ja meni maahan kepillä komennotta!!! Myös jana 2 meni samalla mallilla. Jana kolme sujuikin jo sitten hieman paremmin tai siis hieman pidemmästä matkasta eikä niin voimakkaasti lähtenyt oikomaan. Jana 4 ja loput kepit meni hyvin! Hyvä treeni, ja seuraavan kerran janoja lisää. Täytyy vaan muistaa tehdä vasemmalle päin!!

Verta verta

Olin lupautunut tänään "vetämään" tanskandogeille verijälkitreenit, tai sellaisen tutustumisen. Otin omat hurtat mukaan ja päätin niillekin tehdä jäljet.
Akille oli suora jälki, ei kauhean pitkä ja palkka lopussa kannellisessa purkissa. Meni todella hyvin noin puoli tuntia vanhan jäljen. Eikä pelännyt vertakaan jota ennen suoritusta nuuskittiin. Hyvä Aki!!

Ossin jälki oli pidempi ja 2 kulmaa. Myöskin noin puoli tuntia vanha. Herra paineli höyryjunana, kulmia hieman tarkasteli. Loppu"kaatokaan" ei kiinnostanut kun olisi vaan halunnut jatkaa... Hyvin meni.

Halusin vielä testata Akia ja näin ollen menimme Ossin jo suorittaman jäljen. Minulle jäi hieman epäselväksi seurasiko Aki Ossin jälkeä vai verta, mutta hienosti meni. Ensimmäisessä kulmassa hieman oikaisi, mutta muuten hyvä suoritus nuorukaiselta. Ehkä siitä sittenkin jotain tulee...?

"Loistava paluu"

Niin ne lomatkin loppuu aikanaan ja palataan normiarkeen. Eli koirat yksin kotona osa miljoona...
Tulen töistä kotiin ja haistelen jo ulko-ovella, että joku herra (nuorempi todennäköisesti) on kakkinut sisälle. Noh, minä sitten vessapaperin kanssa menen keräämään jätöksiä lattialta ja ylläri pylläri - ei siellä mikään paperi auttanut kun ripulia oli pitkin ja poikin kasoissa ja vähemmän kasoissa. YÖK!!! Ällöö. Kiva tulla kotiin. Onneksi ne oli jälleen pesuhuoneessa = helppo siivota...
Noh, sitten siivouksen jälkeen rupesin suoristelemaan huoneessa mytättyä mattoa. Ja kuinka ollakaan joku penteleen rukkanen oli päättänyt syödä siihen hieman ilmastointireikiä. Lähti matto aika äkkiä huoneesta veks. Maatkoot pelkällä lattialla sitten!!!!!! Peeveli.

Lisäksi päätin jättää agitreenit tänään välistä, sillä Ossi ontui illalla hieman vasenta etutassuaan, ja samoin aamulla. Ei paljoa eikä koko ajan, mutta silti. Nyt lepäillään ja toivotaan, että on vaan mummolassa lauantaina rantakivikossa nitkauttanut tai jotain johon lepo auttaa. Olisin kyllä halunnut treenaamaan, mutta eiköhän se koiran hyvinvointi kuitenkin aja edelle.

Voe tokkiinsa...

Voe voe... Se masis aina iskee vaikka koira kulkee, mutta taas se oli vitosesta kiinni. Huomenissa latailen videoita niin näette miten vähästä se olikaan kiinni...
Matkattiin siis Mikkeliin kisaamaan jossa tuomaroi Martti Salonen - uusi tuttavuus meille. Kun minä ilmoittauduin ja valmistauduin, niin Tero läks juoksuttamaan Ossia pyörällä, vähän niinkuin pahimmat energiat veks ennen starttia. Semmoiset puoli tuntia se Ossi pisteli ennen kisaa...

Ensin käytiin B-kisa ja kun näin radan huokaisin, ettei ole ollenkaan meidän rata. Mutta toisin kävi... Ossia ei voi YHTÄÄN jättää starttiin odottamaan, sillä se ampuu radalle heti kun niskanahasta ote irtoaa. Niinpä mentiin taas lentävällä ja ajattelin ettei selvitä vauhtisuorasta millään, mutta niin vain taisin pinkoa koiran neljännellä esteellä kiinni. Alkuun oli siis hyppy - putki - hyppy - hyppy - pituus ja hyppy ;D juuri tällaisen hitaan ohjaajan unelma (joopa!). Sitten piti putken pää hakea, mutta hienostihan se meni. A:n kontaktit otti molemmilla kerroilla ja hypyt oli ilmavia, ja koiran ohjattavuus oli huippu. Kääntyi tiukatkin mutkat ja kuunteli minne hypätään. Kepit oli toiseksi viimeisenä ja minä jo sydän pamppaillen ajattelin että joko vihdoinkin olisi meidän vuoro saada se nolla. Mutta sitten... Muistan kiljaisseeni radallakin, Ossipa jätti kepin viimeisen välin. Korjatahan se piti ja sekunteja tuhlaantui. Ja niin tuloksena _jälleen_ viitonen ja sijoitus kuudes. No olin toki tyytyväinen koiraan ja omaan pinkomiseeni sekä ohjaamiseeni, mutta mikä lie sitten tuli kepeillä. Harmitti taas niin vietävästi. Harmi harmi harmi. Etenkin kun rata tuntui alkuun hankalalta ja sitten se alkoikin sujua ja sujuikin todella loistavasti :D Katso kisavideo tästä

Sitten Ossi lepäsi pari minuuttia ja lähti jälleen pyörälenkille, niitä höyryjä päästelemään... A-rata olikin täysin käänteinen kuin aikaisempi. Jotenkin tuntui vielä vaikeammalle jo muistaakin rata. Mutta niin vain taas lentäen lähdettiin, itse menin ekan hypyn vasemmalta kun suunta oli kepeille keskelle (toisella puolella houkutti putki toisella keinu). Heti eka rima rämähti alas ja oma ohjaaminen ottikin sitten takapakkia siitä, ei oikein huvittanut enää panostaa täysiä kun ei nollamahkuja enää ollut. Ossi oli menossa keinulle, mutta ihme, korvat kuuli ja tuli kuin tulikin kepeille ja vielä oikeasta välistä!!!! Sitä ei ihan moni tehnyt. Jälleen meno oli hyvää ja rimat pysyi. Oman lepsun ohjaamisen ja ehkä radalla sijoittumisen takia Ossi ajoi putken 13 ohi ja siitä toinen vitonen. Muuten rata kulki jopa hieman nopeammin kuin eka startti, ihanneaika oli molemmissa sama. Tästä siis 10 virhettä ja sijoitus viides. Videoon pääset tästä

Ihan tyytyväinen saa olla päivään vaikka ne pienet mokat nyt harmittaakin... Mutta taitaa olla syytä seuraavankin kerran ottaa mies ja polkupyörä mukaan alkulämmittelemään Ossia tiukalla lenkillä ;D - monikohan muu oikeasti kestäisi tuollaiset lenkit ennen kisaa? Olisi kiva tietää... Noh, tästä mennään taas kohti seuraavia koitoksia. Voi tosin olla, että syyskuussa ei sitten harmikseni selvitä mihkään...

Jäljellä tai ei...

Tänään oli tuttuun torstai tyyliin jälki-iltamat. Molemmat hurtat boxiin ja menoks... Jäljet vanhenemaan ja ruudun tekoon.
Olikin iso ja haastava ruutu. Ossi taisi suorittaa sen kolmantena. Vietiin 3 esinettä valmiiksi, vasemmalla reunalla yksi, ruudun takaosassa yksi (oikeassa kulmassa) ja yksi etuosassa. Kauhealla vauhdilla lähti. Koko ajan teki kovasti ja vauhdilla töitä. Ensin löytyi sielta vasemmasta reunasta, sitten edestä ja viimeiseksi takaa. Vauhtia kyllä piisaa ja koko ajan todellakin etsii (hieman kurkkii välillä rajojen yli) muttei siinä etenemisessä ole mitään logiikkaa. Juoksee sinne tänne ristiin rastiin, kun muut painelee paljon järjestelmällisemmin. Oliskohan tohon jotain kikka kolmosta???

Akin jälki ehti vanheta noin tunnin. Suora eikä kauhean pitkä. Nameja laittelin, mutta yhtään se ei tainnu syödä. Ja mamma ainakin oppi että merkkaa sit tällasen lyhyenkin pätkän, jos kyseessä Aki... Luulin tietäväni missä jälki ja meinasin jo koiralle hermostua kun nyki koko ajan oikealle... Ja kuinka ollakaan kyllä koira tiesi missä jälki oli... Sieltä oikealtahan se loppupalkka löytyi... Täysin mamman moka, eli läskiksi (tai ainakin melkein) meni. Oikeasti pitäis nyt tehä tohon lähimetsään näitä merkattuja pätkiä et näkis miten lähtee kulkemaan oikeasti :)

Ossin jälki oli jälleen melkein 1,5 h vanha. Kuivahko kangasmaasto, ehkä joku 15 astetta lämmintä ja iltakosteus alkoi laskeutua jäljen päälle. 6 keppiä ja kulmia, pitkä jälki. Vauhdilla lähti, jana ei taas meinannut millään onnata kun otti vainun ja oikaisi jäljelle. (Ensi kerralla tehdään sit janatreeniä!!!!) Mutta jälki kulki, kepit nousi ja mukavasti tarjosi makuulle menoa niillä. Kulmissa hieman tarkisteli, muttei paljoa. Vauhtia oli taas vaikka muille jakaa... Hyvä treeni Ossilla (kun mamma ei sen treeniä saa pilattua vaik yrittäis *heh*)!!!

Hjuva treeni

Tänään mentiin agiliitämään kurjasta kelistä huolimatta, ja toivoa sopii että herra Ossinaattori esittää samanlaista taituruutta tulevana lauantaina... Eka rata meni kerralla nappiin. Ihan tosta vaan noin. Oli vissiin parin viikon tauko tehny hyvää.
Herra ei edes yrittänyt putkelle nro 5, joka oli todella houkuttelevasti juuri ennen hyppyjä jonne kuului mennäkin. No problemos radalla yksi. Ja pöytätietsikkamme on korjaamolla joten kuvat tulee... joskus!

Treenissä 2 pääsi kokeilemaan jaakotusta ja... hmmm... mikähän se toinen sana oli. Noh, jaakotus ei oikein tämmöiselle kankealle ja hitaalle ohjaajalle tuntunut sopivan niin hyvin kuin perinteinen menomme (tai sitten sitä on liikaa kaavoihin kangistunut...?) mutta tulipa testattua. Keppien avokulman otti hienosti. Eikä isompia ongelmia tälläkään radalla. Ohjaajan linjaukset vaan otettava tarkasti ja käskytykset mietittävä... Turha huutaa koko ajan kierrä kierrä kierrä, kun voi sanoa kierrä kierrä hyppää, jolloin koirakin tietää et pittää hypätä eikä vaan kiertää ;D
Ohjaaja koulunpenkille siis.

Tänään mietin tuleekohan tosta Akista agilitykoiraa ollenkaan...? Nenä maassa, korvat jäähyllä ja mielummin nuuskuttelee. Vai tekikö pimenevä kenttä nyt temput eikä herra oikein uskaltanut edes hypätä. Putkeen kyllä meni ja 6 kepin pätkä silleen melko ok. Mutta mielummin lähtee nuuskimaan ja toisia hurttia moikkaamaan. Vai vaatiskohan nyt tota perustottista reilummin???

Jälkeläiset näytelmissä

Ossin pojat on sitten esiintyneet jo näyttelyissä. Toukokuussa Fiti (Aton) sai Juuassa H:n ja eilen Joensuussa Ahti (Tallitontun Moro) sai ERI:n ollen PU3. Hienoa pojat!!!
Täytyisi tuo Akinaattorikin johonkin viedä kunhan turkki kasvaa...

Jälki-ilta

Pitkästä aikaa selvisin hurtat mukana metsään...
Ensin laitettiin jäljet happanemaan ja sitten tuttuun tapaa treenattiin omistajien poskilihaksia... Ihan kuin ei ois voinu ruutua tehdä - no ei, pitihän sitä kuulumiset päivittää.

Aki teki ensin melkein 1,5 tuntia vanhan, lyhyen, suoran jäljen. Nameja jäljellä. Lähti hyvin, mutta lopussa taisi ottaa vainun poismenojäljistäni kun lähti vinoon jäljeltä ja loppupalkasta poispäin. Ihan ok. Tarttis vissiin tehdä näitä lyhkäsiä kotonakin.

Ossin jälki oli myös 1,5 tuntia vanha, sellaiset 400 metriä, 7 keppiä ja pari kulmaa. Janalla meinasi vetää vinoon ja ensin otti takajäljen, mutta suunta vaihtui kyllä pian. Vauhtia oli ja kepit poimi melkolailla hyvin. Ja hyvin tarjoaa sitä maahanmenoa jo. Olisiko yhdestä kepistä mennyt ohi ellen olisi jarrutellut sille. Meni tarkasti, kulmissa hieman tarkisteli (melko laajalla kaarella) ja ekalla kulmalla meni roimasti yli, minä ja Kirsi tietenkin talloen jäljen päälle Ossin perässä... Arvelin et nyt loppui meno tähän, mutta niin vain poju etti jäljen ja meno jatkui. Oli kyllä aika huima suoritus. Hyvä treeni Ossilla!!

Treffit...

Tänään oli sovittu tyttöjen kanssa koiratreffit. Paikalla oli meidän poikien lisäksi Indy, Pablo ja Selma. Joka muuten oli aivan ihastuttava neiti 9 viikkoa (vai 8??)... Anyway ihku... Mentiin Marjalaan ja Ossi meinasi jo alkumetreillä jäädä autoon (ja näin jälkiviisaasti olis pitäny jättää sinne) kun sen verran kovasti piti Indylle jupista... Matkaan kuitenkin lähdettiin koko sakki ja hieman matkaa edettyämme saatoimme laskea koirat irti. Kaikki sujui hyvin ja uitimme koiria. Aki polski omalla tyylillään ja Ossi nouti innolla keppiä. Saimme hyvät naurut aina siihen asti kun Ossi meni Indyn kepille... Siitä nousi melkoinen rähäkkä eikähän Ossi ihan helpolla luovuta vaikka miten korvasta repisin... Vertakin löytyi, joskaan emme olleet ihan varmoja mistä. Ainakin Ossin ien oli auki, mutta oliko muitakin reikiä?
Hävettää tommoinen typerä rakki joka pilaa tunnelman... Joo, tiedän toki et koirat matsaa, mutta kyllä se käy väistämättä mielessä et missä ton kasvatus meni pieleen??? Vaik onhan toi jonkun verran kovakin, mutta silti... Ottaa aivoon...

Mökkeilyä

Vaari toi koirat perjantaina seuraamme tänne mökille Lappajärvelle. Olipa kiva nähdä ne viikon erossaolon jälkeen. Hoidossa oli kaikki sujunut hyvin ja nyt on vaan lomailtu... Otettiin mukaan jälkitarvikkeetkin, mutta kun hellerajat paukkuu päivä toisensa jälkeen niin ihmiset ei jaksa kuin uida ja löhöillä rantsussa... Vaan sitä uimista ja räpiköimistä on koiratkin nyt saaneet tehdä yllin kyllin!!! Ossi komentaa Akia nyt aika ärhäkästi kun hakee vedestä ja Aki härrää siinä ympärillä. Räpiköinnin lisäksi koirat on päässeet saunalenkeille mukaan, välillä pidemmälle ja sitten taas lyhyemmälle. Mukava loma!!!

Vesikoirat vauhdissa...

Ossi pääsi tänään aamulla isin kanssa juoksulenkille helteestä huolimatta... Eikä edes kauhean nääntynyt koira tullut kotiin... Blogi hiljenee nyt kesälomalle (ainakin viikoksi) kun koiratkin menevät hoitoon, enkä itse ole tempauksia kirjaamassa... Paljon helteitä toivoen ja palataan kunhan kotiudutaan lomilta!

Seuraavassa kuvakavalkadia tiistain uintireissulta. Kuvat ottanut Minna Kareinen. KIITOS!

Lenkkiä, leikkiä & uintia

Eilen oli melkoinen vauhtipäivä, ainakin Akilla. Ensin se kävi Teron kanssa tunnin juoksulenkillä - eikä siitä kyllä näkynyt lenkki kuinkaan... Ihan kuin olis vaan potslojona ollu saman ajan ;D
Kun pääsin töistä nappasin koirat autoon ja ajettiin Minnan ja Maxin luokse vierailulle ja leikkimään. Tai leikkimään pääsi vain Aki, Ossi kun on sellainen pöriskö. Aki kyllä paineli erittäin ennakkoluulottomasti leikkiin vaikka Maxi oli kasvanut sitten viimenäkemän hurjan paljon isommaksi kuin Aki. Siinä ne pojat rallas ympäri pihaa kieli maassa roikkuen. Melkoista töminää se oli eikä vauhti ihan heti loppunut.
Lopuksi hain Ossin ja wubbakongin autosta ja suunnistin poikain kanssa Minnan laiturille. Näin siis hurtat pääsivät vielä räpiköimään ja kivaa se tuntui taas olevan. Akin tyyli oli edelleen yhtä pystyä kuin edellisellä kerralla ja herra heitti hienoja pellehyppyjä laiturilta suoraan järveen... Liekö edes tajunnut kuinka syvää laiturin päässä oli - kerran kävin sen sieltä pannasta ylös vetämässä, mutta eipähän se siitä mitään opikseen ottanut. Tosin ei tainnut enää ihan päästä hypätä. Mutta reppaasti se menee veteen ja lähti jopa wubbaa kerran hakemaan, muttei osaa ottaa sitä suuhun. Kosketti tassuilla ja tuli pois. Jonka jälkeen Ossi haki sen pois vedestä. Mamman uimamaisterit!!

Kiitos Minnalle ja Maxille kahvista ja mukavasta seurasta! Otetaan uusiksi joku kerta!

Pitkästä aikaa agiliitoa

Ja voi millaista liitoa se olikaan... Ihanaa kun joku kokeneempi vetää treenit ja kommentoi ja juoksuttaa ;D kentällä. Siinä kuulkaa oikein tuntee kehittyvänsä ja oivaltavansa juttuja - jo ihan ekalla kerralla... Ja sitten kun tähän hyvään Sanskun oppiin päästiin, niin puskee kesälomaa ja 2 viikon taukoa päälle. Vähän harmittaa vaikka kivahan se on kyllä lomaillakin välillä.
Kiva oli siis päästä jälleen parin viikon pakollisen rokkitauon jälkeen treenaamaan (ja saada Akikin kentälle kuukauden tauon jälkeen), mutta täytyypä hieman nurista. Oli rokin järjestäjät pikkasen huonosti siivonneet alueen. Ihan sikana kaljapullonkorkkeja, tupakantumppeja yms koirille terveellistä kentällä... Eikun valitusta menemään.

Treeni oli siis melko "simppelin" oloinen 5 hyppyä, 2 putkea, kepit ja keinu... Noh, eihän se nyt ihan helposti kuitenkaan mennyt, mutta Ossin kohdalla kuitenkin ihan ok. Rimoja tuli alas ja toisen treenin vikaa pätkää juostiin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... kunnes rimat pysyivät ylhäällä =D
Ohjaaja huomasi itsekin jättävänsä ohjaamatta (ku ei ehtiny hiivatti) joten eihän se koira voi silloin mitenkään oikeaan suuntaan mennä. Etenkin putkelta 5 (ykkös treeni... kuvat tulee aikanaaaaaaan....) kun mentiin seuraavaan putkeen (siihen kauempaan päähän). Yrittäähän se lähempään ellei sitä ohjaa. Samoin ohjaaja ohjasi melko tollosti kepeille... Meneehän se väärästä kohdin sisään jos sen sinne työnnät... Mutta oli siis oikeasti todella tehokas ja huippuhyvä treeni. Oikein odotan seuraavaa kertaa. Tuntuu jopa sille, että tästä voisi olla hyötyä kisoissa etenemisen kanssa.

Aki pääsi siis noin kuukauden tauon jälkeen (sairasloma + rokkitauko) kentälle. Herra 1 vee teki muutamia hyppyä, ensin medikorkeudella ja tokassa treenissä jo maxikorkeudella muutaman. Hyvin meni. Putki sujuu. Kepit on vähän nihkeät. Herra meinaa hiimailla niiden välissä vähän miten sattuu... Vaikka keinu aiemmin jo sujui ihan jees, niin nyt ekalla kerralla hieman säikähti pamausta (tekikö kolari vielä aremmaksi???) ja toinen suoritus olikin sit sen mukainen, ei oikein meinannut mennä. Viimeinen, pienen tauon jälkeen tehty keinu, piti taluttaa väkisin. Pahinta tuntui olevan nyt alastulo, keinun siis ollessa jo kipattuna ja tukevasti maassa... Noh, ehkä se siitä taas. Kesken treenin herra päätti karata Nutun kanssa leikkimään kentän toiseen päähän, eikä sitten niin pirskale millään komennolla takaisin... Meinasi mammalla keittää. Koskahan on tottistreenit???

Mutta nyt tulee stten treenitaukoa hurtille vähän joka lajista (lenkkeily, agi, jälki ja tottis) sillä pojat menee mummolaan hoitoon ainakin viikoksi muun perheen suunnatessa Helsingin suuntaan. Toivottavasti saamme koirat sitten mökille vaarin mukana, niin pääsevät edes uimaan - jos vaikka Akinkin tyyli paranisi *hihi* ja jälkeäkin voisi mökillä tehdä. Ellei vaari tuo niitä, niin sit taukoa on parisen viikkoa...

Akin uimakoulu

Ei se mitään uimakoulua tarvinnu. Sehän on luonnonlahjakkuus... Mentiin rantaan ja nakattiin wubba järveen ja Ossi syöksyi sitä hakemaan... Aki painui perässä ja meni suoraan uimaan!!! Tyyli oli kyllä todella naurettavan pysty ja räpiköivä, mutta ui kuitenkin :) Ja huomatkaa videosta - vain mestarit juovat räisimäänsä vettä... Ossi siis ui edellä wubbaa hakemaan.
video Akin uimakoulusta

Siinä sitten tunti nakeltiin wubbaa ja uitettiin koiria ja lapsia. Ja juuri kun oli puhuttu ettei koirat veteen kaki... Voi nolo. Aki ei vissiin ole oppinu biitsitapoja kun teki rantaveteen kakat =D Onneksi ei ollut mikään yleinen ranta. Mutta mamma on tyytyväinen kun omistaa 2 uivaa koiraa, vaikka se pienempi menee isomman perässä niin silti. Helteillä pääsevät siis kunnolla vilvottelemaan. Ja meni se Aki sinne yksinkin kerran pari.

Nakulauantai

Tänään päätin leikata pojille kesätukat. Olipa siinä taas hommaa vaikkei edellisestä ajelusta ole montaa kuukautta... Nyt Akikin osasi olla melko nätisti, kun viimeksi se oli kauheaa taistelua. Ja nyt kasvaa reiden ajeltu osa piiloon.
Näillä tukilla on hyvä lähteä kohta lomille =D

Illalla läksin vielä molemmat koirat mukana sauvakävelylle. Alkuun tuntui ettei siitä tule yhtään mitään, mutta melko nopeasti hurtat hokasivat kuinka piti kaksin kulkea sauvojen vierellä. Oli hyvä lenkki. Sen päälle vein koiruudet vielä suihkuun, ettei ajeltu karva ja pätkät kutita. Kylläpä nyt on tuunattuja koiria talo täynnä!

Jälkiperjantai

Blogi on ollut hiljaa alkuviikon, sillä Ilosaarirokki valtasi treenikentän eikä siis ole päästy agilitaamaan. Tulee parin viikon tauko sillä rintamalla. Akille on iskenyt joku ärsyttävääkin ärsyttävämpi taantuma kolarin ja tötterön myötä, vaikka tötterö on jo historiaa ja herra muutoin kunnossa. Herra 1 vee pissaa ja kakkaa täysin sujuvasti yksinollessaan sisälle. Voi peeveli!!! Kun se siistiksi oppinen kesti muutenki vähän kauan, niin nyt taas pestään ja luututaan. Onneksi se edelleen muistaa tehdä pesuhuoneeseen (jos ovi auki) niin on edes helppo siivota.

Mutta asiaan. Päätimme eilen lähteä Reija kanssa jälkeen vaikka muut ryhmäläiset mökkeili ja rokkaili... Päivän satoi ja ukkosti ja keli näytti todella pahalle. Mutta niin vaan ilma tokeni ja vaikka muutama ripsaus vettä illallakin tuli niin ei pahemmin kastuttu. Laitettiin jäljet vanhenemaan ja sitten juotiin Reijan tuomat kahvit ihanan piirakan kera *nam* Kiitos Reija!!!

Keli oli sellainen hautova, reilu 20 astetta. Jälki tehtiin märkään metsään (ainakin päivän satoi) ja jäljen päälle ripsautti ihan himpun vettä jossain vaiheessa.
Akin jälki oli melkein suora, hieman kaartoi. Nameja laitoin vähän sinne tänne matkalle ja loppuun kannellisessa kupissa. Ehti vanheta noin puoli tuntia. Innolla lähti ja seurasikin melko hyvin. Välillä hieman kadotti/huuhaili, mutta korjasi hyvin takaisin jäljelle. Seuraavan kerran tehtävä myös suora ja helppoon maastoon. Nameja... ehkä jotain herkullisempaa kuin froliceja. Mutta hyvä suoritus pojalta, ensimmäinen niin etten ollut itse piilossa jäljen päässä.

Ossin jälki oli noin tunnin vanha. Hieman vaihtelevammassa maastossa, tai siis mäki, muuten helpohkoa kangasmaastoa. En tiedä millä vainulla meni, mutta painoi janan (ei ollut kovin pitkä) ihan suoraan ja kääntyi suoraan oikeaan suuntaan, eikä nenä todellakaan ollut maassa. Vauhti oli ihan tolkuton. Kepeillä tarjoaa jo todella hyvin maahanmenoa. Ensimmäisellä piti vielä muistuttaa käskyllä. Taisin kyllä jollakin muullakin sanoa komennon. Kepeille on pakko rauhoittaa maahan, sitten kävelen antamaan palkan ja kehut ja jatkaa saa vasta luvalla. Muuten painetaan ohi ja kovaa... Tai otetaan keppi suuhun ja sylkäistään vauhdissa poissa niin ettei ohjaaja ehdi huomata... Kolmannelle kepille asti vauhti oli todella kova ja teki paljon tarkistusympyröitä matkalla. Siitä eteenpäin meni todella tarkasti nenä kiinni maassa. Kaikki kepit löytyi ja kulmat otti hyvin. Mahtava treeni!

Hullun hommaa...

Kyllä se vaan täytyy todeta, että olen hullu ;D - vaan niin on Sannakin... Me siis suunnattiin jälkitreeneihin vaikka vettä satoi ihan kivasti... Muut siis lusmuilivat treeneistä, mutta me saatiin hyvä treeni. Ja lopulta sadekin loppui.
Tehtiin janatreenit Ossille ja Dixille. Niiden vanhetessa tein jäljen myös Akille. Laitoin sille nameja ja hyppäsin itse ojaan piiloon. Sanna lähti jäljelle Akin kanssa. Teki ehkä ensimmäiset pari metriä töitä nenä maassa ja sitten otti ilmavainulla ja ihan omaa reittiä loput... Löysi kuitenkin minut. Muttei kuitenkaan jäljestämällä.

Ossin jälki oli noin tunnin vanha, tehty sateessa ja maa todella märkä. 4 lyhyehköä janaa joista kolmella yksi keppi ja viimeisellä kolme. Ensimmäinen jana haahuiltiin sinne tänne ja lähdettiin takajäljelle. Suunta kuitenkin vaihtui pian ja vauhti oli taas ihan tolkuton. Kun otti kepin suuhun, komensin maahan ja kävin palkkaamassa. Sitten takaisin tielle. Toinen jana lähti jo hieman paremmin. Keppikin löytyi ja komennosta maahan. Kolmas sujui samaan malliin. Viimeinen jana otettiin melko lyhyenä ja se sujui jo oikein kivasti. Kaikki 3 keppiä ilmaisi hyvin ottamala suuhun ja viimeisellä meni jo upeasti itse, komentamatta maahan. Loistava! Näitä jana/keppitreenejä pitää nyt ottaa vähän useammin.

Treenit...

Ihmeekseni jaksoin maanantaina treenaamaan, vaikka jalat oli ihan puhki ja joka paikkaa pakotti... Mitä... Ai pitäis venytellä, no ei kai ;)
Tehtiin sellainen mukava ja vauhdikas rata, missä oli hyppyjä, rengas, A, keinu, kepit ja parit putket. Suoritettiin ensin oikein ja sitten käänteisesti. Ossi hieman kuumui kun piti minulle suu vaahdossa räyhätä. Mutta eteni mkavasti. Kepit haki hyvin joka kulmasta josta tultiin. Muutamia rimoja tuli alas. Käänteisesti tehtäessä oli putki mennyt jo ihan S:n muotoon, joten se tuott hieman hankaluksia. Jostain syystä Ossi tuli putkesta aina menopäästä uloskin...? Täh... Outoo. Mut ehkä silläkin painoi kisat jaloissa (no ei varkilla...). Mut mukavan rento treeni. Nyt pitäis kattoo syksyn kisakalenteria ihan tosissaan, et vois työvuoroja sit suunnitella.

Agirotu 2009

Jep! Karavaanarit (=koko perhe) lähti siis viime perjantaina kohti Nastolaa ja tämän vuoden agirotua. Oli pakko ajella perille asti, kun ensimmäinen rataantutustuminen oli lauantaina tosi mukavasti 8.00 (ja yhtä mukavasti seuraava 20.20 - että vähän pitkä päivä).
C-kisan tuomarina oli Anne Savioja ja rata oli open SM:n karsintarata. En kauheasti odottanut radalta, sillä olimme vaan äkkiä nousseet sängystä ja käyneet pikapissillä... Lentävällä lähdöllä mentiin ja se toimii nyt ihan ok. Olisi se saattanut pysyäkin, mutten halunnut edes testata. Tosin tää lentävä lähtö on hitaalle ohjaajalle se huonompi vaihtoehto. Ja niinhän siinä kävi, että Ossi sujahti putkella viisi väärään päähän - niinkuin moni muukin koira. Mutta kontaktit oli aivan loistavat... Vaikka olisi voinut luulla että nyt räiskitään, kun pedistä suunnilleen suoraan lähdettiin... Rimat 13 ja 14 tulivat alas ja puomilta lipesi tassut alastulolla, kun komensin jarru... Ihan ok avaus viikonlopulle vaikkei tälä suorituksella siis todellakaan ollut asiaa finaaliin... Vain 2 koirakkoa sai radalta nollat, muuten oli enemmän tai vähemmän virheitä ja hyllyjä...

Päivä kulutettiin shoppaillen ja illalla palattiin kisa-areenalle. D-kisan tuomarina oli Allan Mattsson. Ajattelin radan kaatuvan jo ekoille hypyille, jos lentäen lähdetään... Mutta niin vaan lähdettiin ja se ekojen hyppyjen kulmakin toimi ja radalla huomasin, että nyt on poika taas hollilla ja hyvin. Ja kontaktit oli niin siistit että huh huh. MUTTA meidän kohtalo on nykyään -aina kun meno muuten toimii- se saamerin rima. Nyt tulla läpsähti rima nro 7 alas... Voi vee mikä fiilis kun kuulin rämähdyksen... Taisin komentaa täällä liian aikasin...??? Muuten mentiinkin sitten puhtaasti rata loppuun ja mamman jalatkin tikutti ihan mukavasti, pitkästä päivästä huolimatta. Sijoitus oli hienosti 11./53. Olin ihan tyytyväinen, mutta kyllä se to yksi rima harmitti aikalailla!!!

Sunnuntaina olikin ekaksi vuorossa joukkuekisa Tessan, Kirsin ja Ilkan kera. Aamu oli ollut kauhea hässäkkä, kun sinkoilin radalta toiselle (melkein yhtäaikaa buukattu fao open tasoituskisa) ja vaihdoin Ossin suoritusvuoroa. Arvelin, että roiskii kontaktit yli kun ei ehditty edes lämmitellä. Mutta jälleen ilokseni huomasin kontaktien toimivan, kepit oli loistavat! Putkeen 7 meni väärästä päästä ja lopussa puomilta oli suorat hypyt maaliin, mut meidän poju hauskutti yleisöä hypäten siinä matkalla parit siitä sivustakin ;D - vai eikö ohjaaja osannut ohjata! Me Ossin kanssa kerättiin joukkueestamme tänä vuonna eniten virhepisteitä, mutta siitä huolimatta joukkueemme Idän Ihmeet sijoittui 21./63, eli 10 pykälää paremmin kuin vuosi sitten... Eli tällä tahdilla parin vuoden päästä ollaan palkinnoilla *heh* (ps. koetan lisätä viedon suoritksestamme kun ehdin - yllätys...)

Joukkuekisan jälkeen huomasin, että ehdimme vielä E-kisaan takaisin alkuperäiselle suoritusvuorollemme... Oli ehkä virheratkaisu lähteä heti puskemaan uutta rataa, kun mamman jalat ei ihan kantaneet :) eikä ohjauskaan sitten ollut ihan tarkkaa... Ehkä olisi pitänyt juosta siirretyllä vuorolla. Jotenkin sain koiran siis kiertämään ihan selvän hypyn väärältä puolelta ja hyllyhän siitä tuli. Sen jälkeen ohjaus olikin sitten mitä sattuu ja suoritus sen mukaista. Saattoi hypätä puomin alastulokontaktin yli. A:n jälkeiseltä hypyltä ampui uudelleen puomille, eikä putkeen kuten olisi pitänyt :) Mutta hauskaa oli, ainakin yleisöllä uskoisin...

Mahtava reissu, vaikka melko rankka joten onkin sen jälkeen ollut hieman puhki...

Pikakuulumiset Nastolasta

Ollaan siis agirodussa Nastolassa. Meidän eka kisapäivä olis pulkassa. Tai onhan se ollu jo hetken... Raskaan päivän jälkeen on ansainnut pari siideriä ;) Pikakuulumisina todettakoon että oli hieno päivä. Vaikkei kauhean lämmintä ollutkaan. Eka radalta saatiin tuttu hylky, mutta niin sai moni muukin ja vielä samasta kohdasta. Illan toinen rata oli kuin UNELMA... Kunnes se rima mokoma putosi ja saatiin 5 virhettä. Sijoitus kuitenkin hienosti 11 kun koiria oli kuitenkin yli 50 ilmoitettu. Tarkempi selostus radoista saapuu jahka päästään huomenna kotiin ja jaksaa ;) avata koneen.

Ossin vuoro säikyttää...

Juuri kun luulin, että pahin Akin kanssa on takana ja auton kanssa matsista selvittiin säikähdyksellä... Oli Ossin vuoro säikäyttää... Tiistai-iltana Ossi oli ulkona juoksunarussa (joka on siis ketjua). Kuulin kyllä kuinka se haukkui ja vielä mielessäni ihmettelin et mille lie räksyttää... Jossain vaiheessa ajattelin, et nyt riittää ja saa tulla sisälle. Mutta kuinka ollakaan... Juuri kun avasin ovea taisi koira tempaista ketjun poikki ja lähti käpälämäkeen... Hetkeä ennen se siis vielä räksytti pihassa, mutta kun pääsin ulos jouduin huomaamaan, että ketjusta oli jäljellä vain kiinnike ja muu ketju sekä koira siinä toisessa päässä oli karkuteillä.
Mitä apua! Paniikki! Ensimmäisenä tuli mieleen, et jää varmasti auton alle ja agirotureissu pitää perua. Seuraava ajataus oli, et se kuolee jonnekin metsikköön kun jää ketjusta kiinni. Siinä sit aikamme huhuiltiin ja ihmeteltiin. Ei kuulu ei näy ja itikat vaan söivät meitä. Tero lähti vähän kävelemään tietä pitkin ja sieltähän se sitten onneksi jostain naapurista löytyi. Onneksi. Huokaisi ja oli samalla järjettömän vihainen koiralle.
Miksei se voi edes siinä narussa pysyä? Mitä niin mielenkiintoista mahtoi mennä, että nyki niin kovasti kun normaalisti vaan lähinnä pötköttelee siinä... Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin, mutta pitää vissiin aitaus tehdä!! Ja siihen valaa betonipohja ja laittaa katto ettei mistään pääse yli tai ali ;D

Eilen Ossi sitten pääsi iskän kaa lenkille. Kotiin saapui puuskuttava koira joka makoili kylmällä vuolukivellä. Tänään painellaankin sitten kohti Nastolaa...

Eilinen agiliito

Treenit aloitettiin radan rakentamisella ja sitten juotiin Sarin tuomat nollakahvit. Kiitos ja onnea vielä kerran Sari & Rasmus!

Radalle tuli vain muutama hyppy, kepit, keinu ja putki päät piilossa. Ossilla oli hyvä päivä. Muutama rima tuli alas, mutta muuten... Haki putkenpäät hienosti piilostakin, keppien aloituksen joka kulmasta, keinun kontaktin... Tehtiin vaan ihan kevyt ja lyhyt treeni. Mielestäni se oli hyvä treeni.

Harmitti kun uusi ASB-lehti ei ehtinyt eiliseen treeniin mennessä ilmestyä (ja tietenkin se tuli sit tänään...) sillä siinä olisi ollut sunnuntain FAO-open tasoituskisan rata. Jäipä sitten senkin etukäteen treenaaminen.

Sunnuntain tottiksetkin jäi välistä, kun palailin siskolikan polttareista. Samoin tän viikon jälki ja tottis jäävät myöskin välistä kun ollaan Nastolassa Agirodussa.

Aki on edelleen sairaslomalla, sillä se saa jotenkin aina revittyä rahkat reidestä ja haava on siis auki edelleen. Varmaan joudumme jatkamaan antibioottikuuria. Ja tuon tötterön myötä herralle on iskenyt myös taantuma sisäsiisteydessä. Useampana päivänä on kakat tehty sisään ja tänään oli pissit *huokaisee*

Aamutreeniä

Ohhoh! Meikkikselle iski joku ihme virtapiikki, kun olin sopinut ylimääräiset agilitytreenit aamulle ennen iltavuoroon menoa. Niinpä sitten suuntasimme kentälle 9.30 mittarin näyttäessä jo 23 lämpöastetta... Päivi ja Kirsi saapuivat myös. Tehtiin sellaista lyhyttä pätkää useammalla eri versiolla... (kuva tulee)

Ossilla intoa riitti (olikohan tää vielä yllätys jollekin...??) ja jopa varasti lähdöstä kerran. Eipä ole treeneissä ennen moista juurikaan harrastanut. Noh, putkeen meno oli aluksi vaikeaa - herra säntäsi puomin ali siitä putken vierestä. Kääk apua!!! Kun tämän saimme korjattua, niin keppien otto oli ihan loistavaa. Kontaktit otti myös ihan mukavasti. Muutamia rimoja tuli alas. Milläköhän sen saisi loppumaan...?
Oli mukavat, vaan ah niin hikiset treenit. Kameraan kertyi "muutama" kuva Incasta, Rekosta ja Ossista. Illalla pääsen katsomaan tuliko vielä jotain julkaisukelpoistakin....

Illan jälkitreenit jätämme suosiolla väliin, kun itsellä on iltavuoro. Oltaisiin taas paljon myöhässä. Ja muutenkin kotona on tekemätön nippu hommia, joten niitäkin pitäisi välillä tehdä. Toivottavasti jo ensi viikolla päästään mukaan jäljelle.

Uimakausi avattu

Huomatkaa tämä lentävä lähtö kesän 2009 uimakauteen!!! (Kuva Minna Kareinen)

Eilen siis kipaisin Ossin kanssa eläinlääkärille DNA-näytteenottoa varten. Olipa harvinaisen mukava lääkäri kun ei maksuakaan peritty... Enpä ole ennen ilmaiseksi päässyt :D
Sitten ajettiin Mertalaan doggien tapahtumaan. Pelejä, hyvää ruokaa ja seuraa. Kiitos taas. Ossi korkkasi uimakautensa varsin vauhdikkaasti. Mielellään pulikoi ja olisi viihtynyt vedessä pidempäänkin. Mammaa vähän harmitti se yksi toipilas. Olin niin ajatellut, että miten kiva olisi ollut katsoa lähteekö Akikin uimaan isukin perässä. Mutta se nyt siirtyi...

Potilaan kuulumisia: Pönttö päässä ollaan edelleen aivan halvaantunutta poikaa. Normaalia enemmän pötköttelee (ilman kauluriakin) mutta välillä villiintyy loikkimaan sänkyyn ja alas ihan normaaliin malliin... Eli olisiko tästä kolarista selvitty säikähdyksellä???

Onneksi on...

...oma ihana vakkarilekuri Jari!!! Yhdellä 5 minuutin puhelulla aamulla oli selvitelty kunnolla Akinaattorin hoito.

* Ensinnäkin Jari ihmetteli MITEN päivystäjä EI ANTANUT särkylääkettä koiralle joka on jäänyt auton alle! Sitä määrättiin nyt vähintään 2 viikkoa antamaan, sillä pintahaavat ei välttämättä ole kipeitä, mutta takulla on revähdyksiä/venähdyksiä...
* Vähintään viikon treenitauko ja sitten yleisvoinnin mukaan.
* Kuvaukseen HETI jos tulee hengitysvaikeuksia. Nyt ei akuuttia tarvetta, koska varaa kaikille jaloille ja hengittelee normaalisti.
* Kuullessaan antibiootin annoksen totesi lääkärimme "että onpa aika törkeästi alakanttiin"... Joten annostuksen suurentaminen ja pituus mäyräytyy haavojen paranemisen mukaan (eli välttämättä 10 päivän kuuri ei riitä)
* Ja kaupan päälle sain haavanhoito-ohjeet - suihkuttelu ja rasvaus!

Vaan kylläpä kysyi Jarikin kuka päivysti, kun kuuli ettei saatu mitään ohjeita ja vielä nuo lääkkeetkin meni vähän poskelleen. Joten uusilla ohjeilla poikaa hoitamaan ja hengitystä seurailemaan. Eiköhän tää tästä. Peukkuja pystyyn!

Törmäyskurssilla

No niin.
Se koiranomistajan yksi pahimmista peloista toteutui sitten tänään... Mieheni soitti minulle töihin, että Aki juoksi auton alle. Kykenin ihme kyllä ottamaan tilanteen melko rauhallisesti ja ohjeistin minne soitetaan...
Ja seuraava pelko - päivystäjänä kaikista "pahin" vaihtoehto (tai itsellä ne huonoimmat kokemukset hänestä). Pyöräilin töistä kuuden jälkeen kiireesti kotiin potilasta katsomaan ja olihan tuo kurja näky reppana. Etutassu turvoksissa, reisi karvaton ja haavoilla, kivekset haavoilla, nirhaumia siellä täällä ja itse poika melkoisen säikyn oloinen. Onneksi yliajaneelle autolle ei ollut käynyt kuikaan, että laskumme hieman pieneni, kun ei tarvinnut kuin koiran osuus kustantaan (ja onneksi vakuutus maksaa...). Ja "onneksi" ilmeisesti Aki oli todellakin jäänyt alle (keskelle ja pyörinyt siellä), ettei esim renkaan alle.
Onnettomuus sattui joskus ennen viittä ja lekuriajan saimme kahdeksaksi. Mies kävi sitä odotellessa sitten Ossin kanssa juoksulenkillä ja minä tietty hermoilin kotona. Mietittiin millä kokoonpanolla päivystykseen mennään ja vaikka olisin koko porukalla halunnut mennä, oli mies sitä mieltä että hän käyttää. Noh, minä sitten suuntasin Ossin ja poikien kanssa agikentälle.


Rata oli Tornion SM-kisoista maksien joukkuerata. Pituuden paikalle laitettiin pöytä. Ossin meno oli taas himppasen "kuumaa", juoksulenkistä huolimatta. Suu vaahdossa rouskutti minulle. Ja alussa pomppi vaan hyppyjen yli innoissaan kuuntelematta komentoja. Mutta siitä se sitten taas tasaantui kun 3 kertaa rata vedettiin. Kepit oli upeat, rimatkin pysyivät melko hyvin. Kontaktit otti, muutaman kerran meinasi hutiloida, mutta ne korjattiin heti. Ihan ok treeni vaikka mamman ajatus nyt olikin vähän muualla.

Mies tuli noutamaan kesken treenin pojat kotiin ja sain Akin kuulumisia. Jalasta oli karvat ajettu ja pahin haava puhdistettu (siis huomatkaa - kaikkiahan ei voinu lekuri puhdistaa). Oli puristellu ja käännelly koipia ja antanut antibiootin pistoksena ja 10 päivän kuuri mukaan. Siis ei kuvattu eikä särkylääkettä... MITÄ! Koirahan on ihan varmana kipeä viimeistään huomenna. Kaulurin oli sentään matkaan saanut ettei nuole haavaa. Joopa, jopa lohduttaa. Onneksi kotona on koirallekin lääkekaapissa särkylääkettä!!! Noh, sitten kävin apteekista kuurin kotimatkalla ja tietenkin - annostus oli melkein puolta pienemmälle koiralle... (Arvatkaa vaan vahvistuiko käsitykseni ko lääkäristä!!!) Aki oli kuitenkin punnittu vastaanotolla ja siitä huolimatta!!!! MURRRRRR. Onneksi voin itse heti aamulla töissä korjata tilanteen ja tarkistaa annoksen pharmacasta... Eikä sitten mitään haavanhoito-ohjeita, ei mitään ohjeistusta mukaan - kauanko esim treenitaukoa pidettävä ym... Voi luoja paratkoon, jos asiakkaana olisi ollut joku vähän vähemmän näihin asioihin törmännyt... Onneksi on ollu koiria jo jonkun aikaa ja kun niille on sattunut ja tapahtunut, niin osaa haavat putsata ja sen särkylääkkeen kaapista kaivaa. Ja ehkä me joku aika maltetaan olla treenaamatta kokonaan ja sit tehdään aluks vaan jotain kevyttä...
Vaan ehkä täytyy huomenna soittaa vielä jollekin muulle lekurille ja kysyä toinen mielipide kuvauksen tarpeesta...

Eihän tää päässä voi ku mököttää...
Siis oikeasti - Aki on ihan halvaantunut kun tötterö pannaan päähän. Se jää seistä töröttämään just siihen kohtaan jossa sen saapi päähänsä. Ja siitähän EI todellakaan voi liikkua kuin iskän tai äipän taluttaessa esim nukkumapaikalle. Voi apua. Vähän ollaan jo naurettu tolle höpsölle. Ja tää päässähän ei muutes kuulekaan mitään, ei niin yhtään mitään. Sai huutaa (ja lujaa) melko monta kertaa nimeltä ennenkö edes pikkasen käänsi päätänsä...

Vaan, nyt meillä iski ihan totaalinen "häkkikausi" koirille, kumpikaan ei ole enää yhtään pihassa irti vaan aina remmissä tahi juoksunarussa. Sääli sinänsä kun tilaa olis olla, mutta kun tollot ryntäävät tielle. Ossi on aina ollut vielä pahempi joten sinällään ihmettelen et sit Akille sattu... Noh, elämä on vaan toivottavasti selvittiin säikähdyksellä, ettei mitään pahempaa paljastu.